Kyllä kroppa tietää

Pimeän alkaessa, viimeistään joulukuussa, kannan kilokaupalla satsumia kotiin. Syön niitä niin, että vatsani ilmoittaa vähemmänkin riittävän. Joulumässäilyjen jälkeen tulee appelsiinien vuoro. Sama juttu.

Usein käy niin, että jossain vaiheessa löydän jääkaapin perukoilta tai pöydän nurkasta pari ns. entistä hedelmää. Stoppi näiden tolkuttomalle syömiselle tulee yhtä salamana kuin himon alkaminenkin. Kroppa ilmeisimmin ilmoittaa vitamiinintarpeen alkaneen – ja ilmeisimmin myös sen, milloin normiruoka riittää täyttämään tarpeet.

Tällä hetkellä on porkkanan vuoro! En muista, milloin olisin porkkanoita ostanut tai syönyt muuta kuin pataruoassa lisukkeena tai olemattomana määränä keittojuureksissa. Nyt olen jo pari viikkoa ostanut niitä kilon kerrallaan!

Ihan satsumien ja appelsiinien menekkiä vastaavalla tahdilla en ole porkkanoita nyt syönyt, mutta eivät ole ehtineet onneksi pahenemaankaan. Positiivista on ollut myös huomata, että mieskin on porkkanapussilla vieraillut 😊 Ihan hyvä suunta siis, toivottavasti jatkuu ja repeetuaari vaan laajenee – meillä molemmilla.

Kyllä kroppa tietää -sarjaan kuuluu myös herne. Joo, voin syödä herneenpalon, maximissaan kaksi, mutta enää ikinä en niitä osta, koska ehtisivät pahenemaan. Sekin on aikanaan muutamaan kertaan kokeiltu. Hernekeittoa syön, tykkäänkin tosi paljon, mutta risotto ei vieläkään kuulu suosikkeihini. Lapsena jopa kaivelin herneet lautasen reunalle, yleensä maissitkin.

Syykin selvisi myöhemmin: olen allerginen herneelle! Liekö keitossa herne jo riittävän kypsää, mutta risotossa ei, en tiedä. Mutta kyllä kroppa näemmä tietää 👍

Stella (256)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *