Markkinoilla on tunnelmaa!

Markkinoilla ja etenkin kesäsellaisilla tunnelmaa ja kävijöitä riittää, etenkin, jos sää niitä hellii. Nyt helli. Olin nyt toisena perättäisenä kesänä apulaisena eräässä kahden päivän markkinatapahtumassa. Nyt olo on onnellisen väsynyt ja toimistotyöläisen lihakset kipeänä 😊 Hieno kokemus se taas kerran oli!

Tarjolla oli vaikka mitä: löytyi mansikkaa, perunaa, leipää, pullaa ja muuta valmista tai jonkin verran valmistusta vaativaa syötävää. Oli lelukojua, sekametelikojua, taidetta ja muuta käsityötä. Varmasti jokaiselle jotain, ainakin katseltavaksi asti, ellei jopa ostoksiin. Näin se tuollakin meni. Osa oli selvästi vain kiertelemässä ja nauttimassa siitä tunnelmasta, osa liikkeellä melko paksunkin lompakon kanssa tekemässä normaalista poikkeavia ostoksia ja tukemassa pienyrittäjiä ja itse tapahtumaa.

Jostain kumman syystä höyhenet ovat olleet elämässäni vahvasti läsnä jo jonkin aikaa, sekä livenä että kuvioinakin. Keväällä ostamissani sisustustyynyissäkin on painettu höyhen, vaikka en sitä mielestäni ostovaiheessa tajunnutkaan. Näillä markkinoillakin vaatekojujen tarjonnasta silmiini osui koko ajan kaksi erilaista hametta, molempien kuviona höyheniä – toinen lopulta lähtikin mukaani 😊 Edullinen ja tosi ilmavan kevyt, kylläkin lyhyt housuhameasu, mitenköhän osaa käyttää 😊 Ensi viikolla ainakin olisi sopivia kelejä tälle!

Fyysystäkin fyysisemmät työpäivät ovat nyt siis ohi. Erityisen hienoa on se, että kaikki onnistui hyvin ja myös myynti oli hyvä! Juuri ennen kotiinlähtöä istuimme markkinakahvilla torikahvilassa. Vieressämme vanhempi mies soitti haitaria. Tasainen ihmisvirta vaelsi ohitsemme kahteen suuntaan ja pieni puheensorina kaikui taustalla. Aurinko porotti, oli lämmin, mutta katoksen alla juuri sopiva. Mikä ihana hetki ja upeaa lopettaa työpäivät siihen!

Stella (256)

Montakohan ehtii ja jaksaa jouluun mennessä?

Olen monta kertaa maininnut lempivuodenajakseni kevään. Kyllä, edelleen pidän sitä ykkösenä, vaikka paljon hienoja asioita on muissakin vuodenajoissa. Eilen esimerkiksi käväisin mustikassa ja tänään tekaisin vihdan – kylläkin vasta toisen tälle kesälle. En ole lähtenyt merta edemmäs kalaan, vaan lähipusikosta olen käynyt vihdakset hakemassa. Ja pian on edessä sienestäjän kulta-aika 😊

Mutta, mutta, mutta…minussa taitaa asua isompi Tonttu, mitä olen kuvitellutkaan – tai ainakaan aiemmin myöntänyt. Tilasin nimittäin pari viikkoa sitten JOULUTONTTUJA poistomyynnistä – osa itselle, osa lahjaksi – ja nyt mietin, ehtisinkö ja jaksaisinko kutoa kuvan kuviolla olevia koristetyynynpäällisiä riittävästi ennen joulua 😆

Mistäkö tämä ajatus lähti? No. Viime viikonlopun kyläreissua vartenhan aloin hieman viime tipassa kutoa perheeseen syntyneelle vauvalle peittoa lahjaksi. Taistelin sekä aikaa että pitkää kutomistaukoa vastaan. Voitin ja sain peiton valmiiksi, kaksikin, sillä jossain vaiheessa silmiini osui tämä koristetyynyksi suunniteltu malli. Isoilla puikoilla ja tuplalangalla työ eteni joutuisasti ja pienellä reunavirkkauksella siitä sai sopivankokoisen peitoksi 😊

Lankaa jäi yli ja alekorissa oli vielä muutama kerä lisääkin, joten miksipä ei hyödyntäisi juuri opittua kuviota, etenkin kun into kutoa on ainakin hetkeksi näyttänyt palanneen! Ensin omalle sohvalle yksi tai kaksi, sen jälkeen katsotaan, löytyisikö jostain sopivaa lankaa sopivaan hintaan lisää ja pukinkonttiin…

Ensimmäinen on jo valmiina, toinen tulossa, joten hyvältä näyttää! Pienen puhalluksen sai kyllä aikaan mieheni, joka tokaisi, että ”minulla on joskus ollut tuollainen villapusero ja se oli kyllä hieno”….melkoisen suora vihjaus, joten pitänee sekin ottaa Tontun työlistalle – sukkia sinne jo lisättiin 😉 Onneksi edetään vasta heinäkuun puoliväliä, vaikka nopeasti tuntuu aika kyllä menevän – juurihan se juhannuskin oli!

Stella (256)

Tilapäinen mielenhäiriö iski

Tänään se kauan kaivattu tilapäinen mielenhäiriö vihdoin ja viimein iski! Innostuin vähän raivaamaan aivan liiaksi rehottamaan ehtineitä rikkaruohoja! Keväällä sitä antaa kaiken vihreän kasvaa aivan valtoimenaan, että saisi edes vähän väriä pihaansa 😆

Tässä kohtaa kesää se viimeistään kostautuu…keväällä niin mukavasti kiemurteleva maahumala on vallannut vähän sitä sun tätä kohtaa, enkä sittenkään ole tainnut saada pidettyä vuohenkelloa pelkästään sille annetuissa paikoissa…nämä vain esimerkkeinä, muitakin vähemmän mukavia asukkeja pihasta löytyy 😊

Onneksi olen pihajutuissa melko boheemi. Tai no, hetken keväällä yritän olla pihan pomo, mutta se rooli ei kauaa kestä. Ehkä olen alitajuisesti tajunnut, etten voi tätä taistelua voittaa…Onneksi stressaan siitä vaan hetkittäin ja niinä hetkinä tapahtuu tätä jopa raivopäistä karsimista. Muina aikoina saavat vallata uusia alueita, kunhan eivät särkynyttä sydäntäni ja pionia häiritse!

Ruoho jäi tänäänkin leikkaamatta – tulikin lopulta melko kuuma päivä. No, ehtii sen huomennakin – tai ylihuomenna 😊 Tänään on nimittäin vielä vuorossa kantarellitilanteen ensimmäinen katsastuskerta. Toivottavasti pieniä ja mieluusti isompiakin löytyy parinkin huushollin pannulle asti.

Stella (256)

Kaunis kyllä…mutta…vuohenkello…

Tyttö, sinä olet tähti!

Huh! Tämän kesän pisin lomareissu on nyt reissattu ja kyllä tuo matkustaminen ihan työstä käy! Melkoisen väsynyttä naista olin kotiin päästyäni. Jos alkulomasta olen heräillyt ihan mukavan aikaisin, niin nyt kello on kääntynyt ja jokaisena reissun jälkeisenä aamuna olen herätessäni manaillut, miten paljon kello jo onkaan! Lomapäivät kun humahtavat iltaan muutenkin ihan hurauksessa – ilman päiväuniakin, joista on myös tullut nautiskeltua 😊

Reissu meni tosi kivasti ja lapsellekin saatiin nimi…Leevi and the Leavingsia lainatakseni ”…kun nimeksi lapselle ei kelvannut sittenkään se Pikkumyy…Siitä tulikin Laura Jenna Ellinoora Alexandra Jurvanen…” – ei mikään näistä, ettekä kyllä varmasti ikinä arvaa, mikä oli yksi tälle tyttövauvalle annetuista nimistä! STELLA!

Vauvan sisarukset olivat ehdottaneet nimeksi Tähteä ja sitä samaahan tämä latinasta juurensa juontava nimi Stella tarkoittaa. Nimikaimana olen tästä kunniasta erittäin otettu 😊 Sattumia mahtui ristiäisiinkin, sillä nimestä mitään tietämättä vauva sai lahjaksi kuvan juhlamekon, jossa on koristeena – mitä muutakaan kuin tähtiä….Tyttö, sinä olet siis todellinen tähti…

Stella (256)

Väsynyt, mutta onnellinen!

Voi mahdoton sentään, mikä päivä! Pitkälti päivän sisällöstä ja hurlumhei-meiningistä saa syyttää ihan vaan itseään. Mitä menin mahduttamaan autokorjaamokäynnin, katsastuksen, kaupunkireissun ja pari muutakin juttua tähän samaan päivään…

Onneksi päivä on onnellisesti jo nukkumaanmenoa vaille valmis, ja mikäs sinne on mennessä, saunanraikkaana ja puhtaissa petivaatteissa…

Kyllä, tähän päivään mahtui kaiken muun juoksemisen lisäksi myös siivoamista, siivoamista ja vielä kerran siivoamista 😊 Oikein hävettää tunnustaa, kuinka laiska olen viime aikoina ollut, eikä se selkeästi kuulu isännän intohimoihinkaan. Täällä oli siis melkoinen kaaos, koska lomanaloitusinspis ei tänä vuonna iskenytkään heti loman alussa.

Olen siivooja, joka toimii oikeastaan vain hetkellisen inspiraation tai äärimmäisen pakon edessä (eli silloin, jos meille on tulossa vieraita). Tämä ei (onneksi) tarkoita, että meillä esimerkiksi tiskattaisiin vain joskus ja jouluna – keittiön siisteys kuuluu ihan päivittäisiin juttuihin, myös WC:tä jynssätään aika usein, mutta ne muut, voi hirvitys!

Imuri tuntuu olevan aina minua vastaan, niin letku kuin johtokin ja välillä ihan koko se masiinakin! Tässäkin tiedostan omaa syytä: meillä on aivan liikaa tavaraa – konmaritus on vielä pahasti kesken 😊 Harja ja rikkasihveli ovat välillä paljon paremmat kaverit, mutta ei niillä samaa jälkeä saa. Toinen inhokkini on pölyjen pyyhintä – sitäkin kieltämättä vähempi tavaramäärä helpottaisi…mutta näistäkin tänään siis suoriuduttu!

Tämän päivän jälkeenkään meille ei tulee siivouksen lukujärjestystä. En halua siihen mitään pakotettua systeemiä, vaan haluan edelleen heilua kuin pyörremyrsky silloin, kun se itsestä parhaimmalta tuntuu 😊 Nyt nautin aikaansaannoksistani ja kyllä itselleni vähän lupasin, että tätä voisi useamminkin tehdä 😉

Stella (256)

Nykyajan Romeo ja Julia

Muisteltiin miehen kanssa menneitä tässä yhtenä iltana. Hymy hiipi taas huulille, kun päiviteltiin jälleen kerran sitä, kuinka pienestä kaikki voi olla kiinni. Olen varsinaisesta ensitapaamisestamme jotain täällä kyllä kirjoitellut, mutta en muistaakseni kovin tarkasti.

Tiesimme toisemme kyllä entuudestaan, mutta emme tunteneet. Jopa mieheni, joka vain hammasta kiristellen myöntää uskovansa sattumaan tai kohtaloon on sitä mieltä, että sen illan tapaaminen ja siihen johtaneet käänteet oli tarkoitettu tapahtuvaksi. Omalla ironisella tavallamme nykyään kyllä välillä vitsailemme, että oliko sen pakko tapahtua 😊

Meidän juttumme on kerrostalolähiön nykyaikainen Romeo ja Julia -kohtaaminen. Olin ollut ystäväni kanssa paikallisessa kuppilassa laulamassa karaokea ja juhlistamassa kesäloman alkua. Ystäväni asui melko lähellä, mutta minä vielä lähempänä, joten kutsuin ystäväni luokseni vielä höpöttelemään. Kengänkorot asfaltilla kopsuen kävelimmekin läpi parkkipaikan, kun ylhäältä parvekkeelta kuului ”Mitä tytöt” -huikkaus. ”Mitäs tässä” tai vastaavaa taisimme vastata yhdestä suusta kurkaten samalla ylös. Ja siitä sitten lähdimmekin yömyssylle yläkertaan….

Olisimme kävelleet muutamassa sekunnissa talon ohi, joten sattuma, kohtalo, miksi sitä haluaakaan kutsua, tulee mukaan tässä kohtaa. Mieheni oli juuri ennen parvekkeelle tupakalle tuloaan miettinyt, pitäisikö käydä vessassa ennen sitä. Ei ollut sitten kuitenkaan mennyt, mitä itsekin ihmettelee vielä edelleenkin. Jos olisi, me olisimme ehtineet jo pitkälle, eikä korkojen kopseesta olisi ollut enää tietoakaan….silläkin oli siis joku tarkoituksensa 😊

Näin me tutustuimme, kaksi vasenkätistä oinasta, joilla nimikirjaimetkin ovat samat 😊

Stella (256)

Tahtojen taistelua: neuleohje ja aika vastaan minä

Sain jo jokin aika sitten pienen, sievän vihjeen vauvapeiton tarpeellisuudesta. Tai ainakin vink vink -vihjeenä sen otin. Oli kuva ja kaikki. Haeskelinkin silloin kuvaa vastaavia malleja, tuloksetta.

Se kuuluisa viime tippa lähestyy nyt. Näen nimittäin peiton saajan ensimmäistä kertaa viikon päästä ja sillä kyläreissulla peiton ajattelin mukanani viedä. Eilen sain hankittua langat. Niiden kanssa kävi tuuri! Löysin mielestäni kivaa lankaa oman kylän liikkeestä ja vielä alekoristakin! Eräs malli oli mielessäni pyörinyt jo jonkin aikaa ja sen ajattelinkin tuosta roosasta langasta toteuttaa…

Olen täällä blogissa aiemminkin kertonut, että olen aikoinaan ollut kovakin käsityöihminen ja etenkin kutonut/neulonut paljon. Jostain syystä se harrastus on jäänyt. En tiedä miksi, mutta puikot eivät ole vetäneet puoleensa yhtään moneen vuoteen!

Mutta nyt, ohje katsottuna, langat hankittuna ja sopivat puikotkin löytyivät ihmeen kivuttomasti – tuumasta toimeen siis vaan!

Siitä ne hankaluudet sitten alkoivatkin! Ärräpäät lentelivät, niin lensi välillä kerä ja puikotkin. Alku oli kaikkea muuta kuin mukavaa ja aikaa meni – hukkaan 😟

Purin tekeleeni ainakin viiteen kertaan! Ensimmäinen purkukerta oli ohjeen syy. Olen edelleen sitä mieltä, että siinä on virhe. Sen ohitettuani huomasin, ettei kuvio tullut kunnolla esiin 😳 Tähän selvisi syyksi omintakeinen tapani neuloa silmukat takareunasta, eikä edestä. Eikun purkamaan. Ongelma korjaantui, mutta tahti kyllä hidastui, kun etukautta neulominen ei ollut niin nopeaa – ainakaan vielä.

Seuraavaksi huomasin, että tällä langalla ohjeen silmukkamäärää käyttäen peitosta tulee aivan turhan leveä! Jälleen purkamista ja järkevämmän silmukkamäärän laskeminen kuvio huomioiden. TÄMÄN TEIN KOLME KERTAA epäonnistuen laskuissani (en vieläkään ymmärrä, mikä meni vikaan) joka kerta. Voitte uskoa, että oli huumori tässä kohtaa jo koetuksella! Etsiskelin kuumeisesti vastaavia ohjeita, josko jopa vaihtaisin mallia, mutta en löytänyt mieleistäni tai ainakaan sellaista, missä silmukkamäärän vähentäminen olisi ollut helppoa (jotain siis opin).

Arvatkaa, mihin lopulta päädyin: alkuperäiseen malliin, alkuperäisellä silmukkamäärällä, mutta etukautta neuloen. Päätin, että peitto saa kelvata, vaikka vaakaan suunniteltu kuvio muuttuukin pystysuuntaiseksi. Siihen mittaan tuo malli + tämä lanka taipuvat.

Nyt näyttää jo siltä, että kyllä siitä vauvalle peitto saadaan! Työtä on vielä, mutta taisin viedä tämän erän 😊 Todellinen työvoitto siis!

Mukavaa viikonloppua, minä jatkan projektini parissa! Onneksi on loma 😊

Stella (256)

Ovatko etenkin erityisherkät ihmiset henkisesti lahjakkaita?

Hyvää juhannuksen jälkeistä aikaa! Täällä se tosiaan vietettiin kotona omasta rauhasta ja kauniista kesästä nauttien. Hyttysiä oli vähän liiaksikin kavereina, mutta sekin kestettiin 😊 Se kesän ensimmäinen vihtakin tuli testattua, samoin grilli – molemmat toimivat erittäin hyvin!

Googlettelin tuossa pyhien aikaan jotain netistä ja hakutuloksiin osui muutama mielenkiintoinen artikkeli. Eivät vastanneet kyllä hakuani kovin hyvin, mutta tarkoituksella ne siihen taisivat silti pompsahtaa.

Artikkelit käsittelivät mediaalisuutta ja erityisherkkyyttä. Mediaalisuus on eräs ihmisille luoduista henkisistä lahjoista eli herkkyyttä ja kykyä tuntea, kuulla ja nähdä erilaisia asioita. Henkisiin lahjoihin eli mediaalisten ihmisten kykyihin voidaan lukea mukaan myös kädentaidot ja taiteellisuus. Samantyyppisiä asioita käsitteli erityisherkkyydestä kirjoitettu artikkelikin, ilman yhtäkään mainintaa tai viittausta henkisiin kykyihin tai lahjoihin. Tätä lähinnä jäin ihmettelemään ja yritin kaivaa muitakin vastaavia artikkeleja, mutta laihoin tuloksin.

