Kampanja käynnissä juuri nyt!

Nyt on pitkästä aikaa kampanjan aika! Tänään torstaina klo 17 eteenpäin voit hyödyntää 7 ilmaisminuuttia soittamalla ennustaja24.fi-puhelinpalveluun. Katso sivulta tarkemmat tiedot!

Nyt siis kannattaa pirauttaa, oli mielessäsi joku tietty kysymys tai ei. Kaikenlaiset eduthan kannattaa aina hyödyntää, eikö ?

•••

Sain tänään itseni pitkästä aikaa ulkoilemaan, jopa ihan kävelysauvojen kanssa. Mikä ihaninta – kiitos vapaapäivän, tein sen päivänvalossa, ja jopa aurinko pilkahti ? Testasin samalla kuntoa ja yleistä olotilaani, en nimittäin ole vieläkään päässyt kunnolla flunssasta ja sen sivuseurauksista eroon ☹️ Hieman puuskutin, mutta kohtuudella ja raikas ulkoilma tuntui tekevän tosi hyvää, ainakin päänupille! Väsähdin siitä kyllä ja uunissa ulkoilijaa odotelleen ruoan jälkeen tulikin heti uni ? Niinpä kiskaisin pienet päikkärit ja nukuinkin hetken tosi makoisasti!

Loppuviikolla on varmaan edessä pakkosiivousta. Sellaista ilmaa lupaillaan taas, että täytyy olla jo himo ulkoiluun (tai koira), jos viikonloppuna sinne lähtee ? No, katsotaan, löytyisikö yksi himoilija edes pikkulenkille myös täältä.

Hyvää ja valaistuvaa loppuviikkoa!

Stella (256)

Viikon laamaa pukkaa

Hei taas pitkästä aikaa! Arkiviikot tuntuvat olevan niin hektisiä, että taas kerran vasta nyt työviikon jälkeen sain rauhoituttua ja avattua tämän blogin. Kuvatoiminto ei näytä edelleenkään toimivan, joten viikon laamapläjäys täytyy valitettavasti jälleen suorittaa vain sanallisessa muodossa.

Koska viikko tosiaan oli mitä oli, ajattelin, että laaman viisauksilla täytyy aloittaa viikonloppu. Otin kirjan käteen ja avasin summamutikassa ”oikean” kohdan. Ja naurahdin itsekseni, sillä jälleen kerran se osui paremmin kuin hyvin kohdilleen. Tekstinä siinä oli ”Laaman stressipallo joutuu kovalle koetukselle” ja kuvasivulla on piirroskuva joogaavasta laamasta ja salin seinällä Laamajoogaa-juliste ?

Todellisuudessa jooga pelasti tämän työviikon. Tiistaina nimittäin sanoin kotonakin, että tää viikko ei lopu koskaan. Keskiviikkona alkoi jooga joulutauon jälkeen ja nyt ollaan jo perjantaissa ? Keskiviikon jooga oli ihana rauhoittumishetki ja tuli enemmän kuin tarpeeseen! Onneksi edes tässä asiassa sain itsestäni irti jonkinlaista pitkäjänteisyyttä ja ilmoittauduin myös kevään kurssille.

Viikonlopulta odotan ja toivon kivaa ulkoilusäätä, joten mukavan viikonlopun toivotuksin

Stella (256)

Ole laama…ja löydä sisäinen rauha

Ei päästykään joulusta ihan vielä ohi – joulupukki nimittäin toi minulle Sarah Fordin pikkukirjasen Ole laama ja löydä sisäinen rauha.

Välillä olo on kuin laamalla, mutta tunnustan, että kovin positiivisia fiiliksiä en tuolloin ole tuntenut. Lähinnä laiskaa lamaannusta ja muuta vastaavaa.

Olen ollut väärässä. Pahasti. Tai ainakin yhdistänyt olotilani aivan väärään eläimeen! Ford nimittäin aloittaa kirjasensa näin: Ole sinäkin Laama, lempeä ja hyväntahtoinen tyyneyden lähettiläs! Laama on ystävällinen, avulias, rento ja rauhaa rakastava. Laamaa eivät pienet vastoinkäymiset lannista, sillä se rakastaa elämää karvoineen kaikkineen.

Jonkinlainen ADHD-piirteitä omaava henkilö varmasti aukoisi kirjaa sieltä sun täältä, lukematta takakantta tai aloittamatta ainakaan alusta. Toimin puolittain näin: luin takakannen ja innostuin, sen jälkeen tein random-hyppyjä eri aukeamille ? Tästä kirjasta tulette kuulemaan vielä – eli lukemaan otteita blogissani!

