Järki vai tunne

Tämän Järki vai tunne -probleeman kanssa painin jatkuvasti. Etenkin näin vuodenvaihteen tienoilla tulee mietittyä (järjellä) asioita ja mahdollisia lupauksia, joita voisi tehdä. Tunne-minäni tietää jo siinä vaiheessa, että voitto tulee taas, mukavuudenhalu tai joku muu fiilisosasto voittaa jälleen. Lopulta en siis juuri koskaan tee mitään uudenvuodenlupauksia.

Hyvä vai huono asia, riippuu keneltä kysyy. Mukavuudenhaluinen minäni luottaa aina siihen, että pystyn ilman erillisiä lupauksiakin tekemään hyviä korjausliikkeitä vuoden aikana. Osittain näin onkin, mutta nopealiikkeisen ja ajoittain lyhytjänteisen luonteeni vuoksi tiedän tällä lupaamattomuudellani vain helpottavani ainakin henkistä elämääni….huh, sentään sitä! Elän usein niin hetkessä, että jokin karkkilakkolupaus ja sen todennäköinen rikkoontuminen voisi hajottaa maailmani hetkeksi: en pystynyt siihen taaskaan. Kuulostaa hölmöltä, mutta minullahan on se lapsen mieli…

Olenkin oikeastaan päättänyt olla lupaamatta etukäteen mitään. Pessimisti ei pettyisi, mutta minähän en ole sellainen. Haluaisin ja haluankin nähdä kaikessa onnistumisia ja hyvää. Vaikeinta se on omalla kohdalla. Muita pystyn kyllä psyykkaamaan ja kannustamaan, hyvällä mielellä ja onnistuneesti – notkahdus voi tulla omalla kohdalla. Ei, en ole mitenkään katkera, lähinnä huvittunut. Ehkä itsensä kanssa on liian liki ja tuntee itsensä niin hyvin, ettei siihen vaan pysty. Sama koskee itselle ennustamista. Ei onnistu, kortit eivät näytä juuri mitään. Olen liian lähellä itseäni.

Pitäisikö tämän ympäripyöreän vuodatuksen jälkeen tehdä joku yhteenveto tai loppupäätelmä? Hmm….Carpe diem – Tartu hetkeen – älä suunnittele liikaa, päästä tunne mukaan, mutta pidä myös järki lähettyvillä!

Näillä ajatuksilla eteenpäin <3

Stella

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *