Vuoden 366:s päivä

Tänään se on, karkauspäivä, vuoden 366:s päivä. Tasapuolisuuden nimissä se ei ole suomalaisessa nimipäiväkalenterissakaan kenenkään nimipäivä. Olisihan se mälsää viettää nimpparia vain joka neljäs vuosi, vaikka vähemmän koko nimipäivää taidetaan nykyään edes viettää 😊

Karkauspäivä kuuluu länsimaiseen ajanlaskuun, ja se on lisätään helmikuun viimekseksi päiväksi neljän vuoden välein, jotta kalenterivuoden vuodenajat vastaisivat astronomisia vuodenaikoja. Tähtitieteellisesti vuosi nimittäin kestää 365 päivää ja kuusi tuntia eli Maa kiertää Auringon ympäri tuossa ajassa.

Kalenterivuosi kestää kuitenkin vain 365 päivää ja jotta vuodenajat ja kalenteripäivät eivät joutuisi tämän aikaeron takia epärytmiin, tilanne tasoitetaan neljän vuoden välein ylimääräisellä kalenteripäivällä. Poikkeuksena ovat ne sadalla jaolliset vuodet, jotka eivät ole jaollisia neljälläsadalla. Tämä viimeinen kaava meni itseltäni jo ns. yli, mutta kaipa sen ilmoittavat jotkut viisaammat erikseen, jos tuollainen päivä tämän elämän varrelle osuu 😊

Karkauspäivään on liittynyt monenlaisia myyttejä ja perinteitä jo 1800-luvulta lähtien. Kosiminen ja hamekangas on minulle tuttu karkauspäivän perinne, jota kylläkin olen vain leikilläni käyttänyt. Yhtään hamekangasta en siis ole saanut, mutta kertaakaan en ole kyllä naimisissakaan ollut 😆

Huomenna kohti maaliskuuta! Hyvää helmikuun viimeisen päivän jatkoa siis….

Stella (256)

Kumpaa lapsettaa enemmän?

Olen täälläkin ihan julkisesti tunnustautunut olevani ajoittain melko lapsenmielinenkin. Nyt viime aikoina olen joutunut miettimään, kumpi mahtaa olla lapsellisempi: pian 6 vuotta täyttävä kissani, vai minä 😂

Kyseinen kissa on aina ollut enemmän mukavuudenhaluinen ja laiska kuin impulsiivinen ja leikkisä. Viimeisen parin viikon aikana on tapahtunut joku kummallinen käänne, joka samalla (ajankohdista johtuen) hieman ärsyttää, mutta ainakin toistaiseksi enemmän huvittaa.

Tämä kolli on nimittäin keksinyt ja päättänyt, että äiti (siis minä) pitää saada liikkumaan ja leikkimään vähintään kolme kertaa päivässä, alkaen n. 6.30 ja päättyen klo 22-23. Ei siis kissalla niin sikeää unta olekaan aamuisin, etteikö heräisi heti minun jälkeeni ja vaatisi likimain samantien pihaan, jossa odottelee niin kauan, että älyän mennä ulos kepin kanssa heilumaan. Sama toistuu töistä tullessa ja myös juuri ennen nukkumaanmenoa 🙄

Ja niitä liikkeitä – ei niitä voi nauramatta seurata 😂 Kuvan ilme ja asento muistuttavat niitä pöhköimpiä hyvinkin

No, saahan mamma siinä hetken aikaa raikasta ulkoilmaa, joka on etenkin töistä tullessa ollut ihan ehdotonta, mutta ilmeisimmin samalla myös lihaskuntojumppaa! Ihmettelin nimittäin yhtenä aamuna, miksi pakara on kipeänä. Päivemmällä kipeytyi reisikin ja vähän sen jälkeen toinen takareisi. En meinannut enää kyykkyasentoonkaan päästä, niin paljon lihaksiin sattui! Kotiin tullessa (ja iltapäiväleikin alkaessa) tajusin, mistä jumit olivat tulleet – siitä ylilyhyen kepin kanssa leikkimisestä hyvinkin 😂

Että näin täällä meillä!

Stella (256)

Voiko asian selvemmin näyttää

Torstaina sekä minä että soittaja saimme hieman vilunväreitä. Aloitin nimittäin erästä puhelua kampanjan aikana ja ihmettelin, missä kummassa on noin kolmannes pakkaa!

Vilkuilin ympärilleni ja näin kortteja lattialla. Ja samalla kun silmäni osuivat tuohon herttaässään, kysyi soittaja: Tulenko vielä löytämään rakkauden? Nielaisin ja kerroin naiselle, mitä juuri olin nähnyt lattialla…

Kuvaan olen kortit nyt asetellut, mutta juuri noin ne olivat tuonakin iltana. Kissan tekosia korttien levittelyn on pakko olla, vaikka asiaa miettiessäni totesin kyllä, että mielestäni kissoja ei siellä näkynyt, vaan olivat nukkumassa eri huoneessa….mutta en mieti sitä enempää, hienosti olivat kortit, myös nuo ympärillä olevat…

Ei varmaan ole vaikea arvata, mitä soittajan kysymykseen vastasin 😍 Sen pitkän puhelun aikana ehdimme käydä paljon muutakin läpi, ja vahva yhteys ja yhteydentunne teki puhelusta erittäin ihanan ja korteista helppoja tulkita. Mielenkiinnolla odotan, missä muodossa ja minkä kortin kääntyneenä löydän seuraavaksi 😉

Ensi viikolla mennään jo kohti maaliskuuta 😳, joten hyvää alkavaa viikkoa!

Stella (256)

Kampanja käynnissä juuri nyt!

Nyt on pitkästä aikaa kampanjan aika! Tänään torstaina klo 17 eteenpäin voit hyödyntää 7 ilmaisminuuttia soittamalla ennustaja24.fi-puhelinpalveluun. Katso sivulta tarkemmat tiedot!

Nyt siis kannattaa pirauttaa, oli mielessäsi joku tietty kysymys tai ei. Kaikenlaiset eduthan kannattaa aina hyödyntää, eikö 👍

•••

Sain tänään itseni pitkästä aikaa ulkoilemaan, jopa ihan kävelysauvojen kanssa. Mikä ihaninta – kiitos vapaapäivän, tein sen päivänvalossa, ja jopa aurinko pilkahti 🌞 Testasin samalla kuntoa ja yleistä olotilaani, en nimittäin ole vieläkään päässyt kunnolla flunssasta ja sen sivuseurauksista eroon ☹️ Hieman puuskutin, mutta kohtuudella ja raikas ulkoilma tuntui tekevän tosi hyvää, ainakin päänupille! Väsähdin siitä kyllä ja uunissa ulkoilijaa odotelleen ruoan jälkeen tulikin heti uni 😂 Niinpä kiskaisin pienet päikkärit ja nukuinkin hetken tosi makoisasti!

Loppuviikolla on varmaan edessä pakkosiivousta. Sellaista ilmaa lupaillaan taas, että täytyy olla jo himo ulkoiluun (tai koira), jos viikonloppuna sinne lähtee 😊 No, katsotaan, löytyisikö yksi himoilija edes pikkulenkille myös täältä.

Hyvää ja valaistuvaa loppuviikkoa!

Stella (256)

Kevään merkkejä ilmassa

Helmikuun puoltaväliä vasta mennään, mutta tänä vuonna havainnoidaan jo nyt vaikka minkälaisia kevään merkkejä. Minunkin kevääntuojani ilmestyi eilen: ihana, pirteä lurittelija sen aloitti, nimittäin mustarastas laulelunsa! Ei voi kuin hymyillä, kun sen kuulee ❤️

Päivä pitenee nyt ihan silmissä – riippuu tietysti, missäpäin Suomea asuu, mutta täällä etelämmässä ainakin 😊 Ja aurinkokin on jopa näyttäytynyt muutamana päivänä! Valo on minulle tosi tärkeä, ristiriitainen asia kylläkin. Se kun paljastaa armottomasti kaiken tekemättömän….pyyhkimättömät pölyt, pesemättömät ikkunat ja karvaa vaihtavien kissojen kulkureitit…

Kuten olen jo moneen kertaan maininnut, näillä main ei ole talvea tänä vuonna nähty oikeastaan lainkaan. Jos eilen oltiin kunnolla pakkasella, niin tänään jo sataa vettä. Sitä se on ollut koko ”talvi”. Nyt toivon, ettei talvea enää tulekaan…

On kyllä mielenkiintoista nähdä, millainen on loppuvuoden sää. Tilastollisesti kun lämpötila ja sademäärä tasaantuu aina jossain vaiheessa. Ollaanko taas juhannuksena toppatakki päällä ja keräänkö loppukesästä yhtään marjaa tai sientä 🙄

Aika näyttää ja odottavan aika on pitkä! Siihen oikeaan kevääseenkin kun on vielä matkaa….

Stella (256)

Hyvää ystävänpäivää ❤️

Ystävänpäivä – tai Rakastavaisten päivä, kuten Valentine’s Day on alunperin ollut – ei merkitse minulle korttien, kukkien ja lahjojen odottelua (vaikka tuskin jättäisin vastaanottamasta, jos niin kävisikin 😉). Jos jotain odotan, niin enemmän hymyjä ja muiden huomioonottamista, enemmän kivoja sanoja muille – ja muilta.

Joskus olen pari korttia lähettänyt (nykyään en enää niitäkään) ja joskus miehelleni jonkun sydänsuklaan ostanut (nyt en sitäkään), sillä en ole tässä juhlapäivässä markkinavoimien vietävissä.

Vietä sinäkin huomista Ystävänpäivää haluamallasi tavalla, mutta hymyillään edes enemmän, jooko 😊 Ja mieheni saa ehkä huomenaamulla yhden pusun sijaan kaksi 😉 Ihmetelkööt sitä sitten – ei hän kuitenkaan muista mikä päivä on 😆

Hyvää huomista Ystävänpäivää ❤️

Stella (256)

Hätähousulle voi käydä huonosti

Hihkuin jo muutamaan kertaankin aiemmin uutta innostustani kutomiseen. Vähän liian hätäisesti kuitenkin, itku pitkästä ilosta nimittäin. Eli ei rauhoita neulominen aina Laaman mieltä 😂

Kun ei ole ohjeen mukaisia lankoja tai puikkoja, pitää soveltaa. Niinhän minä usein muutenkin teen. Oikeastaan useimmiten soveltaen kuin ohjeita noudattaen. Myös ruoanlaitossa. Nyt tämä soveltaminen ja liika innokkuus kääntyivät vähän itseäni vastaan. Mitään täysin peruuttamatonta ei tapahtunut, mutta projektit venyvät – ja laantui vähän se intokin….

Pitkävartisesta kuviosukasta tuli liian löysä varrestaan. Olisi se ihan hyvin jalassa vielä pysynyt, mutta ei näyttänyt mielestäni kivalta. Eli purkamaan…..montaa kerrosta se työ ei ole edennyt tämän jälkeen…

Villapaita oli viimeistelyä vaille valmis kun totesin, että hihoista tuli ihan hirveät. Eli purkamaan….Tämä oli työläämpi projekti, sillä hihat olivat jo kiinni, vähän liian hyvin kiinnitettyinä 😂 Tuskanhien siivittämänä sain ne irti ja uusia neulomaan…täytyy vaan toivoa, että lanka riittää, sillä toinen hiha kun ei suostu purkautumaan millään!

Nyt jo naurattaa, mutta kyllä ärräpäitä lenteli, kun manasin omaa hätähousuluonnettani! Nopeasti valmista – ja vielä mitä! Vielä olisi tätä ”talvea” vähän jäljellä, jos ehtisi rauhallisemmalla, mutta järkevämmällä tahdilla saada KELVOLLISTA valmiiksi ennen kesää 😆

Stella (256)

Ps. Laamakuvia jälkijunassa, kuvatoiminto pelittää taas 👍

Historian havinaa valokuvissa

Kyllä Laama tiesi taas 😊 Päivän Laama nimittäin kertoo, että Laama katselee mielellään vanhoja valokuvia. Näin on. Liian usein se kylläkin tapahtuu kesken siivouksen, juuri silloin kun ei tarvittaisi mitään ylimääräisiä katkoksia. Jos annan itselleni periksi, saatan levitellä irtokuvia pitkin lattioita ja unohtua albumien syövereihin. Ja sitten vähän ketuttaa, kun siivousinspiraatio uhkaa mennä ohi ja loppuenergia kuluu levitettyjen valokuvien kasaamiseen 😊

Eilen selviydyin siivousoperaatiosta ilman edellä mainittua hidastetta. Asiaa auttoi se, etten siivonnut yhtään laatikkoa tai kaappia. Siellä kun ne valokuvat majailevat. Ylin tavoite eilisellä oli paikata väliin jääneitä siivouksia ihan yleisesti. Sitä se tauti teetti, rästejä tuli….

Homma saatiin hoidettua – onneksi mies avusti – mutta olo oli kuin maratonin juosseella. Olin aivan voipunut ja voimaton sen jälkeen. En siis olekaan vielä täysin terve 😨 Malttia tarvitaan näemmä vielä levottoman liikkeisiin….

Stella (256)