Näköala ikkunastani

”Katson ulos ikkunastani, jossa on muutamia rasvaisia sormenjälkiä pikkuveljeni kädestä. Pyyhkäisen niitä hieman, mutta jälki vain leviää. Annan sen olla, pysykööt siinä. Eipähän ole ainakaan kaunista maisemaa sotkemassa….kun sellaista ei olekaan….enää.

Tihrutan ikkunan läpi vain nähdäkseni, onko metsä yhtä tallattu ja sotkettu kuin eilenkin. Vielä pari vuotta sitten oli toisin: metsä kukoisti. Äitienpäivisin saimme poimia kukkia äidille. Kesäaamuisin raikas tuoksu levisi kauas, metsämansikat punersivat heinien välissä ja linnut pesivät villivadelmapensaissa. Nykyisin en enää voi nähdä näistä mitään, tuskin koskaan.

Taas ne tulevat, luonnontuhoajat, pitkin mäkeä mopoillaan. Kyllä sitä koitetaan olla niin mahtavaa, kun on mopo ja kaikki, mutta ei tässä kuitenkaan aivoilla pelata.

Yritän keskittyä maantiedon vaikeaan koealueeseen, jossa puhutaan luonnonsuojelusta, mutta nämä ääliöt päräyttävät viritetyt koneensa käyntiin. Hyvästi rauha! Seuraan heitä katseellani hetkisen ja yritän laskea, monetko karkkipaperit, tupakka-askit ja juomapullot metsään heitetään, ja jääkö maahan yhtään heinätuppoa, kun siinä crossaillaan niin, että multa pöllyää, mutta en pysy laskuineni perässä.

Tätä se on, nykyaikaa, jossa metsät kuolevat ja luonto hupenee ihmisten isottelun alla. Tällainen se on, surullinen näköala ikkunastani, jota pikkuveljenikin kiipesi syliini kurkistelemaan ja räpelsi muutamat uudet jäljet ikkunaan. Mutta eihän sillä ole väliä, sillä se ei sentään tuhoa luontoa.”

Sopisi tähänkin päivään, mutta todellisuudessa em. teksti on kouluaineeni n. 30 vuoden takaa. Tekisi mieli kysyä, onko mikään muuttunut…nuoren ihmisen mielessä luonto ja luonnonsuojelu on tuolloin pitkälti ollut tätä, vaikka on varmaan silloinkin ollut isompiakin aiheeseen liittyviä puheenaiheita. Näistä pienistä jutuista mielestäni kaikki kyllä lähtee, edelleen.

Ilmastoasiat tuntuvat olevan näissä tulevissa vaaleissa yksi pääteemoista. Jonkinlaista hysteriaakin on havaittavissa. Vaikka edelleen luontoa rakastan ja ilmastoasioista välitän, ei Suomi, eivätkä suomalaiset silti pysty pelastamaan koko maailmaa, vaikka näin tunnutaan uskovan.

Lakkoilevat teinit voisivat aloittaa vanhan sloganin mukaisen käytännön ”Pidä Suomi puhtaana”, siinäkin on vielä nimittäin sarkaa ja sillä saadaan näkyvää aikaan – ihan täällä kotimaassa. Kuitenkin omasta puolestani puukiukaat lämmetköön edelleen ja takat lämmittäkööt taloja. Emme me niitä kieltämällä maailmaa pelasta, enkä usko Suomen sillä tuhoutuvan.

Pian lähden nauttimaan Suomen luonnosta ja taidan ottaa roskapussin mukaan. Niitä karkkipapereiden, tupakka-askien ja juomapuollojen heittelijöitä kun tuntuu olevan edelleen – näin 30 vuoden jälkeenkin 😊

Stella (256)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *