Torstaina sekä minä että soittaja saimme hieman vilunväreitä. Aloitin nimittäin erästä puhelua kampanjan aikana ja ihmettelin, missä kummassa on noin kolmannes pakkaa!
Vilkuilin ympärilleni ja näin kortteja lattialla. Ja samalla kun silmäni osuivat tuohon herttaässään, kysyi soittaja: Tulenko vielä löytämään rakkauden? Nielaisin ja kerroin naiselle, mitä juuri olin nähnyt lattialla…
Kuvaan olen kortit nyt asetellut, mutta juuri noin ne olivat tuonakin iltana. Kissan tekosia korttien levittelyn on pakko olla, vaikka asiaa miettiessäni totesin kyllä, että mielestäni kissoja ei siellä näkynyt, vaan olivat nukkumassa eri huoneessa….mutta en mieti sitä enempää, hienosti olivat kortit, myös nuo ympärillä olevat…
Ei varmaan ole vaikea arvata, mitä soittajan kysymykseen vastasin ? Sen pitkän puhelun aikana ehdimme käydä paljon muutakin läpi, ja vahva yhteys ja yhteydentunne teki puhelusta erittäin ihanan ja korteista helppoja tulkita. Mielenkiinnolla odotan, missä muodossa ja minkä kortin kääntyneenä löydän seuraavaksi ?
Ensi viikolla mennään jo kohti maaliskuuta ?, joten hyvää alkavaa viikkoa!
Miten tämä aika rientääkään! Juuri äsken odotimme joulua ja jo nyt vuodenvaihde lähestyy. Uuden vuoden lisäksi nyt aloitamme myös uuden vuosikymmenen. Mitä Sinä siltä odotat, kaipaat, toivot?
Itse keski-ikäistyn vääjäämättä lisää tällä vuosikymmenellä, mutta vielä ei pukkaa mitään kriisiä. Tai sitten se on jo päällä ? Ensi vuonna olen jo lähempänä viittä- kuin neljääkymmentä….usein tunnen itseni kyllä jo nyt vanhemmaksi, ja se ei aina ole ihan hyvä asia…..kai ?
Minusta on tullut kotona olemisesta nauttiva laiskiainen, välillä oikein erakko, joka ei haluaisi poistua minnekään! En ole huolissani asiasta, sillä töissäni minun on pakko olla melko sosiaalinen ja tekemisissä monenlaisten ihmisten kanssa. Suotakoon se siis, etten jaksa aina olla sosiaalinen, vaan etenkin lomilla haluan vähän erakoitua ?
Itse en oikein tiedä, mitä tulevalta vuodelta toivon. Kuten aina, kaikille mahdollisimman paljon hyvää tietysti, mutta tänä vuonna läheisiäni kohdanneet menetykset ja huonot uutiset tasoittavat omiakin toiveita melkoisesti. Ehkä toivonkin tulevan vuoteni henkilökohtaiseen osuuteen eniten tasaisuutta, sillä rajut ylä- ja alamäet ovat rankkoja ja vievät voimia. Näitä mäkiä kun mahtunee työelämääni jälleen ihan riittävästi ?
Kiitos Sinulle blogini lukija kuluneesta vuodesta – palataan ensi vuosikymmenellä asiaan. Muistathan myös, että nyt on hyvä hetki nostaa kortti alkavalle vuodelle!
Toivottavasti joulunviettosi meni kaikin puolin hyvin ❤️ Minä pidin lupaukseni, laitoin nenäni ulko-ovesta ulos vasta Tapanina, valitettavasti sohva on edelleen tuntunut houkuttelevammalta kuin varsinainen ulkoilu ☹️
Nyt saimme mekin muutakin kuin vesisadetta – kirpakan yli kymmenen asteen pakkasen! Taivas on ihanan kirkas, joten tänään on varmaan miltei pakko päästä edes pienelle happihypylle. No, auto on niin jäässä, että voisimme jo senkin vuoksi kyllä käydä tekemässä pakolliset pikkuostokset kävellen ?
Jouluna kulutin tosiaan sohvaa yllin kyllin. Innostuin pitkästä aikaa kutomaan sukkia! Ensimmäiset tein itselle, toiset tuloillaan olevat päätin tehdä siskolleni, jolla on sopivasti pian syntymäpäivä. Huomaan kyllä hartioistani, että taas on kudottu. Normaalistikin siitä kipeytyvät, mutta nyt lisähaastetta on tuonut jatkuvasti hellyyttä kaipaava kissa, joka änkeää syliin ja käden päälle kutimesta välittämättä vaikka väkisin ?
Kutomisen ja telkkarin katselun lomassa onkin tullut selailtua myös nettiä, edestakaisin erilaisia sivustoja, hieman kyllästymiseen astikin jo ? Eräänä päivänä päädyin selailemaan muita ennustussivustoja. Ette ehkä tiennytkään, että esimerkiksi Ennustaja24.fi-sivustolla on melko montakin ”sisarsivustoa”. Yritys toimii kaikkialla Pohjoismaissa Islantia lukuunottamatta, mutta myös muualla Euroopassa. Uusimpana mukaan on tullut Unkari. Ennustavia kollegoja löytyy siis laajalti ?
Tässä esimerkkinä linkit Tanskan vastaaville ennustussivustoille. Näyttääkö tutulta? ? Kyllä. Sama sivustopohjahan siellä on käytössä kuin meilläkin. Jos satut olemaan ”kielimiehiä”, voit tietysti soittaa myös näille linjoille ja hyödyntää niilläkin uusille asiakkaille tarjotut ilmaisminuutit. Nyt olisi hyvä hetki tiedustella vaikka ensi vuoden näkymiä….
Kirjoitin eilen ”kummituspelostani” ja jonkinlaisessa arkuudesta yliluonnollisia asioita kohtaan. Ja siitä portista, jolla kohtaamisia ainakin jotkut pystyvät säätelemään. Epäilin omaa herkkyystasoani ja sitä, kuinka vahvoja kykyjä mahdan edes omata…
Kirjoittaessani tajusin, että porttini on pysynyt kiinni tai ainakin ollut vain raollaan varmaan siksi, että teininä tuli testattua spiritismin toimivuutta. Tänä päivänä en enää mistään hinnasta sitä tekisi, niin mystisiä juttuja ja pelottaviakin hetkiä tuli nimittäin koettua. Silloin olen varmaan portin sulkenut ja visusti. Mutta tiedänpä nyt, että kyllä se oikeasti toimii. Uskoa asiaan sekin tietysti vaati, kuten muutkin tiettyjä rajoja ylittävät jutut, esimerkiksi ennustaminen.
Jokunen sana tuosta pahuuden pelistä pitää silti kirjoittaa, vaikka vilunväreitä niiden tapahtumien muisteleminen aiheuttaakin. Oliskohan meitä ollut yhteensä viitisen henkilöä – alle kymmenen ainakin – jotka kaikkineen osallistuivat. Milloin milläkin porukalla. Vain yksi näistä taisi olla sellainen, joka sai lasin liikkumaan ilman minuakin. Eli uskoi tarpeeksi.
Muita varten piti aina kysyä sellaisia kysymyksiä, joihin minä en varmasti olisi osannut vastata. Siten heidänkin epäluulonsa toimivuutta kohtaan karisi, mutta pelko taisi lisääntyä ? Kerran tai kaksi lasi ei suostunut liikkumaan senttiäkään. Aina silloin oli joku edelleen epäilevä eemeli joukossa…
Kuolemasta ei saanut kysyä. Samaan aiheeseen emme halua vastata ennustuksissakaan. Aina silloin tällöin ohjetta uhmaten joku mennä täräytti kuitenkin jotain sen suuntaista. Ellei muuta, niin ainakin sen, miksi sitä ei saa kysyä. Kiellettyä piti olla myös se, että pyytää pirua jollain tavalla näyttämään olemassaolonsa. Ja eräällä tällaisella kerralla seitsenhaaraisen kynttelikön tuikut alkoivat yhtäkkiä lepattaa voimakkaasti ja sammuivat kaikki kerralla.
Pelistä piti myös poistua vasta ja vain, kun lupa poistumiseen oli saatu. Muutaman kerran luvan saanti teki tiukkaa ja eräällä kerralla meinasi iskeä jo paniikki. Lasi liikkui jo oikeastaan itsekseen hurjaa vauhtia lattialla, eikä lupaa lopettamiseen tullut lainkaan, kieltoja vain. Kunnes lopulta, onneksi. Tämä taisi olla minulle se vihonviimeinen kerta, en uskaltanut enää ottaa riskiä.
Seuraavalla kerralla lupaan kirjoittaa mukavammalta aiheesta ?
Vaikka uskonkin yliluonnollisiin ilmiöihin – tai ehkä juuri sen vuoksi – tavallaan myös vähän pelkään niitä. En tiedä, mille tasolle omat kykyni ja herkkyystasoni edes riittäisivät, jos avaisin itseni apposen auki ja valmiiksi ottamaan vastaan kaiken.
Tai no, on minulla kokemuksia siitä. Aika pelottavakin. Mutta hyvin olen asian päässäni näemmä piilottanut, sillä se tuli palautui mieleeni vasta nyt tätä kirjoittaessani! En kuitenkaan kerro siitä nyt enempää, seuraavaksi sitten. Nyt pysyttelen siinä aiheessa, mistä alunperin pitikin kirjoittaa. Mutta kyllä. Kunhan olet lukenut molemmat postaukset, voi niistä löytyä ainakin osittainen vastaus tähän tämänpäiväiseenkin aiheeseen…
Tänään päätin nimittäin kirjoittaa ”mörköpelostani” ja samalla jonkinlaisesta pelostani tiettyjä yliluonnollisia asioita kohtaan. Meillä on makuuhuoneessa TV, jota katson usein jonkun aikaa ennen nukahtamistani. Antenniteknisistä syistä Frii on yleensä varma kanava eli se, mikä varmuudella näkyy hyvin ?
No, sieltä tulee ainakin iltaisin yleensä vain poliisisarjoja ja murhia, mutta nyt muutamana iltana ja ”uni ei tule” -yönä vuorossa on ollut tositapahtumiin perustuva sarja yliluonnollisista ilmiöistä. Useimmiten TV:tä katsoessani nukahdan viimeistään toisella mainoskatkolla, mutta nämä sarjat olen jämähtänyt katsomaan loppuun asti ?
Mielikuvitukseni ja samaistumiskykyni on niin vahva, että olen monta kertaa kuvitellut itseni samaan tilanteeseen näiden yliluonnollisia tapauksia kokeneiden kanssa. Ja oikeasti, pelkäisin varmaan niin, etten uskaltaisi edes liikkua, ehkä jopa asua siinä asunnossa ennen kuin asiat selviävät ja niihin saadaan vastaus.
Eläydyn näihin sarjoihin niin vahvasti, että hyvä kun vessaan uskallan sängystä hiipiä ja silläkin matkalla kurkin ikkunoista ulos ? Asumme maantasalla ja mieheni naureskelee, etten voisi asua tässä yksin, ainakaan ilman kunnon vahtikoiraa. No, vähemmän tosissaan naureskelee nykyään, sillä hän on meistä se, kenellä on viimeisin kunnon kokemus muista kuin maanpäällisistä asioista….
Ex-mieheni, nyt jo poisnukkunut, kuului todella herkkien ihmisten joukkoon. Hän sai näkyjä ja viestejä unessa ja muistan monta yötä, jolloin hän peloissaan minut herätti. Kerran hän sanoi, että nyt on pakko sulkea portti, hän ei jaksa, eikä halua näitä viestejä enää. Jonkin aikaa viestit yrittivät läpi, mutta loppuivat melko pian. Seuraavan päivitykseni luettuasi olemme ehkä kaikki sitä mieltä, että minullakin taitaa olla portti nykyään tarkoituksella kiinni…
Viime aikoina on ollut oikein syksyn ankeuttajakelit. Ainakin minun mielestäni. Vettä, pilvistä ilman aurinkoa, pimeää, vettä, pilvistä, pimeää – ja nyt vielä päälle oikein syysmyräkkä, jonka luvataan jatkuvan viikonlopulle asti. Se ei ole minun mieleistäni syksyä, ei. Ja hups, kellojakin siirretään, pimenee entisestään ?
En vielä ole päässyt siihen moodiin, että nauttisin tästä pimeydestä ja siitä, että ulkona vellova keli antaisi jopa luvan kanssa olla möllöttää sohvan nurkassa kutimien kanssa tai olla tekemättä mitään. Ei vielä, sillä ainakin pari kertaa haluaisin päästä kirmaamaan sienimetsään ennen ensilunta ja mahdollista talven tuloa.
Tällä hetkellä taidan haluta vaan kiukutella pimeyttä vastaan ? Sitä jokavuotista, mutta mikä kuitenkin jokaikinen vuosi muka silti yllättää. Tämä on pakollinen välivaihe kohti sitä, että pian osaan nauttia tekemättömyydestä ilman huonoa omatuntoa, myrskytuulen tuiverruksesta nurkissa sekä kynttilöiden ja muiden valojen tuomasta tunnelmasta ja lisävalosta tähän pimeyteen.
Lisävaloa sain onneksi tänään ihanista puheluista, joita ennustuslinjalle sain. Koin, että monessa puhelussa minusta oli apua ja pystyin antamaan tukea ja voimaa uskoa kaikesta huolimatta iloon ja muuhun hyvään. Viime päivinä ennustaja24.fi-palvelussa on ollut jälleen ilmaisminuutteja jaossa. En tiedä, kuinka kauan jatkuvat, joten jos yhtäänkään kiinnostaa, kannattaa ne pikaisesti hyödyntää ?
Ihanaa loppuviikkoa! Ja muistakaa siirtää nekin kellot sunnuntai-aamuna, jotka eivät automaattisesti siirry ?
Täysikuun aika lähestyy taas. Rakastan kuuta, sen ihanampaa, mitä isompi mollo taivaalla on. Etenkin näin loppukesästä ja alkusyksystä se todellakin on keltainen kuin juusto.
Mutta ikävä kyllä tunnen lähestyvän täysikuun myös tolkuttomana väsymyksenä, koska silloin en valitettavasti nuku. Olen nytkin jo kuin zombie ?
En kyttää kalenteria. En rehellisesti sanoen koskaan etukäteen tiedä tai ajattele, että nyt on täysikuun aika. Vasta silloin kun muutenkin usein herkät ja levottomat yöni ovat yhtä sängyssä pyörimistä ja unen hakemista alan katsella kalenteria, oliskiko kuun syytä…..usein totean sen samalla hetkellä katsomalla taivaalle…
Kaksi täysikuuta edeltävää yötä ovat minulle ne pahimmat. En tiedä miksi. Jos sinulla on siitä joku aavistus tai jopa tieto, kerrothan sen kommentoimalla tätä päivitystä! Useimmiten (mutta en suinkaan aina) nukun varsinaisen täysikuuyön vähintään kohtuullisesti. Ehkö olen silloin jo niin väsynyt, että se voittaa kuun voiman…
Reagointini kuun vaikutuksiin on voimistunut iän myötä. Mutta ilmeisimmin myös sen myötä, että ennustaja24.fi-linjojen työni myötä olen tarttunut taas uudelleen kortteihin, joilla ennustan, ja herkkyyteni on palannut. Ajallisesti näillä asioilla nimittäin on selkeä yhteys.
Mutta joka tapauksessa taas helpottaa, että tiedän, etten ole ainoa ja yksin tämän asian kanssa. Tiedän, miltä kohtalotovereistani tuntuu….
Ihanaa ja toivottavasti myös rentouttavaa viikonloppua täysikuun kanssa, siitä huolimatta ja sen ansiosta ?
Kirjoitin eilen suunnitelmasta ottaa sinut, blogini lukija mukaan oppimismatkalleni tarot-korttien maailmaan. En suinkaan jätä prosessia vain tämän varaan, mutta olkoon se yksi osa matkaa ? Toivottavasti myös ne lukijat, jotka eivät ennustuksista perusta, lukevat nämä päivitykset ja saavat niistä jotain itselleen. Käytän näiden Päivän kortti -tulkintojeni apuna pääasiassa Duhyan Manikin kirjaa tarotin perusteista, lisäapuna myös muita lähteitä.
Tässä se nyt on, ensimmäinen käännetty kortti, Maljojen Viitonen. Kortti ei todellakaan ole niin paha, miltä se ehkä ensisilmäyksellä voi näyttää, mutta oma suhtautumisesi asioihin vaikuttaa siihen, tulkitsetko tämän omalla kohdallasi positiivisena vai negatiivisena korttina.
Maljojen kortit symboloivat tunteita, alitajuntaa, unia, visioita ja vaistoja. Numerona viitonen kuvaa muutosta. Mikä on sinun tilanteesi? Oletko irtautumassa jostain vanhasta ja ehkä jopa janoat muutosta? Portit ovat auki, muutos on tulossa, kunhan osaat ja haluat päästää vanhasta irti ja uskallat mennä mukaan.
Kortti voi kuvata myös pettymystä tai menetystä elämässä, joka vaikuttaa kykyysi käsitellä asioita ja mennä eteenpäin. Hyväksy nykyinen tilanteesi, äläkä etsi syyllisiä. On asenteestasi ja omasta suhtautumisestasi kiinni, otatko tilanteen kasvun paikkana ja osaat kääntää surun iloksi ja pettymyksen täyttymykseksi, vai jämähdätkö tähän.
Heti tämän ensimmäisen kääntökokeilun kohdalla jouduin toteamaan, että tarvitsen itselleni apukortin. Löysin itseni edellisistä sanoista kyllä, mutta en mielestäni riittävän tarkasti. Toinen kortti oli Torni, joka todella vahvisti edellistä, sillä Torni on tietoisuuden heräämisen ja uudistumisen kortti. Odotettavissa nopeasti tapahtuva muutos, jossa pitää osata olla hereillä, jos haluaa tarttua siihen kiinni. Ja siihen kannattaisi tarttua eli pitää olla rohkeutta uskoa itseensä juuri nyt.
Töissä meillä ainakin tapahtuu koko ajan ja nopealla temmolla, muutoksia ja uudistuksia jatkuvasti. Uskon, että omalla kohdallani on kyse jostakin siihen liittyvästä. Jää vielä nähtäväksi, mutta odotan mielenkiinnolla, mitä tuleman pitää ?
Kaipaatko sinä tukikorttia tai laajempaa tulkintaa Maljojen Viitoselle omalla kohdallasi? Soita minulle, niin käännetään sinulle oma kortti – joko näistä taroteista tai siitä normaalista ennustuspakastani. Katso tarkemmin www.ennustaja24.fi.
Pitkästä aikaa täällä taas! Nyt ajattelin sukeltaa itselleni outoon ja tuntemattomaan ja ottaa teidän sinne mukaan ? Tarot-korttien maailmaan nimittäin.
Olen aina ollut kiinnostunut taroteista ja niiden mielenkiintoisista tulkinnoista, joita itselleni kyseisistä korteista on annettu. En kuitenkaan ole vielä itse rohjennut ottaa niitä avukseni omiin ennustuksiini, vaan käytän tuttua ja rakasta tavallista korttipakkaani yhä edelleen.
En uskaltaudu vaihtamaan täysin taroteihin vieläkään, mutta kunhan kortteihin ja niiden tulkintoihin ajan kanssa kunnolla tutustun ja niistä riittävästi opin, todennäköisesti vielä jonain kertana soittaessasi ennustaja24.fi-palveluun voit kuulla kysymyksen: Haluatko, että käytän tavallisia kortteja vai taroteja?
Mutta siihen on vielä matkaa ja tälle opettelun matkalle otan osittain mukaan myös sinut, blogini lukija. Tiedän, että tarot-ennustuksia harvemmin tehdään yhden tai kahden kortin avulla, mutta nähtyäni netissä tällaisen, mielestäni ihan toimivan vaihtoehdon, ajattelin kokeilla itsekin samantyylistä tapaa.
Ajatukseni on nostaa parin viikon välein ”Päivän kortti”, kertoa sen ”virallinen” tulkinta ja avata päivityksessäni sitä, miten kyseisen kortin itse itselleni, sen hetkiseen elämään tulkitsen. Ja toivon, että sinä löydät itsellesi kortista oikean sanoman.
Kokeillaan ensimmäistä nostoa seuraavassa päivityksessä ?
Muisteltiin miehen kanssa menneitä tässä yhtenä iltana. Hymy hiipi taas huulille, kun päiviteltiin jälleen kerran sitä, kuinka pienestä kaikki voi olla kiinni. Olen varsinaisesta ensitapaamisestamme jotain täällä kyllä kirjoitellut, mutta en muistaakseni kovin tarkasti.
Tiesimme toisemme kyllä entuudestaan, mutta emme tunteneet. Jopa mieheni, joka vain hammasta kiristellen myöntää uskovansa sattumaan tai kohtaloon on sitä mieltä, että sen illan tapaaminen ja siihen johtaneet käänteet oli tarkoitettu tapahtuvaksi. Omalla ironisella tavallamme nykyään kyllä välillä vitsailemme, että oliko sen pakko tapahtua ?
Meidän juttumme on kerrostalolähiön nykyaikainen Romeo ja Julia -kohtaaminen. Olin ollut ystäväni kanssa paikallisessa kuppilassa laulamassa karaokea ja juhlistamassa kesäloman alkua. Ystäväni asui melko lähellä, mutta minä vielä lähempänä, joten kutsuin ystäväni luokseni vielä höpöttelemään. Kengänkorot asfaltilla kopsuen kävelimmekin läpi parkkipaikan, kun ylhäältä parvekkeelta kuului ”Mitä tytöt” -huikkaus. ”Mitäs tässä” tai vastaavaa taisimme vastata yhdestä suusta kurkaten samalla ylös. Ja siitä sitten lähdimmekin yömyssylle yläkertaan….
Olisimme kävelleet muutamassa sekunnissa talon ohi, joten sattuma, kohtalo, miksi sitä haluaakaan kutsua, tulee mukaan tässä kohtaa. Mieheni oli juuri ennen parvekkeelle tupakalle tuloaan miettinyt, pitäisikö käydä vessassa ennen sitä. Ei ollut sitten kuitenkaan mennyt, mitä itsekin ihmettelee vielä edelleenkin. Jos olisi, me olisimme ehtineet jo pitkälle, eikä korkojen kopseesta olisi ollut enää tietoakaan….silläkin oli siis joku tarkoituksensa ?
Näin me tutustuimme, kaksi vasenkätistä oinasta, joilla nimikirjaimetkin ovat samat ?
