Elämän palapeli

Elämä on palapeli. Useimmille vähintään tuhannen palan arvoitus – siltä se ainakin tuntuu! Elämän palapeli voi olla tosi monimutkainen, vaikeasti koottava, toisinaan jopa vaikeasti hahmotettava. Joskus tuntuu, ettei oikeita paloja löydy millään, palat voivat olla jopa täysin hukassa! Elämän palapeli vaatii pitkää pinnaa ja kärsivällisyyttä. Aivan kuten oikea palapelikin.

Ja ne hetket, kun saat uuden kulman kasattua tai keksit, millaista palaa pitää etsiä johonkin kohtaan. Voi sitä onnen ja onnistumisen tunnetta!

Joskus sitä toivoo, että olisi saanut eteensä viiden ison palan jutun, jossa osaset loksahtaisivat helposti paikalleen ja valmista tulisi nopeasti. Mutta oikeastaan se ei olisi hyvä juttu sittenkään. Tiedätkö miksi? Arvostaisitko yhteen saamiasi palasia ja niiden eteen tekemääsi työtä yhtään niin paljon kuin tuhannen palan kanssa taisteltuasi? Etkä niitä ilon ja onnen hetkiäkään arvostaisi niin paljon – eikä niitä riittäisikään kovin pitkälle – vai sen viiden palan verran 😊

Juuri näinhän se on oikean elämänkin kanssa. Se koostuu pienistä palasista, joiden eteen joutuu usein tekemään paljonkin töitä. Ja kun onnistumisen hetki tulee, siitä kuuluukin iloita ja nauttia. Ne elämän pienet ilot ja surut, ne elämän moninaiset palat…

Elämän palapelin kokoamista jatkaen

Stella (256)

Täydellisyyden tavoittelua

Se oli mieheni, joka viikonloppuna huudahti olohuoneen sohvalta ”Hyi he…tti”. Minä tietysti säntäsin katsomaan, mistä on kyse. Televisiosta tuli ohjelma äidistä ja tyttärestä, jotka – anteeksi vain – näyttivät lähinnä Äiti-ankalta ja Tytär-ankalta. He olivat ns. jääneet botox- ja kauneusleikkauskoukkuun. Mikään ei tuntunut riittävän.

Näitä vastaavia ohjelmia ja kasvoja näkee nykyään aika paljon. Niin televisiossa kuin myös katukuvassakin. Suomessa (ainakaan täällä ”kehäkolmosen ulkopuolella”) ei VIELÄ onneksi kovin paljon tai ainakaan kovin näkyviä juttuja.

Ehkä olen syntymävanha, ennenaikaisesti kyynistynyt seniili, mutta en oikein ymmärrä tätä nykymenon suuntaa. Miksi pahimmillaan kaiken kropassa pitää olla tekotekoteko. On tekohiukset, tekorinnat, tekoripset, tekohuulet, tekokynnet, tekokasvot ja vaikka mitä.

Missä on luonnollisuus? En väitä, että olisin aina ollut itseeni tyytyväinen. En tosiaankaan. Tietyssä teini-iän vaiheessa tuntui, että mikä vaan muu kuin oma itse olisi parempi ja pienistä rinnoistani kärsin kovastikin. Ikä toi tässä viisautta, nyt näen noissa kärpäslätkissä miltei pelkkää hyvää. Tai en ainakaan anna asian enää häiritä itseäni.

Terveydellisten syiden vuoksi tehdyt toimenpiteet ymmärrän aina, mutta ulkonäkökeskeisyys on mennyt mielestäni liian pitkälle. Suoraan sanoen ihmettelen myös sitä, mistä ihmisillä on rahaa tähän kaikkeen!

Mutta edelleen, missä on luonnollisuuden arvostus? Joukkopaineko ajaa jo muutenkin kauniit, nuoret naiset muokkaamaan itseään? Ja keski-ikäiset, me iholtaan ja kropaltaan ehkä kieltämättä hieman jo rupsahtaneet. Miksi emme pystyisi katsomaan itseämme peiliin sellaisenaan? Operaatioiden myötä rypyt ehkä hetkeksi katoavat, mutta niin katoaa pikkuhiljaa persoonallisuutemmekin.

Sinulta, jolle tämä kirjoitus meni kuin piikki lihaan ja ehkä loukkaannuit, pyydän anteeksi mielipahan aiheuttamista. Mutta esitän sinulle samalla kysymyksen: Miksi sen teet? Ketä haluat miellyttää, vai paikkaatko ehkä heikohkoa itsetuntoasi? Molemmissa tapauksissa olen sitä mieltä, että luonnollisella toiminnalla saisit pysyvämmän parannuksen. Et ehkä niin nopeasti, mutta pysyvämmin….

Rakkaudella Luomu-Stella (256)

Kumman polun valitset?

Terveisiä sienimetsästä! Tuliaisina märkiä suppilovahveroita ja vielä märempi sienestäjä! Mutta ei haittaa, oli siellä taas kerran niin hienoa 😊

Olen ottanut tässä viime aikoina loppukiriä sienestyksen osalta. Pakko, pian nuo vesisateet ovat lunta täälläkin. Useammalla kerralla olen havahtunut metsässä ajatukseen: Miksi valitsin juuri tämän polun, enkä tuota toista? Luotin vaistooni ja kyllä, juuri sen polun varrelta löytyi sieniä.

Nyt ehkä ajattelet, että olisi niitä sieniä voinut olla sen toisenkin polun varrella. Niinpä. Sen verran epäilin itseäni minäkin, että pariin kertaan olen tarponut läpi myös sen toisen polun. Turhaan, sillä yhdenkään varrella ei ole sieniä ollut!

Omaan vaistoon kannattaa siis luottaa ja valita muussakin elämässä se polku, joka itsestä tuntuu oikealta.

Jos olet risteyksessä, etkä uskalla päättää, minkä polun valitset, on erityisesti tänään upea mahdollisuus kysyä siihen neuvoa. Ennustaja24.fi-palvelussa on nimittäin tänään Happy Hour klo 20-21! Tottakai voit soittaa milloin tahansa, mutta toivottavasti kuulen sinusta tänään!

Katso lisätietoja Happy Hourista www.ennustaja24.fi.

Stella (256)

Seuraa sydäntäsi

Alamäkivaihe työmotivaation osalta lienee hetkeksi ohitettu – toivottavasti pidemmäksikin aikaa. Olen ollut taas innostuneempi ja iloisempi töissä. Ihana juttu, se helpottaa paljon – etenkin nyt jo pimeinä aamuina uuteen päivään heräämistäkin. Tähän varmasti auttoi se, että kuuntelin itseäni ja annoin luvan vain olla ja tehdä vain niitä asioita (aivan pakollisten lisäksi), joista sain iloa ja hyvää oloa.

Eilen osallistuin luentoon, josta mieleeni jäi etenkin myönteisen elämänkatsomuksen ja kiitollisuuden merkitys, samoin priorisointi ja valintojen tekemisen tärkeys. Valittajien elämä on aina vaikeaa, myönteisemmin ajattelevat osaavat olla kiitollisia monesta ja helpottavat sen avulla suhtautumistaan elämään, niihin takapakkeihinkin. Kyllähän me tämän tiesimme entuudestaan, mutta muistammeko aina sitä toteuttaa….

Itsensä kuuntelemisesta ja valintojen tekemisestä omaa sydäntä kuunnellen kertoo myös Follow your heart -kappale. Se on lempibändini Scorpionsin tuoreimpia balladeja. Pidät kyseisestä yhtyeestä tai et, kuuntele tuo kappale edes kerran – tai lähinnä, lue sanat ja mieti niiden merkitystä itsellesi.

Ihanaa viikonloppua!

Sydäntä seuraten Stella (256)

Kuva: YouTube

Kuva: YouTube

Mikä on sinun voimabiisisi?

Mikä on sinun voimabiisisi?

Se kappale, jonka tunnistat alkusoinnusta ja joka saa vilunväreet menemään pitkin selkärankaa ja vaivut likimain transsiin sen kuullessasi? Sen aikana ehkä sekä hymyilet että itket. Joka tapauksessa reagoit todennäköisesti vahvasti – ainakin sisimmässäsi. Mikä on sinulle se biisi?

Itse voisin nostaa noin viisi kappaletta yli muiden, joilla on ollut ja on edelleen  erittäin suuri merkitys, ja jotka aina nostavat vahvoja tunteita pintaan. Ja jos näistä pitää valita vain yksi, on minun voimabiisini Egotripin Matkustaja. Kysymykseen Miksi juuri se onkin vaikeampi vastata.

Kun kuulin tämän kappaleen ensimmäisiä kertoja, elin haastavaa aikaa etenkin parisuhteessani. En suoraan sanoen tiennyt, mitä minun pitäisi tehdä, mikä tie valita. Ottaa vai jättää. Sekainen parisuhteeni sai koko muunkin elämäni sekaisin. Ehkä samaistuin väsyneeseen matkustajaan, joka on kyydissä ja matkalla jonnekin – onneksi mukana, eikä täysin matkalle pudonneena – toivoa on vielä! Koko elämä on matka, joten löysin kyllä tämän melko melankolisen kappaleen sanoista positiivista voimaa paljonkin ja varmaan siksi se on edelleen minulle niin tärkeä.

Tästä YouTube-linkistä pääset kuuntelemaan minun voimabiisini

Olisi kiva lukea tarina sinun voimabiisistäsi – kerro se kommentissa!

Stella (256)

Aivojumppaa käsitöistä

Käsillä tekeminen tekee hyvää aivoille ja tehostaa oppimista, keskittymistä ja muistamista sekä kehittää luovuutta ja ongelmanratkaisukykyä. Viime aikoina olen ainakin yrittänyt helliä aivojani ja tehdä vähän sitä sun tätä käsin.

Takavuosien lempiharrastukseni oli kutominen (ja siinä samalla myös lankojen ostaminen). Itselleni tein useimmiten villa- ja neulepaitoja, muille sukkia. Kaikki eivät valmistuneet koskaan (tai tuollahan ne ovat, joten voivat vielä päätyä käyttöönkin asti). Syystä tai toisesta vaatehuoneen perukoilta ja matka-arkun kätköistä löytyy joko päättelemättömiä sukkia tai yksittäisiä sukkia, joiden kaveri jäi kesken – ehkä lanka loppui. Puseroistakin löytyy ainakin yksi sellainen, joka odottaa vain sitä kiinni kursimista ja toinen, jossa kuvioneuleen etupuoli kesken – ohje on hukassa! Näistä en ole ylpeä – kertovat ehkä liiankin hyvin luonteeni siitä puolesta, jossa innostuu syttyy hetkessä, mutta kun se lopahtaa, se todella lopahtaa!

Kutomisinnostus lopahti kokonaan miltei kaksi vuotta sitten. Yllätyin siitä itsekin – yleensä viimeistään näihin aikoihin ne on kaivettu villasukkien tekemistä varten, mutta ei viime vuonna…En tiedä, miten nyt olisi käynyt, ellei sukulaistyttö olisi kirjoittanut joulupukille (kohdennettu joulupukin muorille) jo elokuussa ja toivonut KELTAISTA villapaitaa, jossa on erivärisiä PERHOSIA. Tämä haaste tontun oli pakko ottaa vastaan!

Nyt siis keltaista pikkupuseroa pukkaa, perhosista on vasta suunnitelma. Toivottavasti onnistun niin hyvin, että puikot pysyvät kädessä tämän työn jälkeenkin! Kutominen, rakas harrastus, jolla teet hyvää niin itselle kuin muille 😊 Kokeile vaikka!

Stella (256)

ps. Sattumoisin huomasin, että blogipäivitysteni kuvissa on viime aikoina ollut poikkeuksellisen paljon keltaista väriä! Kertooko se hieman piristyvästä mielestäni (se olisi pienoinen ihme tähän aikaan vuodesta), ehkä ja toivottavasti näin.

Elämän mittainen rakkaustarina

Vietin tänään ihanaa vapaapäivää – missäpä muualla kuin metsässä 😊 Vapaapäivän kunniaksi valitsin tänään Ensin huvi, sitten työ -taktiikan. Ne työt odottavat minua huomenna, sillä vaikka ihanaa metsän energiaa mielestäni imin itseeni, tuntui sekin imevän minusta kaikki mehut, eikä minusta sen reissun jälkeen ole oikein mihinkään järkevään ollut!

Päivä oli upea, sillä sain miehenikin mukaan. Hän jäi rannalle auton läheisyyteen kameransa kanssa, mutta silti se tuntui yhteiseltä reissulta. Metsästä palatessani rannalla oli myös iäkkäämpi pariskunta seurailemassa lintuja. Istuimme heidän kanssaan saman pöydän ääreen mutustelemaan eväitämme ja aloimme hetkeksi jutulle.

Olimme saaneet seuraksemme pariskunnan, joka viettää parin viikon päästä 50-vuotishääpäiväänsä! Mikä aika ja matka, miltei koko elämä yhdessä! Heistä huokui edelleen onni ja selvä kiintymys. He kommentoivat toistensa sanomisia leikkisästi ja näyttivät nauttivan elämästä ja toisistaan. Sitä oli ihana katsoa ja kuunnella ❤️ Se oli tänään päivän paras hetki!

50 vuotta elämää saman ihmisen kanssa. Silloin olet väkisinkin iso osa toista, ehkä jopa puolikas. En yhtään ihmettele, jos toisen lähtö aikanaan voi romahduttaa elämän, sen tekee paljon lyhyempikin yhdessäolo.

Huomasinpa nyt, että omat vanhempani tavoittavat tuon saman 50 vuoden virstanpylvään jo kahden vuoden päästä….kylläpä aika kuluu 😊

Ihanaa viikonloppua, muistetaan halata rakkaitamme!

Stella (256)

Elämän merkitykset

Hei taas, pitkästä aikaa!

Näinä pimeinä (tuulisina ja märkinäkin) aamuina voi olla hieman hankalaa saada inspiraatiota tai hyvää oloa mistään. Ainakin minulle, aamumörölle, käy usein näin. Tässä yhtenä aamuna ajatukset sai hereille artikkeli sveitsiläissyntyisestä, Yhdysvalloissa asuvasta kirjailijasta Emily Esfahani Smithistä.

Hän on kirjoittanut kirjan elämän merkityksestä ja sen löytämisestä. Smith nostaa esille neljä peruspilaria, joilla jokaisella on paikkansa, ja niiden merkitys voi vaihdella elämän eri vaiheissa. Ne muistamalla elämä saa merkityksellisyytensä.

YHTEENKUULUVUUS – Huomaa pienten hetkien merkitys.

TARKOITUS – Tunnista omat lahjasi ja vahvuutesi. Hyödynnä niitä töissä tai muussa elämässä.

TARINANKERRONTA – Kirjoita elämäsi asioista ja tapahtumista vaikka päiväkirjaan. Se auttaa jäsentämään elämää ja löytämään merkityksiä.

ITSENSÄ YLITTÄMINEN – Kokemus siitä, että on yhteydessä jonkin itseä suuremman kanssa. Joko hengellisesti tai musiikin, luonnon tms. kautta.

Smithin kirja Merkityksellisyyden voima, joissa näistä kerrotaan, on juuri julkaistu suomeksi. Täytyypä laittaa itsensä kirjajonoon, mutta huomaatteko, näistä samoista asioista minäkin olen kirjoittanut!

Stella (256)