Keski-ikäisen kauhistuttavia havaintoja

Kuva ei ole omasta päästäni, mutta aivan vastaavalla tavalla olen tällä viikolla kuontaloani tutkinut ja kauhistunut. Alkuviikolla työmaan vessan peiliin vilkaistessani ja jo pois lähdössä ollessani, käännyinkin nopeasti takaisin. Mitä ihmettä olin nähnyt, kiiltelivätkö hiukseni tosiaan 😳 Ei kimaltelevasta hileestä, vaan harmaista hiuksista. Kyllä, se toden totta kiilteli.

Onhan minulla yksittäisiä harmaita hiuksia ollut jo monta vuotta, mutta nyt niiden määrä on ilmeisesti räjähdysmäisesti kasvanut. Apua, oli ensimmäinen reaktioni. Kyllä hieman kolahti, vaikka en tuosta nyt traumatisoidukaan.

Mutta ei tässä vielä kaikki. Mummutauti taitaa olla käynnissä, vaikka olen vasta viittä vaille viiskymppinen 😳 Olen nimittäin useampana yönä ja aamuna herännyt aivan hiessä uiden. Nukun yöpaita päällä ja rinnus on niin märkä, että melkein tippoja saisi puserrettua 😆

Seurailen tilannetta ja muuta oloani, olisiko kysymys jostain muusta. Mutta kyllä minä mieluummin tässäkin iässä vaihdevuodet otan kuin sen tiedon, että olisin jollain tapaa sairas. Totisesti siis toivon, että kyseessä on tosiaan mummutautioire 😊

Stella (256)

Sienihullu sekosi…taas…

Jos ei ensi yönä tule uni, niin ihmettelen! Sen verran reippaasti tuli liikuttua ja happea haukattua tänään. Ja painojakin nosteltua, oli raskaat kantamukset paikka paikoin 😉 Uni meinasi iskeä jo kotimatkalla 😊 Olin – yllätys, yllätys – sienireissulla.

Tiesin, ettei tämän päivän reissusta tule mitään piipahdusta, mutta täysi pimeyshän se ehti iskeä ennen kuin kotiin asti pääsin. En sentään aamulla lähtenyt, mutta ehti mehut mennä tuossakin ajassa 😊

Olin liikkellä vakisienestyskavereideni kanssa eli minä, äiti & lapsi (ystäväni aikuisen lapsensa kanssa) ja kruununa koira, joka likimain jumaloi minua – tai ainakin kovasti fanittaa 😊 En näe tätä koiraa juuri muulloin kuin syksyisin, mutta ensimmäisestä kohtaamisesta lähtien poika on ”ominut” minut!

Mutta itse reissuun…..kuten sanonta kuuluu, ahneella on paskainen loppu. Siltä hieman tuntuu nyt! Olen nimittäin yrittänyt jankuttaa itselleni, että älä ahnehdi, äläkä kerää yhdellä kerralla montaa eri lajiketta. Mutta, mutta, kaikki tämä unohtui tänään ja kotona odottaa nyt aika läjä erilaisia sieniä 🙄

Puolustauduin itselleni sillä, että olimme kohtalaisen kaukana kotoa, eikä niissä metsissä ehditä montaa kertaa syksyssä käydä. Ja kun muutamia vähän erikoisempia löytöjä tekee, ei niitä voi jättää ottamatta, eihän 😊 Kuten kuvassa olevat ihanan puhtaat mustavahakkaat kavereineen, samoin parit mustatorvisienet ja tietysti syksyn ekat suppilovahverot oli pakko napata mukaan….

Tällaista se sienihullun elämä on, enkä suinkaan ole edes pahimmasta päästä!

Stella (256)

Kuuhullu ei nuku….

Täysikuun aika lähestyy taas. Rakastan kuuta, sen ihanampaa, mitä isompi mollo taivaalla on. Etenkin näin loppukesästä ja alkusyksystä se todellakin on keltainen kuin juusto.

Mutta ikävä kyllä tunnen lähestyvän täysikuun myös tolkuttomana väsymyksenä, koska silloin en valitettavasti nuku. Olen nytkin jo kuin zombie 😆

En kyttää kalenteria. En rehellisesti sanoen koskaan etukäteen tiedä tai ajattele, että nyt on täysikuun aika. Vasta silloin kun muutenkin usein herkät ja levottomat yöni ovat yhtä sängyssä pyörimistä ja unen hakemista alan katsella kalenteria, oliskiko kuun syytä…..usein totean sen samalla hetkellä katsomalla taivaalle…

Kaksi täysikuuta edeltävää yötä ovat minulle ne pahimmat. En tiedä miksi. Jos sinulla on siitä joku aavistus tai jopa tieto, kerrothan sen kommentoimalla tätä päivitystä! Useimmiten (mutta en suinkaan aina) nukun varsinaisen täysikuuyön vähintään kohtuullisesti. Ehkö olen silloin jo niin väsynyt, että se voittaa kuun voiman…

Reagointini kuun vaikutuksiin on voimistunut iän myötä. Mutta ilmeisimmin myös sen myötä, että ennustaja24.fi-linjojen työni myötä olen tarttunut taas uudelleen kortteihin, joilla ennustan, ja herkkyyteni on palannut. Ajallisesti näillä asioilla nimittäin on selkeä yhteys.

Mutta joka tapauksessa taas helpottaa, että tiedän, etten ole ainoa ja yksin tämän asian kanssa. Tiedän, miltä kohtalotovereistani tuntuu….

Ihanaa ja toivottavasti myös rentouttavaa viikonloppua täysikuun kanssa, siitä huolimatta ja sen ansiosta 😊

Stella (256)

Syksy on uusien harrastusten aikaa

Toistan taas itseäni toteamalla, että töissä on pitänyt ihan hurjaa kiirettä. Liian kiirettä. Lisäksi tähän samaan saumaan on osunut paljon myös muita menoja ja ohjelmaa niin, että välillä on meinannut läkähtyä! Osittain saa syyttää ihan vaan itseään – osa näistä on selkeästi eteenpäin siirrettyjä ja taas siirrettyjä juttuja, jotka on ollut nyt ns. vaan pakko hoitaa….

Tästä kiireestä on ajoittain oman itseni lisäksi kärsinyt ainakin koti, blogi ja ennustuslinjalla työskentely – ehkä vähän myös mieheni ja kissat 😟 Onneksi eilisen menon järjestin ihan vain miestäni ajatellen ja kävimme leffassa – saimme nähdä vasta ylihuomenna ensi-iltaan tulevan Olen suomalainen -elokuvan ennakkoon!

Mutta paluu otsikkoon! Monille väriä elämään tuo syksyllä alkava uusi harrastus tai ainakin sellainen, joka kesätauon jälkeen käynnistyy uudelleen. Itselläni on varsinaisesta harrastamisesta jo jonkun verran aikaa, tänä syksynä oli sellaisen aloittamisen aika!

Työkaveri sai yllytettyä ilmoittautumaan joogaan. Ja heti tietysti jatkoryhmään – eihän alkeiskurssistani ole kuin n. 10 vuotta aikaa 😆 No, tämä ryhmä valikoitui aikataulullisista syistä ja onneksi tämän ensimmäisen kerran jälkeen jäi tunne, että kehtaan sinne mennä ensi viikollakin 😊 Hieno fiilis tuli myös siitä, miten olen näinä vuosina oppinut vain olemaan ja todellakin rentoutumaan. Muistan, miten silloin joskus muinoin en meinannut loppurentoutustakaan pystyä olemaan paikallani. Nyt pystyin ja helposti!

Onnistumisen tunteita teille muillekin toivottaen

Stella (256)

Ihastuneen ihmisen onnen kuulee äänestä

Ystäväni soitti minulle alkuviikolla pitkän puhelun. Siinä puhelussa huokui läpi jopa teinimäiseltä vaikuttanut innokkuus, malttamattomuus, ikävä ja odotus – hän oli IHASTUNUT!

Olin erittäin iloinen hänen puolestaan – tuota tunnetta hän ei ollut kokenut aikoihin – eikä tällä tasolla koko elämässäänkään montaa kertaa. Luurin toisessa päässä minulle nousi hymy huulille monta kertaa puhelun aikana. Hän ei nimittäin varmastikaan itse tajunnut, miten yli-innokkaaltakin välillä vaikutti 😊

Muistatko itse sen tunteen? Ihanan ihastumisen tunteen. Toivottavasti olet saanut sen kokea, se tunne ja olotila on jotain käsittämätöntä! Ihastumistakin on monentasoista, sitä ”Jalat alta” -fiilistä ja ihmistä ei välttämättä tule kaikille eteen koskaan – minä sain sen parikymppisenä kokea. Tunne oli järkyttävänihanankamala!!! Pahinta juuri siinä ihastumisessa taisi olla se, että olimme ystäviä – hän myös edellisen poikaystäväni kanssa, joka haikaili tuolloin vielä perääni.

Sitä en oikein tajua vieläkään, missä vaiheessa juttu muuttui ystävyydestä ihastumiseksi ja siitä rakastumiseksi. Kolmen vuoden seurustelu siitä seurasi, mutta kuten niin usein, siitäkään hyvästä ystävyydestä ei seurannut hyvää – tai ainakaan loppuelämän kestävää rakkautta. Taisimme olla liian nuoria, nyt asiat olisivat varmaankin edenneet toisin.

Ihastuneen ystäväni puolesta toivon, että hänen ihastumisensa ei loppuisi kuin kananlento esimerkiksi välimatkaan, joka heillä on melkoinen. Juttu on aivan tuore, joten toivon ystävälleni myös malttia edetä rauhassa, eikä liian nopealla etenemisellään pelottaisi miestä pois elämästään. Siitä olen aivan varma, että pysyn kyllä ajan tasalla, missä mennään – siitä huolehtii ystäväni ja puhelin 😊

Stella (256)

Ensimmäinen kortti kääntyköön

Kirjoitin eilen suunnitelmasta ottaa sinut, blogini lukija mukaan oppimismatkalleni tarot-korttien maailmaan. En suinkaan jätä prosessia vain tämän varaan, mutta olkoon se yksi osa matkaa 😊 Toivottavasti myös ne lukijat, jotka eivät ennustuksista perusta, lukevat nämä päivitykset ja saavat niistä jotain itselleen. Käytän näiden Päivän kortti -tulkintojeni apuna pääasiassa Duhyan Manikin kirjaa tarotin perusteista, lisäapuna myös muita lähteitä.

Tässä se nyt on, ensimmäinen käännetty kortti, Maljojen Viitonen. Kortti ei todellakaan ole niin paha, miltä se ehkä ensisilmäyksellä voi näyttää, mutta oma suhtautumisesi asioihin vaikuttaa siihen, tulkitsetko tämän omalla kohdallasi positiivisena vai negatiivisena korttina.

Maljojen kortit symboloivat tunteita, alitajuntaa, unia, visioita ja vaistoja. Numerona viitonen kuvaa muutosta. Mikä on sinun tilanteesi? Oletko irtautumassa jostain vanhasta ja ehkä jopa janoat muutosta? Portit ovat auki, muutos on tulossa, kunhan osaat ja haluat päästää vanhasta irti ja uskallat mennä mukaan.

Kortti voi kuvata myös pettymystä tai menetystä elämässä, joka vaikuttaa kykyysi käsitellä asioita ja mennä eteenpäin. Hyväksy nykyinen tilanteesi, äläkä etsi syyllisiä. On asenteestasi ja omasta suhtautumisestasi kiinni, otatko tilanteen kasvun paikkana ja osaat kääntää surun iloksi ja pettymyksen täyttymykseksi, vai jämähdätkö tähän.

Heti tämän ensimmäisen kääntökokeilun kohdalla jouduin toteamaan, että tarvitsen itselleni apukortin. Löysin itseni edellisistä sanoista kyllä, mutta en mielestäni riittävän tarkasti. Toinen kortti oli Torni, joka todella vahvisti edellistä, sillä Torni on tietoisuuden heräämisen ja uudistumisen kortti. Odotettavissa nopeasti tapahtuva muutos, jossa pitää osata olla hereillä, jos haluaa tarttua siihen kiinni. Ja siihen kannattaisi tarttua eli pitää olla rohkeutta uskoa itseensä juuri nyt.

Töissä meillä ainakin tapahtuu koko ajan ja nopealla temmolla, muutoksia ja uudistuksia jatkuvasti. Uskon, että omalla kohdallani on kyse jostakin siihen liittyvästä. Jää vielä nähtäväksi, mutta odotan mielenkiinnolla, mitä tuleman pitää 😊

Kaipaatko sinä tukikorttia tai laajempaa tulkintaa Maljojen Viitoselle omalla kohdallasi? Soita minulle, niin käännetään sinulle oma kortti – joko näistä taroteista tai siitä normaalista ennustuspakastani. Katso tarkemmin www.ennustaja24.fi.

Stella (256)

Sukellus tarot-korttien maailmaan

Pitkästä aikaa täällä taas! Nyt ajattelin sukeltaa itselleni outoon ja tuntemattomaan ja ottaa teidän sinne mukaan 😊 Tarot-korttien maailmaan nimittäin.

Olen aina ollut kiinnostunut taroteista ja niiden mielenkiintoisista tulkinnoista, joita itselleni kyseisistä korteista on annettu. En kuitenkaan ole vielä itse rohjennut ottaa niitä avukseni omiin ennustuksiini, vaan käytän tuttua ja rakasta tavallista korttipakkaani yhä edelleen.

En uskaltaudu vaihtamaan täysin taroteihin vieläkään, mutta kunhan kortteihin ja niiden tulkintoihin ajan kanssa kunnolla tutustun ja niistä riittävästi opin, todennäköisesti vielä jonain kertana soittaessasi ennustaja24.fi-palveluun voit kuulla kysymyksen: Haluatko, että käytän tavallisia kortteja vai taroteja?

Mutta siihen on vielä matkaa ja tälle opettelun matkalle otan osittain mukaan myös sinut, blogini lukija. Tiedän, että tarot-ennustuksia harvemmin tehdään yhden tai kahden kortin avulla, mutta nähtyäni netissä tällaisen, mielestäni ihan toimivan vaihtoehdon, ajattelin kokeilla itsekin samantyylistä tapaa.

Ajatukseni on nostaa parin viikon välein ”Päivän kortti”, kertoa sen ”virallinen” tulkinta ja avata päivityksessäni sitä, miten kyseisen kortin itse itselleni, sen hetkiseen elämään tulkitsen. Ja toivon, että sinä löydät itsellesi kortista oikean sanoman.

Kokeillaan ensimmäistä nostoa seuraavassa päivityksessä 😊

Stella (256)

Onko lapsettomilla enemmän aikaa käytettävissään?

En todellakaan tiedä, miksi ja mistä aihe lapsettomuus putkahti mieleeni – mutta yllätys, yllätys saunan lauteilla se päähäni iski. Olen tähän ”lapsettomilla on niin paljon enemmän aikaa” -toteamukseen törmännyt kyllä joskus, mutta en ainakaan ääneen sanottuna pitkään aikaan. Siksi hieman ihmettelen tätä ajatuksen ajoitusta.

No, onhan se totta, että minulla on vuorokauden 24 tuntia käytettävissä, jota eivät ihmislasten tarpeet syö – paitsi, jos ohjelmassani on sisarusten ja ystävien lapsiin tai kummilapsiin liittyvää toimintaa. Useimmiten ei ole, en valitettavasti ole ihan hirmuisen aktiivinen täti. Mutta silloin kuin annan aikaani, teen sen 101 %:sti. Ja tukena yritän olla silti, vaikka en aina fyysisesti läsnä olisikaan. Sitä rajoittavat jo välimatkatkin.

Minun perheessäni eläimet ovat olleet minun lapsiani, joille jaetaan sitä hellyyttä, jota omat lapseni olisivat saaneet. Kyllä sen niistä huomaakin, että ovat ehkä hieman normaalia hemmotellumpia eläimiä 😊

Mutta se ajankäyttö. Se ei todellakaan ole niin suunnitelmallista ja järkevää kuin mitä lasten kanssa olisi pakkokin olla. Lisäksi ne kuuluisat ”elämän pienet ilot” eivät ehkä ole samoja kuin lasten kanssa. Suht rauhallinen kahvihetki aamun lehden parissa on minulle likimain itsestäänselvyys – suurimmalle osalle pienten lasten äideistä se ei sitä ole. Tunnustan, että ihan joka aamu en sitä kyllä osaa riittävän korkealle arvostaa.

Olen itse parhaimmillani pienessä kiireessä ja paineen alla, ja ns. liika aika tekee minusta ennemmin saamattoman ja laiskan kuin tehotytön. Sitä kiirettä ja painetta lasten kanssa varmasti löytyy, ja melkoisia tehotyttöjä äidit usein ovatkin! Jos he potevat huonoa omatuntoa tekemättömistä töistä, niin sitä samaa teen minäkin – mutta huono omatuntoni on kyllä paljon perustellumpaa 😆

Lapsettomuus oli minulle vielä viitisen vuotta sitten melkoisen kipeä paikka. Nyt olen siihen jo sopeutunut ja pystyn vain toteamaan ilman itsesäälissä pyörimistä, että jostain syystä näin vaan nyt oli tarkoitettu….

Näillä sanoilla tsemppiä meille kaikille – niin perheellisille äideille kuin lapsettomillekin! Meillä kaikilla on omat haasteemme elämässä, yritetään muistaa se 😊

Stella (256)

Ilon ja onnellisuuden juhlaa tiedossa

Tähän viikkoon on mahtunut paljon kaikenlaista. Monenlaisia tunteita ja tapahtumia niin itselle kuin lähipiirillekin. Ystävieni elämässä on ollut alkuvaiheen syöpätutkimuksia, silmäleikkauksia ja hautajaisia, monenmoisia, lähinnä ei niin kivoja ja iloisia tapahtumia. Olen elänyt niissä mukana parhaani mukaan.

Huomenna saan itse osallistua onneksi iloisempaan tapahtumaan, hääjuhlaan. Tämä pari on mennyt hiljaisuudessa naimisiin jo aiemmin, mutta halusi juhlistaa asiaa myös lähipiirin ja ystävien kanssa. Mekin saimme kutsun, se oli yllätys, iloinen sellainen.

En tiedä huomisen ohjelmasta tarkemmin mitään, mutta odotan iloista, vauhdikasta ja varmaan melko riehakastakin päivää ja iltaa. Kutsun perusteella oletan, että ihan perinteiset häät nämä eivät ole 😊 Musiikkia on luvassa, onneksi, joten tanssimaan pääsen! Edellisestä kerrasta onkin jo aivan liian kauan.

Oikein odotan huomista – saa nollata tämän viikon ja päättää sen positiivisuudella ja rakkaudella ❤️ Hyvää viikonloppua Sinullekin!

Stella (256)

Kesäkassillinen apteekin voimapillereitä

Menin kuin meninkin loppujen lopuksi sinne lääkäriin. Aikani oli maanantaina puolenpäivän kieppeillä, joten olo oli viikonlopun jäljiltä vielä melkoisen hyvä.

Kanta-asiakaskorttia en vielä ole saanut – en kyseiseen lääkäriin, enkä apteekkiin – mutta eipä tuo lääkäri enää juurikaan tentannut vaivojani, eikä kyseenalaistanut oireitani. Enpä enää taida ollakaan ainoita, jotka samasta paikasta samantyyppisen oireiden vuoksi vierailevat….

Se aika olikin ihan hullua. Kyseenalaistin jatkuvasti täyspäisyyteni, kipukynnykseni, oireeni ja kaiken! Olin kyllä tosiaan välillä menettää järkeni, sekä jatkuvan sairastelun että asian kanssa yksin olemisen vuoksi.

Surullista, mutta ironisesti minun kannaltani ilahduttavaa, että meitä on nykyään samalta työpaikalta muitakin samoista vaivoista kärsiviä. Jos olen luulosairas tai hullu, en onneksi ole ainakaan ainoa, minulla on kohtalotovereita 👍

En väitä, että nykyinen työpaikkani olisi täysin ”mätä”. Minä vaan olen nykyään jo niin herkistynyt – kiitos aiempien rakennusten – että en kummoisia heilahteluja mm. ilmanvaihdossa tarvitse.

Lähdin apteekista melkoisen kesäkassillisen kanssa oireitani parantelemaan. Aavistelin oikein, kuuria ei tullut. Lääkäri totesi, että eiköhän me oireiden mukaisella hoidolla nyt mennä ja kirjoitteli reseptin poikineen. Minä sanelin mitä tarvitaan ja hän kirjoitti 😊

En tietenkään pidä siitä ja on mielestäni ”syvältä”, että joudun kiskomaan pillereitä ja suihkeita pystyäkseni käymään töissä. Mutta juuri nyt en jaksa siitä sen enempää murehtia, sillä oloni on parempi, vaikkakaan ei vielä mikään loistokas. Parempaan päin kuitenkin, ainakin nyt 😊

Stella (256)