Tarina projektista nimeltä Romuhuone osa 2

Suokaa anteeksi! Huominen on ollut ja mennyt jo moneen kertaan. Lupasin siis edellisessä päivityksessäni jatkaa Romuhuoneen tarinaa heti huomenna, siitä on valitettavasti jo monta päivää. Viime viikko oli älyttömän kiireinen. Oli iltakokouksia, sivutöitä ja lapsenvahtikeikkaa. Siinä ohessa myös Romuhuone-projektikin eteni hieman – ihme kyllä!

Mennään taas uudelleen sinne 10 vuoden taa. Muutin tähän asuntoon tuolloin silloisen mieheni kanssa. Tämä yksikerroksinen, pienehkö tiilitalo vei jostain syystä sydämeni. Meidän budjettiimme ei isompaa ja loistokkaampaa olisi mahtunutkaan, mutta näin jälkikäteen järki olisi tuolloin voinut nostaa päätään vähän enemmän, vikoja ja puutteita löytyy. No olisihan se hinnastakin pitänyt jo päätellä.

Joka tapauksessa asuttavassa kunnossa tämä oli. Pinnat ok, hieman vanhahtavat kyllä. Olisivatpa olleet huonommassa kunnossa, remonttia olisi väkisinkin tehty silloin enemmän kuin yhden huoneen tapetoinnin verran. Välillä jotain ehdotinkin. Vastaus oli, ”senkus teet”. Yksinäni? Kiitti vaan! Kyllähän minä olisin yksinkin jotain pystynyt tekemään ja kiukkupäissäni etenkin, mutta reaktioni oli lamaannus. En saanut aikaiseksi yhtään mitään…Saman vastauksen sain 2-metrisen pensasaidan tuhoamiseen ja moneen muuhun asiaan, jotka olisi ollut kivempi ja helpompi tehdä kaksin. Huomasin, että seinät alkoivat kaatua päälle ja halusin viettää aikaani koko ajan enemmän jossain muualla kuin kotona. Hullua, mutta totta. En vaan viihtynyt täällä. Tässä kohtaa alkoi myös Romuhuoneen totaalinen lamaannus…

Olen keräilijä- ja hamstraajasukua. Ollut aina. Eikä kuulemma kyse ole omasta persoonastani – äitini täti totesi, että se on meidän suvun geeneissä 😊 Toiselta puoleltakin tuntuu tulleen aika vahvat geenit, joten arvannette, että vaikeaa on! Kaikki (no ei ihan kaikkea, mutta paljon) säästetään. Ainakin kaikki, jolla on jonkinlaista tunnearvoa. Ja sitähän löytyy jo tähänkin ikään mennessä! Ostamista olen viime vuosina vähentänyt todella, todella paljon ja vähän olen kehittynyt tavaran hävittämisessäkin. Myynyt, antanut, kierrättänyt ja heittänyt konkreettisesti pois. Paljon (ja liikaa) on silti jäljellä.

Paljon enemmän sitä kaikkea oli Romuhuoneen alkuaikoina. Romuhuoneesta tulikin sen kaiken ylimääräisen säilytyspaikka ja ”pois silmistä” -huone. Silloin tällöin jossain hirmuisessa energian puuskassa siivosin ja järjestelin sitä edes vähän nätimmäksi, mutta ison osan aikaa se oli ”ovi kiinni” -huone.

Ennen eroa tein ison liikkeen ja muutin kerrostaloon. Jätin suurimman osan tavaroista tänne – maksoinhan koko ajan puolet lainasta ja vakuutuksista – mutta suurin syy oli se, että halusin tänne takaisin, yksin tai uuden miehen kanssa. Päätin, että muuttoni on vain väliaikainen. Ja sitähän se onneksi oli, hieman yli vuoden mittainen matka, jonka aikana tapasin nykyisen mieheni.

Osa 3 seuraavassa päivityksessä! En uskalla luvata HUOMENNA, mutta pian kuitenkin 😊

Stella (256)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *