Tarina projektista nimeltä Romuhuone osa 1

Olipa kerran Romuhuone…

Tarinan alku projektille nimeltä Romuhuone vie meidät kymmenen vuoden taa. Sinä aikana on tapahtunut niin Romuhuoneessa kuin muussakin elämässä paljon kaikenlaista, monenlaisin kääntein. Siksi päätin jo tätä päivitystä aloittaessani, että jaan tämän tarinan ainakin kahteen, ehkä useampaankin päivitykseen. Tuskin yhdessä päivityksessä saisin mitenkään tuotua esiin sitä iloa, surua, surkuhupaisuutta sekä niin oman kuin muutaman muunkin ihmisen mielenkiintoisia luonteenpiirteitä ja -käänteitä, joita tämä matka on pitänyt sisällään. Toivottavasti saat niistä kiinni ja osaat lukea tarvittaessa myös rivien välit, suurin ironia ja sarkasmi lienee siellä…

Romuhuone ei halunnut koskaan olla ruma, tylsä ja sekainen, mitä se valitettavasti on suurimman osan meidän yhteistä aikaamme ollut. Ei se kuitenkaan halunnut olla mikään linnakaan, mutta kuitenkin jotain paljon kodikkaampaa, inspiroivampaa ja houkuttelevampaa. (Miksi mieleeni tulee tässä kohtaa satu Rumasta ankanpoikasesta 😊).

Näiden em. syiden vuoksi jo tuolloin 10 vuotta sitten mainittiin ensimmäisen kerran sana remontti. Miksi kerron tästä tänään? Siksi, että nyt sen kuuluisan remontin loppu häämöttää, valoa näkyvissä, nyt ”jo” 😆 Olen onnellinen jo siitä, että 11 vuotta ei ehdi tulla täyteen. Jonkin verran on vielä tekemättä, monta juttua hankkimatta, eikä hyvänkään fiiliksen iltana hirmuisesti jaksa töiden jälkeen puurtaakaan. Aikaa menee siis vielä. Joulu on lopullinen tavoite, oma lahja itsellemme – mitä sitä nyt tässäkään vaiheessa hosumaan ja kiirehtimään, kun ei sitä ole tehty kuuluisaan kymmeneen vuoteenkaan…

Osa teistä ajattelee aivan varmasti, että ei oo todellista, hieman saamatonta sakkia. Juu, sitäkin, mutta kaikki ei ole aivan niin yksinkertaista.

Huomenna luvassa Romuhuone osa 2!

Kauniita unia!

Stella (256)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *