Toisen loma on toiselle lomaa

Meillä on tilanne, että isäntä on päivät kotona – tai siis likimain 24/7 – ja minä olen päivät töissä. Homman nimi on se, että hän yrittää pitää huushollin jonkinlaisessa kunnossa, sisähommista kun puhun, niin tiskaa ja imuroi siis. Hyvin pieni on siis tämän ”kotiorjan” lista 😊

Sisimmässäni tietysti vähän toivon, että edes ne tehtäisiin tai joskus jopa jotain muutakin. Joskus tehdään, joskus ei. Hieman huvittuneena (ja kieltämättä päivästä riippuen joskus ärtyneenäkin) olen todennut, että minun ollessani päivätyöstäni lomalla alkaa kotona isännän totaalinen loma! Ei liiku tiskiharja, eikä heilu imurin letku, ellen minä niitä käytä!

Ja näin tapahtui myös tällä parin päivän minilomallani. Tällä kertaa se vain huvitti, on ollut onnistuneet vapaat, joten en jaksanut ärtyä tästä lainkaan, vaikka lisäkädet olisivat kyllä olleet tarpeen moneen kertaan. Olen tässä samalla yrittänyt väkertää vähän joulua, niin kotiin kuin lahjaksikin, tekemistä on siis riittänyt.

Ehkä teistä joku samaistuu tilanteeseeni, mutta varmasti muutama ajattelee, että ei hitsi, mitä touhua! Niinpä. No, itsepähän olen valinnut 😊 Kyllähän tuo toisinaan yllättää minut kivastikin ja tiedättekö mitä, minulla on likimain jokainen aamu kahvi keitettynä kun herään ja työaamuina eväät valmiina ❤️ Että kyllä se isäntäkin osaa, kun haluaa…

Stella (256)

Itsenäisyyspäivän ajatuksia ja tunnelmia

Toivottavasti Sinun Itsenäisyyspäivän viettosi on ollut yhtä onnistunutta tähän asti kuin mitä minun on ollut! Nautin tässä muutaman ylimääräisen päivän vapaista ja fiilis on levollinen ja rentoutunut, vaikka kylläkin samaan aikaan hieman kiireinen….monen monta puuhaa on työn alla ja to do -listalla, mutta nyt on sentään positiivinen tekemisen meininki. Se ei ole ollut itsestäänselvyys tänä syksynä.

Vapaat alkoivat eilen upealla illalla pitkäaikaisten ystävien seurassa. En muista, koska olisin nauranut niin paljon!!! Tänään olen yrittänyt edistää jouluvalmisteluja. Pikkuhiljaa ja tapani mukaan montaa asiaa samaan aikaan 😆

Varsinaisia Itsenäisyyspäivän traditioita minulla ei ole. Kynttilöitä sytyttelin ulos vähän sinne ja tänne. Ne osoittavat arvostustani itsenäiselle Suomelle ja niille, kenen ansiota se on. Ja tämä tämänhetkinen olotilani, levollinen ja hymyilevä, onhan sekin itsenäisyyden ja rauhan ansiota – on hyvä olla!

Tähän loppuun muutama Miina Sillanpään ajatelma. Näinhän se on…

Ihanaa illanjatkoa! Ps. Tänään kannattaa kurkistaa myös www.ennustaja.fi-sivulle, sieltä voi löytyä jotain kivaa…

Stella (256)

Sydämen sivistystä

Sain tällä viikolla töiden puolesta osallistua hienosti järjestettyyn seminaariin – tai sen puolikkaaseen, koska työt eivät enempään antaneet myöden. Mutta hyvä edes tuo puolikas, sillä siitä jäi mieleeni eritoten ilmaus SYDÄMEN SIVISTYS.

