Tarina projektista nimeltä Romuhuone osa 3

Olin innostunut ja odottavalla mielellä, kun uusi, toinen elämäni tässä asunnossa alkoi reilut 5 vuotta sitten. Heti ensimmäisten viikkojen aikana saatiin melkein enemmän aikaan kuin edellisten viiden vuoden aikana yhteensä. Juhannuksena juhlittiin uutta lattiaa ja pestiin ikkunoita 😊

Vanhaa saatiin paljon peittoon, hyvä niin, sillä uusi kumppanini ei ihan suorilta käsin ollut halukas tänne muuttamaan. Rakkaudesta sen varmaan teki, ja tuossa on onneksi edelleen.

Romuhuone oli elementissään heti. Olihan täällä miltei koko asunto jo valmiiksi ”kalustettu” minun osa-aikaisen muuttoni jäljiltä, ja lisää raahattiin isännän asunnolta, vaikka tosi paljon niistä myytiin, annettiin ja hävitettiinkin. Romuhuoneeseen kasattiin jälleen kerran kaikki se ylimääräinen, joka vasta haki paikkaansa….

Pienen budjetin uudistuksia ollaan tehty matkan varrella aina silloin tällöin ja jossain kohtaa päätin, että Romuhuoneenkin vuoro vielä tulee. PAKKO. Valmistauduttu on, pitkään, sillä tapetit hankin poistomyynnistä melkein 4 vuotta sitten ja täydelliset verhot ovat odotelleet vaatehuoneen hyllyllä 3 vuotta. Kattolistaksi halusin käsinpunottua köyttä. Sen sainkin hankittua – edullisesti – reilu vuosi sitten 😊

Tällä välillä Romuhuone sai muutaman kerran ilmeenkohotusta kunnon järjestelystä ja siistimisestä. Se olikin suht ok kunnossa, kunnes anoppi jäämistöä vyöryi meille yhden huoneellisen verran. Pääsyyllinen sen haalimiseen olin minä. Osa löysi paikkansa, osa on mennyt eteenpäin, osa odottaa edelleen, mutta siisti vaihekin tässä välissä oli….kunnes äitini päätti, että lapsuudenkodista viedään omiin koteihin se loppukin tavara, jonka haluaa säästää. Uusi kaaos oli valmis!

Noin vuosi sitten totesin, että ainoa vaihtoehto taitaa olla laittaa Romuhuone kuntoon ja antaa itsensä sen valmistuessa todeta, että ylimääräisestä on päästävä eroon, jos siitä nätin huoneen haluaa.

Tämä uusi taktiikka on tuntunut toimivimmalta. Kuten aiemmin totesin, paniikkikiirettä ei olla pidetty nytkään, mutta menty sentään eteenpäin! Alkuvuodesta jossain työstressin pyörteessä aloin repiä (=nyppiä) tapetteja. Jatkoin sitä aina kun siltä tuntui ja samalla suunnittelin, mitä mihinkin laittaisin. Kesä meni muissa jutuissa ja syksyllä jatkettiin maalin ja liisterin ostolla. Ostoksetkin siis hyvin maltillisia!

Nyt on maalit käytetty, tapetit paikallaan, samoin verhot. Kattoköyteni laitto odottaa tulevaa viikonloppua. Tavaraa ympäriltä on hävinnyt tässä ohessa koko ajan pikkuhiljaa ja moni paikkaansa hakenut on oman kohtansa löytänyt! Nyt Romuhuone alkaa näyttää huoneelta, uskotteko, että on aika ihana tunne! Etenkin kun se on yhdessä tehty. Toinen ollut jokaisessa työvaiheessa ainakin hengessä mukana. Isäntäkin sanoi, että siitä taitaa tulla meidän hienoin huoneemme 😊

Ostamista olen vähentänyt paljon, ihan jo taloudellisista syystäkin johtuen, mutta myös siksi, että jopa minä olen todennut kaaoksen lisäävän stressiä ja turhautumista. En haluaisi minimalistista kotia, mutta kyllä kohtuus on kaaosta parempi vaihtoehto!

Onnellisena pitkäaikaisen tavoitteensa saavuttamisesta

Stella (256)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *