Pihani varjelluin kasvi

Tässä se on, pienehkön pihani varjelluin kasvi, särkynyt sydän. Ihan vielä se ei ole tämän kesän osalta komeimmillaan, mutta ihanasti kukkavarsia on jo auennut, joten kesä julistettakoon virallisesti avatuksi 😊

Rehevimmillään tämä kukkani on nykyisin melkoisen valtava puska! Samassa kukkapenkissä ei mahdu enää kasvamaan oikein mitään muuta. Tai mahtuuhan sinne alkukeväällä ja myöhemminkin varsien viereen, mutta melko valotonta on! Olenkin pikkuhiljaa siirrellyt niitä reppanoita mielestäni paremmille paikoille.

Tuossa kukkapenkissä ja sen lähistössä on jotain kummallisen houkuttelevaa. Aivan särkyneen sydämen kylkeen ilmestyi pari vuotta sitten – poliitikon sanoin täysin pyytämättä ja yllättäen – marjapensas ja syreeni (tai sireeni, kuten sitä itse kutsun). Olisihan minä voinut ne siitä hävittää tai siirtää, mutta en hennonut – etenkään kun näin, miten hirmuista vauhtia ne molemmat kasvoivat! Olivat molemmat jo ihan kunnon kokoisia siinä vaiheessa kun edes oikeastaan tajusin, että jotain uutta on ilmestynyt.

Siinä ne ovat edelleen kaikki kolme peräkanaa ja vähän limittäinkin, särkynyt sydän, marjapensas ja violetti sireeni. Kaipa itse tiesivät, mihin asettuivat, ja itse ihan turhaan mietiskelen, pitäisikö jotain erityisjärjestelyjä tehdä 😊

Särkyneen sydämeni taustoista vielä vähän. En ehkä suojelisi sitä niin paljon, ellei se olisi minulle niin erityinen. Ostin sen ”alkuäidin” n. 20 vuotta sitten Euromarketin pihapuolen poistomyynnistä. Purkin kyljessä luki kasvin nimi, mitään vihreää tai muutakaan eloa purkin sisällä ei näkynyt. Hinta oli muistaakseni 50 penniä tai alle. Otin riskin. Riskin, joka kannatti 😊 Ensimmäinen hankkimani perenna.

Parin vuoden kuluttua lehdet ja kukkavarret pursuilivat n. metrisen piha-aidan väleistä ja yli. Se sai ohikulkijoilta ansaitsemansa kehut. Siitä kaivettiin onnistuneesti alut silloiselle mökille, omansa sai myös pari tuttavaa.

Vaikka ero silloisesta miehestäni olikin muilta osin kaikkea muuta kuin yksinkertainen ja helppo, sain ihan luvan kanssa hakea palan särkynyttä sydäntä myös tänne. Kokonaan maasta kasvia ei annettu kaivaa, mutta onneksi onnistuin tuomaan sellaisen alun, joka halusi jatkaa elämäänsä kanssani uudessakin paikassa.

Myös kasvin alkuäiti elää ja voi edelleen hyvin 😊 Noin kerran kesässä satun kulkemaan pihan ohi, ja edelleen aidan yli kurkistavat kauniin vihreät lehdet ja pinkin-/purppuranpunaiset kukat ❤️

Alkukesän ihmeitä ihastellen

Stella (256)

Yhdessä kohti unelmia!

Niin, mikäkö sekoittaa Suomen ja suomalaiset? Urheilu ja etenkin jääkiekko. Koko maa menee aivan sekaisin, jos menestystä tulee riittävästi. Näin kävi tänä vuonna. Voitto tuli ja Suomi sekosi 😊

Tuskin tässä maassa on tällä hetkellä kovin montaa ihmistä, jotka eivät tietäisi Suomen voittaneen jääkiekon MM-kultaa. Itsekin melkoisena penkkiurheilijana huusin ääneni käheäksi ja elin pelissä mukana niin, että nukkumatti kiersi minut seuraavana yönä! Taisin siis käydä melkoisilla kierroksilla pelin aikana ja ylikierrokset riittivät pitkälle aamuyöhön….

Varsinaiset pelit on tällä erää pelattu, nyt meneillään on enää jälkipelejä ja asteittain laantuvaa juhlahumua. Upeita suorituksia, kasvutarinoita ja täydellä sydämen palolla tehtyä tiimityötä yhteisen hyvän eteen kelpaa kyllä muistellakin!

Yksi suurista on valmentaja Jukka Jalonen. Melkoisen uskomaton mies, suuri valmentaja ja sen mahtavan tiimihengen luoja – ollut sitä jo pitkään. Jalosen opeissa on otettavaa meille jokaiselle. Oli sitten esimies, työntekijä tai ihan ”minä vaan”. Kannattaa lukea mm. Jalosen haastattelu Tunnusta mokasi Talouselämästä (tässä on linkki), kuten myös alla oleva Elä täysillä -sivuston ajatelma, vai miksi sitä sanoisikaan. Ajatuksella.

Yhdessä kohti unelmia!

Stella (256)

Borta bra, men hemma bäst

Kotona jälleen! Miltei viikkohan tässä vierähtikin blogipäivitysten välissä. Enkä tainnut huomata mitään edes mainita, että on reissu edessä. No, täällä taas 😊

Olin useamman päivän työreissulla toisella puolen Suomea. Reissu meni hyvin ja oli ihana nähdä vähän erilaisia maisemia, etenkin näin alkukesästä! Reissu oli antoisa kaikin puolin, mutta kyllä tuollainen oudokseltaan vaan melkoisen rankkaa on! Pitkä matkustaminen autolla ja perillä jaloillaan oloa monta päivää. Hattua nostan niille, jotka tuollaista työkseen tekevät! Ei se hotellin valmis aamupala ihan kaikkea korvaa 😆

Kovin vetreä olo ei ole vieläkään, vaikka toissapäivän iltana kotiuduin. Melkoista oleilua tämä on täällä kotipuolessa nyt ollut, ei meinaa sää millään sallia ulkohommia tai muuta ulkoilua…..vettä sataa ja sataa ja sataa….luonto kylläkin kiittää ja puhdistuu ilmakin onneksi samalla 😊

Aion jatkaa istumista tänään muutenkin – pakko yrittää kannustaa Suomi kotisohvalta voittoon tänään! Mahtavan yllätyksen tekivät pudottamalla kerrankin Ruotsin (ja millaisella pelillä!), pystyisivätköhän samaan vielä tänäänkin?! Peukut pystyyn, että onnistuu!

Hyvää viikonloppua!

Stella (256)

15 minuuttia metsää tekee ihmeitä

Tokihan minä olen sen tiennyt aina (ainakin kauan), että luonnossa oleminen tekee ihmiselle hyvää, mutta harvemmin se hyvän olon tunne suorastaan kolahtaa – tänään kolahti!

Lähdimme mieheni kanssa jo aamupäivän puolella hetkeksi pois omista nurkista, tottakai eväskahvit mukana! Pienen automatkan päässä on paikka, jossa mies tykkää tiirailla lintuja rannalta, mutta siellä on myös metsää minulle, jolle se on tärkeämpi.

Traditioihin kuuluu se, että istuskelen hetken rannalla myös, mutta pian suunnistan takametsään. Loppukesällä marjaämpäri mukana, syksymmällä saatan löytää suppilovahveroita. Nyt mukana oli vain kamera ja sekin lähinnä muodon vuoksi…

En montaakymmentä metriä päässyt metsäpolkua eteenpäin, kun tunsin ihan selvästi painon valuvan päästä ja hartioilta alaspäin. Tunne oli niin voimakas, että yhdistin sen heti muistamaani tutkimukseen siitä, miten metsä poistaa stressiä! Sen mukaan 15 minuuttia riittää – minulla taisi mennä kolme 😊 (No, ehkä kaikkineen olin sen vartin verran ulkona autosta siihen mennessä ollut)

Tunne oli todella vaikuttava ja herättelikin hieman. Oliko minulla todella nyt näin paljon taakkaa kannettavana? Olin vaikuttunut tuosta tunteesta ja ainakin vielä nyt muistan, miten tärkeä ja samalla helppo apukeino tuo metsään lähteminen on! Suosittelen!

Itselläni on onni asua paikassa, missä luonto on ihan vieressä. Toisinaan sitä kaipaa vähän enemmän erämaatunnelmaa, kuten tänään, mutta onneksi omassa, pienessä pihassakin pääsen nauttimaan luonnon äänistä ja muista sen ihmeistä ❤️

Stella (256)

Etäystäväkin voi olla tosiystävä

Onko sinun elämässäsi ihminen, jota et ole koskaan tosielämässä nähnyt, mutta jonka lasket silti ystäväksesi? Minulla on, ja melkoisen tärkeän paikan sydämessäni on saanutkin!

Ajattelin vielä äsken, että itselleni ainakin tilanne on uusi, eikä muillekaan varmaan kovin tavanomainen. Olin väärässä kuitenkin, sillä onhan itsellänikin ollut lapsuudessa kirjekavereita, joita en koskaan tavannut. Olivatko he ystäviäni, se onkin toinen juttu.

Mutta nykyisenä some-aikana tällainen ystävyys on varmasti lisääntynyt. En tarkoita Facebookin kautta tulleita tuikituntemattomia ihmisiä, vaan erilaisten ryhmien kautta saatua vertaistukea ja sitä kautta elämään tulleita ihmisiä, joista matkan varrella on voinut tulla jopa ystäviä. Tällaisia voivat olla vaikkapa erilaiset äiti-ryhmät tai erilaisiin elämäntilanteisiin perustetut muunlaiset vertaistukiryhmät.

Mutta vielä hieman tästä omasta etäystävästäni. Olemme pitäneet yhteyttä viestittelyn merkeissä puolisentoista vuotta, yhteydenpidon oikeastaan tiivistyen koko ajan! Puhelimessa on puhuttu muutaman kerran, mutta paljon useammin ja enemmän fiiliksiä vaihdetaan kirjoitellen.

Toivon, että olen pystynyt olemaan tälle toiselle osapuolelle edes puoliksi niin tärkeä, mitä hän on tällä hetkellä minulle! Nykyään nimittäin oikeastaan ensimmäisenä tulee hänelle kerrottua niin hyvät kuin huonotkin uutiset, päivän päällimmäiset fiilikset, työpäivän tapahtumat, miehen kiukuttelut ja paljon muuta.

Kiitos luottoystäväni, olet tärkeä! Toivottavasti olet elämässäni vielä pitkään ❤️

Stella (256)

Parhainta Äitienpäivää!

Aamuaurinkoon heräsin, nämä muistojen polulta keräsin

Tänä aamuna ei aurinko konkreettisesti paistanut, mutta tänä vuonna sain tehtyä sen, mitä niin monena äitienpäivänä lapsuudessakin: keräsin valkovuokkoja äidille tutusta kotimetsästä.

Tottakai olen joka vuosi äitienpäivän muistanut, mutta kovin monena vuonna en kotoa pois muutettuani ole äitienpäivänä äitini luona vieraillut. Monta kertaa samalle päivälle osui onkikilpailu, mihin oma äitini halusi välttämättä osallistua – juhlittava ei siis olisi ollut edes kotona. Ja yhtä monta kertaa tälle viikonlopulle on vierailunsa ajoittanut jompikumpi sisaruksistani, emmekä ole sinne sekaan änkeneet.

Mutta tosiaan, nyt oli se vuosi, jolloin me vietimme äitienpäivän vanhempieni luona. Mitään sen kummempia juhlallisuuksia meillä ei ollut, mutta sai äiti sentään kukkansa, korttinsa ja pienen lahjankin. Tärkeämpää äidille taisi olla se apu, mitä onneksi tänäkin viikonloppuna saimme annettua auttaessamme fyysisesti vaativammissa hommissa. Siitä tuli hyvä mieli itsellekin.

Onnea kaikille äideille erityisesti tänään, vaikka muistaa voi ihan joka päivä!

Stella (256)

Ympärillämme on merkkejä, kunhan ne huomaamme

Eilen oli jännä päivä ja olen iloinen, että näin ne asiat ja eritoten siitä, että ymmärsin niiden tulleen eteeni aivan tarkoituksella. Eteeni osui siis eilen kolme selkeää merkkiä, jotka oli varmasti minulle tarkoitettu 😊

Minusta oli sinä yönä tullut täti, viidennen kerran. Vauvalla oli napanuora kaulan ympäri ja todennäköisesti siksi joutui tarkkailuun, eikä päässytkään heti äitinsä rinnoille. Meistä ei kukaan oikein tiennyt, mikä tilanne on.

Työpaikallani menin aamupäivällä ulos eräästä takaovesta. Heti rappusten edessä minua odotti tämä kuvan pienen pieni, herkkä ja hento valkoinen höyhen. Silloin tiesin, että kaikki menee hyvin ❤️ Tänään vauva onkin jo päässyt äidin viereen…

Kauppareissulla eteeni tuli seuraava merkki. Olen jo viikon, pari yrittänyt muistaa ostaa nuudeleita töihin hätävaraksi. Jokaikinen aamu totean, että siellä kaupassahan ne ovat edelleen…vihdoin tänä aamuna sain vietyä pari nuudelipussia töihin 👍 Kaupassa kävi nimittäin niin, että hakiessani kissanruokaa näin jo käytävän päästä kaksi pussia nuudeleita lattialla!!! Enpä ole aiemmin tullut edes ajatelleeksi, että tuossa ainakin tuossa kaupassa ne ovat vastakkaisilla hyllyillä!

Illalla sohvalla kaikenlaista miettiessäni näin seinällä ison sydänheijastuksen. Se oli heijastus pyöreästä lampusta, enkä oikein ymmärrä, miten siitä sydämenmuotoinen tuli! Samainen lamppu on päällä joka ilta, enkä ole aiemmin tuollaista nähnyt….tai noteerannut ainakaan…täytyy muistaa tänä iltana tarkistaa.

Eilinen päivä oli hyvä ja tärkeä muistutus siitä, että emme ole yksin. Ainakin minä uskon näiden olleen viestejä enkeleiltä. Olen törmännyt niihin ennenkin, mutta en näin moneen samana päivänä. Ja usein minulle on varmasti yritetty viestittää asioita niin, etten ole niitä huomannut tai ymmärtänyt. Vireystilani ja herkkyyteni oli eilen sille otollinen. Joten silmät ja mieli avoimena useammin – koskee meitä kaikkia!

Stella (256)

Rahoituslaitosten pohjaton kaivo

A-Studion keskustelussa oli aiheena pikavipit, rahoituslaitokset ja perintäfirmojen toiminta. Tämä tuli televisiosta jo ennen vappua, mutta en halunnut pilata kenenkään vappujuhlia näin ilottomalla päivityksellä. Säästin sen siis tähän 😊

Onni on se, että pikavippifirmojen ja muiden rahoituslaitosten tolkuttomia korkoja ja muita kuluja taidetaan saada vihdoin kuriin lain muuttuessa. Ilmeisesti myös perintäfirmojen huikeisiin kuluihinkin ollaan puuttumassa. Toivottavasti keinot riittävät ja homma etenee!

Mutta mahtaako tämä muutos yhtään hillitä vippien ja lainojen ottamista? Hieman epäilen, koska voisin kuvitella kulujen madaltamisen laskevan kynnystä niiden käyttämiseen…toivottavasti olen väärässä.

Surullista on se, että korkokatto tulee koskemaan vain uusia lainoja. En kyllä suoraan sanoen ymmärrä, miksi. Suomessa muhii melkoinen kupla näistä jo aiemmin otetuista veloista, joiden kanssa painivien kurimus ei siis helpota jatkossakaan…

Kokonaistaloudellisesti olisi mielestäni paljon järkevämpää helpottaa näiden vanhojen velkojen hoitamista. Tuskin monikaan noista firmoista rahojansa Suomessa säilyttää tai Suomen hyväksi käyttää, joten luulisi valtiolla olevan intressejä pyrkiä vaikuttamaan niihinkin. Velattomina tai edes vähemmän velallisina monien olisi mahdollisuus jälleen kuluttaa, Suomessa, ehkä jopa suomalaista ostaen.

Tässä kohtaa moni lukija varmasti toteaa, että mitäs ovat menneet ottamaan tuollaisia. Niin. Osalla lainat ovat varmasti menneet hyvän elintason ylläpitämiseen tai jonkun ”kivan” jutun hankkimiseen. On kuitenkin myös niitä, jotka pankin mielestä ovat kelvottomia saamaan lisälainaa, mutta jokin pakottava asia vaatii rahaa jotain kautta nopeasti hankkimaan.

Ystävälleni kävi näin. Elämäntilanteen äkillinen ja todella radikaali muutos pakotti ottamaan ”helpon lainan”, koska pankki ei sellaista myöntänyt. Ehdottivat vanhempien talon kiinnittämistä vakuudeksi, tätä ystäväni ei suostunut edes tiedustelemaan. Mistään hirmuisesta summasta ei ollut kyse, joten ihmettelen minäkin tätä pankin ehdotusta.

No, ystäväni sai uuden elämänsä alkuun tuolla kalliin rahan lainalla, mutta maksaa lainaa vielä pitkään, koska korot ja kulut ovat niin kovat. Isompaan lyhennykseen hän ei pienituloisena pysty. Ja koska tuleva laki ei näitä vanhoja velkoja koske, joutuu hän odottamaan lottovoittoa tai muuta ihmettä vielä kauan…..

Auttaisin heti, jos voisin, mutta joudun odottamaan ihmettä hänen kanssaan – ja totisesti toivon niin vielä tapahtuvan 😊

Stella (256)