Sanat mainittiin yhteydessä, jossa mietittiin ominaisuuksia, joita tämän päivän ja tulevaisuuden työntekijöiltä toivotaan ja ehkä edellytetäänkin. Olihan listalla sitä kovaa faktaakin kyseiseen alaan liittyen, mutta moni asia sisältyi tähän sydämen sivistykseen, joka tuntui olevan kaiken pohjana ja erittäin arvostettu ja tärkeä asia. Hienoa näin!

Löysin saman termin netissä mainittuna myös piirteissä, joita hyvän puolison odotetaan toteuttavan. Mielestäni, oli kyseessä puoliso, lapsi, vanhempi, ystävä, työkaveri, naapuri tai yleensäkin kukamikävaan IHMINEN, tulisi meidän pyrkiä sydämen sivistykseen.

Mitä se sitten on tai mitä siihen kuuluu? Yhden listauksen (artikkeli oli kooste useista lähteistä) mukaan sydämen sivistys koostuu:

  • empaattisuudesta
  • muiden kunnioittamisesta
  • halusta oppia uutta
  • rauhallisesta kommunikoinnista
  • huolehtivasta ja muista kiinnostuneesta olemuksesta 
  • kiitollisuudesta

Oletko samaa mieltä, että em. asioiden/piirteiden tulisi olla osa meitä jokaista? Itse olen. Tässä listaa pieneen itsetutkiskeluun ja heikoimmassa jamassa olevat kohdat pitää ehkä ottaa mukaan ensi vuoden parantamislupausten listalle 😊

Stella (256)

Tarina projektista nimeltä Romuhuone osa 3

Olin innostunut ja odottavalla mielellä, kun uusi, toinen elämäni tässä asunnossa alkoi reilut 5 vuotta sitten. Heti ensimmäisten viikkojen aikana saatiin melkein enemmän aikaan kuin edellisten viiden vuoden aikana yhteensä. Juhannuksena juhlittiin uutta lattiaa ja pestiin ikkunoita 😊

Vanhaa saatiin paljon peittoon, hyvä niin, sillä uusi kumppanini ei ihan suorilta käsin ollut halukas tänne muuttamaan. Rakkaudesta sen varmaan teki, ja tuossa on onneksi edelleen.

Romuhuone oli elementissään heti. Olihan täällä miltei koko asunto jo valmiiksi ”kalustettu” minun osa-aikaisen muuttoni jäljiltä, ja lisää raahattiin isännän asunnolta, vaikka tosi paljon niistä myytiin, annettiin ja hävitettiinkin. Romuhuoneeseen kasattiin jälleen kerran kaikki se ylimääräinen, joka vasta haki paikkaansa….

Pienen budjetin uudistuksia ollaan tehty matkan varrella aina silloin tällöin ja jossain kohtaa päätin, että Romuhuoneenkin vuoro vielä tulee. PAKKO. Valmistauduttu on, pitkään, sillä tapetit hankin poistomyynnistä melkein 4 vuotta sitten ja täydelliset verhot ovat odotelleet vaatehuoneen hyllyllä 3 vuotta. Kattolistaksi halusin käsinpunottua köyttä. Sen sainkin hankittua – edullisesti – reilu vuosi sitten 😊

Tällä välillä Romuhuone sai muutaman kerran ilmeenkohotusta kunnon järjestelystä ja siistimisestä. Se olikin suht ok kunnossa, kunnes anoppi jäämistöä vyöryi meille yhden huoneellisen verran. Pääsyyllinen sen haalimiseen olin minä. Osa löysi paikkansa, osa on mennyt eteenpäin, osa odottaa edelleen, mutta siisti vaihekin tässä välissä oli….kunnes äitini päätti, että lapsuudenkodista viedään omiin koteihin se loppukin tavara, jonka haluaa säästää. Uusi kaaos oli valmis!

Noin vuosi sitten totesin, että ainoa vaihtoehto taitaa olla laittaa Romuhuone kuntoon ja antaa itsensä sen valmistuessa todeta, että ylimääräisestä on päästävä eroon, jos siitä nätin huoneen haluaa.

Tämä uusi taktiikka on tuntunut toimivimmalta. Kuten aiemmin totesin, paniikkikiirettä ei olla pidetty nytkään, mutta menty sentään eteenpäin! Alkuvuodesta jossain työstressin pyörteessä aloin repiä (=nyppiä) tapetteja. Jatkoin sitä aina kun siltä tuntui ja samalla suunnittelin, mitä mihinkin laittaisin. Kesä meni muissa jutuissa ja syksyllä jatkettiin maalin ja liisterin ostolla. Ostoksetkin siis hyvin maltillisia!

Nyt on maalit käytetty, tapetit paikallaan, samoin verhot. Kattoköyteni laitto odottaa tulevaa viikonloppua. Tavaraa ympäriltä on hävinnyt tässä ohessa koko ajan pikkuhiljaa ja moni paikkaansa hakenut on oman kohtansa löytänyt! Nyt Romuhuone alkaa näyttää huoneelta, uskotteko, että on aika ihana tunne! Etenkin kun se on yhdessä tehty. Toinen ollut jokaisessa työvaiheessa ainakin hengessä mukana. Isäntäkin sanoi, että siitä taitaa tulla meidän hienoin huoneemme 😊

Ostamista olen vähentänyt paljon, ihan jo taloudellisista syystäkin johtuen, mutta myös siksi, että jopa minä olen todennut kaaoksen lisäävän stressiä ja turhautumista. En haluaisi minimalistista kotia, mutta kyllä kohtuus on kaaosta parempi vaihtoehto!

Onnellisena pitkäaikaisen tavoitteensa saavuttamisesta

Stella (256)

Tarina projektista nimeltä Romuhuone osa 2

Suokaa anteeksi! Huominen on ollut ja mennyt jo moneen kertaan. Lupasin siis edellisessä päivityksessäni jatkaa Romuhuoneen tarinaa heti huomenna, siitä on valitettavasti jo monta päivää. Viime viikko oli älyttömän kiireinen. Oli iltakokouksia, sivutöitä ja lapsenvahtikeikkaa. Siinä ohessa myös Romuhuone-projektikin eteni hieman – ihme kyllä!

Mennään taas uudelleen sinne 10 vuoden taa. Muutin tähän asuntoon tuolloin silloisen mieheni kanssa. Tämä yksikerroksinen, pienehkö tiilitalo vei jostain syystä sydämeni. Meidän budjettiimme ei isompaa ja loistokkaampaa olisi mahtunutkaan, mutta näin jälkikäteen järki olisi tuolloin voinut nostaa päätään vähän enemmän, vikoja ja puutteita löytyy. No olisihan se hinnastakin pitänyt jo päätellä.

Joka tapauksessa asuttavassa kunnossa tämä oli. Pinnat ok, hieman vanhahtavat kyllä. Olisivatpa olleet huonommassa kunnossa, remonttia olisi väkisinkin tehty silloin enemmän kuin yhden huoneen tapetoinnin verran. Välillä jotain ehdotinkin. Vastaus oli, ”senkus teet”. Yksinäni? Kiitti vaan! Kyllähän minä olisin yksinkin jotain pystynyt tekemään ja kiukkupäissäni etenkin, mutta reaktioni oli lamaannus. En saanut aikaiseksi yhtään mitään…Saman vastauksen sain 2-metrisen pensasaidan tuhoamiseen ja moneen muuhun asiaan, jotka olisi ollut kivempi ja helpompi tehdä kaksin. Huomasin, että seinät alkoivat kaatua päälle ja halusin viettää aikaani koko ajan enemmän jossain muualla kuin kotona. Hullua, mutta totta. En vaan viihtynyt täällä. Tässä kohtaa alkoi myös Romuhuoneen totaalinen lamaannus…

Olen keräilijä- ja hamstraajasukua. Ollut aina. Eikä kuulemma kyse ole omasta persoonastani – äitini täti totesi, että se on meidän suvun geeneissä 😊 Toiselta puoleltakin tuntuu tulleen aika vahvat geenit, joten arvannette, että vaikeaa on! Kaikki (no ei ihan kaikkea, mutta paljon) säästetään. Ainakin kaikki, jolla on jonkinlaista tunnearvoa. Ja sitähän löytyy jo tähänkin ikään mennessä! Ostamista olen viime vuosina vähentänyt todella, todella paljon ja vähän olen kehittynyt tavaran hävittämisessäkin. Myynyt, antanut, kierrättänyt ja heittänyt konkreettisesti pois. Paljon (ja liikaa) on silti jäljellä.

Paljon enemmän sitä kaikkea oli Romuhuoneen alkuaikoina. Romuhuoneesta tulikin sen kaiken ylimääräisen säilytyspaikka ja ”pois silmistä” -huone. Silloin tällöin jossain hirmuisessa energian puuskassa siivosin ja järjestelin sitä edes vähän nätimmäksi, mutta ison osan aikaa se oli ”ovi kiinni” -huone.

Ennen eroa tein ison liikkeen ja muutin kerrostaloon. Jätin suurimman osan tavaroista tänne – maksoinhan koko ajan puolet lainasta ja vakuutuksista – mutta suurin syy oli se, että halusin tänne takaisin, yksin tai uuden miehen kanssa. Päätin, että muuttoni on vain väliaikainen. Ja sitähän se onneksi oli, hieman yli vuoden mittainen matka, jonka aikana tapasin nykyisen mieheni.

Osa 3 seuraavassa päivityksessä! En uskalla luvata HUOMENNA, mutta pian kuitenkin 😊

Stella (256)

Tarina projektista nimeltä Romuhuone osa 1

Olipa kerran Romuhuone…

Tarinan alku projektille nimeltä Romuhuone vie meidät kymmenen vuoden taa. Sinä aikana on tapahtunut niin Romuhuoneessa kuin muussakin elämässä paljon kaikenlaista, monenlaisin kääntein. Siksi päätin jo tätä päivitystä aloittaessani, että jaan tämän tarinan ainakin kahteen, ehkä useampaankin päivitykseen. Tuskin yhdessä päivityksessä saisin mitenkään tuotua esiin sitä iloa, surua, surkuhupaisuutta sekä niin oman kuin muutaman muunkin ihmisen mielenkiintoisia luonteenpiirteitä ja -käänteitä, joita tämä matka on pitänyt sisällään. Toivottavasti saat niistä kiinni ja osaat lukea tarvittaessa myös rivien välit, suurin ironia ja sarkasmi lienee siellä…

Romuhuone ei halunnut koskaan olla ruma, tylsä ja sekainen, mitä se valitettavasti on suurimman osan meidän yhteistä aikaamme ollut. Ei se kuitenkaan halunnut olla mikään linnakaan, mutta kuitenkin jotain paljon kodikkaampaa, inspiroivampaa ja houkuttelevampaa. (Miksi mieleeni tulee tässä kohtaa satu Rumasta ankanpoikasesta 😊).

Näiden em. syiden vuoksi jo tuolloin 10 vuotta sitten mainittiin ensimmäisen kerran sana remontti. Miksi kerron tästä tänään? Siksi, että nyt sen kuuluisan remontin loppu häämöttää, valoa näkyvissä, nyt ”jo” 😆 Olen onnellinen jo siitä, että 11 vuotta ei ehdi tulla täyteen. Jonkin verran on vielä tekemättä, monta juttua hankkimatta, eikä hyvänkään fiiliksen iltana hirmuisesti jaksa töiden jälkeen puurtaakaan. Aikaa menee siis vielä. Joulu on lopullinen tavoite, oma lahja itsellemme – mitä sitä nyt tässäkään vaiheessa hosumaan ja kiirehtimään, kun ei sitä ole tehty kuuluisaan kymmeneen vuoteenkaan…

Osa teistä ajattelee aivan varmasti, että ei oo todellista, hieman saamatonta sakkia. Juu, sitäkin, mutta kaikki ei ole aivan niin yksinkertaista.

Huomenna luvassa Romuhuone osa 2!

Kauniita unia!

Stella (256)

Tänään kannattaa soittaa minulle!

Jäikö eilisissä korteissa joku asia mietityttämään? Vai haluaisitko tietää lisää tulevasta? Tänään siihen olisi todella oivallinen mahdollisuus! Ennustaja24.fi-palvelussa on nimittäin tänään ilmaisminuutteja jaossa kaikille soittajille!

Lue lisää tarjouksesta www.ennustaja24.fi. Jos haluat soittaa suoraan minulle, soita 0700-80000, kuuntele ohjeet ja paina 3 ja sen jälkeen 256.

Toivottavasti näet tämän pian, sillä en ole päivätyöni vuoksi mikään yökyöpeli 😊 Ja jos näet tämän vasta myöhemmin, soittele silloin! Www-sivuilla kannattaa täyttää omat yhteystiedot, saat heti tiedon seuraavista ilmaisminuuteista ja muista kampanjoista! Tietojasi ei käytetä muihin tarkoitukseen.

Kuulemisiin!

Stella (256)

Pysähtymistä, tosiasioiden hyväksymistä ja hyvän tekemistä

Nämä kortit jaoin eilen. Minkä korttiparin Sinä niistä valitsit? Tässä kortit käännettynä…

Eivät antaneet kortit ihan selkeitä polkuja edettäväksi tälläkään kertaa! Melko yllätyksellistä ja monivivahteista, sanoisin.

Ensimmäiset kortit ohjaavat pysähtymään ja luopumaan hallinnasta. Ne neuvovat olemaan tässä ja nyt, mutta samalla yllättävien asioiden sallimisen. Oletko pitänyt hurjaa vauhtia yllä, eivätkä elämääsi tuloillaan olevat yllätykset ole pystyneet sinua tavoittamaan?! Jo siinä on syy hidastaa ja odottaa!

Toiset kortit kannustavat omien kykyjesi tunnistamiseen. Ne ovat vahvuuksiasi nyt! Oletko ehkä kuvitellut muuta, mitä olet, mutta olisitkin vahvempi hyödyntäessäsi oikeita vahvuuksiasi? Ne kaikki eivät ehkä ole olleet niitä, jotka tähän asti olet löytänyt…

Kolmannet kortit valinneet taitavat olla liian kilttejä tai muuten tilanteessa, jossa olisi hetkeksi hyvä vetäytyä syrjään ja keskittyä omaan hyvinvointiin. Hyviä, läheisiä ihmisiä ei kannata mennä piiloon, mutta pahat puheet ja ilkeät ihmiset on syytä heittää sivuun!

Löysitkö itsesi ja tilanteesi näistä tulkinnoista? Toivottavasti 😊

Voit myös soittaa minulle www.ennustaja24.fi -palvelun kautta (p. 0700 800 00 / Stella 256)

Kauniita unia ja uuden polun kuvia!

Stella

Tänään oli pakko nostaa kortteja

Tänään oli päivä, jolloin Hyvän mielen kortit suorastaan huusivat kohti itseään. Tottelin ja nostinkin kortteja niin itselleni kuin Sinulle.

Nostin itselleni kaksi voimakorttia antamaan lisäjaksamista ja ehkä jopa uskoa siihen, että asiat kääntyvät parempaan suuntaan. Viime aikoina on nimittäin tuntunut, että melkoista vastatuulta tällä suunnalla…Nämä kortit kääntyivät itselleni: Kiitollisuus – Elämässäsi on asioita, jotka ovat hyvin & Oman voiman tunnistaminen – Minulla on voimaa saavuttaa asiat, joita tarvitsen.

Totta, niin totta taas kerran. Kaikki asiani eivät todellakaan ole päin mäntyä, vaikka huonoina päivinä siltä tuntuukin. Ja kyllä, on minulla vielä voimia ja tahtoakin sinnitellä ja yrittää eteenpäin. Hienoa, että niitä on riittävästi!

Nämä kortit valitsin sinulle. Mikä niistä on sinun – valitse omasi, käännän kortit huomenna näihin samoihin aikoihin.

Toivon todella, että huomenna kääntyvät kortit antavat sinulle iloa, apua ja vinkkejä mennä elämässä eteenpäin. Ja muista katsoa korttien kuvat – niistä saa hyvää mieltä tämän harmaan synkkyyden keskelle!

Tämän kortin käänsin meille kaikille – kyllä se aurinkokin sieltä vielä paistaa! Sateen jälkeen on tähän asti aina jossain vaiheessa tullut pouta 😊

Merkityksen kokeminen – Teen asioita, jotka ovat itselleni tärkeitä. Muista siis antaa aikaa itsellesi, siitä saatua voimaa tarvitaan!

Stella (256)

 

Nautintoa kosketuksesta

Jos minulla olisi mahdollisuus, lojuisin erilaisissa hoidoissa varmaan jatkuvasti. Nyt tuollaiset ylellisyydet ovat harvinaista herkkua. Tiedä sitten, nauttisiko niistä enää niin valtavasti, jos ne olisivat jokaviikkoista herkkua.

Kampaajan tuolissa meinaan nukahtaa jo saksien äänestä, se pesu- ja hierontavaihe on ihanaa luksusta! Yhteen aikaan kävi kampaajalla, joka tarkkana tätinä leikkasi hiuksiani miltei tunnin. Osa ystävistäni sanoi, että eivät he olisi tuolissa niin kauaa jaksaneet istua! Minulla ei ollut ongelmia, nautin joka hetkestä, jokaisesta kamman ja käden kosketuksesta.

Hieronnassa en ole käynyt aikoihin! Tarvetta olisi, mutta kassakone päässä raksuttaa, että siellä pitäisi käydä kunnon avun saadakseen useamman kerran. Olen siis jättänyt siihen ensimmäiseenkin menemättä. Valitettavasti.

Isännän saan todella harvoin innostumaan hieromisesta. Televisiota ei kuulemma pysty samaan aikaan kunnolla seuraamaan…niinpä….ei ole tainnut meidän herra lukea yhtään parisuhdeartikkelia…Onneksi minulla on yksi ystävä, jonka käydessä meillä on oikein hemmottelusessio. Viikonlopun aikana hieromme toistemme jalat, kädet, hartiat ja pään vähintään kertaalleen. Harmi, että näemme vain pari kertaa vuodessa, mutta parempi, että edes näin.

Olen kuullut muutaman ihmisen sanovan, ettei tykkää hieronnasta tai muustakaan ”lääppimisestä”. Olen ihmeissäni, mutta jokainen tavallaan. Mielestäni (ja monien tutkimustenkin mukaan) meistä jokainen tarvitsee kosketusta – vaikka hiuksia harjaamalla tai sukkapuikolla sivelemällä, ellei suoraa kosketusta halua antaa tai saada. Kosketuksen positiiviset hyödyt ovat valtavat!

Mistä tällaisen hemmottelun muodosta sinä pidät eniten? Minun on pakko sanoa ainakin nämä kaksi: päähieronta ja vyöhyketerapeuttinen jalkahieronta! Ihania molemmat 😊 Ei niin täydellistä, mutta taidanpa harrastaa omahemmottelua ja tehdä noita molempia itselleni vielä tänään…

Tsemppiä taas huomenna edessä olevaan arkeen!

Stella (256)