Täydellisyyden tavoittelua

Se oli mieheni, joka viikonloppuna huudahti olohuoneen sohvalta ”Hyi he…tti”. Minä tietysti säntäsin katsomaan, mistä on kyse. Televisiosta tuli ohjelma äidistä ja tyttärestä, jotka – anteeksi vain – näyttivät lähinnä Äiti-ankalta ja Tytär-ankalta. He olivat ns. jääneet botox- ja kauneusleikkauskoukkuun. Mikään ei tuntunut riittävän.

Näitä vastaavia ohjelmia ja kasvoja näkee nykyään aika paljon. Niin televisiossa kuin myös katukuvassakin. Suomessa (ainakaan täällä ”kehäkolmosen ulkopuolella”) ei VIELÄ onneksi kovin paljon tai ainakaan kovin näkyviä juttuja.

Ehkä olen syntymävanha, ennenaikaisesti kyynistynyt seniili, mutta en oikein ymmärrä tätä nykymenon suuntaa. Miksi pahimmillaan kaiken kropassa pitää olla tekotekoteko. On tekohiukset, tekorinnat, tekoripset, tekohuulet, tekokynnet, tekokasvot ja vaikka mitä.

Missä on luonnollisuus? En väitä, että olisin aina ollut itseeni tyytyväinen. En tosiaankaan. Tietyssä teini-iän vaiheessa tuntui, että mikä vaan muu kuin oma itse olisi parempi ja pienistä rinnoistani kärsin kovastikin. Ikä toi tässä viisautta, nyt näen noissa kärpäslätkissä miltei pelkkää hyvää. Tai en ainakaan anna asian enää häiritä itseäni.

Terveydellisten syiden vuoksi tehdyt toimenpiteet ymmärrän aina, mutta ulkonäkökeskeisyys on mennyt mielestäni liian pitkälle. Suoraan sanoen ihmettelen myös sitä, mistä ihmisillä on rahaa tähän kaikkeen!

Mutta edelleen, missä on luonnollisuuden arvostus? Joukkopaineko ajaa jo muutenkin kauniit, nuoret naiset muokkaamaan itseään? Ja keski-ikäiset, me iholtaan ja kropaltaan ehkä kieltämättä hieman jo rupsahtaneet. Miksi emme pystyisi katsomaan itseämme peiliin sellaisenaan? Operaatioiden myötä rypyt ehkä hetkeksi katoavat, mutta niin katoaa pikkuhiljaa persoonallisuutemmekin.

Sinulta, jolle tämä kirjoitus meni kuin piikki lihaan ja ehkä loukkaannuit, pyydän anteeksi mielipahan aiheuttamista. Mutta esitän sinulle samalla kysymyksen: Miksi sen teet? Ketä haluat miellyttää, vai paikkaatko ehkä heikohkoa itsetuntoasi? Molemmissa tapauksissa olen sitä mieltä, että luonnollisella toiminnalla saisit pysyvämmän parannuksen. Et ehkä niin nopeasti, mutta pysyvämmin….

Rakkaudella Luomu-Stella (256)

4 Replies to “Täydellisyyden tavoittelua”

  1. Miksi kauneusleikkaus tai fiksaaminen? Miksipäs ei. Se on rakkautta itseään kohtaan, pitää itsestään huolta. Työelämä vaatii huolellista ulkonäköä. Nykyään eletään pitkään ja jos 50 vuotiaana näyttää rupsahtaneelta niin vaikuttaahan se sosiaaliseen elämään ja parisuhteeseen. Kun vaimo pysyy kauniina ja nuorekkaana niin ei tarvitse miehen hakea salaista seuraa, ainakaan jatkuvasti 🙂 Sitähän miehet harrastaa päivittäin. Harva parisuhteessa uskoo että puoliso on uskollinen, nykyään tämän uskottomuuden mahdollistaa netti. Pilalle menneet leikkaukset ym. eriasia tietty, ne ei välttämättä kaunista.
    Kyllä se on niin että meillä suomessakin vain kauniit ja rohkeat menestyy työ ja ihmissuhteissa.

    1. Moi Milla ja pahoittelut, että vastaukseni kommenttiisi on viipynyt – kiitos siitä!

      Puit kyllä sanoiksi sen, mikä etenkin tämän ajan yhteiskunnassa on aika lailla faktaa. Eli sen, että kauniit ja rohkeat menevät varmemmin eteenpäin, kohti menestystä. Harmi, ettei tämä ole kaikille mahdollista – ei rahallisesti, eikä luonteesta johtuen (esim. sen rohkeuden puutteen vuoksi). No, jos kaikki olisivat samanlaisia, ei tämä yhtälö olisi eden mahdollinen….

      Ehkä kirjoituksessani oli osittain vanhenevan, rupsahtavan ja kyynisenkin akan mielipidettä vahvastikin esillä. Mutta siitä onneksi voin olla 99,9 % varma, että mieheni ei minua petä. Hänelle olen vielä nuori ja hyväkroppainen 😊 Hänellä nimittäin ikää jonkin verran minua enemmän – ja näkökin vähän heikentynyt varmaan jo 😂

      Stella

  2. Liialliset kauneusleikkaukset rumentavat ihmistä ja miksi muokata liikaa luojan luomaa, kuten esim vloggari Henri on tehnyt itselleen. Ymmärrän kyllä tärkeät kosmeettiset leikkaukset, jos ulkonäkö tuottaa huomattavaa haittaa kantajalleen, kuten synnynnäiset epämuodostumat, suuret hörökorvat joista kiusataan ja vastaavat tapaukset.

    1. Hei Serena ja kiitos kommentista! Me kaikki kolme (sinä, minä ja aiemmin kommentoinut Milla) taidamme olla kaikki samoilla linjoilla noiden ”övereiden” suhteen. On hienoa, että korjausleikkaukset ovat tätä päivää ja niillä voidaan antaa miltei uusi elämä jostain asiasta itsessään kärsineelle – mutta liiallinen turhamaisuus on suorastaan typeryyttä.

      Stella

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *