Itsenäisyyspäivän ajatuksia ja tunnelmia

Toivottavasti Sinun Itsenäisyyspäivän viettosi on ollut yhtä onnistunutta tähän asti kuin mitä minun on ollut! Nautin tässä muutaman ylimääräisen päivän vapaista ja fiilis on levollinen ja rentoutunut, vaikka kylläkin samaan aikaan hieman kiireinen….monen monta puuhaa on työn alla ja to do -listalla, mutta nyt on sentään positiivinen tekemisen meininki. Se ei ole ollut itsestäänselvyys tänä syksynä.

Vapaat alkoivat eilen upealla illalla pitkäaikaisten ystävien seurassa. En muista, koska olisin nauranut niin paljon!!! Tänään olen yrittänyt edistää jouluvalmisteluja. Pikkuhiljaa ja tapani mukaan montaa asiaa samaan aikaan ?

Varsinaisia Itsenäisyyspäivän traditioita minulla ei ole. Kynttilöitä sytyttelin ulos vähän sinne ja tänne. Ne osoittavat arvostustani itsenäiselle Suomelle ja niille, kenen ansiota se on. Ja tämä tämänhetkinen olotilani, levollinen ja hymyilevä, onhan sekin itsenäisyyden ja rauhan ansiota – on hyvä olla!

Tähän loppuun muutama Miina Sillanpään ajatelma. Näinhän se on…

Ihanaa illanjatkoa! Ps. Tänään kannattaa kurkistaa myös www.ennustaja.fi-sivulle, sieltä voi löytyä jotain kivaa…

Stella (256)

Tarina projektista nimeltä Romuhuone osa 3

Olin innostunut ja odottavalla mielellä, kun uusi, toinen elämäni tässä asunnossa alkoi reilut 5 vuotta sitten. Heti ensimmäisten viikkojen aikana saatiin melkein enemmän aikaan kuin edellisten viiden vuoden aikana yhteensä. Juhannuksena juhlittiin uutta lattiaa ja pestiin ikkunoita ?

Vanhaa saatiin paljon peittoon, hyvä niin, sillä uusi kumppanini ei ihan suorilta käsin ollut halukas tänne muuttamaan. Rakkaudesta sen varmaan teki, ja tuossa on onneksi edelleen.

Romuhuone oli elementissään heti. Olihan täällä miltei koko asunto jo valmiiksi ”kalustettu” minun osa-aikaisen muuttoni jäljiltä, ja lisää raahattiin isännän asunnolta, vaikka tosi paljon niistä myytiin, annettiin ja hävitettiinkin. Romuhuoneeseen kasattiin jälleen kerran kaikki se ylimääräinen, joka vasta haki paikkaansa….

Pienen budjetin uudistuksia ollaan tehty matkan varrella aina silloin tällöin ja jossain kohtaa päätin, että Romuhuoneenkin vuoro vielä tulee. PAKKO. Valmistauduttu on, pitkään, sillä tapetit hankin poistomyynnistä melkein 4 vuotta sitten ja täydelliset verhot ovat odotelleet vaatehuoneen hyllyllä 3 vuotta. Kattolistaksi halusin käsinpunottua köyttä. Sen sainkin hankittua – edullisesti – reilu vuosi sitten ?

Tällä välillä Romuhuone sai muutaman kerran ilmeenkohotusta kunnon järjestelystä ja siistimisestä. Se olikin suht ok kunnossa, kunnes anoppi jäämistöä vyöryi meille yhden huoneellisen verran. Pääsyyllinen sen haalimiseen olin minä. Osa löysi paikkansa, osa on mennyt eteenpäin, osa odottaa edelleen, mutta siisti vaihekin tässä välissä oli….kunnes äitini päätti, että lapsuudenkodista viedään omiin koteihin se loppukin tavara, jonka haluaa säästää. Uusi kaaos oli valmis!

Noin vuosi sitten totesin, että ainoa vaihtoehto taitaa olla laittaa Romuhuone kuntoon ja antaa itsensä sen valmistuessa todeta, että ylimääräisestä on päästävä eroon, jos siitä nätin huoneen haluaa.

Tämä uusi taktiikka on tuntunut toimivimmalta. Kuten aiemmin totesin, paniikkikiirettä ei olla pidetty nytkään, mutta menty sentään eteenpäin! Alkuvuodesta jossain työstressin pyörteessä aloin repiä (=nyppiä) tapetteja. Jatkoin sitä aina kun siltä tuntui ja samalla suunnittelin, mitä mihinkin laittaisin. Kesä meni muissa jutuissa ja syksyllä jatkettiin maalin ja liisterin ostolla. Ostoksetkin siis hyvin maltillisia!

Nyt on maalit käytetty, tapetit paikallaan, samoin verhot. Kattoköyteni laitto odottaa tulevaa viikonloppua. Tavaraa ympäriltä on hävinnyt tässä ohessa koko ajan pikkuhiljaa ja moni paikkaansa hakenut on oman kohtansa löytänyt! Nyt Romuhuone alkaa näyttää huoneelta, uskotteko, että on aika ihana tunne! Etenkin kun se on yhdessä tehty. Toinen ollut jokaisessa työvaiheessa ainakin hengessä mukana. Isäntäkin sanoi, että siitä taitaa tulla meidän hienoin huoneemme ?

Ostamista olen vähentänyt paljon, ihan jo taloudellisista syystäkin johtuen, mutta myös siksi, että jopa minä olen todennut kaaoksen lisäävän stressiä ja turhautumista. En haluaisi minimalistista kotia, mutta kyllä kohtuus on kaaosta parempi vaihtoehto!

Onnellisena pitkäaikaisen tavoitteensa saavuttamisesta

Stella (256)

Tarina projektista nimeltä Romuhuone osa 2

Suokaa anteeksi! Huominen on ollut ja mennyt jo moneen kertaan. Lupasin siis edellisessä päivityksessäni jatkaa Romuhuoneen tarinaa heti huomenna, siitä on valitettavasti jo monta päivää. Viime viikko oli älyttömän kiireinen. Oli iltakokouksia, sivutöitä ja lapsenvahtikeikkaa. Siinä ohessa myös Romuhuone-projektikin eteni hieman – ihme kyllä!

Mennään taas uudelleen sinne 10 vuoden taa. Muutin tähän asuntoon tuolloin silloisen mieheni kanssa. Tämä yksikerroksinen, pienehkö tiilitalo vei jostain syystä sydämeni. Meidän budjettiimme ei isompaa ja loistokkaampaa olisi mahtunutkaan, mutta näin jälkikäteen järki olisi tuolloin voinut nostaa päätään vähän enemmän, vikoja ja puutteita löytyy. No olisihan se hinnastakin pitänyt jo päätellä.

Joka tapauksessa asuttavassa kunnossa tämä oli. Pinnat ok, hieman vanhahtavat kyllä. Olisivatpa olleet huonommassa kunnossa, remonttia olisi väkisinkin tehty silloin enemmän kuin yhden huoneen tapetoinnin verran. Välillä jotain ehdotinkin. Vastaus oli, ”senkus teet”. Yksinäni? Kiitti vaan! Kyllähän minä olisin yksinkin jotain pystynyt tekemään ja kiukkupäissäni etenkin, mutta reaktioni oli lamaannus. En saanut aikaiseksi yhtään mitään…Saman vastauksen sain 2-metrisen pensasaidan tuhoamiseen ja moneen muuhun asiaan, jotka olisi ollut kivempi ja helpompi tehdä kaksin. Huomasin, että seinät alkoivat kaatua päälle ja halusin viettää aikaani koko ajan enemmän jossain muualla kuin kotona. Hullua, mutta totta. En vaan viihtynyt täällä. Tässä kohtaa alkoi myös Romuhuoneen totaalinen lamaannus…

Olen keräilijä- ja hamstraajasukua. Ollut aina. Eikä kuulemma kyse ole omasta persoonastani – äitini täti totesi, että se on meidän suvun geeneissä ? Toiselta puoleltakin tuntuu tulleen aika vahvat geenit, joten arvannette, että vaikeaa on! Kaikki (no ei ihan kaikkea, mutta paljon) säästetään. Ainakin kaikki, jolla on jonkinlaista tunnearvoa. Ja sitähän löytyy jo tähänkin ikään mennessä! Ostamista olen viime vuosina vähentänyt todella, todella paljon ja vähän olen kehittynyt tavaran hävittämisessäkin. Myynyt, antanut, kierrättänyt ja heittänyt konkreettisesti pois. Paljon (ja liikaa) on silti jäljellä.

Paljon enemmän sitä kaikkea oli Romuhuoneen alkuaikoina. Romuhuoneesta tulikin sen kaiken ylimääräisen säilytyspaikka ja ”pois silmistä” -huone. Silloin tällöin jossain hirmuisessa energian puuskassa siivosin ja järjestelin sitä edes vähän nätimmäksi, mutta ison osan aikaa se oli ”ovi kiinni” -huone.

Ennen eroa tein ison liikkeen ja muutin kerrostaloon. Jätin suurimman osan tavaroista tänne – maksoinhan koko ajan puolet lainasta ja vakuutuksista – mutta suurin syy oli se, että halusin tänne takaisin, yksin tai uuden miehen kanssa. Päätin, että muuttoni on vain väliaikainen. Ja sitähän se onneksi oli, hieman yli vuoden mittainen matka, jonka aikana tapasin nykyisen mieheni.

Osa 3 seuraavassa päivityksessä! En uskalla luvata HUOMENNA, mutta pian kuitenkin ?

Stella (256)

Tänään oli pakko nostaa kortteja

Tänään oli päivä, jolloin Hyvän mielen kortit suorastaan huusivat kohti itseään. Tottelin ja nostinkin kortteja niin itselleni kuin Sinulle.

Nostin itselleni kaksi voimakorttia antamaan lisäjaksamista ja ehkä jopa uskoa siihen, että asiat kääntyvät parempaan suuntaan. Viime aikoina on nimittäin tuntunut, että melkoista vastatuulta tällä suunnalla…Nämä kortit kääntyivät itselleni: Kiitollisuus – Elämässäsi on asioita, jotka ovat hyvin & Oman voiman tunnistaminen – Minulla on voimaa saavuttaa asiat, joita tarvitsen.

Totta, niin totta taas kerran. Kaikki asiani eivät todellakaan ole päin mäntyä, vaikka huonoina päivinä siltä tuntuukin. Ja kyllä, on minulla vielä voimia ja tahtoakin sinnitellä ja yrittää eteenpäin. Hienoa, että niitä on riittävästi!

Nämä kortit valitsin sinulle. Mikä niistä on sinun – valitse omasi, käännän kortit huomenna näihin samoihin aikoihin.

Toivon todella, että huomenna kääntyvät kortit antavat sinulle iloa, apua ja vinkkejä mennä elämässä eteenpäin. Ja muista katsoa korttien kuvat – niistä saa hyvää mieltä tämän harmaan synkkyyden keskelle!

Tämän kortin käänsin meille kaikille – kyllä se aurinkokin sieltä vielä paistaa! Sateen jälkeen on tähän asti aina jossain vaiheessa tullut pouta ?

Merkityksen kokeminen – Teen asioita, jotka ovat itselleni tärkeitä. Muista siis antaa aikaa itsellesi, siitä saatua voimaa tarvitaan!

Stella (256)

 

Nautintoa kosketuksesta

Jos minulla olisi mahdollisuus, lojuisin erilaisissa hoidoissa varmaan jatkuvasti. Nyt tuollaiset ylellisyydet ovat harvinaista herkkua. Tiedä sitten, nauttisiko niistä enää niin valtavasti, jos ne olisivat jokaviikkoista herkkua.

Kampaajan tuolissa meinaan nukahtaa jo saksien äänestä, se pesu- ja hierontavaihe on ihanaa luksusta! Yhteen aikaan kävi kampaajalla, joka tarkkana tätinä leikkasi hiuksiani miltei tunnin. Osa ystävistäni sanoi, että eivät he olisi tuolissa niin kauaa jaksaneet istua! Minulla ei ollut ongelmia, nautin joka hetkestä, jokaisesta kamman ja käden kosketuksesta.

Hieronnassa en ole käynyt aikoihin! Tarvetta olisi, mutta kassakone päässä raksuttaa, että siellä pitäisi käydä kunnon avun saadakseen useamman kerran. Olen siis jättänyt siihen ensimmäiseenkin menemättä. Valitettavasti.

Isännän saan todella harvoin innostumaan hieromisesta. Televisiota ei kuulemma pysty samaan aikaan kunnolla seuraamaan…niinpä….ei ole tainnut meidän herra lukea yhtään parisuhdeartikkelia…Onneksi minulla on yksi ystävä, jonka käydessä meillä on oikein hemmottelusessio. Viikonlopun aikana hieromme toistemme jalat, kädet, hartiat ja pään vähintään kertaalleen. Harmi, että näemme vain pari kertaa vuodessa, mutta parempi, että edes näin.

Olen kuullut muutaman ihmisen sanovan, ettei tykkää hieronnasta tai muustakaan ”lääppimisestä”. Olen ihmeissäni, mutta jokainen tavallaan. Mielestäni (ja monien tutkimustenkin mukaan) meistä jokainen tarvitsee kosketusta – vaikka hiuksia harjaamalla tai sukkapuikolla sivelemällä, ellei suoraa kosketusta halua antaa tai saada. Kosketuksen positiiviset hyödyt ovat valtavat!

Mistä tällaisen hemmottelun muodosta sinä pidät eniten? Minun on pakko sanoa ainakin nämä kaksi: päähieronta ja vyöhyketerapeuttinen jalkahieronta! Ihania molemmat ? Ei niin täydellistä, mutta taidanpa harrastaa omahemmottelua ja tehdä noita molempia itselleni vielä tänään…

Tsemppiä taas huomenna edessä olevaan arkeen!

Stella (256)