Suoraan sanoen kyllä harmittaa, että kivasti alkanut viikko päättyi pedin pohjalle. Olin maanantaina kivalla työreissulla, pitkästä aikaa inspiroivassa koulutuksessa, ja oman talon ulkopuolisessa koulutuksessa pitkästä aikaa ylipäätään.
Alkuviikolla oikein kiinnitin huomiota runsaaseen positiivisten palautteiden ja kiitosten määrään. Ne lämmittivät mieltä kovin ja lisäsivät tietysti entisestään hyvän viikon fiilistä.
Mutta sitten alkoivat kiireet ja omakin alamäki, kun väkeä alkoi tipahtaa sairaspedille yksi toisensa jälkeen. Siis myös minä. Sähköpostien automaattivastausten määrästä voi pikkuhiljaa päätellä, että meidän työmaalla taitaa olla jo oikein influenssaepidemia 😳
Jos sinä olet vielä terveiden kirjoissa, muista etenkin nyt se hyvä käsihygienia 👍 vaikkakin kun tauti on tarttuakseen, ei taida sekään aina auttaa – etenkin kun viettää sen kivan, pitkän koulutuspäivän tietämättään jo altistuneen työkaverin vieressä 😆
Jäin itsekin miettimään edellisen päivityksen jälkeen, että toiminpa tyhmästi, unelmoin ja haaveilen vain melko pienesti, vaikka unelmoinnin pitäisi olla nimenomaan suurta!
Serena kommentoi postaustani, mainitsi aarre-/unelmakartan tekemisen ja muistutti nimenomaan suuresti unelmoinnista. Niinpä. Olen noita karttoja aikoinaan tehnyt useammankin, en tosin pitkään, pitkään aikaan….
Taisin kokea, että epäonnistuin niiden kanssa: karttaan lisäämiäni lapsia ei elämääni siunaantunut, eikä kotini ole se silloinen unelmien punainen puutalo….paitsi että kummilapsia on viisi ja asun punaisessa talossa, tiilisellaisessa kylläkin. Eli menikö sittenkään pahasti pieleen 🙄
Täytyypä suunnitella uuden kartan kokoamista, ihan tässä pikapuoliin. Täytynee miettiä, mistä sopivia lehtiä saisi haalittua, se lehdistä leikattujen kuvien kanssa pelaaminen tuntui minusta kivalta ja omimmalta 👍
En ole ihminen, joka haaveilisi jatkuvasti tai edes kovinkaan usein uudesta asunnosta, saati uuden rakentamisesta. Osasyynä on varmasti elämän realiteetit, tieto siitä, että näillä näkymin noin isojen haaveiden toteuttaminen ei ole mahdollista, joten uskoa unelmien voimaan ei aina ole. Enkä kyllä tykkää muuttamisestakaan. Lisäksi olen jo pitkään ollut ihan tyytyväinen olemassa olevaan tilanteeseen asumisen suhteen. Asuinpaikka miellyttää ja mikä tärkeintä, asunto tuntuu kodilta, eikä vaan ”joltain asunnolta”.
Tässä kohtaa huomautan ja muistutan kaikkia, että unelmointi ja haaveilu ei ole missään elämäntilanteessa kiellettyä, oikeastaan päinvastoin. Ihminen tarvitsee sitä, että hänellä on unelmia, isojakin. Ja kyllä minäkin unelmoin, mutta melko matalalla profiililla ja realistisesti – siis tylsästi 😂 Tässä oli kyllä todellisen kehittymisen paikka!
Mutta nyt tapahtui jotain kummaa. Olen saanut ihmeellisen päähänpiston, jopa lievän päähänpinttymän eräästä tontista! Lähialueella on myynnissä uusia, rakentamattomia tontteja useampi kymmenen, mutta tämä on vanha tontti, jossa olisi rasitteina vanhoja, purkukuntoisia rakennuksiakin ja pahaa pelkään, että se on jopa vailla viemäröintiä 😳 Unelmieni talo on ainakin aiemmin sijainnit veden äärellä, tässä ei olisi sitäkään 😂 Mutta silti, kaikista puutteistaan huolimatta valitsisin sen sata kertaa mieluummin kuin yhtäkään näistä uusista myynnissä olevista vaihtoehdoista…
Tämä päähänpisto on saanut meidät jo pariin kertaan valitsemaan kävelylenkin reitin niin, että pääsemme kurkkimaan tuolle tontille. Olen jopa hieman hämilläni, mistä on kyse.
Olen tiennyt tontin myynnistä jo ainakin puoli vuotta, mutta ei ole näemmä kenellekään vielä kelvannut vanhoine pihakaivoineen ja isoine kivineen keskellä pihaa. Täytyyköhän tässä alkaa manifestoimaan lujemmin. Jos se tontti tosiaan odottaakin meitä….
Hei taas pitkästä aikaa! Arkiviikot tuntuvat olevan niin hektisiä, että taas kerran vasta nyt työviikon jälkeen sain rauhoituttua ja avattua tämän blogin. Kuvatoiminto ei näytä edelleenkään toimivan, joten viikon laamapläjäys täytyy valitettavasti jälleen suorittaa vain sanallisessa muodossa.
Koska viikko tosiaan oli mitä oli, ajattelin, että laaman viisauksilla täytyy aloittaa viikonloppu. Otin kirjan käteen ja avasin summamutikassa ”oikean” kohdan. Ja naurahdin itsekseni, sillä jälleen kerran se osui paremmin kuin hyvin kohdilleen. Tekstinä siinä oli ”Laaman stressipallo joutuu kovalle koetukselle” ja kuvasivulla on piirroskuva joogaavasta laamasta ja salin seinällä Laamajoogaa-juliste 😆
Todellisuudessa jooga pelasti tämän työviikon. Tiistaina nimittäin sanoin kotonakin, että tää viikko ei lopu koskaan. Keskiviikkona alkoi jooga joulutauon jälkeen ja nyt ollaan jo perjantaissa 👍 Keskiviikon jooga oli ihana rauhoittumishetki ja tuli enemmän kuin tarpeeseen! Onneksi edes tässä asiassa sain itsestäni irti jonkinlaista pitkäjänteisyyttä ja ilmoittauduin myös kevään kurssille.
Viikonlopulta odotan ja toivon kivaa ulkoilusäätä, joten mukavan viikonlopun toivotuksin
Voi, voi, nyt tarvitaan laamaterapiaa ainakin siihen, etten hermostu näiden blogin kuvien kanssa. Ei nyt vaan suostu kuvatyökalu yhteistyöhön eli en saa kuvallista laamapäivitystä tehtyä tänäänkään. Mahdollisesti joku laamasuodatin 😳
Laaman viesti tänään oli joka tapauksessa tämä: Laamasta on hauskaa ilahduttaa muita ilman sen kummempaa syytä. Totta, tunnustaudun tässä kohtaa selkeäksi laamaksi. Tykkään yllättää ja ilahduttaa muita, mutta toki voisin tehdä sitä useammin ja useammallekin ihmiselle. Tulee silti kiva olo, kun huomioi muita edes pienesti. Ne elämän pienet ilot.
Laamaa löytyy miehestänikin. Olen pari kertaa löytänyt eväsleipieni välistä lappuja. ”Hyvää työpäivää toivoo Kotiorjasi” tai ”Pusuja!” Eikö olekin ihanaa 😍 ja kyllä, hän tosiaan tekee ne evääni aamuisin 👍 Arvostan.
Laamakirjasta yleensä piti kertoa vielä vähän tarkemmin eli tässä takakansi: Taltuta kaaos Laaman elämänviisauden avulla! Laaman maailmassa ei tunneta stressiä eikä kiirettä. Tämä meditaation mestari ja puukynillä värittämisen virtuoosi suhtautuu elämään viilipyttymäisellä tyyneydellä, eikä mikään saa sen mielenrauhaa järkkymään. Laama muistaa aina pysähtyä ihmettelemään maailman kauneutta, sulkea somen ja olla hetkessä läsnä. Kulje sinäkin Laaman sorkanjäljissä pienin askelin kohti zenmäistä tyyneyttä.
Huh, jäljillä ollaan, onneksi 👍 Jatketaan matkaa – pienin askelin!
Hymyilytti, kun ensimmäinen sattumalta avaamani aukeama Laama-kirjasta sisälsi tekstin ”Neulominen rauhoittaa Laaman mieltä”. Se oli jouluvapailla ja väkersin silloin parhaillaan loman neljättä sukkaparia 😆 Vaikka lomani laiskaksi oleiluksi kerroinkin, en silti osannut täysin tekemättömänä olla!
Se, että sain tehtyä noin monet sukat johtui ihan siitä, että tein vaan perussukkia ja nekin tuplalangalla. Se oli ihan hyvä valinta, sain nopeasti näkyvää aikaiseksi ja lämmintä jalkaan 👍 Asumme maan tasalla, joten kylmä puskee lattiasta väkisinkin läpi.
Vaikka niska-hartiaosasto ja sormet huusivat jo hoosiannaa, innostuin saavutuksestani ja pian oli uutta sukkaa puikoilla! Oli pakko hyödyntää meneillään oleva inspiraatio, sillä tunnetusti se voi kadota yhtä nopeasti kuin on ilmestynytkin….(ja pitkäksikin aikaa, edellinen tauko oli pari vuotta 😳)
…löysin netistä aivan ihanan kirjeneulesukan ohjeen. Ongelma oli siinä, että ainoa kirjoneuletta sisältänyt tuotokseni on muistaakseni ala-asteella tehdyt lapaset, joissa niissäkin kuviota vain muutaman kerroksen verran. Joitain kertoja olen kirjoneuletta myöhemmin yrittänyt ja aina hermoni menettänyt. En koskaan ymmärtänyt, miten joku pystyi neulomaan kuviot siististi ja lankoja kiristämättä.
Mutta nyt, jostain ja jotenkin – pyytämättä ja yllättäen – koko homma valkeni! Löysin ohjeen lankadominanssista, jopa ymmärsin sen ja mikä mahtavinta, sain sen toimimaan myös käytännössä! En ihan täysin joka kohdassa, mutta tuhat kertaa paremmin ja siistimmin kuin koskaan aiemmin!!!
Voitte vaan kuvitella sen ihanan ilon ja onnistumisen tunteen, mikä täällä silloin vallitsi 😍 Tarkkaa touhua se on ja on täällä päästy purkamisen makuunkin jo jokusen kerran. Ja kuten käsitöihin kuuluu, valmiistakin tuotoksesta löytyy todennäköisesti kuitenkin joku kämmi, aivan varmasti. Nämä ekat ovatkin varmaan itselleni, joten ei haittaa – ja tuskin virheitä kukaan muukaan huomaisi – ainakaan ensisilmäyksellä.
Nämä työn alla olivat sukat ovat pitkää mallia, eivätkä vielä valmiit. Mutta varmasti kuvaa pukkaa, kunhan sen aika on. Mieli hamuaa jo seuraavia, ettei vaan iskisi ahneus….Mutta joulu tulee, on hyvä olla lahjat ajoissa valmiina – vaikka kesällä jo, ei kai se haittaa 😉
Stella (256)
Ps. Laamakuva ei halunnut latautua, yritän myöhemmin uudelleen…
Ei päästykään joulusta ihan vielä ohi – joulupukki nimittäin toi minulle Sarah Fordin pikkukirjasen Ole laama ja löydä sisäinen rauha.
Välillä olo on kuin laamalla, mutta tunnustan, että kovin positiivisia fiiliksiä en tuolloin ole tuntenut. Lähinnä laiskaa lamaannusta ja muuta vastaavaa.
Olen ollut väärässä. Pahasti. Tai ainakin yhdistänyt olotilani aivan väärään eläimeen! Ford nimittäin aloittaa kirjasensa näin: Ole sinäkin Laama, lempeä ja hyväntahtoinen tyyneyden lähettiläs! Laama on ystävällinen, avulias, rento ja rauhaa rakastava. Laamaa eivät pienet vastoinkäymiset lannista, sillä se rakastaa elämää karvoineen kaikkineen.
Jonkinlainen ADHD-piirteitä omaava henkilö varmasti aukoisi kirjaa sieltä sun täältä, lukematta takakantta tai aloittamatta ainakaan alusta. Toimin puolittain näin: luin takakannen ja innostuin, sen jälkeen tein random-hyppyjä eri aukeamille 😊 Tästä kirjasta tulette kuulemaan vielä – eli lukemaan otteita blogissani!
Ensimmäinen oppi on: Hengitä nyt syvään ja ryhdy oman elämäsi laamaksi 👍
Vuosi on alkanut todella vauhdikkaasti! Niin vauhdikkaasti, että parin päivän päästä ollaan jo puolivälissä tammikuuta 😳 Silti mennään vielä niin alkuvuotta, että voin hyvin toivottaa upeaa alkanutta vuotta Sinulle ❤️
Otin jouluvapaani tosiaan 99 % levon kannalta. Vasta pari päivää ennen töihinpaluuta alkoi olla riittävästi energiaa ja intoa tehdä jotain järkevää. Vähän turhan myöhäinen ajoitus, koska into lopahti töiden alkamiseen….no, kunhan arki alkaa kunnolla rullaamaan, ehkä joku virtapiikki vielä ilmestyy, uskotaan siihen 👍
Kevättä odotellessa on silti ihan pakko pari sanaa mainita joulusta. Todeta, että minussa tosiaan taitaa asua pieni tonttu (tai ei ehkä niin pienikään…) ja jouluihminen…kävin nimittäin alemyynneissä säästämässä Sulo Vilenin tyyliin ja hankin halvalla pari joululahjaa 😆 tai siis joululahja-aineksia, sillä näistä palloista ja ketjuista on tarkoitus askarrella muutamat lahjat jouluksi 2020. Olen siis aloittanut ajoissa!
Toivotaan, että ennakointi leimaisi tämän vuoden toimintaa muutenkin. Hieman pahaa pelkään, niin hetkessä eläjä liian usein olen, mutta jos jotain muutosta kuitenkin….
