Keskikesä lähestyy

Aika menee jälleen kuin siivillä. Eilen havahduin siihen, että viikon päästä ollaan jo juhannuksessa, kesän taidekohdassa. Toisten mielestä kesä alkaa vasta siitä, ehkä minäkin pyrin kääntämään ajatukseni nyt samoin.

Juhannuksesta alkaa myös kesälomani, voisi sanoa perinteiseen suomalaiseen tapaan. Kuten niin monessa muussakin työpaikassa, myös meillä hiljenee heinäkuuksi. On toki niitäkin, joissa sesonki vasta alkaa ja heinäkuu on kielletty lomakuukausi. Monena vuonna olen minäkin katkaissut lomani heinäkuun tapahtumien vuoksi ja saanut tehdä erilaisen työviikon, yleensä silloin ulkona.

Tänä vuonna katko tulee myös, mutta vain parin päivän verran ja ne päivän menevät suurimmalta osin toimistolla. Toivottavasti ilmastointia ei ole katkaistu!

Juhannus- ja lomasuunnitelmien lista näyttää melko tyhjältä. Tuttua kotinurkissa möllöttelyä ja lähinnä vain toiveita siitä, että jotain tekemättömiä juttuja tulisi loman aikana tehtyä. Mutta on tiedossa yksi normaalista arjesta poikkeava konsertti ja yksi vähän pidemmän ajomatkan reissukin, johon olen lupautunut kuskiksi. Mutta ne ovat vielä edessä, ensi viikko pitäisi jaksaa vielä siellä töissäkin 😊

Stella (256)


Kesän suosikit ja inhokit

Mitkä ovat sinun kesäsi suosikki- ja inhokkiasioiden TOP3-listalla?

Minun listani ehdottomia kesän plussia ovat

  • aurinko / valoisuus / lämpö
  • kasvien loisto ja yleinen vehreys
  • kesäloma, jolloin on paremmin aikaa ja jaksamista tehdä mitä vaan, milloin vaan

Jonkun laskutavan mukaan tuossakin oli jo kuusi asiaa, ja nekin kaikki melko laajoja, eikä tyyliin mansikat, tuore vihta ja kukat, jotka nyt jäivät täysin tämän listan ulkopuolelle. Ja noissa kaikissa listallani olevissa on myös huonotkin puolensa: liika aurinko polttaa, valoisalla en saa nukuttua, eikä liika kuumuuskaan ole hyvästä. Kasvien hoidossa voi olla melkoinen vaiva, ja allergiaoireetkin vaivaavat. Pitkä loma tekee usein patalaiskaksi ja täysin saamattomaksi.

Miinuspuolten listalle nousee oikeastaan vain yksi asia: hyttyset ja muut pistävät ja purevat tai muuten ällöttävät öttiäiset, kuten punkit! Hyttysissä, paarmoissa, mäkäräisissä ja muissa kumppaneissa kammoksuttavat pistos- ja puremakohdat, sillä ne vaivaavat minua viikkotolkulla! Aina ei viitsisi olla allergialääkkeillä kyllästetty, mutta likimain pakko, että ne vaivaisivat vähemmän ja lyhyemmän aikaa.

Ja tiedän kyllä, luonnon kiertokulussa niilläkin kaikilla on paikkansa, vaikka sitä ei aina haluaisi edes uskoa 😊

Muuta en omalle miinuslistalleni keksi. Ruohonleikkuu on hyvää hyötyliikuntaa, vaikka joku sitäkin inhoaa. Vettä saa ja täytyy sataa, kesälläkin, ei aina voi olla pouta. Ukkostakaan en osaa pelätä tai inhota, oikeastaan päinvastoin, vaikka lapsena olen nähnyt rajun pallosalaman ja sen tuhot, ja jokunen vuosi sitten itsestäni reilun metrin päähän iski salama. Hieman jopa ihmettelen, miksei suhtautumiseni näiden tapausten jälkeen muuttunut…

Mitenkähän tämänkin kokoaisi yhteen? Varmaan niin, että kaikilla kesän osasilla, niin suosikeilla kuin inhokeillakin, kuuluu olla se oma paikkansa meidän jokaisen kesässä. Sen vaan kuuluu olla niin 😊

Stella (256)

Luopumisen tuskaa tai ainakin sen ennakointia

Lähipiirissäni on useampikin ikääntyvä ja voinniltaan siinä kunnossa oleva ihminen, että yksi elämän isoimpia muutoksia on pian edessä. Nimittäin luopuminen asunnosta, kodista, jossa on elämässään pisimpään asunut.

Elämän ensimmäinen oma asunto, johon omien vanhempiensa luota muuttaa, on tottakai erittäin merkityksellinen. Onhan se juuri se ensimmäinen ja siksi niin tärkeä. Sen muistaa aina ja syystäkin.

Voi olla, että asut monessakin asunnossa ennen sen lopullisen kodin löytymistä, ehkä sinä et asunnon osalta vakiinnu koskaan. Minusta ainakin tuntuu, että nykyään ihmiset muuttavat herkemmin elämäntilanteen muuttuessa. Osataan elää ehkä paremmin tilanteen mukaan kuin ennen. Ihan hyvä niin, ehkä se luopumisen tuskakaan ei ole niin hirmuinen, kun yhteen paikkaan ei liity yli puolen elämän muistoja.

Näin on kaikilla näillä läheisilläni, joita vääjäämättä lähitulevaisuudessa odottaa poislähtö kodista. Kodista, jossa he ovat perheensä perustaneet ja lapsensa kasvattaneet. Kodista, jossa asumisen aikana he ovat työuraansa aloitelleet ja työuransa päättäneet.

Suren jo nyt heidän puolestaan sitä hetkeä, kun ovi on viimeisen kerran suljettava ja kotipihan keinut ja kukkaset hyvästeltävä. Toivon, että siinä kohtaa he ovat sinut asian kanssa ja näkevät tilanteen aurinkoiset puolet.

Stella (256)


Iloa kaikille aisteille

Tätä minä teen, ihailen ja ihmettelen näiden kasvun etenemistä ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla. Ihanassa auringonpaisteessa tai sateen jälkeen. Molemmissa on oma viehätyksensä. Oma pieni terapiapuutarhani, kaikille aisteille jotain.

Kuinka montaa kasvia olet katsonut todella, todella läheltä? Yllätyitkö, kuinka upeilta ne näyttävät! Esimerkiksi tämä hieman parjattukin vuorenkilpi. Oletko aiemmin huomannutkaan, että sen kukinto on näin kaunis!

Silmänilon lisäksi muutkin aistini saavat runsaasti positiivisia ärsykkeitä juuri nyt. Erilaisia tuoksuja on paljon, samoin makuja, niitä saan halutessani osasta kukkia, luonnonkasveista ja purkeissa kasvavista yrteistä.

Tuntoaistini virikkeistä huolehtii kasvien istuttaminen tai siirtäminen mielestäni parempiin paikkoihin, niiden sipaisu ohimennen ja vähän rajumpi kosketuskäsittely rikkaruohoja kohtaan. Vielä jaksan siihenkin keskittyä, juhannuksena intoni perinteisesti loppuu.

Mitä tällä kuvapäivitykselläni hain? Sitä, että sinäkin saisit ilon kuvien kautta ja ehkäpä jopa kokisit itsesi tilalleni pihaa tutkimaan. Ja ehkä tämän jälkeen tutkit omia kasvejasikin hieman tarkemmin. Omaa pihaa ei tarvita – parveke riittää – tai ellei sitäkään ole, etsi lähin luonnonmukainen viheralue. Ne elämän pienet ilot. Ja jos koet, että kuvat riittävät sinulle, tulet luultavasti näkemään kesän mittaan pari vastaavaakin päivitystä.

Ihanaa juuri alkanutta kesäkuuta!

Stella (256)