Erityisherkkiä ihmisiä arvellaan olevan n. 20 % kaikista ihmisistä. Heillä herkkyys korostuu useimmiten tunteissa. Monilla heistä on voimakas empatiakyky ja he tuntevat ja aistivat vahvasti myös muiden tunteet. Erityisherkillä on usein myös erilaisia aistiherkkyyksiä ja he reagoivat voimakkaammin erilaisiin ärsykkeisiin.

Sen verran paljon näistä kahdesta asiasta löytyi yhtäläisyyksiä, että uskonkin – vaikka en tällä etsimisellä faktaa sille löytänytkään – että moni erityisherkäksi diagnosoitu on tai ainakin olisi, jos kykynsä ja lahjansa löytäisi, myös henkisiltä kyvyiltään lahjakas. Mitä mieltä sinä asiasta olet? Vai onko sinulla jopa omakohtaisia kokemuksia asiasta? Jään mielenkiinnolla odottelemaan!

Stella (256)

No nyt sen aika on!

Tosiaan, nyt se on, nimittäin sekä juhannus että kesäloma! Yleensä loman alkua edeltävän illan yritän raivata kämppää edes jonkinlaiseen lomakuntoon, mutta tänä vuonna se jäi. Onneksi tällä kertaa oli sattumalta tehty vähän parempi viikkosiivous…

Ilta meni nimittäin pääosin ennustaja24.fi-linjan ilmaisminuuttikampanjan parissa. Olihan tuo melko rankka ilta, sillä puhelin soi oikeastaan taukoamatta. Mutta oli se kyllä niin mahtavaa! Soittajat olivat iloisia, vaikka jokin asia olisikin mieltä painanut. Ihmisten avoimuus helpotti huomattavasti tulkintojen tekemistä, kortit halusivat selvästi olla avoimia myös 😊

Meidän juhannuksemme kuluu miehen kanssa ihan vaan kaksin kotosalla. Kesän ensimmäinen vihta on vihdoin tehty ja vasta ensimmäisen kerran lämpenee tänään grillikin. Pari viikkoa sitten sanoin miehelleni, että ennen juhannusta ei nyt kyllä grillatakaan, kun näin pitkälle on tänä vuonna venähtänyt!

Tiedossa siis tänään ihana koivuntuoksuinen saunahetki ja grillissä käristettyä makkaraa (pihviä myös) kera kivan kesäisen salaatin ja uusien perunoiden. Tällä hetkellä en odota, enkä kaipaa yhtään mitään muuta – ne elämän pienet suuret ilot ❤️

Ihanaa juhannusta teille jokaiselle!

Stella (256)

Keskikesä lähestyy

Aika menee jälleen kuin siivillä. Eilen havahduin siihen, että viikon päästä ollaan jo juhannuksessa, kesän taidekohdassa. Toisten mielestä kesä alkaa vasta siitä, ehkä minäkin pyrin kääntämään ajatukseni nyt samoin.

Juhannuksesta alkaa myös kesälomani, voisi sanoa perinteiseen suomalaiseen tapaan. Kuten niin monessa muussakin työpaikassa, myös meillä hiljenee heinäkuuksi. On toki niitäkin, joissa sesonki vasta alkaa ja heinäkuu on kielletty lomakuukausi. Monena vuonna olen minäkin katkaissut lomani heinäkuun tapahtumien vuoksi ja saanut tehdä erilaisen työviikon, yleensä silloin ulkona.

Tänä vuonna katko tulee myös, mutta vain parin päivän verran ja ne päivän menevät suurimmalta osin toimistolla. Toivottavasti ilmastointia ei ole katkaistu!

Juhannus- ja lomasuunnitelmien lista näyttää melko tyhjältä. Tuttua kotinurkissa möllöttelyä ja lähinnä vain toiveita siitä, että jotain tekemättömiä juttuja tulisi loman aikana tehtyä. Mutta on tiedossa yksi normaalista arjesta poikkeava konsertti ja yksi vähän pidemmän ajomatkan reissukin, johon olen lupautunut kuskiksi. Mutta ne ovat vielä edessä, ensi viikko pitäisi jaksaa vielä siellä töissäkin 😊

Stella (256)