Jatketaan auttamisteemalla…Kuunteleminen on taito ja tärkeä auttamisen muoto, joka toisilla on luonnostaan, mutta sitä voi (ja kannattaa) myös opetella. Osaa ihmisistä on syystä tai toisesta paljon helpompi lähestyä kuin toisia. Mikä lie piirre olemuksessa tai imu se onkaan, vai vahva aura, mutta toiset vetävät ihmisiä enemmän ja helpommin puoleensa.
Olen itse tosi puhelias. Myönnän, jopa keskeytänkin toisen puheen välillä, että saisin sanottavani sanottua, ennen kuin unohdan ? Silti osaan myös kuunnella. Sanoisin jopa, että olen siinä hyvä. Ja ilmeisimmin minussa on tuota outoa imua, sillä olen monille tutuille, jopa tuntemattomillekin ihmisille ollut ja olen edelleen se, jolle uskalletaan ja halutaan avautua. Purkautua asioista ja kysyä neuvoja. Todella kipeistä ja henkilökohtaisistakin asioista. Välillä se oikein hämmästyttää, mutta olen siitä myös erittäin otettu ja kiitollinen ❤️
Mutta oikeasti kuunteleminen ja tällä tavoin auttaminen voi olla myös tosi rankkaakin. Kun teet sen täysillä, koko sydämestäsi, annat itsestäsi paljon energiaa. Toisinaan sen huomaa erittäin vahvastikin: vaikka olet onnellinen siitä, että sinuun on jälleen luotettu, olo voi olla todella väsynyt, voipunut ja mieli kaipaa täyttä hiljaisuutta ja omaa rauhaa. Onneksi keho ilmoittaa, ja onneksi sitä osaa nykyään kuunnella. Taidan siis olla sosiaalinen erakko ?
Näissä mietteissä hyvää viikonlopun jatkoa! Kuunnelkaa ja kuulostelkaa, onko läheisillänne jotain sydämellä…
Stella (256)
