Tilapäinen mielenhäiriö iski

Tänään se kauan kaivattu tilapäinen mielenhäiriö vihdoin ja viimein iski! Innostuin vähän raivaamaan aivan liiaksi rehottamaan ehtineitä rikkaruohoja! Keväällä sitä antaa kaiken vihreän kasvaa aivan valtoimenaan, että saisi edes vähän väriä pihaansa 😆

Tässä kohtaa kesää se viimeistään kostautuu…keväällä niin mukavasti kiemurteleva maahumala on vallannut vähän sitä sun tätä kohtaa, enkä sittenkään ole tainnut saada pidettyä vuohenkelloa pelkästään sille annetuissa paikoissa…nämä vain esimerkkeinä, muitakin vähemmän mukavia asukkeja pihasta löytyy 😊

Onneksi olen pihajutuissa melko boheemi. Tai no, hetken keväällä yritän olla pihan pomo, mutta se rooli ei kauaa kestä. Ehkä olen alitajuisesti tajunnut, etten voi tätä taistelua voittaa…Onneksi stressaan siitä vaan hetkittäin ja niinä hetkinä tapahtuu tätä jopa raivopäistä karsimista. Muina aikoina saavat vallata uusia alueita, kunhan eivät särkynyttä sydäntäni ja pionia häiritse!

Ruoho jäi tänäänkin leikkaamatta – tulikin lopulta melko kuuma päivä. No, ehtii sen huomennakin – tai ylihuomenna 😊 Tänään on nimittäin vielä vuorossa kantarellitilanteen ensimmäinen katsastuskerta. Toivottavasti pieniä ja mieluusti isompiakin löytyy parinkin huushollin pannulle asti.

Stella (256)

Kaunis kyllä…mutta…vuohenkello…

Tyttö, sinä olet tähti!

Huh! Tämän kesän pisin lomareissu on nyt reissattu ja kyllä tuo matkustaminen ihan työstä käy! Melkoisen väsynyttä naista olin kotiin päästyäni. Jos alkulomasta olen heräillyt ihan mukavan aikaisin, niin nyt kello on kääntynyt ja jokaisena reissun jälkeisenä aamuna olen herätessäni manaillut, miten paljon kello jo onkaan! Lomapäivät kun humahtavat iltaan muutenkin ihan hurauksessa – ilman päiväuniakin, joista on myös tullut nautiskeltua 😊

Reissu meni tosi kivasti ja lapsellekin saatiin nimi…Leevi and the Leavingsia lainatakseni ”…kun nimeksi lapselle ei kelvannut sittenkään se Pikkumyy…Siitä tulikin Laura Jenna Ellinoora Alexandra Jurvanen…” – ei mikään näistä, ettekä kyllä varmasti ikinä arvaa, mikä oli yksi tälle tyttövauvalle annetuista nimistä! STELLA!

Vauvan sisarukset olivat ehdottaneet nimeksi Tähteä ja sitä samaahan tämä latinasta juurensa juontava nimi Stella tarkoittaa. Nimikaimana olen tästä kunniasta erittäin otettu 😊 Sattumia mahtui ristiäisiinkin, sillä nimestä mitään tietämättä vauva sai lahjaksi kuvan juhlamekon, jossa on koristeena – mitä muutakaan kuin tähtiä….Tyttö, sinä olet siis todellinen tähti…

Stella (256)

Väsynyt, mutta onnellinen!

Voi mahdoton sentään, mikä päivä! Pitkälti päivän sisällöstä ja hurlumhei-meiningistä saa syyttää ihan vaan itseään. Mitä menin mahduttamaan autokorjaamokäynnin, katsastuksen, kaupunkireissun ja pari muutakin juttua tähän samaan päivään…

Onneksi päivä on onnellisesti jo nukkumaanmenoa vaille valmis, ja mikäs sinne on mennessä, saunanraikkaana ja puhtaissa petivaatteissa…

Kyllä, tähän päivään mahtui kaiken muun juoksemisen lisäksi myös siivoamista, siivoamista ja vielä kerran siivoamista 😊 Oikein hävettää tunnustaa, kuinka laiska olen viime aikoina ollut, eikä se selkeästi kuulu isännän intohimoihinkaan. Täällä oli siis melkoinen kaaos, koska lomanaloitusinspis ei tänä vuonna iskenytkään heti loman alussa.

Olen siivooja, joka toimii oikeastaan vain hetkellisen inspiraation tai äärimmäisen pakon edessä (eli silloin, jos meille on tulossa vieraita). Tämä ei (onneksi) tarkoita, että meillä esimerkiksi tiskattaisiin vain joskus ja jouluna – keittiön siisteys kuuluu ihan päivittäisiin juttuihin, myös WC:tä jynssätään aika usein, mutta ne muut, voi hirvitys!

Imuri tuntuu olevan aina minua vastaan, niin letku kuin johtokin ja välillä ihan koko se masiinakin! Tässäkin tiedostan omaa syytä: meillä on aivan liikaa tavaraa – konmaritus on vielä pahasti kesken 😊 Harja ja rikkasihveli ovat välillä paljon paremmat kaverit, mutta ei niillä samaa jälkeä saa. Toinen inhokkini on pölyjen pyyhintä – sitäkin kieltämättä vähempi tavaramäärä helpottaisi…mutta näistäkin tänään siis suoriuduttu!

Tämän päivän jälkeenkään meille ei tulee siivouksen lukujärjestystä. En halua siihen mitään pakotettua systeemiä, vaan haluan edelleen heilua kuin pyörremyrsky silloin, kun se itsestä parhaimmalta tuntuu 😊 Nyt nautin aikaansaannoksistani ja kyllä itselleni vähän lupasin, että tätä voisi useamminkin tehdä 😉

Stella (256)

Nykyajan Romeo ja Julia

Muisteltiin miehen kanssa menneitä tässä yhtenä iltana. Hymy hiipi taas huulille, kun päiviteltiin jälleen kerran sitä, kuinka pienestä kaikki voi olla kiinni. Olen varsinaisesta ensitapaamisestamme jotain täällä kyllä kirjoitellut, mutta en muistaakseni kovin tarkasti.

Tiesimme toisemme kyllä entuudestaan, mutta emme tunteneet. Jopa mieheni, joka vain hammasta kiristellen myöntää uskovansa sattumaan tai kohtaloon on sitä mieltä, että sen illan tapaaminen ja siihen johtaneet käänteet oli tarkoitettu tapahtuvaksi. Omalla ironisella tavallamme nykyään kyllä välillä vitsailemme, että oliko sen pakko tapahtua 😊

Meidän juttumme on kerrostalolähiön nykyaikainen Romeo ja Julia -kohtaaminen. Olin ollut ystäväni kanssa paikallisessa kuppilassa laulamassa karaokea ja juhlistamassa kesäloman alkua. Ystäväni asui melko lähellä, mutta minä vielä lähempänä, joten kutsuin ystäväni luokseni vielä höpöttelemään. Kengänkorot asfaltilla kopsuen kävelimmekin läpi parkkipaikan, kun ylhäältä parvekkeelta kuului ”Mitä tytöt” -huikkaus. ”Mitäs tässä” tai vastaavaa taisimme vastata yhdestä suusta kurkaten samalla ylös. Ja siitä sitten lähdimmekin yömyssylle yläkertaan….

Olisimme kävelleet muutamassa sekunnissa talon ohi, joten sattuma, kohtalo, miksi sitä haluaakaan kutsua, tulee mukaan tässä kohtaa. Mieheni oli juuri ennen parvekkeelle tupakalle tuloaan miettinyt, pitäisikö käydä vessassa ennen sitä. Ei ollut sitten kuitenkaan mennyt, mitä itsekin ihmettelee vielä edelleenkin. Jos olisi, me olisimme ehtineet jo pitkälle, eikä korkojen kopseesta olisi ollut enää tietoakaan….silläkin oli siis joku tarkoituksensa 😊

Näin me tutustuimme, kaksi vasenkätistä oinasta, joilla nimikirjaimetkin ovat samat 😊

Stella (256)

Tahtojen taistelua: neuleohje ja aika vastaan minä

Sain jo jokin aika sitten pienen, sievän vihjeen vauvapeiton tarpeellisuudesta. Tai ainakin vink vink -vihjeenä sen otin. Oli kuva ja kaikki. Haeskelinkin silloin kuvaa vastaavia malleja, tuloksetta.

Se kuuluisa viime tippa lähestyy nyt. Näen nimittäin peiton saajan ensimmäistä kertaa viikon päästä ja sillä kyläreissulla peiton ajattelin mukanani viedä. Eilen sain hankittua langat. Niiden kanssa kävi tuuri! Löysin mielestäni kivaa lankaa oman kylän liikkeestä ja vielä alekoristakin! Eräs malli oli mielessäni pyörinyt jo jonkin aikaa ja sen ajattelinkin tuosta roosasta langasta toteuttaa…

Olen täällä blogissa aiemminkin kertonut, että olen aikoinaan ollut kovakin käsityöihminen ja etenkin kutonut/neulonut paljon. Jostain syystä se harrastus on jäänyt. En tiedä miksi, mutta puikot eivät ole vetäneet puoleensa yhtään moneen vuoteen!

Mutta nyt, ohje katsottuna, langat hankittuna ja sopivat puikotkin löytyivät ihmeen kivuttomasti – tuumasta toimeen siis vaan!

Siitä ne hankaluudet sitten alkoivatkin! Ärräpäät lentelivät, niin lensi välillä kerä ja puikotkin. Alku oli kaikkea muuta kuin mukavaa ja aikaa meni – hukkaan 😟

Purin tekeleeni ainakin viiteen kertaan! Ensimmäinen purkukerta oli ohjeen syy. Olen edelleen sitä mieltä, että siinä on virhe. Sen ohitettuani huomasin, ettei kuvio tullut kunnolla esiin 😳 Tähän selvisi syyksi omintakeinen tapani neuloa silmukat takareunasta, eikä edestä. Eikun purkamaan. Ongelma korjaantui, mutta tahti kyllä hidastui, kun etukautta neulominen ei ollut niin nopeaa – ainakaan vielä.

Seuraavaksi huomasin, että tällä langalla ohjeen silmukkamäärää käyttäen peitosta tulee aivan turhan leveä! Jälleen purkamista ja järkevämmän silmukkamäärän laskeminen kuvio huomioiden. TÄMÄN TEIN KOLME KERTAA epäonnistuen laskuissani (en vieläkään ymmärrä, mikä meni vikaan) joka kerta. Voitte uskoa, että oli huumori tässä kohtaa jo koetuksella! Etsiskelin kuumeisesti vastaavia ohjeita, josko jopa vaihtaisin mallia, mutta en löytänyt mieleistäni tai ainakaan sellaista, missä silmukkamäärän vähentäminen olisi ollut helppoa (jotain siis opin).

Arvatkaa, mihin lopulta päädyin: alkuperäiseen malliin, alkuperäisellä silmukkamäärällä, mutta etukautta neuloen. Päätin, että peitto saa kelvata, vaikka vaakaan suunniteltu kuvio muuttuukin pystysuuntaiseksi. Siihen mittaan tuo malli + tämä lanka taipuvat.

Nyt näyttää jo siltä, että kyllä siitä vauvalle peitto saadaan! Työtä on vielä, mutta taisin viedä tämän erän 😊 Todellinen työvoitto siis!

Mukavaa viikonloppua, minä jatkan projektini parissa! Onneksi on loma 😊

Stella (256)

Ovatko etenkin erityisherkät ihmiset henkisesti lahjakkaita?

Hyvää juhannuksen jälkeistä aikaa! Täällä se tosiaan vietettiin kotona omasta rauhasta ja kauniista kesästä nauttien. Hyttysiä oli vähän liiaksikin kavereina, mutta sekin kestettiin 😊 Se kesän ensimmäinen vihtakin tuli testattua, samoin grilli – molemmat toimivat erittäin hyvin!

Googlettelin tuossa pyhien aikaan jotain netistä ja hakutuloksiin osui muutama mielenkiintoinen artikkeli. Eivät vastanneet kyllä hakuani kovin hyvin, mutta tarkoituksella ne siihen taisivat silti pompsahtaa.

Artikkelit käsittelivät mediaalisuutta ja erityisherkkyyttä. Mediaalisuus on eräs ihmisille luoduista henkisistä lahjoista eli herkkyyttä ja kykyä tuntea, kuulla ja nähdä erilaisia asioita. Henkisiin lahjoihin eli mediaalisten ihmisten kykyihin voidaan lukea mukaan myös kädentaidot ja taiteellisuus. Samantyyppisiä asioita käsitteli erityisherkkyydestä kirjoitettu artikkelikin, ilman yhtäkään mainintaa tai viittausta henkisiin kykyihin tai lahjoihin. Tätä lähinnä jäin ihmettelemään ja yritin kaivaa muitakin vastaavia artikkeleja, mutta laihoin tuloksin.

Erityisherkkiä ihmisiä arvellaan olevan n. 20 % kaikista ihmisistä. Heillä herkkyys korostuu useimmiten tunteissa. Monilla heistä on voimakas empatiakyky ja he tuntevat ja aistivat vahvasti myös muiden tunteet. Erityisherkillä on usein myös erilaisia aistiherkkyyksiä ja he reagoivat voimakkaammin erilaisiin ärsykkeisiin.

Sen verran paljon näistä kahdesta asiasta löytyi yhtäläisyyksiä, että uskonkin – vaikka en tällä etsimisellä faktaa sille löytänytkään – että moni erityisherkäksi diagnosoitu on tai ainakin olisi, jos kykynsä ja lahjansa löytäisi, myös henkisiltä kyvyiltään lahjakas. Mitä mieltä sinä asiasta olet? Vai onko sinulla jopa omakohtaisia kokemuksia asiasta? Jään mielenkiinnolla odottelemaan!

Stella (256)

No nyt sen aika on!

Tosiaan, nyt se on, nimittäin sekä juhannus että kesäloma! Yleensä loman alkua edeltävän illan yritän raivata kämppää edes jonkinlaiseen lomakuntoon, mutta tänä vuonna se jäi. Onneksi tällä kertaa oli sattumalta tehty vähän parempi viikkosiivous…

Ilta meni nimittäin pääosin ennustaja24.fi-linjan ilmaisminuuttikampanjan parissa. Olihan tuo melko rankka ilta, sillä puhelin soi oikeastaan taukoamatta. Mutta oli se kyllä niin mahtavaa! Soittajat olivat iloisia, vaikka jokin asia olisikin mieltä painanut. Ihmisten avoimuus helpotti huomattavasti tulkintojen tekemistä, kortit halusivat selvästi olla avoimia myös 😊

Meidän juhannuksemme kuluu miehen kanssa ihan vaan kaksin kotosalla. Kesän ensimmäinen vihta on vihdoin tehty ja vasta ensimmäisen kerran lämpenee tänään grillikin. Pari viikkoa sitten sanoin miehelleni, että ennen juhannusta ei nyt kyllä grillatakaan, kun näin pitkälle on tänä vuonna venähtänyt!

Tiedossa siis tänään ihana koivuntuoksuinen saunahetki ja grillissä käristettyä makkaraa (pihviä myös) kera kivan kesäisen salaatin ja uusien perunoiden. Tällä hetkellä en odota, enkä kaipaa yhtään mitään muuta – ne elämän pienet suuret ilot ❤️

Ihanaa juhannusta teille jokaiselle!

Stella (256)

Keskikesä lähestyy

Aika menee jälleen kuin siivillä. Eilen havahduin siihen, että viikon päästä ollaan jo juhannuksessa, kesän taidekohdassa. Toisten mielestä kesä alkaa vasta siitä, ehkä minäkin pyrin kääntämään ajatukseni nyt samoin.

Juhannuksesta alkaa myös kesälomani, voisi sanoa perinteiseen suomalaiseen tapaan. Kuten niin monessa muussakin työpaikassa, myös meillä hiljenee heinäkuuksi. On toki niitäkin, joissa sesonki vasta alkaa ja heinäkuu on kielletty lomakuukausi. Monena vuonna olen minäkin katkaissut lomani heinäkuun tapahtumien vuoksi ja saanut tehdä erilaisen työviikon, yleensä silloin ulkona.

Tänä vuonna katko tulee myös, mutta vain parin päivän verran ja ne päivän menevät suurimmalta osin toimistolla. Toivottavasti ilmastointia ei ole katkaistu!

Juhannus- ja lomasuunnitelmien lista näyttää melko tyhjältä. Tuttua kotinurkissa möllöttelyä ja lähinnä vain toiveita siitä, että jotain tekemättömiä juttuja tulisi loman aikana tehtyä. Mutta on tiedossa yksi normaalista arjesta poikkeava konsertti ja yksi vähän pidemmän ajomatkan reissukin, johon olen lupautunut kuskiksi. Mutta ne ovat vielä edessä, ensi viikko pitäisi jaksaa vielä siellä töissäkin 😊

Stella (256)


Kesän suosikit ja inhokit

Mitkä ovat sinun kesäsi suosikki- ja inhokkiasioiden TOP3-listalla?

Minun listani ehdottomia kesän plussia ovat

  • aurinko / valoisuus / lämpö
  • kasvien loisto ja yleinen vehreys
  • kesäloma, jolloin on paremmin aikaa ja jaksamista tehdä mitä vaan, milloin vaan

Jonkun laskutavan mukaan tuossakin oli jo kuusi asiaa, ja nekin kaikki melko laajoja, eikä tyyliin mansikat, tuore vihta ja kukat, jotka nyt jäivät täysin tämän listan ulkopuolelle. Ja noissa kaikissa listallani olevissa on myös huonotkin puolensa: liika aurinko polttaa, valoisalla en saa nukuttua, eikä liika kuumuuskaan ole hyvästä. Kasvien hoidossa voi olla melkoinen vaiva, ja allergiaoireetkin vaivaavat. Pitkä loma tekee usein patalaiskaksi ja täysin saamattomaksi.

Miinuspuolten listalle nousee oikeastaan vain yksi asia: hyttyset ja muut pistävät ja purevat tai muuten ällöttävät öttiäiset, kuten punkit! Hyttysissä, paarmoissa, mäkäräisissä ja muissa kumppaneissa kammoksuttavat pistos- ja puremakohdat, sillä ne vaivaavat minua viikkotolkulla! Aina ei viitsisi olla allergialääkkeillä kyllästetty, mutta likimain pakko, että ne vaivaisivat vähemmän ja lyhyemmän aikaa.

Ja tiedän kyllä, luonnon kiertokulussa niilläkin kaikilla on paikkansa, vaikka sitä ei aina haluaisi edes uskoa 😊

Muuta en omalle miinuslistalleni keksi. Ruohonleikkuu on hyvää hyötyliikuntaa, vaikka joku sitäkin inhoaa. Vettä saa ja täytyy sataa, kesälläkin, ei aina voi olla pouta. Ukkostakaan en osaa pelätä tai inhota, oikeastaan päinvastoin, vaikka lapsena olen nähnyt rajun pallosalaman ja sen tuhot, ja jokunen vuosi sitten itsestäni reilun metrin päähän iski salama. Hieman jopa ihmettelen, miksei suhtautumiseni näiden tapausten jälkeen muuttunut…

Mitenkähän tämänkin kokoaisi yhteen? Varmaan niin, että kaikilla kesän osasilla, niin suosikeilla kuin inhokeillakin, kuuluu olla se oma paikkansa meidän jokaisen kesässä. Sen vaan kuuluu olla niin 😊

Stella (256)

Luopumisen tuskaa tai ainakin sen ennakointia

Lähipiirissäni on useampikin ikääntyvä ja voinniltaan siinä kunnossa oleva ihminen, että yksi elämän isoimpia muutoksia on pian edessä. Nimittäin luopuminen asunnosta, kodista, jossa on elämässään pisimpään asunut.

Elämän ensimmäinen oma asunto, johon omien vanhempiensa luota muuttaa, on tottakai erittäin merkityksellinen. Onhan se juuri se ensimmäinen ja siksi niin tärkeä. Sen muistaa aina ja syystäkin.

Voi olla, että asut monessakin asunnossa ennen sen lopullisen kodin löytymistä, ehkä sinä et asunnon osalta vakiinnu koskaan. Minusta ainakin tuntuu, että nykyään ihmiset muuttavat herkemmin elämäntilanteen muuttuessa. Osataan elää ehkä paremmin tilanteen mukaan kuin ennen. Ihan hyvä niin, ehkä se luopumisen tuskakaan ei ole niin hirmuinen, kun yhteen paikkaan ei liity yli puolen elämän muistoja.

Näin on kaikilla näillä läheisilläni, joita vääjäämättä lähitulevaisuudessa odottaa poislähtö kodista. Kodista, jossa he ovat perheensä perustaneet ja lapsensa kasvattaneet. Kodista, jossa asumisen aikana he ovat työuraansa aloitelleet ja työuransa päättäneet.

Suren jo nyt heidän puolestaan sitä hetkeä, kun ovi on viimeisen kerran suljettava ja kotipihan keinut ja kukkaset hyvästeltävä. Toivon, että siinä kohtaa he ovat sinut asian kanssa ja näkevät tilanteen aurinkoiset puolet.

Stella (256)