Tunnustan joutuneeni lievään shokkitilaan kuullessani ensimmäisen kerran tämän työelämään ja johtamiseen liittyvän kirjan nimen. Kokonaisuudessaan nimi on Idiootit ympärilläni – Kuinka ymmärtää itseä ja muita.
”Sarjaan” kuuluvat samantyyppisillä nimillä kastetut kirjat Psykopaatit ympärilläni ja Kehnot pomot ympärilläni (– miksi hyvä johtaminen on niin vaikeaa). Aika hurjat nimet, eikö!
Johtamistaidon konsultti ThomasErikson on kieltämättä onnistunut herättämään huomiota ja ehkä normaalia laajempaa kiinnostusta näiden nimivalintojensa ansiosta.
Uteliaisuus heräsi itsellänikin heti ensimmäisellä kerralla, kun tästä luin, mutta ei vielä riittävästi kirjan lukemiseen asti. Näkemäni lehtiartikkelit asiasta olen kyllä mielenkiinnolla lukenut. Nyt näin jutun näistä ”jatko-osista” ja kyllä, uteliaisuuteni kasvoi entisestään.
Kirjojen lukeminen kuuluu valitettavasti niihin asioihin, mitä en jostain kumman syystä saa nykyään aikaiseksi. Kesälomalla kahlasin kaksi tai kolme dekkaria, siinä viime vuoden saldo. Suunta ylöspäin on ainoa mahdollisuus siis tässäkin asiassa 😊
Kaikki Eriksonin kirjat käsittelevät pohjimmiltaan sitä, miten erilaiset ihmiset voivat kommunikoida sujuvasti työpaikallaan. Toimivat varmasti myös oppaina tai jonkinlaisina sanakirjoina muussakin elämässä!
Sininen, punainen, vihreä, keltainen vai sekoitus? Mistä väreistä sinut, työkaverisi ja pomosi on tehty?
Olen aiemminkin kertonut siitä, että olen vähentänyt ”ostoshysteriaani” eli turhakkeiden ostamista. Ihan jo taloudellisistakin syistä, mutta myös siksi, että vihdoin olen tajunnut sen, että vähemmän on enemmän…
Konmarittajaksi minua tuskin koskaan saa, enkä taida ainakaan himosellaiseksi halutakaan, mutta jotain järkeä olen jo tavarapaljouteeni saanut. Vähintään kaksi pois yhden uuden tilalle, tästä pyrin pitämään kiinni, vaikka tätä nyt hankkimaani sorttia ei yhtään tästä huushollista poistunut, muuta tavaraa on kyllä lähtenyt.
En ole aikapäiviin ostanut mitään ei-pakollista itselleni, mutta nyt sen tein. Hurahdin Eurokankaan vitosen päiviin. Osittain se oli tarpeellista, yksi oviverho on ollut hankintalistalla jo jonkun aikaa. Kokonaistilaukseeni tuli sen lisäksi tosi vähän mitään muuta lisää, joten loppusumma oli erittäin kohtuullinen. Josko yhdet kappaverhot ja kaitaliinan tekisin siitä ”ylimääräisestä” verhokankaasta 😊
Tilaukseni isoin turhake olivat kaksi koristetyynyn päällistä. Ne suorastaan huusivat haluavansa meille…ainakin kolmeen kertaan poistin ne ostoskorista. Menin jo tilaustietoihin asti, mutta kuitenkin palasin takasin katsomaan ja miettimään, josko sittenkin. Lopulta kaksi tilasin…
Tänään sain pakettini ja voi sitä lapsenmielisen riemua sitä hakiessani ja avatessani! Annan nuo päivityksen kuvan (2 kpl edessä olevaa) ylimääräiset ostokset itselleni anteeksi. Oli sentään onneksi kyseessä vaan kympin kuolema ja ainakin viisinkertainen ilo 😊 Sopi meille ja tykkään 👍 Eli kohtuullisen pienistä iloista saatiin iso ilo!
Ps. Iski paniikki – minulla ei ole voimassaolevaa passia, enkä tiennyt (muistanut) omistavani kuvallista henkilökorttia. Pakettia hakiessani sellainen pompsahti lompakosta eteeni: kuva ja nimmari eivät todellakaan ole tätä päivää, myöntövuosi on jostain 1990-luvun alusta, mutta kyllä, sillä minä pakettini lunastin 👍
Taisin ainakin blogini alkuteksteissä, ellen myöhemminkin, kirjoittaa omasta lapsenmielisyydestäni. Kissojeni koheltaminen ja LindaLiukas palauttivat tämän mieleeni, joten siitä kirjottelen tänään 😊
Usein sanotaan, että aikuiset ovat turhan vakavia. Mielestäni se on juuri näin. Ei osata hassutella ja hullutellaan enää lainkaan. Yleistän, sillä onhan heitä, mutta liian vähän 😊 Ja onhan noita ”koheltajia”, mutta en tarkoita sellaista, vaan asioita, joita tehtiin lapsena, joille naurettiin lapsena, joista löydettiin iloa lapsena. Eikä aina kyllä kiinnosta, mutta juuri silloin piristystä todennäköisesti eniten kaipaisi.
Linda Liukas on kolmekymppinen suomalainen lastenkirjailija ja ohjelmoinnin perusteiden opettaja. Hän huokuu koko olemuksellaan lapsenmielisyyttä. Ilmankos hänen kirjansa ovat olleet huippusuosittuja ympäri maailman! Hän osaa edelleen asettua lapsen asemaan niin hyvin, että elättää sillä itsensä. Häntä kuunnellessa ei voi olla myrtsi tai pahalla päällä – Linda hymyilee koko ajan ja äänessä on jotain jekkumaista, lapsenmielistä. Ylipirteä ihminen, voisi joku kuvailla, itse todennäköisesti ylivakava ihminen 😊
Nuorin kissoistani on alle vuoden, pentu siis vielä. Kaikkein uteliain, tekevin ja menevin niistä kaikista kissoista, joita minulla on ollut! Niistä touhuista saisi oman blogin (joku sitä jo ehdottikin), sen verran ehtiväinen on…Vanhempi, pian viisivuotias kollipoika seurailee touhuja sivusta. Laiska kuin mikä! Olen luullut, ettei piittaa nuorimmaisen touhuista lainkaan, mutta hah, tarkkana kuin porkkana on oltu!
Yhtenä päivänä nimittäin nuorimmainen oli taas levitellyt lankakeriä ja pyöritellyt puikkoja lattialla. Myöhemmin kuului samoja ääniä ja menin jo torumaan, kunnes näin, että siellä olikin kollipoika tekemässä samoja juttuja, mitä nuorempi aiemmin! Kollipoika oli seuraillut ja alkoi lapsettaa sitäkin 😊
Toinen esimerkki siitä, että kyllä vanha koira (tässä tapauksessa kissa ja ihminen) voi oppia uusia temppuja on herkkutikkujen anelun taito. Pikkuinen istuu kuin koira takapuolellaan, etutassut ylhäällä namipalaa ruinaten. (Tätä on edeltänyt namikaapin oven paukuttelu tai kaapissa istuminen merkiksi siitä, että namia kaivataan….) Vanhempi on saanut samat herkut tasapuolisuuden nimissä tuolilleen, on kuitenkin nähnyt, että toinenkin niitä saa.
Kollipoikapa yllätti yhtenä päivänä ja hyppäsi tuoliltaan maahan – istumaan takapuolelleen ja nosti tassunsa ylös! Oppi siis opettamatta uuden taidon/tempun! Ja selvästikin oli ylpeä itsestään, ja ihan aiheesta.
Meidän ihmistenkin on halutessamme mahdollista muuttua ja tehdä juttuja, joita yleensä ja useimmiten lapsena on opittu ja tehty. Mitä esimerkiksi? Lähipäiviksi luvataan tosi kylmää säätä, mutta jäälyhtyjen teko, piruetit luistimilla, lumienkelit saunasta tai ilman ja pulkkamäkeen meno tai sisällä kivat askartelut ovat esimerkiksi sellaisia pikkujuttuja, joita tässä hain takaa. Ei kaikille jokapäiväisiä juttuja, pientä hassuttelua, hyvää mieltä, iloa ja naurua. Ei kun kokeilemaan!
Ylen artikkeli ”Kehut kolme päivää kaikkea mikä liikkuu ja elämäsi muuttuu” on lukemisen arvoinen. Sen luettuasi pystyt ainakin toteamaan, onko käytöksessäsi muuttamisen paikka, vai oletko kehuja ja hyvän mielen tuoja jo nyt.
Jos kehuminen ei ole luontaista, eikä uskallusta ole, voi toimittajan taktiikka kolmen päivän ”kuurista” olla ihan paikallaan. Sisäänrakennettuna toimintona kehut aina kun siihen on aihetta.
Eikä pelkästään kehuminen ole haastavaa. Sitä on myös kehujen vastaanottamisen taito. Kuten juttuun haastateltujen kommenteistakin näkyy, on kehujen saamistakin usein opeteltava. Itsellänikin on puutteita vaikka muille jakaa, mutta kehumisessa olen mielestäni melko hyvä. Ja niiden vastaanottamisessa olen vuosien varrella kehittynyt aika tavalla. Mutta kummassakaan en ole vielä – tuskin koskaan – maalissa, aina on petrattavaa!
Eikö niin, otetaan kaikki ainakin ensi viikolle teemaksi ”Kehu & kiitä”! Hienointa siinä on, että hyvän mielen saa sekä kehujen antaja, että niiden saaja ❤️ Artikkelin pääset lukemaan tästä
Kehujen täyttämää viikkoa toivotellen Stella (256)
Uskotko sinä horoskooppeihin? Minä uskon, mutta en kuitenkaan seuraa niitä säännöllisesti. Horoskooppeja lukiessa otan suodattimen käyttöön, mutta yritän lukea aina myös ns. rivien välitkin. Kyllä niissä se totuuden siemen on, niin hyvässä kuin pahassakin.
Näin kaikkien ennustusten kanssa tulisi tehdä. Aina kun ennustus tulkitaan sanallisessa tai kirjoitetussa muodossa – eli aina kun sen on tehnyt tai tekee joku muu kuin sinä itse – tulee muistaa, että tulkinnassa voi vähintäänkin olla vivahde-eroja siihen, miten asia tulee toteutumaan.
Aikamääreiden kanssa on sama juttu. Toisinaan lähiaikoina voi olla parin päivän sisällä, joskus asian toteutumiseen menee kuukasikin. Siksi lyhyen ajan ennustuksia lukiessa tulisi pitää asia mielessä pidempäänkin kuin esimerkiksi kyseisen viikon, jota horoskooppi oli koskenut. Asiat voivat olla vielä edessäpäin!
Palatakseni alkuperäiseen kysymykseen eli kyllä, uskon horoskooppeihin. Etenkin luonnehoroskoopit osuvat usein erittäin hyvin. Minä olen horoskoopiltani Oinas. Allekirjoitan sieltä kyllä monen monta asiaa! Olen paikkapaikoin lyhytpinnainen ja ehkä äkkipikainenkin, vihaan vääryyttä, olen empaattinen ja auttavainen. Usein mainottu johtajuus näkyy siinä, että otan helposti vetovastuun, ellei kukaan muu sitä tee.
Miten sinun kohdallasi? Allekirjoitatko sen, mitä sinusta on syntymäaikasi mukaan kirjoitettu?
Olet voinut asettaa itsellesi erilaisia tavoitteita tälle vuodelle tai muuten elämässä eteenpäin. Ovatko kortit samaa mieltä siitä, että juuri ne asiat ovat niitä, joihin sinun eniten tulisi panostaa?
Käänsin viisi Hyvän mielen korttia sillä ajatuksella, että tämä tai nämä ovat niitä asioita, joihin sinun tulisi keskittyä. Valitse siis yksi tai useampi näistä korteista. Älä kurki alaspäin, käännän ne tässä samassa päivityksessä.
Itselleni totesin, että minua koskevat nämä kaikki viisi. Katsotaan, miten käy…
TOSIASIOIDEN HYVÄKSYMINEN – Näen asiat sellaisina kuin ne ovat
HALLINNASTA LUOPUMINEN – Sallin asioiden tapahtua yllättäviltäkin tavoilla
LUONNOSTA NAUTTIMINEN – Ammennan voimaa luonnosta
TAVOITTEELLISUUS – Teen töitä suunnitelmallisesti ja saavutan tavoitteeni
MYÖTÄTUNTO – Osaan eläytyä toisten asemaan ja auttaa
Nyt en yritäkään tulkita tai avata sitä, mitä valitsemasi kortit voisivat sinun kohdallasi tarkoittaa. Jätän sen sinun itsesi ratkaistavaksi! Omalla kohdallani minulla on aavistus ensimmäisten kohtien syvemmästä merkityksestä, muut kortit lähinnä vahvistavat jo olemassaolevaa toimintaa ja suhtautumista tiettyihin asioihin.
Palaan varmasti näihin kortteihin vielä monta kertaa jo tässä kevään aikana tarkistamaan, mitä niissä sanottiinkaan. Vielähän en voi varmaksi tietää, kuinka oikea oma tulkintanikaan lopulta on, aavistinko oikein.
Tasan vuosi sitten tänään kirjoitin tähän blogiini ensimmäiset päivitykset. Stellan Matkassa täyttää siis tänään yhden vuoden! Olen ollut yllättynyt ja kiitollinen siitä, miten paljon blogissani on ollut kävijöitä – toivottavasti teistä iso osa on myös todellisia lukijoita.
Minulla ei ollut blogini suhteen isoja odotuksia. Tämä on ensimmäinen blogini, ja suurin kirjallinen tuotokseni sitten lapsuus- ja nuoruusajan kirjeiden ja päiväkirjojen kirjoittamisen. Opiskeluaikaisten esseiden ja muiden kirjallisten töiden tekemistä en sellaiseksi tosiaan laske 😊
En uskaltanut, enkä osannut odottaa lukijoiksi muita kuin itseni – toivoin sitä kyllä – joten aluksi ajattelin pitää tätä omana nykyaikaisena päiväkirjanani. Sitähän se paikoitellen on ollutkin, saman fiiliksen toistamista ja jankkaamista parinkin päivityksen verran. Sellaistahan se elämä usein on…
Olen aiemminkin esittänyt tämän saman toiveen ja toistan sen vuosipäivän kunniaksi nyt uudelleen: Olisi tosi kiva saada sinulta ideoita ja ajatuksia siihen, mistä blogissani kirjoitan! Itseni lisäksi juuri teillehän minä tätä pidän ❤️ Eli mistä aiheista ja millaisista tapahtumista sinä haluaisit täällä lukea?
Nämä alkuvuoden päivät menevät aina tosi nopeasti. Nytkin jo pian viikko tätä vuotta menty, vaikka juuri vuotta vaihdettiin! Vauhdilla valoa kohti siis! Maanantaina olisi aika mennä kohti arkea, työt kutsuvat. Tavallaan hyvä, sillä olen onnistunut sekoittamaan unirytminikin jälleen totaalisesti. Ensi viikko tulee varmasti olemaan lievästi sanoen haastava, sillä työkalenterin perusteella pehmeää laskua ei lomilta palaaville ole luvassa 😊
Teitkö vuodenvaihteessa lupauksia tai päätöksiä? Itse päätin, että liikkumista on lisättävä! Kynnys ei ole korkea, koko viime vuosi meni sillä saralla melko tavalla rimaa hipoen – eli minimaalista oli, ainakin aiempaan verrattuna!
En varmuudella itsekään tiedä, mistä liikkumattomuuteni on johtunut, mutta veikkaan stressiä. Ennen liikkuminen on ollut niin sisäänrakennettua, että tietyn laiskottelun jälkeen kroppa on huutanut ja vaatinut liikuntaa. Nyt ei. No, tiedostan kuitenkin asian, joten toivoa paremmasta on – kunhan ns. saisi pään auki ja itsekuri pysyisi! Pitäkää peukkuja!
Toivon alkaneelle vuodellesi satapäin onnenapiloita sekä monta onnistunutta valintaa ja päätöstä!
Alkaneella vuodella edessä on sata ovea, tuhat tietä. Valitse sydämelläsi, punnitse tunteella, käytä hiven järkeä. Ovet on tehty avattaviksi, elämä elettäväksi. Jos erehdyt – uskalla itkeä, uskalla nauraa, uskalla muuttaa suuntaa. Ei mikään kasva ilman vettä, ei ihminen kypsy kyynelittä. Mutta silti odota parasta, älä pelkää pahinta, niin saat mitä ansaitset! – Tuntematon
