Month: July 2018

Posted on

Ennustaminenkin on auttamista

Viimeaikaisissa blogipäivityksissä on tehty vain pintaraapaisu auttamiseen. Toivon kuitenkin, että ne ovat herättäneet myös sinussa ajatuksia ja löydät oman tapasi auttaa lähimmäistä. Se voi siis olla jotain konkreettista apua – lastenhoitoa, kaupassakäyntiä, kahviseuraa tai jopa rahallista apua, jos sinulla on siihen mahdollisuus – tai vähemmän konkreettista, mutta aivan yhtä tärkeää, kuten puhelinsoitto ja kuulumisten kysely ja se kuunteleminen…

Itse olen ollut tänä kesänä kysyttyä tavaraa lastenhoitoapuna….niin tätinä, kummitätinä, mummupuolena kuin ystävänäkin. Näitä keikkoja on tuntunut riittävän, jopa enemmän, mitä rahkeet ovat sallineet 😊

Minä olen luonteeltani auttaja. Olen ollut sitä joskus oman jaksamiseni kustannuksellakin. Tähän ikä on tuonut järkeä ja uskallusta sanoa myös ei. Ei sinusta ole auttajaksi, ellet välillä panosta myös itseesi ja anna itsellesi riittävästi aikaa levätä ja palautua. Muista myös tämä!

Koen myös työni ennustaja24.fi-palvelussa vahvasti nimenomaan ihmisten auttamisena. Moni kaipaa kuuntelijaa ja haluaa kertoa tilanteestaan enemmänkin, osa etsii lähinnä neuvoja etenemiseen ja valintoihin. Se on minun työtäni, kuunnella ja auttaa eteenpäin. Lue tammikuulta päivityksestäni Sattumaa vai kohtaloa siitä, miten kaikki alkoi. Ja kun haluat neuvojani, soita minulle https://www.ennustaja24.fi, Stellan löydät valitsemalla numeron 256.

Olen siellä juuri sinua varten ❤️

Stella

 

Posted on

Onnellinen sateesta

Vesi on elämän perusedellytyksiä. Sen on tänä kesänä kyllä huomannut ihan konkreettisesti: nurmikko on paikoittain aika pahastikin kellertynyttä, eivätkä kaikki kesäkukkanikaan kovin hyvinvoivilta enää näytä, kastelusta huolimatta. Naapurin koivukin on kuivuuttaan tiputellut keltaisia lehtiä jo parisen viikkoa. Ei ole tullut vettä taivaalta viime aikoina riittävästi, ei likikään…

Ukkosista, saati vesisateesta ei nimittäin ole ollut moneen viikkoon tietoakaan. Kun eilen illalla korviini osui kaukainen jylinä, hihkuin kuin pikkulapsi. Kohta sataa!!! Jäimme mieheni kanssa pihatuoleille istumaan ja odottamaan tätä pian saapuvaa ihmettä. Hienoa salamointia saatiin ihaillakin, mutta sadetta ei. Pöh! Ei vielä silloin…

Kello on nyt yli kolme aamuyöllä. Miksi olen hereillä? Unihiekat pölisivät uuden ukkosrintaman myötä. Olen aina ollut hieman ukkoshullu. Jaksan seurata tuota luonnonnäytelmää vaikka kuinka pitkään! Ei pelota, mutta en myöskään ole uhkarohkea, vaan kunnioitan tätäkin luonnonilmiöitä. Sen verran lähelle ja lujaa on muutaman kerran jysähtänyt…mahtaako vahva sähköinen kenttäni olla siitä peräisin?!

Tälläkin kertaa sain nauttia upeasta salamoinnista, kuulla hienoja jyrähdyksiä, mutta tällä kertaa maa sai myös vettä!!! Ei vieläkään kovin paljon, mutta enemmän kuin aikoihin. Tällä erää se riittää minulle, olen tyytyväinen 😊

Kyllä, olet oikeassa. Lapsenmieleni pääsi taas valloilleen. Mutta olen iloinen siitäkin, sillä osaan näemmä edelleen nauttia näistä elämän tuomista pienistä, arkipäiväisistä onnenhetkistä täysin sydämin.

Pian onnellisena nukkumaan ❤️

Stella (256)

Posted on

Kuunteleeko kukaan?

Jatketaan auttamisteemalla…Kuunteleminen on taito ja tärkeä auttamisen muoto, joka toisilla on luonnostaan, mutta sitä voi (ja kannattaa) myös opetella. Osaa ihmisistä on syystä tai toisesta paljon helpompi lähestyä kuin toisia. Mikä lie piirre olemuksessa tai imu se onkaan, vai vahva aura, mutta toiset vetävät ihmisiä enemmän ja helpommin puoleensa.

Olen itse tosi puhelias. Myönnän, jopa keskeytänkin toisen puheen välillä, että saisin sanottavani sanottua, ennen kuin unohdan 😊 Silti osaan myös kuunnella. Sanoisin jopa, että olen siinä hyvä. Ja ilmeisimmin minussa on tuota outoa imua, sillä olen monille tutuille, jopa tuntemattomillekin ihmisille ollut ja olen edelleen se, jolle uskalletaan ja halutaan avautua. Purkautua asioista ja kysyä neuvoja. Todella kipeistä ja henkilökohtaisistakin asioista. Välillä se oikein hämmästyttää, mutta olen siitä myös erittäin otettu ja kiitollinen ❤️

Mutta oikeasti kuunteleminen ja tällä tavoin auttaminen voi olla myös tosi rankkaakin. Kun teet sen täysillä, koko sydämestäsi, annat itsestäsi paljon energiaa. Toisinaan sen huomaa erittäin vahvastikin: vaikka olet onnellinen siitä, että sinuun on jälleen luotettu, olo voi olla todella väsynyt, voipunut ja mieli kaipaa täyttä hiljaisuutta ja omaa rauhaa. Onneksi keho ilmoittaa, ja onneksi sitä osaa nykyään kuunnella. Taidan siis olla sosiaalinen erakko 😊

Näissä mietteissä hyvää viikonlopun jatkoa! Kuunnelkaa ja kuulostelkaa, onko läheisillänne jotain sydämellä…

Stella (256)

Posted on

Miten auttaisin muita?

Aiemmassa blogipäivityksessäni mainitsin, että kirjoitan joskus myöhemmin auttamisesta. Teen näistäkin pienen jatkokertomuksen.

Auttamatta ensimmäisenä auttamisen muotona tuli mieleeni raha. Ikävä kyllä ilman sitä emme nyky-yhteiskunnassa pärjää ja pysty toimimaan. Toisinaan raha ja lähinnä sen puute nousee elämän keskipisteeksi. Asiaksi, jota ajattelee ensimmäisenä silmien auettua, illalla viimeisenä ja toisinaan jopa keskellä yötä.

Onneksi itselläni ja läheisilläni tilanne ei ainakaan jatkuvasti ole näin paha, mutta rahalle löytyisi reikiä, vähän liikaakin.

Siitä auttamisesta. Kun Veikkauksen Eurojackpot hirmuisine voittosummineen tuli Suomeen, ajattelin ja sanoin ääneenkin, että en edes haluaisi voittaa tuollaisia summia! Siinähän voisi pää seota!

Nyt myöhemmin olen pyörtänyt puheeni, ottaisin sellaisen jättipotin mielelläni: oman talouden lisäksi saisin sen avulla niin monen läheiseni asiat kuntoon, mutta korjattua myös epäkohtia ympärilläni. Voisin lahjoittaa merkittäviä summia haluamiini kohteisiin ja voisin auttaa niin monia varattomia uuteen alkuun. Minkä hyvänolontunteen saisinkaan, jos alueen apteekeissa ja kaupoissa voitaisiin ilmoittaa sadalle ensimmäiselle asiakkaalle maksun koittaessa, että nämä on jo hoidettu…

Toivon sydämestäni, ettei tämä jää loppuelämäni haavekuvaksi, vaan se todella toteutuisi vielä joskus…mieluiten ihan lähitulevaisuudessa ❤️

Stella (256)

ps. Viikonloppuna tavoitat minut puhelimitse, sitä ennen olen todella kiireinen – kuten olen valitettavasti ollut koko kesän!

Posted on

Elämän tarkoitus

Bradley Trevor Greiven kirjasen Elämän tarkoitus opit ovat olleet tämän viikon teemana eli tänään vielä 😊

Tätä samaa minä yritän asiakkailleni sanoa. Mieti ja päätä, mitä haluat. Avaa sydämesi ja kuuntele sitä. Ennen pitkää ratkaisu ja vastaus odottaa sinua…Voidaan yrittää saada lisävinkkejä etenemiseen, jos soitat minulle!

Elämäsi voi olla kangistunut kaavoihinsa. Eilisessä päivityksessä kirjoitin mm. mukavuusalueelta poistumisesta. Sitä tarvitaan usein myös silloin, kun halutaan pois vanhoista rutiineista.

Malttia tarvitaan viimeistään siinä kohtaa, kun oivallat, mitä elämältä haluat, mutta et vielä ole keksinyt, miten….

Mutta älä jää odottamaan liian valmiita vastauksia, äläkä ainakaan lähde perääntymään, vaan pysy päätöksessään! Lähde tässäkin kohtaa edes vähän pois mukavuusalueeltasi ja hyppää kohti uutta!

Rohkeutta päätöksiisi ja etenkin niiden toteuttamiseen toivottaen

Stella (256)

Posted on

Mikä on intohimosi?

Kuten toissapäivänä mainitsin, loppuviikon teemana ovat Elämän tarkoitus -kirjan kuvat, tekstit ja niiden herättämät mietteet. Tänään siis jatketaan aiheella INTOHIMO ELÄMÄSSÄ.

Meillä jokaisella on haaveita, toiveita ja asioita, joiden haluaisimme toteutuvan. Osa niistä tapahtuu, jos tapahtuu, mutta moneen pystymme itse vaikuttamaan. Niiden kohdalla syy siihen, etteivät asiat ole edenneet, on usein ihan meissä itsessämme. Selitämme saamattomuuttamme jos-jos-jos-tyyliin tai sittenkun-teorialla….Syyllistyn itse tähän samaan jatkuvasti.

Usein meillä ei ole uskallusta siihen. Uskallusta lähteä mukavuusalueen ulkopuolelle. Ei se kivaa olekaan, mutta kun sen teet, voi mikä ilo, onni ja voima sinusta sen jälkeen huokuukaan! Etenkin, jos retki tuntemattomalle alueelle on ollut onnistunut. Väittäisin myös, että vähemmän epäonnistuneetkin matkat ulos mukavuusalueelta antavat uutta voimaa ja rohkeutta. Kannattaa kokeilla, sillä ellet sitä tee, jossittelet jälleen ja kieriskelet varmasti moninaisissa harmituksen tuntemuksissa,

”…Silti kaikista kamalista, vatsaa vääntävistä tunteista kaikkein kamalin on tunne siitä, että sinulla oli tilaisuus tehdä jotain, mitä todella rakastat, etkä tarttunut siihen…”

”Mikä on siis elämäsi intohimo? Mitä tulit tekemään maan päälle? Vastaus näihin kysymyksiin ratkaisee elämän suuren arvoituksen, ja se vasta suuri onkin.”

Mitä minä tulin tekemään maan päälle? Sanoisin, että auttaminen on se, miksi minä olen täällä…mutta palataan tähän aiheeseen joskus myöhemmin.

Mutta….Carpe diem – Tartu hetkeen! Kuuntele sydäntäsi, niin tiedät mikä on intohimosi! Kuuntele itseäsi, niin tiedät, milloin on se oikea hetki toimia!

Näihin mietteisiin…

Stella (256)

Posted on

Usko, toivo, rakkaus

…..tärkein niistä on rakkaus…..

Kuvan tekstissä lukee: Ainoa toistuva teema lukuisissa, suosituissa teorioissa elämästä on rakkaus. Rakkaus kaikissa hauraissa muodoissaan on se mahtava, pysyvä voima, joka antaa todellisen merkityksen jokapäiväiseen elämääämme.

Totta. Rakkauden kohteita on niin monenlaisia. Nyt toivoisinkin huomion etenkin Sinulta, joka koet, ettei elämässäsi ole rakkautta. Oletko varma asiasta? Lue kuvan teksti uudelleen…olen aivan varma, että sinullakin on joku tai jotakin, mitä rakastaa. Se vaan on niin monimuotoista…

Rakkautta on niin paljon muutakin, kuin sitä perinteistä pusi-pusirakkautta…

Rakkaudella

Stella (256)

Posted on

Hirmuista hulinaa!

Oletko ihmetellyt, missä luuraan kun päivityksiä ei näy? Jos olet, ihana kuulla ja kaikki on kunnossa. Olen vaan ollut viime viikot aivan järkyttävän kiireinen!

”Hellitä heinäkuussa” ei kohdallani ole vielä toteutunut, sillä päivätyöni ei aina anna lomailla heinäkuussakaan. Kesän työt ovat useimmiten erilaisiin tapahtumiin liittyviä, niin nytkin, joten työt poikkeavat normaalista, mutta työpäivät ovat tavallisia päiviä raskaampia ja kiireisempiä. Tämä kiire on kuitenkin ollut positiivisen puolella olevaa kiirettä, etenkin kun tietää sen loppuvan aikanaan 😊

Sellaista hulinaa on kuitenkin pitänyt, että kuvan kuvatekstit sopivat useampaankin päivääni tällä viikolla:

”Meillä on kiire, kiire, kiire kohti jotakin ihanteellista elämänvaihetta, ja mitä sitten?”

”Ihan kuin joskus kun ajaa täyttä vauhtia kauppaan, hyppää autosta eikö sitten muistakaan, mitä piti ostaa.”

Näitä ajatuksia antaa Bradley Trevor Greiven kirjanen Elämän tarkoitus, hilpeä ja kannustava kirja kaikille, joiden mielestä elämä on kummallista. Tällä teemalla jatketaan blogissani loppuviikollakin, pysy linjoilla!

Stella (256)