Anna aikaa myös itsellesi

Olen blogipäivityksissäni mm. muistuttanut auttamaan apua tarvitsevia eri tavoin ja ihmetellyt ”ääneen” ajan riittämättömyyttä. Mutta olenko muistanut sanoa, miten tärkeää on antaa aikaa myös itselle. Sitä aikaa, jolloin ei tarvitse mennä minnekään, eikä tehdä mitään. Ei siis yhtään mitään.  Taisin tästäkin jo kirjoittaa, mutta kertaus on opintojen äiti ?

Menevälle ja tekevälle ihmiselle täysi tekemättömyys on vaikeaa, mutta olen kyllä vahvasti sitä mieltä, että jokainen meistä tarvitsee niitä hetkiä, jolloin joutuu olemaan paikallaan tekemättä mitään. Aluksi se voi tuntua piinaavalta. Sitä se varmasti onkin, koska voi olla, että olet joutunut poistumaan mukavuusalueeltasi. Jos tunnet näin – hyvä, että pysähdyit – koska silloin olet tarvinnut tuollaisia hetkiä.

Kävin joskus yhden talvikauden joogassa. Muistan, miten suorastaan pelästyin tuntemuksiani: en ensinnäkään olisi ikinä uskonut, että saan paikkani tuollaisen ”lajin” parissa niin kipeiksi, mutta en myöskään sitä, miten hankalilta ja epämukavilta loppurentoutuksen minuutit tuntuivat! Siis se paikallaanolo – ensimmäisillä kerroilla ne minuutit tuntuivat tunneilta!

Ymmärsin jo silloin, että koska se tuntui epämukavalta, tarvitsen sitä ja jatkoin sinnikkäästi. Ikävä kyllä vain tuon yhden talven. Mutta opin silloin paljon ja vein opit arkeeni.

Tuosta talvesta on jo melko kauan ja nyt tuntuu, että tekisi hyvää aloittaa uudelleen. Ellen saa sitä itsestäni irti, niin toivottavasti edes muistan kunnon rentoutumisen ja hiljentymisen muuten – samoin Sinä ❤️

Näillä mietteillä kohti lokakuuta!

Stella (256)

Luonto näyttää voimansa

Kuva on erittäin kaunisteltu versio eilispäivästä. En muista aikoihin tuollaista myräkkää olleen! Pidemmän aikaa on jo ollut todella tuulista, mutta eilinen oli kyllä huippu. Tänään kuulin yhdellä paikkakunnalla tramboliinin löytyneen aamulla naapurin katolta! Onneksi ihmisvahingoilta vältyttiin.

Luonto siis näytti jälleen voimansa. Niitä voimia meidän ihmisten pitäisi osata kunnioittaa. Luonto antaa meille paljon, mutta se osaa myös ottaa toisinaan. Valitettavasti näin.

Olin tänään jo aamutuimaan metsässä rakkaan harrastukseni parissa. Edelleen tuiversi melkoisesti, mutta vesisateelta vältyimme jälleen kerran. Sienireissumme ovat yleensä melko ajoissa sovittuja ja päivät lukkoonlyötyjä. Nyt kun mietin, niin luonto on kyllä suosinut meitä säiden kanssa. Jos en muista, milloin eilisenkaltainen myrsky olisi ollut, niin enpä kyllä muista, milloin sienireissullamme olisi kaatamalla satanut. Luonto oli siis meille jälleen kerran suosiollinen!

Ihanaa lähestyvää viikonloppua, nauttikaa luonnosta!

Stella (256)

Tervettä väsymystä

Tällä(kin) viikolla ole tuntenut itseni väsyneeksi, mutta nyt olen siitä iloinen, sillä kyseessä on ollut ns. terve väsymys, eli tekemisestä aiheutunut olotila.

Olen ollut tällä viikolla aktiivisempi kuin moneen viikkoon, on ainakin tuntunut siltä. Mahdatko arvata, mistä olen energiani ja terveen väsymyksen i ammentanut? Sienimetsästä tietenkin ?

Olen nauttinut niin suunnattomasti, että keskellä viikkoakin jaksoin lähteä monen tunnin sienireissuun vielä työpäivän jälkeen. Olin kyllä puhki ja poikki, mutta nukuinkin seuraavan yön kuin pikkupossu!

Eikä metsäreissujen tuoma vire ole jäänyt vain sieniin, olen saanut tällä viikolla aikaan myös kotona. Ja vieläpä niin päin, että ensin huvi eli sienestys ja sitten vasta pakkopullatehtäviä. Olen siis ylen tyytyväinen tähän viikkoon!

Toivottavasti hyvää virettä on liikkeellä myös siellä! Ellei, niin mieti, miten aktivoisit itseäsi. Mikä on juuri sinun tapasi nousta ylös (ja mieluummin myös  ulos). Mikä on sitä tekemistä, josta saisit niin hyvän olon ja mielen, että se antaisi energiaa myös niihin vähemmän mukaviin, ns. pakollisiin puuhiin.

Itselläni pihatyöt ovat vielä pahasti kesken, mutta en stressaa siitä nyt, aika on. Toivon vaan, että tämä fiilis jatkuu pitkään….

Ihanaa ensi viikkoa!

Stella (256)

Kokeilisitko sinäkin värien ja värittämisen voimaa?

Kun aikuisten värityskirjabuumi alkoi ajattelin, että just joo, tämä ei ole kyllä mun juttuni yhtään. En lämmennyt ajatukselle, vaikka lapsena olin kova tyttö piirtämään, värittämään ja askartelemaan. Askartelusta pidän kovasti edelleen, mutta minä värityskirjaostoksilla, en todellakaan!

Näin todella ajattelin, enkä tähän päivään mennessä ole kyseistä kirjaa käynyt ostamassa. Ei tarvinnut. Universumi hoiti asian muulla tavoin. Sain kirjan ja huippuhienot värityskynät lahjaksi!

Niinpä, tarvetta ilmeisesti oli kuitenkin, koska sellaiset elämääni ilmestyivät ? Enkä väitä yhtään vastaan, etteikö aikuisille suunnatuissa värityskirjoissa olisi ajatusta. On varmasti, ja aion minäkin omani ”sutata”, nyt kun sellainen on olemassa.

Kaikki käsillä tekeminen on aivoille hyväksi. Isket kätesi taikinaan, saveen, marjapuskaan tai kutimiin, kaikki se tekeminen rauhoittaa päässä olevia ajatuksia ja poistaa tehokkaasti stressiä. Niin tämä värittäminenkin, kokeilin jo ?

Oletko sinä kokeillut värityskirjoja aikuisiällä ja jos olet, mitä pidit? Ja mikä on sinulle se rentouttavan käsillä tekemisen muoto? Kerro se kommenteissa!

Stella (256)

Onnentuoja vai viisauden symboli?

Kissaeläinten lisäksi norsu on lempieläimeni. Miksi, en tiedä. Jostain syystä elefantit ovat olleet aina koostaan huolimatta mielestäni söpöjä ja muutenkin ihania.

Ja viisaitakin ne tunnetusti ovat myös. Tämän tiesin jo entuudestaan, mutta Thaimaan vuoden 2004 tsunami on eräs konkreettinen esimerkki norsujen ja muidenkin eläinten viisaudesta ja herkistä vaistoista.

Noin vuosi tsunamin jälkeen olin Thaimaassa lomalla. Hotelli sijaitsi rannalla, mutta lähellä oli korkea rinne, jonka juurelle oli kuluneen vuoden aikana saatu Tsunami Route -reittimerkit. Ikävä kyllä tosiaan vasta tapahtuneen jälkeen, mutta sekin oli rannalla asuneiden eläinten ansiota.

Paikallisilta nimittäin kuulin, että norsut, käärmeet ja linnut olivat tehneet joukkopaon vuorelle vuorokautta ennen katastrofin alkamista. Myös osa kahlittuina olleista eläimistä oli saanut kiskottua itsensä irti, joukossa mm. elefantteja.

Ihmiset olivat kyllä nähneet näitä kummallisia tapahtumia, mutta monikaan ei osannut tulkita eläinten käytöstä. Myöhäistä jossitella, mutta olisi kannattanut…Osa eläimistä oli myöhemmin palannut takaisin, mutta iso osa etenkin käärmeistä oli päättänyt muuttaa pysyvästi.

Eli eläinten viisaus todistettu, mutta entä se väite, että norsu olisi onnentuoja? Kyllä se sitä varmasti on. Olisi se nytkin auttanut, jos lähestyvää tsunamia pakenevaa norsua olisi seurannut…

Stella (256)

Kumpaa sutta ruokit?

Susiunet katosivat, ainakin toistaiseksi. En edellistä blogipäivitystä kirjoittaessani enää muistanutkaan, että hieman aiemmin olin miettinyt, mistä löytäisin Facebookissakin usein kiertäneen intiaani-ajatelman.

Nyt susiunien jälkeen se yhtäkkiä pompsahti taas mieleeni.

Sinäkin olet varmaan tämän lukenut, ehkä useaankin kertaan. Se ei haittaa, lue nytkin! Tästä saa joka kerta ajateltavaa…

…eli tarina vanhan cherokee-intiaanin ja hänen lapsenlapsensa keskustelusta:

Vanha cherokee-intiaani kertoi eräänä iltana lapsenlapselleen ihmisten sisällä tapahtuvasta taistelusta. Hän sanoi: ”Poikani, meidän kaikkien sisällä taistelee kaksi sutta.

Toinen on Paha. Se on kiukku, kateus, mustasukkaisuus, suru, katumus, ahneus, ylimielisyys, itsesääli, syyllisyys, inho, alemmuudentunne, valheet, väärä ylpeys, ylemmyydentunne ja ego.

Toinen on Hyvä. Se on ilo, rauha, toivo, tyyneys, nöyryys, lempeys, hyvänsuopuus, empatia, anteliaisuus, totuus, myötätunto ja usko.”

Lapsenlapsi mietti hetken ja kysyi sitten: ”Kumpi susi voittaa?”

Vanha cherokee vastasi tähän: ”Se, jota ruokit.”

Tämä löytyy Christopher K. Germerin kirjasta Myötätunnon tie.

Näillä herättävillä ajatuksilla kohti syyskuun puolivälin viikonloppua!

Stella (256)

 

Alitajunta työskentelee unissani

Olen nukkunut noin viikon verran todella levottomasti. Olen (kuulemma) noussut monena yönä istumaan ja höpissyt kaikkea enemmän ja vähemmän selkokielistä, potkinut, heittelehtinyt jne.

Viime yönä näin ainakin neljään otteeseen unta susista ja havahduin niiden ulvomiseen. En ole täysin varma, näinkö unta, vai ulvoivatko koirat jossain lähistöllä. Toisaalta mieheni on yleensä herkkäuninen erilaisten äänien suhteen, eikä hän ollut kuullut mitään poikkeavaa. Todennäköisesti näin siis unta…

Jos luit edellisen päivitykseni, päädyt varmaan samaan kuin minä: kehoni ja mieleni työstävät nyt paljon kaikkea. Keskeneräisiä ja päätöksiä tai muutoksia vaativia asioita on niin kotona kuin työpaikallakin. Päivät eivät ”riitä”, joten jatkan näemmä niiden puimista öisin. Toivottavasti menestyksekkäästi, eivätkä levottomat yöni ole turhia ?

Jos susiuniet todella olivat unta, asiat tulevat järjestymään. Osassa unista aluksi hieman pelkäsin, mutta sitkeästi jatkoin (yllätys, yllätys mikä paikka) metsässä kulkemistani, tarkkaavaisena kylläkin ja kohtasinkin suden.

Siihen viimeisin susiuneni loppui, mahtaako ratkaiseva jatko-osa tulla ensi yönä?

Ihanaa viikon jatkoa, kohti syyskuun puoliväliä jo mennään!

Stella (256)

Kun ei tunnu olevan riittävästi aikaa

Päivät ja kuukaudetkin tuntuvat vilahtavan ihan silmissä. Nukkumaanmenon aika tuntuu miltei joka päivä olevan edessä aivan liian nopeasti. Tuntuu, etten ehdi tehdä juuri mitään, mitä piti tai olisin halunnut tehdä. Tällä hetkellä haluaisin eniten metsään sienikorin kanssa, mutta…

…jälleen kerran se riittämättömyyden tunne. Tunne, että olen vähän onneton, kun en saa aikaani riittämään. Myönnän, ajankäyttöni voisi olla vapaa-ajalla tehokkaampaa, mutta tarvitseeko ja kuuluuko sen olla sitä eli suorittamista aamusta iltaan?! Mielestäni ei. Teemme liian usein ne päivän pakolliset tehtävät sekuntikellon kanssa, ei sitä tarvitse 24/7 tehdä, eihän?

Samaa mieltä tuntuu olevan psykologi Emma Seppälä Helsingin Sanomien haastattelussa: ”Saat enemmän aikaan tekemättä mitään”, toteaa Seppälä ja jatkaa: Ihmisen mieli tarvitsee taukoja, sillä inspiraatio ja uudet näkökulmat syntyvät rentoutuneessa joutilaassa tilassa.

Edellinen oli napattu TTT-lehden artikkelista, joka käsitteli työpaikkojen kahvitaukojen ja muiden ns. tekemättömien hetkien merkitystä. Artikkelissa muistettiin mainita myös työpäivien aikaisen rentoutumisen vaikutus vapaa-ajan laatuun.

Tiedän, että riittämättömyyden tunteeni juontaa tällä hetkellä pitkälle tuohon edeltävään. Työpäivän aikaiset taukoni eivät ole palauttavia. Ne ovat hätäisiä ja teemme töitä silloinkin…YRITÄN muuttaa tätä jatkossa, mutta useinkaan se ei ole omissa käsissä, valitettavasti.

Ugh. Olen puhunut ? Kiitos, helpotti ainakin vähän! Ei ollut tarkoitus avautua kuin kaivonkansi, mutta menköön, ajattelemisen aihetta saa varmaan tästäkin. Muistetaan huolehtia itsestämme!

Stella (256)