Ensimmäinen oppi on: Hengitä nyt syvään ja ryhdy oman elämäsi laamaksi ?

Stella (256)

Tuliaisia itselle

Käytin tänään Pikku-Prinsessani (nuorimman kissani) eläinlääkärissä. Laskeskelin, että yli 60 km:n matkasta per suunta huolimatta reissu kannattaa rahallisesti. Etenkin, kun olin kyseisestä eläinlääkäristäkin kuullut ainoastaan kehuja. Uskotteko, että minua vähän jännitti! Leikkaus (sterilaatio) on kuitenkin aina leikkaus, eikä siihen ja nukutukseen liittyvistä komplikaatioista voi koskaan tietää…

Kaikki meni kuitenkin onneksi hyvin ja koko reissuun aikaa vajaa 3 tuntia ? Odotteluaikana kävin shoppailemassa paikallisen pikkukeskustan ruokakaupassa ja mukaan tarttui ”tuliaisena” itselle -50 %:n joulukaktus ? Mikään ihan kuoleman kourissa oleva kukka se ei ollut, joten uskoisin siitä olevan iloa jo piankin ?

Jouluvalmisteluissa on (luova) tauko….paketit ja kortit sain tänään postiin, siinä tämän päivän joulusaldo. En tiedä, jaksanko ennen viikonloppua (ja LOMAA) iltaisin tehdäkään juuri mitään. No, onko sen väliä – vähän kiire loppumetreillä taas tulee (niin monta joulupussukkaa vielä toimittamatta muiden hommien lisäksi), mutta se on ihan normaalia ?

Kolme yötä lomaan on….

Stella (256)

Tonttulassa pitää kiirettä

Jouluun on enää reilu viikko aikaa, joten ei ihme, että tonttulassa alkaa olla kiire ? Varmaan muuallakin jo liikkeellä tätä samaa vaivaa, mutta niin on minunkin tonttutehtaassani. Siellä vaan aputonttuja on melko vähän ?

Eilen lähti mukanamme ensimmäinen autollinen viemisiä – kirjaimellisesti autollinen – takapenkki nimittäin oli niin täynnä tavaraa, että oksat pois! No, eivät ne kaikki tavarat joululahjoja olleet, vanhempieni luokse tulimme viikonlopun viettoon ja ennakkojoulua viettämään. Heillekin oli kyllä jotain pientä, samoin muutamille lähisukulaisilleni ja yksi isompi kassillinen veljeni perheelle, minne vanhempani lähtevät oikeaa joulua viettämään.

Mieheni sanoin: kyllä sä oot lapsellinen ? Allekirjoitan ja myönnän tuon – hieman hupsu joulutonttu olen ?

Eilen tosiaan vietimme ”aattoa”: oli kinkut, rosollit ja laatikot! Ja oli hyvää! Tänä aamuna oli ihana huomata ulos katsoessa, että sataa lunta! Mikä ihana valkeus siitä tuleekaan ❤️

Stella (256)

Pian 30 vuotta yhteistä matkaa

Vanhemmilleni tulee ensi vuonna täyteen 50 vuotta avioliitossa. Minä en siihen koskaan pääse, koska en tähän päivään mennessä ole naimisiin ”ehtinyt”. Vaikka heti toimisin, tuskin siihen kolmeenkymmeneen vuoteenkaan, mikä minulle ja pitkäaikaisimmalle ystävälleni tulee pian täyteen.

Tämä ystävä vieraili luonani viikonloppuna. Me entiset bilehileet emme enää nykyään jaksa, emmekä viitsi liikahtaa sohvalta saunaa pidemmälle ? Ikä on ilmeisesti tehnyt tehtävänsä ja ihan hyvä niin.

Olimme aikoinamme kuin paita ja perse. Koulun lisäksi myös vapaa-ajalla olimme koko ajan yhdessä menossa ja vähän väliä soittelemassa kuulumisia. Niin kuin hetken näkemättömyys olisi tuonut jo jotain uutta ? Jossain vaiheessa tuo liian tiivis yhdessäolo alkoi tosiasiassa jo rasittaa, etenkin minua, ja kaipasin etäisyyttä.

Suoraan sanoen siinä oli yksi syy siihen, että hakeuduin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Se ei ollut ainoa syy, mutta hyvä syy saada hieman välimatkaa. Se oli oikea ja onnistunut ratkaisu. Tuskin muutoin olisimme enää tänä päivänä tekemisissä. Emme ainakaan näin läheisinä ystävinä. Emme näe kuin joitain kertoja vuodessa – muutaman viikonlopun hän viettää meillä ja lisäksi treffaamme pikaisesti kerran tai pari. Tottakai myös soittelemme, mutta sitäkin teemme hillitymmin ja hallituskin kuin joskus muinoin…..

Muistatko hologrammikortit? Pienet tulitikkuaskin kokoiset tai isommat, postikortin kokoiset? Nykyiseltä nimeltään varmaan 3D-tai kolmiulotteinen kortti on oikeampi nimitys. Tämä kuvan nallekortti on A4-kokoinen sellainen. Sen sain tänä viikonloppuna tältä ystävältäni. Ihana, eikö olekin ❤️ Se on nyt kunniapaikalla pakastimen ovessa. Siitä näen sen monen monta kertaa päivässä.

Stella (256)

Kiitos ja kehu, ne eivät kulu

Havahduin tänään töissä siihen, että viime aikoina sähköpostiin on tullut tavanomaista useammin ja runsaammin vastausviestejä, joissa kiitetään neuvomisesta, jonkun asian hoitamisen muistuttamisesta, homman nopeasta hoitamisesta, joustavuudesta tai muusta vastaavasta. Jo jokin aika sitten kiinnitin siihen huomiota, mutta en näin vahvasti kuin tänään.

Havahduin tähän sen jälkeen, kun eräs samalla käytävällä oleva työkaveri kävi ovella sanomassa kiitoksensa ääneen. Kehujen saaja oli melko tuore, nuori harjoittelijapoikamme, joka silminnähden punastui saamastaan positiivisesta palautteesta.

Silloin onneksi minäkin sain avattua suuni (kerrankin oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa) ja totesin ääneen hieman ihmetellenkin tuon ensimmäisen huomioni.

Ihmeissäni olen eniten siksi, että meillä on töissä kaikilla ollut tosi rankka syksy….koko vuosi….jo viimeiset vuodet….Mistä tämä yhtäkkinen positiivisuus on tullut? Joku nappiko on nyt painettu päälle, minkä avulla ihmistenvälinen hyvä saisi lisää vahvuutta vaikeuksien keskelle?!

Ehkä ja hyvä niin, vaikka tajusinkin jossain vaiheessa olevani ehkä ”osasyyllinen” tähän muutokseen. Laitoin nimittäin ihan itse jokin aika sitten joitakin sähköposteja melko laajalle joukolle, joissa muun asian ohessa julkisesti kiitin jotakuta vastaanottajista hyvin hoidetusta hommasta.

Hyvä näemmä kiertää – positiivista ympyrää ?

Stella (256)

Nykytekniikka saa välimatkat lyhentymään

Vaikka vakityössäni olen päivittäin tekemisessä nykytekniikan kanssa ja koen olevan kohtalaisen tietoinenkin siinä, missä mennään, osaa kehitys yllättää minut koko ajan. En siis väitä osaavani käyttää tätä kaikkea, vaikka tiedostankin, en todellakaan! Tunnen itseni tosi vanhaksi ja tyhmäksikin jatkuvasti ?

Se en esimerkiksi ollut minä, joka ehdotti videopuheluita. Se oli tuolloin vielä 4-vuotias siskontyttöni, joka halusi soittaa tädille. Eikä mitään tavallisista puhelua, vaan videopuhelun ? Tyttö täyttää pian kuusi ja yhä useammin huomaan, että neiti on päässyt äidin puhelimeen käsiksi (luvalla kyllä ilmeisimmin), koska Facebookini täyttyy yhtäkkiä erilaisista hymiöistä ja kuvamanipulaatioista….ja välillä myös vastaamattomista videopuhelupyynnöistä ?

Oli upea tutustua heidän uuteen kotiinsakin viime talvena livekuvan välityksellä. Hahmotin todella kivasti sen, millaista siellä on. Usein nykyäänkin lapset juoksevat pihalla puhelimen kanssa ja esittelevät milloin mitäkin uutta juttua tai tekelettä siellä. Oma puhelimeni on sen verran huono, että täältä päästä ei lähde kovin hyvää kuvaa. Tänäänkin kyllä totesin, että se ei ehkä haittaa yhtään. Tai haittaisi se sitten, jos yrittäisin esitellä jotain muutakin kuin omaa naamaani ?

Keskinäistä välimatkaamme nämä puhelut ovat ihanasti lyhentäneet. Se helpottaa minua valtavasti. Nyt ei jää täti näille lapsille täysin vieraaksi, vaikka ei usein kasvotusten nähdäkään. Tämän saman tekniikan kun vielä saisin upotettua veljeni perheen arkeen….ääneen on nyt sanottu tämäkin, toivottavasti tepsii ?

Stella (256)

Metsäterapiaa ja mieli kiittää

Tulipa taas tänään aimo annos metsäterapiaa! Ihan aamulla ei tänään lähdetty liikkeelle, joten oli selvääkin, että kotiudumme vasta myöhemmin iltapäivällä. Loppujen lopuksi paluu oli ennemmin vasta alkuillan puolella ? Monta tuntia meni metsässäkin, mutta perkasimme sienet autolla ja osan veimme uusiin koteihin jo matkalla. Autossa meinasikin tulla jo uni, kun loput eväät olivat vatsassa ja puhallin lämmitti matkalaisia…

Eväät ovat yksi näiden meidän reissujemme must juttu. Niitä täytyy olla ja mieluummin paljon! Tänäänkään ei mitää tarvinnut viedä kotiin, vaikka lähtiessä näytti, että näihin hukutaan ?

Kyllä syksyinen metsä on upea! On värejä, monimuotoista luontoa, raikasta ja puhdasta ilmaa sekä tänäänkin sieniä! Ikävä kyllä myös niitä ällöttäviä hirvikärpäsiäkin, mutta ei onneksi inhotukseen asti. Sellaisiakin vuosia on koettu, ja niiden vuosien reissuilla on alkanut olla ilo kaukana!

Sää suosi, kuten miltei aina, kun olemme tällä samalla porukalla olleet liikkeellä. Miltei mystistä, sillä tälle päivällekin oli luvattu aikamoisia sateita. Kuulemma oli rankasti satanutkin, mutta ei meidän reitillämme ?

Mieli lepää nyt, olo on melko raukea. Loppuilta taitaakin mennä ihan vaan sohvalla, käsityön ja urheilun katsomisen merkeissä – nyt kun ei tarvitse alkaa sieniä putsaamaankaan! Jes! Ja mikä parasta, huomenna on VAPAAPÄIVÄ!

Stella (256)

Bää….ei hetkeen lisää lampaankääpää…kiitos ?

Stella, sienihullunakin tunnettu, pisti taas itsensä liemeen ”lievällä” ahneudellaan. No, samalla tuli tehtyä kymmenisen ihmistä iloiseksi, joten kaikki kuitenkin hyvin ?

Kävin pari viikkoa sitten eräässä vakimetsässä lähinnä vasta tilannetarkistuksella – suppilovahverotilannetta siis. Ihan hyvältä näytti ja lampaankääpää lähti silloinkin mukaan pari ämpärillistä.

Täällä oli tässä välissä muutama tosi kylmä yö, kävi oikein kunnolla pakkasella. Keräämättä jääneet lampaankäävät meinasivat tulla jo uniinkin ja eräänä iltana tällä viikolla päätin, että taitaa olla viimeinen hetki käydä pelastamassa ne loputkin.

ONNEKSI mukana oli parin ämpärin lisäksi varapusseja, JOS sattuisi runsaskin saalis löytymään. Ja onneksi oli, sillä metsässä edessäni avautui valkoinen taivas – lampaankääpätaivas ? Todella pieneltä alalta keräsin, keräsin ja keräsin, ja selkä vääränä raahasin saaliini autoon. Aikaa ei mennyt edes kahta tuntia. Mutta siitähän se työ vasta alkoikin….niiden putsaaminen….

…se ilta meni pikkutunneille…

….tunti seuraavana aamuna ennen töihin lähtöä….

….pari tuntia töiden jälkeen ennen vanhempieni luo lähtöä…

….ja koko loppuilta pikkutunneille yhdessä äitini kanssa…

Tuossa välissä toimittelin putsattua sientä niitä kaivanneille, tungin omaan pakkaseen ja loput vanhemmilleni. Kaikki siis saatiin hyödynnettyä, vaikka välissä pelkäsin jo jotain muuta!

Yöllä äitini kanssa totesimme, että bää, ei hetkeen enää lisää lampaankääpää. Menihän siinä vajaa vuorokausi ja löysin itseni yllättäen perkaamasta sieniä yhdessä äitini kanssa ? Ja kyllä, meillä oli jälleen myös lampaankääpää – mutta onneksi vain muutama ?

Pitäkää vaan vähän hulluna, ei mene kauaksi totuudesta ? Mutta ei tarvitse miettiä sitäkään, mistä olen tämän hulluuteni perinyt. Geeneissähän se on tullut.

Ja tähän loppuun voin kruunuksi kertoa, että huomenna on edessä SIENIREISSU ? Tähtäimessä tällä kertaa suppilovahverotaivas. En tiedä, miten käy, jos muutama bää osuu silmiini. Todennäköisesti löydän ne illalla kotoani…

Stella (256)