Jos ei heilaa helluntaina…

Jos ei heilaa helluntaina, niin ei koko kesänä – vanha, tuttu sanonta….Miten sinulle kävi? Oliko sinulla yhtä hyvä ”tuuri” kuin näillä kuvan kyyhkysillä, vai jäitkö ilman helluntaiheilaa? Oli miten oli, toivottavasti viikonloppusi oli kaikesta huolimatta antoisa. Minulla ainakin oli! Tämä on juuri sitä aikaa kun pikkulapsen uteliaisuudella kuljen nenä maassa monta kertaa päivässä tutkiessani mitä uutta kukkapenkkiin on putkahtanut, milloin näkyy nuppuja jne…Niin ja oli minulla heilakin – se sama vanha, mutta hyväksi havaittu 😊

Vielä tuosta heila-asiasta. Jos sinulla on kumppani hakusessa, niin usko sitkeästi ja unelmoi edelleen, kyllä hän elämääsi saapuu kun aika on oikea. Soita ihmeessä minulle, voin katsoa korteista tarkempaa ajankohtaa – silloin viimeistään kannattaa avata silmät ja tarkkailla ympärillä olevia ihmisiä!

Stella (256)

Elämä on myös luopumista

Olin juuri saanut kirjoitukseni Uuden elämän alku valmiiksi, kun Facebookiin tuli viesti ystävältäni. Ystävältä, jota elämä on niin monella saralla kolhinut, suorastaan potkinut päähän. Ja lujaa. Uskomme molemmat siihen, että asioilla ja tapahtumilla on tarkoituksensa. Hänen kohdallaan emme kumpikaan ole keksineet syitä, miksi hänellä on ollut isoja vastoinkäymisiä, ja vielä niinkin paljon.

Terveys on ollut yksi asioista, jonka kanssa hän on saanut taistella jo kauan. Sitä koski tämä nyt saamani viesti, joka romahdutti minut hetkeksi. Ei vielä kuolemantuomiota, mutta vahvasti ja huolestuttavasti siihen suuntaan viittaavaa viestiä lääkäreiltä, ja pikaisia lisätutkimuksia. Arvatkaa, mihin toteamukseen hän viestinsä lopetti. ”Niin kauan on toivoa kun se s:llä alkava sana pysyy pois…”

Lisää samankaltaisia uutisia kuulin viikonloppuna perhetuttumme suunnalta. Siellä ei ole ollut mitään näin pitkää ja monisäikeistä terveyden suhteen. Mutta nyt rutiinikäynti lääkärissä vie leikkauspöydälle…

Ja taas kerran mietin MIKSI, mikä on näidenkin uutisten tarkoitus. Yritän nyt seuraaviin kuulumisiin asti asennoitua kuten ystävänikin – uskoa ja luottaa siihen, ettei pahin ole vielä edessä. Se tarkoituksensa tällä ainakin on, että vaikka rahapussi ammottaisi tyhjyyttään, töissä olisi vaikka kuinka stressaavaa ja kotonakin jotkut asiat tökkisivät, niin muistaisin, miten hyvin asiat itselläni loppujen lopuksi ovat. Ja muistaisin myös nauttia ja iloita kaikista elämän eteeni tuomista suuristapienistä iloista…

En aio katsoa korteista, mitä ne näyttävät ystäväni tulevaisuudesta. Siksikään en, koska asia on liian lähellä minua itseäni, eivätkä kortit silloin tottele minua. Mutta sinä voit soittaa minulle, sinun tulevaisuuteesi pystyn näkemään paremmin. En kuitenkaan kerro sinullekaan terveyttäsi koskevia asioita. Suunnan niille voin nähdä ja sen kertoa, mutta en muuta. Usko, se on paras ratkaisu meille kaikille.

Pian toteutan jo jonkun aikaa suunnitelmissa olleen kyläilyn ystäväni luo. Hän tietää kiireeni, mutta tärkeille asioille on aina löydyttävä aikaa. Nyt jos koskaan on se hetki. Sitä ennen lähetän enkeleitä ystäväni tueksi ja hänestä huolehtimaan ❤ Voimia ja jaksamista myös Sinulle!

Stella

Ajatuksen voima

Olipa huikea kampanjaviikko! Oli hieno havaita, että monet ”vanhat” tutut tarttuivat tarjoukseen ja soittivat kertoakseen kuulumisiaan ja tiedustellakseen, mitä seuraavaksi on luvassa. Tämän viikon aikana tutustuin myös moneen uuteen, ihanaan ihmiseen. Toivottavasti soitatte ja kerrotte uutisianne pian uudelleen! Kuulin jälleen vaikka minkälaisia elämänkohtaloita, joukkoon mahtui todella hurjiakin kokemuksia. Sellaisten edessä jopa minä olen hetken sanaton…

Rakkaus-, raha- ja työasiat ovat ne, joita miltei kaikki asiakkaani miettivät. Eri tärkeysjärjestyksessä, mutta nuo ovat ne, joista useimmiten halutaan ensimmäisenä tietää. Kerron tämän sinulle siksi, että oman elämäsi huonolla ja heikolla hetkellä muistaisit, ettet paini näiden asioiden kanssa yksin – samassa tilanteessa on moni muukin. Lisäksi sinulla on minut, muista myös se. Haluan täydestä sydämestäni olla sekä kuuntelijasi, auttajasi että tukijasi.

Ajatuksen voima

Tänään päätin napata hyllystä sattumanvaraisesti yhden kirjan. James Allenin Ajatuksen voima oli se, joka halusi olla mukana tämänkertaisessa kirjoituksessa ja antaa osaltaan ajattelemisen aihetta ja ohjata meidän kaikkien mietteitä positiivisempaan suuntaan.

Uneksiminen ja sitä kautta positiivisempien ajatusten täyttämä mieli näkyy sekä omassa itsessä että muille. Toisille unelmointi on luontaista. Toiset eivät koe sitä omakseen, mutta juuri heidän ja juuri siksi pitäisikin unelmoida. Se, mikä ihmisestä tuntuu vaikealta, jopa vastenmieliseltä, juuri sitä tarvitset – eli tässä tapauksessa unelmointia. Se on taito, jonka voi oppia kuka vaan. Kokeile edes! Hyvänä alkuoppaana toimii vaikkapa juuri tämä Allenin Ajatuksen voima.

”Jokainen tiedostettu ja tiedostamaton ajatus vaikuttaa toimintaamme. Ajatuksemme kuljettavat meidät niin menestykseen, onneen kuin epäonneenkin. Ne määrittävät keitä me olemme ja millaisiin tilanteisiin elämässämme päädymme. Vastuu on kuitenkin meidän – jokainen ihminen on omien ajatustensa herra ja siten oman onnensa seppä”, toteaa Allenkin.

Nyt unelmoitiin, mutta mistä asioista/aiheista juuri sinä haluaisit lukea seuraavissa blogikirjoituksissani? Kerro se kommentoimalla tätä kirjoitusta, odotan ehdotuksiasi!

Näiden ajatusten siivittämänä unelmoimisen täyttämää keväistä viikonlopun jatkoa juuri sinulle! ”Uneksijat ovat maailman pelastajia. Unelmat elävät uneksijoissa ja ihmiskunta näkee nämä unelmat totuuden siemeninä, jotka jonain päivänä vielä tulevat todeksi.”

Stella (256)

Järki vai tunne

Tämän Järki vai tunne -probleeman kanssa painin jatkuvasti. Etenkin näin vuodenvaihteen tienoilla tulee mietittyä (järjellä) asioita ja mahdollisia lupauksia, joita voisi tehdä. Tunne-minäni tietää jo siinä vaiheessa, että voitto tulee taas, mukavuudenhalu tai joku muu fiilisosasto voittaa jälleen. Lopulta en siis juuri koskaan tee mitään uudenvuodenlupauksia.

Hyvä vai huono asia, riippuu keneltä kysyy. Mukavuudenhaluinen minäni luottaa aina siihen, että pystyn ilman erillisiä lupauksiakin tekemään hyviä korjausliikkeitä vuoden aikana. Osittain näin onkin, mutta nopealiikkeisen ja ajoittain lyhytjänteisen luonteeni vuoksi tiedän tällä lupaamattomuudellani vain helpottavani ainakin henkistä elämääni….huh, sentään sitä! Elän usein niin hetkessä, että jokin karkkilakkolupaus ja sen todennäköinen rikkoontuminen voisi hajottaa maailmani hetkeksi: en pystynyt siihen taaskaan. Kuulostaa hölmöltä, mutta minullahan on se lapsen mieli…

Olenkin oikeastaan päättänyt olla lupaamatta etukäteen mitään. Pessimisti ei pettyisi, mutta minähän en ole sellainen. Haluaisin ja haluankin nähdä kaikessa onnistumisia ja hyvää. Vaikeinta se on omalla kohdalla. Muita pystyn kyllä psyykkaamaan ja kannustamaan, hyvällä mielellä ja onnistuneesti – notkahdus voi tulla omalla kohdalla. Ei, en ole mitenkään katkera, lähinnä huvittunut. Ehkä itsensä kanssa on liian liki ja tuntee itsensä niin hyvin, ettei siihen vaan pysty. Sama koskee itselle ennustamista. Ei onnistu, kortit eivät näytä juuri mitään. Olen liian lähellä itseäni.

Pitäisikö tämän ympäripyöreän vuodatuksen jälkeen tehdä joku yhteenveto tai loppupäätelmä? Hmm….Carpe diem – Tartu hetkeen – älä suunnittele liikaa, päästä tunne mukaan, mutta pidä myös järki lähettyvillä!

Näillä ajatuksilla eteenpäin <3

Stella

Ne elämän pienetsuuret ilot – osa 1 Vuodenajat

Mainitsin blogini esittelysivulla arvostavani elämän pieniäsuuria asioita, joista saan iloa. Asiat ja innostukseni voivat tosiaan tuntua toisista ihmisistä jopa lapsellisilta, mutta so what, it’s my life (mitä sitten, se on minun elämääni)!

En valehtele pitäväni sateisesta ja pimeästä syksystä, mutta silloin otan nautinnon antamalla itselleni luvan laiskotella ja maata sohvalla viltin alla villasukat jalassa. Ripottelen lyhtyjä ja kynttilöitä pitkin poikin sisälle ja ulos niin paljon, että isäntä huomauttelee niiden määrän muistuttavan bordellin kutsuvaloja! No, isäntä taitaa liioitella, sillä ei ole vielä kukaan niissä asioissa ovelle koputtanut 🙂

Joulun aika hössötyksineen on pientensuurten ilojen osalta aivan omaa luokkaansa, joten ei siitä tällä erää sen enempää. Palataan asiaan loppuvuodesta!

Kevät on minulle The Vuodenaika! Olen syntynyt keväällä, uskon sen vaikuttavan asiaan. Keväisin odotan lumien sulamista kuin kuuta nousevaa. Elleivät sula mielestäni riittävän nopeasti, löydän itseni levittelemästä lumikasoja matalammiksi ja hakkaamasta rautakangella jäätä….hullunhommaa, tunnustan, mutta sen myötä pääsen nopeammin seuraavan keväisen mielipuuhani pariin: käyn aamuin illoin tarkistamassa, ovatko puiden ja pensaiden silmut kasvaneet, joko sen ja sen kasvin versoja on pinnalla jne.

Keväisin ja alkukesällä möngin ja tongin kukkapenkkejä, metsästän jopa rikkaruohot ja nautin kasvun ihmeestä. Juhannuksen jälkeen tulee täysi toppi! Keskikesän juhlan jälkeen rikkaruohot saavat kukoistaa miltei valtoimenaan ja kastelukin voi unohtua. En tiedä, mistä tämä johtuu. Ehkä totean työt muka tehdyksi ja keskityn nauttimaan. Sitä teenkin koko loppukesän, ihailen, tarkkailen ja nautin auringosta!

Kuten tämän kirjoituksen alussa kerroin, en ole synkän syksyn ystävä. Kuitenkin alkusyksy ja myöhemminkin, jos kauneutta ja kuulautta riittää, on hienoa aikaa. Rakastan sitä aikaa, jolloin voin nauttia metsästä poimittavista luonnon antimista. Mustikanpoiminnassa pidin miltei 10 vuoden lakon hyttysten vuoksi. Taisin tulla immuuniksi, sillä nykyään ne eivät enää haittaa ja pakastin täyttyy mustikoista. Sieniaikaan saaliinhimo voittaa hirvikärpästen aiheuttaman inhotuksen. Tunnen itseni toisinaan miltei alkukantaiseksi saalistajaksi etsiessäni hyviä apajia 😀 Isäntää yritän houkutella kaveriksi. Toisinaan lähtee, toisinaan ei. Nopeammin ollaan kotona hänen ollessaan mukana reissulla. Vaikka poiminta-apuja siltä suunnalta ei tule, kotiinlähtöhoputusta tulee. Yksin ollessa lähtö venyy ja vanuu aina!

Mitä olen oppinut vuodenajoista? Ainakin sen, että pientä “himoa” sitä seuraavaksi vuorossa olevaa vuodenaikaa kohtaan saa olla, mutta meneillään olevasta pitää aina ottaa kaikki irti!

Stella