Kun sairastat, etkä voi sille itse oikein mitään

Luulen, että melko moni blogini lukijoista pystyy samaistumaan tämän päivityksen fiilikseen – aivan liian moni. Itseäni harmittaa ja kiukuttaa taas tällä hetkellä olotila, joka itsessäni vallitsee. Tunnen itseni väsyneeksi ja sairaaksi, vaikka en varsinaisesti kipeä olekaan. Tai olen, mutta en perinteisessä mielessä. Kärsin nimittäin sisäilmaongelmista.

Oireet alkoivat HETI kesälomalta palattuani. Olin niin pettynyt! Luulin ensin, että kroppa kiukuttelee vain sitä vastaan, etten enää ollutkaan pääosaa hereilläoloajastani ulkotiloissa. Varmasti sekin vaikuttaa, mutta niin vaikuttaa sekin, millaisissa sisätiloissa olet…

Tämä mennyt viikko oli vielä pahempi. En jaksanut iltaisin tehdä oikein mitään. Taaskaan. Päivä päivältä väsymys kasvoi ja olo muuttui sairaammaksi. Onko siis ihme, että huushollissa tuntuu olevan suursiivouksen paikka vähän väliä. On kai, kun ylläpito on miehen vaihtelevan siivousinspiraation ja oman heikon viikkojaksamisen varassa.

Sitten koitti viikonloppu. Perjantai-ilta oli jo niin karmea, että päätin tilata ajan lääkäriin. Oletin kai vieläkin, että lisääntynyt sisälläolo on vaan laukaissut poskiontelotulehduksen ja muita vaivoja. Aamulla tilasinkin ajan maanantaille, nyt olen jo kahden vaiheilla, menenkö sittenkään. Oloni on nimittäin nyt sunnuntai-iltana jo jotain aivan muuta! Luultavasti menen, vaikka en tiedäkään, onko siitä mitään apua. Lääkekuuria nimittäin tuskin antavat, ja muu lääkitys taitaa olla jo aika tapissa.

Te kohtalotoverit ymmärrätte minua enempää selittelemättä. Käyn aiheesta taas sen verran kierroksilla, että joudutte varmaan tämän saman aiheen jatko-osan eteen ihan lähipäivinä…

Hyvän olon viikkoa toivoen ja toivottaen

Stella (256)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *