Elämäni paras taikina

Noin kaksi viikkoa olen makustellut suussani mustikkapullan makua ja moneen kertaan ääneenkin sanonut, että pitäisikö tehdä….tänään oli sitten vihdoin se päivä, että pääsin suunnitelmista tekoihin!

Fiilisihminen kun olen, tuntui tämä houkuttelevammalta vaihtoehdolta kuin imurointi tai nurmikon leikkuu, jotka nyt sitten odottavat – ehkä huomista…Molempien asioiden siirtymiselle oli hyvä (teko)syy: imurinpussi taitaa olla tosi täysi ja vaihtopussit ovat vielä kaupassa….Ruohonleikkuuta siirsi ”tosi kylmä ilma ja kauhea tuuli” 😊

Olen mielestäni ihan kohtuullisen kätevä ja pätevä kokki ja leipojakin, mutta pullan leipojana en todellakaan anna itselleni kummoisia pisteitä. Aina ne on syötyä tullut, mutta leipomistauot ovat olleet pitkiä, koska edellisen yrityskerran tulos ei ole oikein itseäni tyydyttänyt. Joskus taikina on taistellut vastaan jo vaivaamisvaiheessa, toisinaan kohonnut taikina lässähtää käsittelyvaiheessa ja joitain kertoina mitään loppukuohkeutta ei uunikaan anna….

Mutta tänään tapahtui jotain kummallista, kaikki nämä vaiheet menivät kuin unelma! Jo vaivatessa huomasin, että taikinasta tulee hyvä, ja se nousikin hienosti – eikä lässähtänyt kun pullia pyörittelin! Uunissakin kohosivat vielä kivasti, enkä edes polttanut niitä 😆

Mustikka-rahkapullista tuli siis tosi hyviä – ja riittävät varmasti pariksi päivää kahdelle ihmiselle – ehkä jopa pakkaseen asti 😊 Eikä haittaa, vaikkei riittäisikään. Tämän onnistumisen jälkeen voi leipomisinto tulla vähän edelliskertoja nopeammin.

Mutta tärkeintä tässä oli onnistumisen ilo – eli yksi lisä sarjassamme elämän pienetsuuret ilot!

Stella (256)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *