Jää sen ihmisen rinnalle, joka ymmärtää hulluutesi

Bongasin Facebookista Askel Terveyteen -sivulta oheisen mietteen: Jää sen ihmisen rinnalle, joka ymmärtää hulluutesi, eikä halua sitä muuttaa.

Tähän aforismiin yhdistyy omasta elämästäni kaksi asiaa, joita olen useammankin kerran mietiskellyt. Ensimmäinen: Olen mieluummin hullu kuin tyhmä. En loukkaannu, jos minua sanotaan hulluksi (riippuu sekin äänensävystä), mutta en halua itseäni sanottavan tyhmäksi! Se loukkaa enemmän. Ja hulluhan olen, kun tällaisia mietiskelen 😊

Toiseksi, jään itse (ja uskon, että moni muukin) melko usein miettimään vaihtoehtojen paljoutta, suorastaan ylitsepursuavaa runsautta, niin kaupan shampoo- ja leikkelehyllyjen edessä kuin joulukarkki- ja leikkikaluvalikoimaa ihmetellessänikin. Miksi näitä täytyy olla näin montaa sorttia? Tekevätkö ne kaikki tosiaankin kauppansa? Eivät tee, ainakaan siinä hetkessä, sen näkee punaisista lapuistakin.

Otan tähän samaan ketjuun mukaan ihmiset. Toinen ihastuttaa, toinen vihastuttaa. Meitä erilaisia, eri ihmisiä miellyttäviä on vaikka kuinka ja paljon. Johonkin olet ihastunut ensisilmäyksellä, toisen kanssa et voisi kuvitellakaan eläväsi päivääkään yhdessä. Näinhän se menee. Meissä erilaisissa ihmisissäkin tuntuu olevan runsaasti vaihtoehtoja ja valinnanvaraa. Varmaan juuri siksi, että makujakin on niin monenlaisia. Loppujen lopuksi onneksi ja hyvä näin.

Jos ja kun olet jo löytänyt oman sielunkumppanisi – sen, jonka kanssa saat olla täysin oma itsesi, ole onnellinen! Hän ymmärtää myös hieman hullun puolesi ❤️

Ihanaa viikonloppua! Stella (256)

Viisaita ajatuksia


Osuin eilen TV:n ääreen juuri sopivasti kuullakseni Seela Sellan jouluhaastattelun. Tämä 82-vuotias näyttelijä huokui elämänkokemusta, tyyneyttä ja sisäistä rauhaa. En itse muista, mutta olen kuullut ja lukenut, ettei hänen koko elämänsä ole niin tyyntä ollut, vaan melkoisen tapahtumarikasta, räväkän naisen elämää. Ikä on siis rauhoittanut, väistämättäkin.

Oli miten oli, hänen eilisen haastattelunsa sanat kolahtivat minuun. Sella sanoi, että elämä on antanut hänen oppia näkemään näkymätöntä, kokemaan kokematonta ja tuntemaan tuntematonta. Mielestäni upeasti ilmaistu se, mitä elämä voi olla ja antaa, kun avaa silmänsä ja huomioi myös ne elämän pikkujutut.

Seela jatkoi, että unelmat ja haaveet ovat elämässä olleet hänen energianlähteenään. ”Se on se sun energia!”, hän nauraen totesi. Haastattelu päättyi mielestäni hieman surumielisesti, mutta realistisesti: ”Luopumisen taito. Sitä tässä nyt harjoitellaan…”

Näihin sanoihin on vaikea enää lisätä mitään. Niissä on kaikki, eikö vaan ❤️

Toivottavasti Sinulla on ollut ihana ja rentouttava joulu! Täällä ainakin on 😊

Stella (256)

Ihanaa Joulunaikaa!


Tämä joulu on jo tähän mennessä ollut melko poikkeuksellinen, monia rutiineja rikkova. Kinkku on kaupassa, joulusauna nautittiin jo aatonaattona ja lahjat avattiin ennen aaton ruokailua! Kaikki nämä ensimmäistä kertaa elämässäni näin ja tuntuivat oudolta, mutta uskotteko, samalla tuli melko hieno fiilis siitä, että tällaisia tiettyjä piintyneitä tapoja pystyy rikkomaan ja silti lopputulos on hyvä. Pitkästä aikaa meillä oli valkoinen joulukin, poikkeuksellista sekin!

Lisäksi tämä aattopäivä on nyt tuntunut pitkältä, positiivisessa mielessä. Tänä vuonna ehdittiin ihanasti nauttia pitkät päiväunetkin ruokailun jälkeen, eikä silti niiden jälkeen ollut vielä ilta! Tätä päivää ja joulua on vielä pitkälti jäljellä!

Nautinnollista, rentouttavaa ja rauhoittavaa joulunaikaa ihan jokaiselle ❤️ Jos kaipaat juttuseuraa tai neuvoja, olen nyt joulun aikaan melko hyvin tavoitettavissa linjojen päässä www.ennustaja24.fi-palvelussa.

Metsät, laaksot lumiset,
kilisevät kulkuset
ja tähtitaivas kirkas tuo
taas joulumielen meille luo. (Positiivarit /  Mari)

Stella (256)

Myrskystä tyyneen

Nyt olen hieman rauhoittunut näistä tämän viikon traumoista, jopa hymyilen nyt. ONNEKSI loppuviikon ohjelmassa oli vierailu vanhempieni luona. Fyysistä rääkkiä puuhommien parissa tänään monta tuntia. Teki muuten hyvää! Ja joululahjojen paketointia lähisukulaisille. Ajatukset pois normaalista siis.

ONNEKSI. Sillä tuota kaaospäivää seuraava päivä oli vielä pahempi tapahtumineen kuin kaaospäiväksi nimetty olikaan. En enää tiennyt, mitä tehdä tai ajatella, niin uskomattomalta kaikki vastoinkäymiset tuntuivat. 

Ennen vanhempieni luo lähtemistä istuin mieheni kanssa keittiön pöydän ääressä. Huokasin ja kysyin, mitä pahaa me ollaan tehty, että kaikki menee päin jotain….Ajamaan lähtiessä olin melkoisen apaattisessa tilassa. Väsynyt, ärtynyt ja oikeasti jopa vähän itkuinenkin.

Mitä pidätte kuvan kuusista? Niihin on nyt hukutettu paljon kaikkea, mutta enpä ajatellut näitä kaikkia vastoinkäymisiä. Niissä on iloa ja surua, mutta enimmäkseen ja paljon rakkautta! Omasta mielestäni onnistuivat, ja se lienee pääasia ❤️ Handmade by Stella.

Stella (256)

Vastoinkäymisten viikko

Nyt on avautumisen vuoro. Huh, huh, millainen vastoinkäymisten viikko viimeiset seitsemän päivää ovat olleetkaan! Suoraan sanoen tällä hetkellä on joulumieli kaukana. Olen kuin kuvan pikkutyttö lumimyrskyssä etsimässä tietä turvaan ja valoon…

Ensimmäisenä hermojani repi puhelin, joka temppuili oikein kunnolla. Niin paljon, että jouduin keskeyttämään siltä illalta työni ennustajapalvelussa. Luulin, että se oli väliaikaista, koska seuraava päivä meni taas hyvin. Mutta ei. Se puhelin osaa näemmä yllättää, lakkaa toimimasta juuri kun niin ei pitäisi tapahtua. Eli väistämätön uuden osto edessä….mutta….

….Alkuviikolla kadotin rahaa. Minun budjettiini sievoisen summan ja sillä hetkellä käytössä olleet kaikki rahat menivät siinä. Katosivat kuin tuhka tuuleen, kirjaimellisesti. Niitä on etsitty useamman ihmisen voimin, niin työmaalta kuin kaupastakin, tuloksetta.

Eli kun puhelimen osto on pakollisena edessä rahoista, jota on käytössä vähemmän kuin piti (jota tuntuu taas olevan muutenkin liian vähän), taidan päästä jouluvalmistelujeni kanssa todella vähällä. Eipä tarvitse mitään valmistella, kun ei ole millä valmistella 😊 Yksinkertaista, mutta totta.

On tähän viikkoon monta muutakin ei-niin-kivaa juttua ollut kaupanpäälle, mutta nämä ovat olleet ne stressaavimmat. Joten jos sinusta siellä tuntuu, että vastoinkäymisiä on riittänyt, muista, et ole yksin! En tiedä, mitä universumi yrittää meille kertoa. Jos joku teistä tietää, kerro se meille!

Kiitos ja anteeksi. 

Stella (256)

Ps. Tapahtui tänään yksi hyväkin asia: Löysin kaupan edestä lompakon, toivottavasti huomaa kysyä sitä kassalta. Jonkun rahat sentään nyt tallessa 😊


Toisen loma on toiselle lomaa

Meillä on tilanne, että isäntä on päivät kotona – tai siis likimain 24/7 – ja minä olen päivät töissä. Homman nimi on se, että hän yrittää pitää huushollin jonkinlaisessa kunnossa, sisähommista kun puhun, niin tiskaa ja imuroi siis. Hyvin pieni on siis tämän ”kotiorjan” lista 😊

Sisimmässäni tietysti vähän toivon, että edes ne tehtäisiin tai joskus jopa jotain muutakin. Joskus tehdään, joskus ei. Hieman huvittuneena (ja kieltämättä päivästä riippuen joskus ärtyneenäkin) olen todennut, että minun ollessani päivätyöstäni lomalla alkaa kotona isännän totaalinen loma! Ei liiku tiskiharja, eikä heilu imurin letku, ellen minä niitä käytä!

Ja näin tapahtui myös tällä parin päivän minilomallani. Tällä kertaa se vain huvitti, on ollut onnistuneet vapaat, joten en jaksanut ärtyä tästä lainkaan, vaikka lisäkädet olisivat kyllä olleet tarpeen moneen kertaan. Olen tässä samalla yrittänyt väkertää vähän joulua, niin kotiin kuin lahjaksikin, tekemistä on siis riittänyt.

Ehkä teistä joku samaistuu tilanteeseeni, mutta varmasti muutama ajattelee, että ei hitsi, mitä touhua! Niinpä. No, itsepähän olen valinnut 😊 Kyllähän tuo toisinaan yllättää minut kivastikin ja tiedättekö mitä, minulla on likimain jokainen aamu kahvi keitettynä kun herään ja työaamuina eväät valmiina ❤️ Että kyllä se isäntäkin osaa, kun haluaa…

Stella (256)

Itsenäisyyspäivän ajatuksia ja tunnelmia

Toivottavasti Sinun Itsenäisyyspäivän viettosi on ollut yhtä onnistunutta tähän asti kuin mitä minun on ollut! Nautin tässä muutaman ylimääräisen päivän vapaista ja fiilis on levollinen ja rentoutunut, vaikka kylläkin samaan aikaan hieman kiireinen….monen monta puuhaa on työn alla ja to do -listalla, mutta nyt on sentään positiivinen tekemisen meininki. Se ei ole ollut itsestäänselvyys tänä syksynä.

Vapaat alkoivat eilen upealla illalla pitkäaikaisten ystävien seurassa. En muista, koska olisin nauranut niin paljon!!! Tänään olen yrittänyt edistää jouluvalmisteluja. Pikkuhiljaa ja tapani mukaan montaa asiaa samaan aikaan 😆

Varsinaisia Itsenäisyyspäivän traditioita minulla ei ole. Kynttilöitä sytyttelin ulos vähän sinne ja tänne. Ne osoittavat arvostustani itsenäiselle Suomelle ja niille, kenen ansiota se on. Ja tämä tämänhetkinen olotilani, levollinen ja hymyilevä, onhan sekin itsenäisyyden ja rauhan ansiota – on hyvä olla!

Tähän loppuun muutama Miina Sillanpään ajatelma. Näinhän se on…

Ihanaa illanjatkoa! Ps. Tänään kannattaa kurkistaa myös www.ennustaja.fi-sivulle, sieltä voi löytyä jotain kivaa…

Stella (256)

Sydämen sivistystä

Sain tällä viikolla töiden puolesta osallistua hienosti järjestettyyn seminaariin – tai sen puolikkaaseen, koska työt eivät enempään antaneet myöden. Mutta hyvä edes tuo puolikas, sillä siitä jäi mieleeni eritoten ilmaus SYDÄMEN SIVISTYS.

Sanat mainittiin yhteydessä, jossa mietittiin ominaisuuksia, joita tämän päivän ja tulevaisuuden työntekijöiltä toivotaan ja ehkä edellytetäänkin. Olihan listalla sitä kovaa faktaakin kyseiseen alaan liittyen, mutta moni asia sisältyi tähän sydämen sivistykseen, joka tuntui olevan kaiken pohjana ja erittäin arvostettu ja tärkeä asia. Hienoa näin!

Löysin saman termin netissä mainittuna myös piirteissä, joita hyvän puolison odotetaan toteuttavan. Mielestäni, oli kyseessä puoliso, lapsi, vanhempi, ystävä, työkaveri, naapuri tai yleensäkin kukamikävaan IHMINEN, tulisi meidän pyrkiä sydämen sivistykseen.

Mitä se sitten on tai mitä siihen kuuluu? Yhden listauksen (artikkeli oli kooste useista lähteistä) mukaan sydämen sivistys koostuu:

  • empaattisuudesta
  • muiden kunnioittamisesta
  • halusta oppia uutta
  • rauhallisesta kommunikoinnista
  • huolehtivasta ja muista kiinnostuneesta olemuksesta 
  • kiitollisuudesta

Oletko samaa mieltä, että em. asioiden/piirteiden tulisi olla osa meitä jokaista? Itse olen. Tässä listaa pieneen itsetutkiskeluun ja heikoimmassa jamassa olevat kohdat pitää ehkä ottaa mukaan ensi vuoden parantamislupausten listalle 😊

Stella (256)

Tarina projektista nimeltä Romuhuone osa 3

Olin innostunut ja odottavalla mielellä, kun uusi, toinen elämäni tässä asunnossa alkoi reilut 5 vuotta sitten. Heti ensimmäisten viikkojen aikana saatiin melkein enemmän aikaan kuin edellisten viiden vuoden aikana yhteensä. Juhannuksena juhlittiin uutta lattiaa ja pestiin ikkunoita 😊

Vanhaa saatiin paljon peittoon, hyvä niin, sillä uusi kumppanini ei ihan suorilta käsin ollut halukas tänne muuttamaan. Rakkaudesta sen varmaan teki, ja tuossa on onneksi edelleen.

Romuhuone oli elementissään heti. Olihan täällä miltei koko asunto jo valmiiksi ”kalustettu” minun osa-aikaisen muuttoni jäljiltä, ja lisää raahattiin isännän asunnolta, vaikka tosi paljon niistä myytiin, annettiin ja hävitettiinkin. Romuhuoneeseen kasattiin jälleen kerran kaikki se ylimääräinen, joka vasta haki paikkaansa….

Pienen budjetin uudistuksia ollaan tehty matkan varrella aina silloin tällöin ja jossain kohtaa päätin, että Romuhuoneenkin vuoro vielä tulee. PAKKO. Valmistauduttu on, pitkään, sillä tapetit hankin poistomyynnistä melkein 4 vuotta sitten ja täydelliset verhot ovat odotelleet vaatehuoneen hyllyllä 3 vuotta. Kattolistaksi halusin käsinpunottua köyttä. Sen sainkin hankittua – edullisesti – reilu vuosi sitten 😊

Tällä välillä Romuhuone sai muutaman kerran ilmeenkohotusta kunnon järjestelystä ja siistimisestä. Se olikin suht ok kunnossa, kunnes anoppi jäämistöä vyöryi meille yhden huoneellisen verran. Pääsyyllinen sen haalimiseen olin minä. Osa löysi paikkansa, osa on mennyt eteenpäin, osa odottaa edelleen, mutta siisti vaihekin tässä välissä oli….kunnes äitini päätti, että lapsuudenkodista viedään omiin koteihin se loppukin tavara, jonka haluaa säästää. Uusi kaaos oli valmis!

Noin vuosi sitten totesin, että ainoa vaihtoehto taitaa olla laittaa Romuhuone kuntoon ja antaa itsensä sen valmistuessa todeta, että ylimääräisestä on päästävä eroon, jos siitä nätin huoneen haluaa.

Tämä uusi taktiikka on tuntunut toimivimmalta. Kuten aiemmin totesin, paniikkikiirettä ei olla pidetty nytkään, mutta menty sentään eteenpäin! Alkuvuodesta jossain työstressin pyörteessä aloin repiä (=nyppiä) tapetteja. Jatkoin sitä aina kun siltä tuntui ja samalla suunnittelin, mitä mihinkin laittaisin. Kesä meni muissa jutuissa ja syksyllä jatkettiin maalin ja liisterin ostolla. Ostoksetkin siis hyvin maltillisia!

Nyt on maalit käytetty, tapetit paikallaan, samoin verhot. Kattoköyteni laitto odottaa tulevaa viikonloppua. Tavaraa ympäriltä on hävinnyt tässä ohessa koko ajan pikkuhiljaa ja moni paikkaansa hakenut on oman kohtansa löytänyt! Nyt Romuhuone alkaa näyttää huoneelta, uskotteko, että on aika ihana tunne! Etenkin kun se on yhdessä tehty. Toinen ollut jokaisessa työvaiheessa ainakin hengessä mukana. Isäntäkin sanoi, että siitä taitaa tulla meidän hienoin huoneemme 😊

Ostamista olen vähentänyt paljon, ihan jo taloudellisista syystäkin johtuen, mutta myös siksi, että jopa minä olen todennut kaaoksen lisäävän stressiä ja turhautumista. En haluaisi minimalistista kotia, mutta kyllä kohtuus on kaaosta parempi vaihtoehto!

Onnellisena pitkäaikaisen tavoitteensa saavuttamisesta

Stella (256)

Tarina projektista nimeltä Romuhuone osa 2

Suokaa anteeksi! Huominen on ollut ja mennyt jo moneen kertaan. Lupasin siis edellisessä päivityksessäni jatkaa Romuhuoneen tarinaa heti huomenna, siitä on valitettavasti jo monta päivää. Viime viikko oli älyttömän kiireinen. Oli iltakokouksia, sivutöitä ja lapsenvahtikeikkaa. Siinä ohessa myös Romuhuone-projektikin eteni hieman – ihme kyllä!

Mennään taas uudelleen sinne 10 vuoden taa. Muutin tähän asuntoon tuolloin silloisen mieheni kanssa. Tämä yksikerroksinen, pienehkö tiilitalo vei jostain syystä sydämeni. Meidän budjettiimme ei isompaa ja loistokkaampaa olisi mahtunutkaan, mutta näin jälkikäteen järki olisi tuolloin voinut nostaa päätään vähän enemmän, vikoja ja puutteita löytyy. No olisihan se hinnastakin pitänyt jo päätellä.

Joka tapauksessa asuttavassa kunnossa tämä oli. Pinnat ok, hieman vanhahtavat kyllä. Olisivatpa olleet huonommassa kunnossa, remonttia olisi väkisinkin tehty silloin enemmän kuin yhden huoneen tapetoinnin verran. Välillä jotain ehdotinkin. Vastaus oli, ”senkus teet”. Yksinäni? Kiitti vaan! Kyllähän minä olisin yksinkin jotain pystynyt tekemään ja kiukkupäissäni etenkin, mutta reaktioni oli lamaannus. En saanut aikaiseksi yhtään mitään…Saman vastauksen sain 2-metrisen pensasaidan tuhoamiseen ja moneen muuhun asiaan, jotka olisi ollut kivempi ja helpompi tehdä kaksin. Huomasin, että seinät alkoivat kaatua päälle ja halusin viettää aikaani koko ajan enemmän jossain muualla kuin kotona. Hullua, mutta totta. En vaan viihtynyt täällä. Tässä kohtaa alkoi myös Romuhuoneen totaalinen lamaannus…

Olen keräilijä- ja hamstraajasukua. Ollut aina. Eikä kuulemma kyse ole omasta persoonastani – äitini täti totesi, että se on meidän suvun geeneissä 😊 Toiselta puoleltakin tuntuu tulleen aika vahvat geenit, joten arvannette, että vaikeaa on! Kaikki (no ei ihan kaikkea, mutta paljon) säästetään. Ainakin kaikki, jolla on jonkinlaista tunnearvoa. Ja sitähän löytyy jo tähänkin ikään mennessä! Ostamista olen viime vuosina vähentänyt todella, todella paljon ja vähän olen kehittynyt tavaran hävittämisessäkin. Myynyt, antanut, kierrättänyt ja heittänyt konkreettisesti pois. Paljon (ja liikaa) on silti jäljellä.

Paljon enemmän sitä kaikkea oli Romuhuoneen alkuaikoina. Romuhuoneesta tulikin sen kaiken ylimääräisen säilytyspaikka ja ”pois silmistä” -huone. Silloin tällöin jossain hirmuisessa energian puuskassa siivosin ja järjestelin sitä edes vähän nätimmäksi, mutta ison osan aikaa se oli ”ovi kiinni” -huone.

Ennen eroa tein ison liikkeen ja muutin kerrostaloon. Jätin suurimman osan tavaroista tänne – maksoinhan koko ajan puolet lainasta ja vakuutuksista – mutta suurin syy oli se, että halusin tänne takaisin, yksin tai uuden miehen kanssa. Päätin, että muuttoni on vain väliaikainen. Ja sitähän se onneksi oli, hieman yli vuoden mittainen matka, jonka aikana tapasin nykyisen mieheni.

Osa 3 seuraavassa päivityksessä! En uskalla luvata HUOMENNA, mutta pian kuitenkin 😊

Stella (256)