Iloa ja valoa pääsiäiseen!

Kyllä kävi tuuri näiden loppujen talvilomapäivien säiden suhteen! Vain viimeisiä lumenrippeitä on enää jäljellä, joten haravointikin on paikka paikoin onnistunut. Vaikka pihani ei suuren suuri olekaan, on ihan hyvä, etten voinut koko pihan haravointia kertaheitolla suorittaa – olisin nyt varmaan melko lailla kipeämpi paikoistani kuin nyt 😊

Olin pari päivää melkoisen ahkera, pihahommien lisäksi tuli ikkunoistakin isoimmat pölyt pesaistua eilen. Nyt voikin hyvillä mielin rauhoittua pääsiäiseen ja sää kun sallii pihalla oleilun, voi nauttia täysin rinnoin tästä uskomattomasta lintujen laulusta! Tein minä muuten linnuillekin haravoinnillani hyvän työn: vilske on käynyt lehtikompostissa, kun päälle kasaamiani kuivia heiniä on haettu pesiä varten.

Mitään sen kummempia traditioita ei pääsiäiseeni liity. Hieman arkiruokaa parempaa syömistä laitan, ainakin jonain päivänä ja muuten nautin vapaiden suomista kiireettömistä aamuista. Se lienee minulle se tärkein anti.

Katselin eilen muutamien kauppojen pääsiäisen aukioloja. Ei ole kiireettömiä aamuja tai vapaita lainkaan enää meillä kaikilla, siitä näyttävät nykyiset aukiolot pitävän huolen 😔 Muut vuorotyöläiset ovat tietysti asia erikseen. Muistan hyvin ajat, jolloin etenkin joulu ja pääsiäinen olivat pyhiä, eikä kauppaan joka päivä ollut asiaa. Nyt ei ole sillä saralla enää yhtään rauhoitettua päivää.

Ruokahävikkiä kauppojen vapaan aukiolon sanotaan vähentävän. Kyllä, ehkä näin ja jonkun rahapussiin pyhät tuovat kaivattua lisää, mutta tarvittaisiin niitä lepopäiviäkin. Moni lapsiperhe saisi useamman päivän yhteiset vapaat, mutta monissa perheissä taitaa ainakin joku olla nytkin töissä….

Välillä myös tuntuu siltä, että pitkiä yhteisiä vapaita hieman kammoksutaan. Ainakin omissa tuttavissani löytyy niitä, joilla auto starttaa heti useamman päivän vapaiden alkaessa kohti mummolaa, muuta kyläpaikka tai jotain aktiviteettia. Ei siksi, että ei oltaisi pitkään aikaan niin tehty, vaan siksi, ettei enää osata olla ihan vaan keskenään…no, kukin tavallaan.

Ihanan rentouttavaa pääsiäistä meille jokaiselle – vietämme sitä sitten miten ja missä vaan 😊

Stella (256)

Vaalien jälkeistä elämää

No niin, nyt nekin vaalit on ohi, jälkipuheet eivät kyllä vielä. Ehkä pääsiäinen ainakin hetkeksi poliitikotkin rauhoittaa. Kuuliaisena kansalaisena kävin täyttämässä kansalaisvelvollisuuteni ja marssin eilen uurnille. Uskoni vaikuttamismahdollisuuksiin on todellakin horjunut aika ajoin – välillä tuntuu, että hullumpaan suuntaan mennään monessakin asiassa, äänestit niin tai näin.

Kuitenkin taas kerran sen tein. Nyt saan ainakin luvan kanssa odottaa toimia, tuloksia ja arvostellakin päättäjiä. Totuus on tietysti se, että kaikkia ei voi miellyttää millään, sehän nyt on selväkin, mutta niin usein omalla kohdallani on tuntunut, että taas viedään…

Nyt en kuitenkaan halua manata mitään etukäteen ja masentua etukäteen. Kansan ääni on puhunut, toivottavasti hyvin. Olen tyytyväinen, että vaalihössötys on hetkeksi ohi ja toivon, että nyt valitut kansanedustajat satsaavat hyvään yhteistyöhön, eivätkä keskity ääni kohoten kinaamaan keskenään, kuten ennen vaaleja tenteissä kävi 😊

Nyt on pääsiäiseen ja viimeisiin talvilomapäiviin keskittymisen vuoro! Kortteja ajattelin kääntää myöhemmin tällä viikolla…

Stella (256)

Lottovoittaja jos oisin…

Olen ennenkin tätä samaa aihetta ainakin sivunnut. Sitä, mitä haaveilen tekeväni ja hankkivani, jos lottovoitto osuisi kohdalle. Enää en allekirjoita täysin sitä väitettä, etteikö raha tekisi onnelliseksi. Kyllä se tekisi, montakin ihmistä, jos iso potti tulisi!

Osansa saisivat lähisukulaisten lisäksi myös tärkeimmät ystävät ja kaverit, jokunen työkaverikin. Hyväntekeväisyyteenkin rahaa antaisin. Uskon, että nykyään osaisin nauttia siitä myös itse, muutenkin kuin antamisen ilon kannalta.

En tiedä, vaihtuisiko asunto, autokin ehkä vasta nykyisen hajotessa, mutta kyllä minä itseänikin hemmottelisin. Vaatevarasto menisi uusiksi ja varaisin heti liudan hierontoja ja hemmotteluhoitoja! Sen jälkeen olisi hyvä miettiä seuraavia siirtoja 😊

Mutta tämä kaikki edellyttäisi sitä, että voitto olisi niin iso, että sillä voisi tehdä tämän kaiken. Maksaa oma velat, auttaa niissä muitakin ja jättää vielä sivuunkin tätä kaikkea muuta varten.

Haaveissa vainko oot mun….milloin vähemmän, milloin enemmän, mutta nyt se on taas ”ääneen” sanottu ja siten ainakin aavistuksen lähempänä toteutumista ❤️ Toivottavasti voin joskus kertoa teille iloisia uutisia…

Aurinkoisen viikonlopun odotuksin

Stella (256)

Ystäväviikonloppu

Tämä viikonloppu oli ystäväviikonloppu. Ystäväni 30 vuoden takaa käy meillä vieraana aika lailla säännöllisesti kaksi kertaa vuodessa, keväällä ja syksyllä. Nyt oli sen kevätvisiitin vuoro.

Viikonloppumme ovat noudattaneet yleensä aika samaa kaavaa. Nuorempana rutiineihin kuului kaupungilla rimpsalla käyminen ja seuraavan päivän päänsärky. Nykyään pysymme viikonlopun turvallisesti lähinurkilla, joten seuraavan päivän suurin ongelma on tätänykyä edellisillan ylensyömisestä aiheutunut ähky ja turvotus 😊

Meidän viikonloppuihimme kuuluvat aina ylenpalttisen syömisen lisäksi saunominen, pienet hemmotteluhoidot, muodollinen ulkoilu, kortinpeluu ja tietysti PUHUMINEN. Ystäväni muistaa uskomattoman hyvin vanhoja asioita, joten käymme jutuissamme usein siellä 30 vuoden takanakin!

Tämä ystäväni kävi aikanaan useammankin kerran ennustajan luona. Eräällä kerralla ennustaja oli sanonut minusta, että sillä ihmisellä on käsissään auttavaa voimaa – toivottavasti löytää sen itse ja ymmärtää ottaa kyvyn käyttöön.

Olin hieman ihmeissäni asiasta, ja molemmat oletimme sen tarkoittavan taitoani hieroa ja auttaa käsilläni sillä tavoin. Ehkä ennustajan viesti tarkoitti sitäkin, mutta vuosia myöhemmin käsitin ennustajan tarkoittaneen myös kykyjäni ennustaa ja auttaa ihmisiä sillä tavoin. Olin jo tuolloin tehnyt onnistuneita tulkintoja korteista, mutta en silloin vielä ymmärtänyt, että sekin on auttamista. Nyt toki ymmärrän jo senkin – onneksi ”kuuntelin” käsiäni ja olen antanut niiden tehdä sitä, mitä osaavat ❤️

Stella (256)

Mööpelivalssia tiedossa?

Kevätrieha senkun jatkuu! Joko olen jo niin aivopesty Facebookin sisustussryhmien päivityksistä, seonnut taivaalla tällä viikolla näkyneestä oudohkosta valoilmiöstä tai näiden edellä mainittujen sekoituksesta, mutta joka tapauksessa joku on tainnut sekoittaa pääni!

Mielessäni on nimittäin jo monena iltana pyörinyt olohuoneen uusi järjestys – mihin sohva ja samalla muutkin huonekalut vaihtaisivat paikkaa. Kyllä, tällaista olen miettinyt. Minä, joka ei mööpelivalssia juuri harrasta! Yleensä huonekalut likimain juurtuvat siihen, mihin ne on asetettu ja todella harvoin vaihdan niiden järjestystä, enkä yleensä ainakaan huvikseni!

Eräs ystäväni on aivan toista maata. Hänen asunnossaan huonekalut vaihtavat paikkaa VÄHINTÄÄN kerran kuussa. Sellaista sohvaa tai vitriiniä ei olekaan, mitä se nainen ei yksinään saisi siirrettyä! Tässä suhteessa itselläni on paha mielikuvitusvaje. En nimittäin edes keksisi niin usein uutta järjestystä 😊

Huvinsa kullakin ja nyt taitaa sitä huvia olla edessä meilläkin. Paperille en vielä ole piirtänyt, mutta mielessä on jo aika selvä kartta huonekalujen uusista paikoista. Nähtäväksi jää, onko ajankohta kevät vai vasta syksy, sillä piha alkaa olla sillä mallilla, että nurmikko huutaa haravaa, enkä kevään edetessä juuri enää sisällä viihdykään kuin nukkumassa 😊

Stella (256)

Näköala ikkunastani

”Katson ulos ikkunastani, jossa on muutamia rasvaisia sormenjälkiä pikkuveljeni kädestä. Pyyhkäisen niitä hieman, mutta jälki vain leviää. Annan sen olla, pysykööt siinä. Eipähän ole ainakaan kaunista maisemaa sotkemassa….kun sellaista ei olekaan….enää.

Tihrutan ikkunan läpi vain nähdäkseni, onko metsä yhtä tallattu ja sotkettu kuin eilenkin. Vielä pari vuotta sitten oli toisin: metsä kukoisti. Äitienpäivisin saimme poimia kukkia äidille. Kesäaamuisin raikas tuoksu levisi kauas, metsämansikat punersivat heinien välissä ja linnut pesivät villivadelmapensaissa. Nykyisin en enää voi nähdä näistä mitään, tuskin koskaan.

Taas ne tulevat, luonnontuhoajat, pitkin mäkeä mopoillaan. Kyllä sitä koitetaan olla niin mahtavaa, kun on mopo ja kaikki, mutta ei tässä kuitenkaan aivoilla pelata.

Yritän keskittyä maantiedon vaikeaan koealueeseen, jossa puhutaan luonnonsuojelusta, mutta nämä ääliöt päräyttävät viritetyt koneensa käyntiin. Hyvästi rauha! Seuraan heitä katseellani hetkisen ja yritän laskea, monetko karkkipaperit, tupakka-askit ja juomapullot metsään heitetään, ja jääkö maahan yhtään heinätuppoa, kun siinä crossaillaan niin, että multa pöllyää, mutta en pysy laskuineni perässä.

Tätä se on, nykyaikaa, jossa metsät kuolevat ja luonto hupenee ihmisten isottelun alla. Tällainen se on, surullinen näköala ikkunastani, jota pikkuveljenikin kiipesi syliini kurkistelemaan ja räpelsi muutamat uudet jäljet ikkunaan. Mutta eihän sillä ole väliä, sillä se ei sentään tuhoa luontoa.”

Sopisi tähänkin päivään, mutta todellisuudessa em. teksti on kouluaineeni n. 30 vuoden takaa. Tekisi mieli kysyä, onko mikään muuttunut…nuoren ihmisen mielessä luonto ja luonnonsuojelu on tuolloin pitkälti ollut tätä, vaikka on varmaan silloinkin ollut isompiakin aiheeseen liittyviä puheenaiheita. Näistä pienistä jutuista mielestäni kaikki kyllä lähtee, edelleen.

Ilmastoasiat tuntuvat olevan näissä tulevissa vaaleissa yksi pääteemoista. Jonkinlaista hysteriaakin on havaittavissa. Vaikka edelleen luontoa rakastan ja ilmastoasioista välitän, ei Suomi, eivätkä suomalaiset silti pysty pelastamaan koko maailmaa, vaikka näin tunnutaan uskovan.

Lakkoilevat teinit voisivat aloittaa vanhan sloganin mukaisen käytännön ”Pidä Suomi puhtaana”, siinäkin on vielä nimittäin sarkaa ja sillä saadaan näkyvää aikaan – ihan täällä kotimaassa. Kuitenkin omasta puolestani puukiukaat lämmetköön edelleen ja takat lämmittäkööt taloja. Emme me niitä kieltämällä maailmaa pelasta, enkä usko Suomen sillä tuhoutuvan.

Pian lähden nauttimaan Suomen luonnosta ja taidan ottaa roskapussin mukaan. Niitä karkkipapereiden, tupakka-askien ja juomapuollojen heittelijöitä kun tuntuu olevan edelleen – näin 30 vuoden jälkeenkin 😊

Stella (256)

Nostalgiset onnen avaimet

Päivää, tahtoisin teettää onnen avaimet.

Voi nappula, olet tyhmä, ei sellaisia ole!

Nyt setä kyllä oli väärässä….kyllä onnen avaimia on…

Erehdyin tonkimaan tänään muutamaa ”aarrelaatikkoa” eli laatikoita, joissa on kirjeitä, kortteja, kouluaineita ja muita muistoja vuosikymmenten takaa. Tarkoitukseni oli siivota ja siinä samalla yhdistellä näiden aarrelaatikoiden sisältöjä tilaa säästävään muotoon.

Tällä hetkellä tilanne on lähinnä kaoottinen! Varsinaisesta siivoamisesta ei ole tietoakaan ja aarrelaatikoiden aarteita löytyy vielä aika monesta paikkaa ”mukavasti” leviteltynä…onneksi huomennakin on vielä aikaa…

Tämä kuvan leike löytyi perhekasvatuksen kansiosta. Perhekasvatusta opetettiin peruskoulun viimeisellä eli yhdeksännellä luokalla. Vuoden aikana käytiin läpi asioita itsestä, perheestä, ystävyyssuhteista, työstä, seksistä, parisuhteesta, alkoholista ja huumeista sekä muista sellaisista aihealueista, joista 15-16-vuotiaan oli syytä jotain jo tietää.

Kansiossa oli faktaa kyseisistä aihealueista, mutta lisäksi omia ajatuksia, toiveita ja haaveita siitä, mitä ne pitävät sisällään ja mitä ne minulle tulevaisuudessa tuovat tullessaan. Voitte kuvitella, että vaaleanpunaisia pilvenhattaroita on tuolloin ollut liikkeellä, osa omista kommenteista oli melko naiiveja ja maailman täydelliseen hyvyyteen luottavia.

Toisaalta kuitenkin ihanaa, että uskoa on ollut. Kamalaahan sekin olisi, jos jo teininä maailma tuntuisi menetetyltä, läpimädältä paikalta. Onhan tässä matkan varrella paljon karissut matkan varrelle, mutta tästä olen edelleen varma: Onnen avaimia on olemassa! Se, kuinka paljon ja millaista onnea sisältävän oven omilla avaimillaan saa avattua, onkin toinen juttu.

Onnea ovat nämä elämän pienet ilotkin, joita minä tänään koin lukiessani vanhoja aineita, katsellessani ala-asteen piirustuksia ja löytäessäni tuon nostalgisen sarjakuvapiirroksen onnen avaimesta 😊

Stella (256)

Mielen ja kropan yhteisymmärrys

Olette kohta varmaan silmät ja korvat täynnä päivityksiäni, joissa mainitaan KEVÄT 😊 Pahoittelut, mutta tälläkään kertaa siltä ei vältytä, eikä vielä vähään aikaankaan… Olen keväällä syntynyt, eikä se voi olla vaikuttamatta tähän intoon. Valon lisääntyessä olen kuin uudestisyntynyt. Ideaa pukkaa ja olen jotenkin levoton, melko laillakin levoton! Haluaisin tehdä sitä, tätä ja tota, mieluummin pian ja heti! Toteutuminen on usein jotain muuta….

Tiedän, että kaikille kevät ei ole mukavaa aikaa. En tarkoita siitepölyjen aiheuttamaa harmia, vaan henkisen puolen juttuja. Toisille kevät on kaikkein ahdistavinta aikaa, se lienee edelleen vuodenajoista itsemurhatilastojenkin kärjessä.

Tunnistan tämänkin puolen itsessäni. Ylitsevuotava innostus, malttamattomuus, kaikenlaisen aikaansaamisen ja uudistamisen halu on suurempi kuin aikataulut ja jaksaminen niitä toteuttaa. Siitä seuraakin turhautuminen siihen, ettei ”mikään” edisty, ei ainakaan haluamallani tavalla. Välillä on suorastaan hieman jakomielitautinen olo ja kyllä, olen joskus tuntenut kevään edetessä itseni jopa masentuneeksi! En tiedä, onko keväisin pahoinvoivilla ihmisillä samantyyppiset syyt oireiluunsa, vai muunlaiset aiheuttajat. Joka tapauksessa harmi, että niin käy 😔

Nyt täytyykin yrittää pitää pää kylmänä, eikä hullun lailla riehaantua ja innostua kivoista ideoista ja uudistuksista – tai yritän ainakin pitää itseni maltillisena ja ilman jälkiseurauksia. Mitenkähän mahdan onnistua, somen ihana maailma ei asiaa ainakaan helpota. Tällä hetkellä netti nimittäin pursuaa toinen toistaan ihanampia toteutuksia mm. sisustuksessa. Näemmä paljon muitakin kevätihmisiä herännyt horroksestaan 😊

Stella (256)

Mustarastas tuo kevään

Aamumörkökin saa aamuisin hymyn huulilleen, kun mustarastas luritteluineen on saapunut. Näin kävi taas minullekin. Mustarastaat ovat saapuneet, joten luontokalenterini mukaan on siis kevät 😊

Alkuviikolla kuulin tänä vuonna ensimmäisen kerran tätä ihanaa laulua! Vielä laulaja ei ole löytänyt ”omaa” puutaan – on nimittäin jo monena vuonna harrastanut aamulaulujaan läheisen kuusen latvassa. Ehkä juuri se yksilö ei ole vielä palannut kotikonnuilleen, toivottavasti pian löytää oman puunsa!

Tämän ”meidän” rastaamme kanssa olemme silloin tällöin hassutelleet ja laittaneet sen matkimaan ääniämme. Siinähän laulurastas on melkoinen mestari nimittäin. Tulee titityytä ja vaikka millaisia sävelkulkuja – kokeilkaa vaikka, jos on mahdollisuus! Viheltelemme erilaisia ääniä. Hetken lintu miettii ja toistaa sen. Uskomatonta, mutta totta! Todellinen matkijalintu siis.

Naurattaa myös sen ”hermostuminen” jossain vaiheessa, jos me innostuimme liikaa. Joko tarjoamme linnun mielestä vääriä sointuja tai muuten vaan olemme ärsyttäviä kilpailijoita. Tuolloin linnun vastaus tulee nimittäin selkeästi ärsyyntyneellä äänellä. Viimeistään siinä vaiheessa annamme sen jatkaa omia touhujaan.

Olen onnekas, sillä asun keskellä lintujen kevätmuuttoreittiä. Vielä on matkaa siihen, että aamut ovat täynnä korvia huumaavaa meteliä. Konkreettisesti silloin maailma on täynnä keväästä nauttivien lintujen ääniä soidinmenoineen. Sitä odotellessa 😊

Stella (256)

Lähipiirin hyvinvointi listan kärjessä

Palaan vielä arvotestiin, jonka tuloksista täällä aiemmin vähän jo kerroinkin, siitä muutosmyönteisyydestäni. Se oli top3-listalla, mutta ei ykkösenä. Kärjessä oli asia, joka ei niinkään yllättänyt. Olin lähinnä helpottunut, että testi oli asiasta samaa mieltä kanssani.

Kärjessä komeili nimittäin lähipiirin arvostaminen ja sen hyväksi toimiminen. Lähipiiriä arvostavilla työnarkomaaneilla tilanne voi olla ristiriitainen, kaikkia kun ei voi miellyttää ja kaikkien hyväksi toimia samanaikaisesti täysillä. Itsellänikin tämä nousi tuloksissa jonkin verrankin esille.

Työminässäni lähipiirin arvostaminen näkyy mm. niin, että tykkään toimia tiimeissä, ehkä jopa vetää niitä. En kuitenkaan ole käskyttäjä, vaan kuuntelija. Ja sellainen, joka suosii kompromisseja, jos mielipiteet ja toiveet ovat kovastikin toisistaan eroavia.

Koska tämä osa testin tuloksesta ei tullut yllätyksenä, on tärkein anti ja ohje ehkä se, että muistan ylläpitää tätä seikkaa ja muistaa lähipiirin niin töissä kuin kotonakin – sopivassa suhteessa 😊

Stella (256)