Mahdollisuuksia, hyviä asioita ja ihmissuhteita

Nyt tunnustan ihan näin julkisesti, että eilen oli vähän huono päivä. Niin töissä kuin muutenkin. Edes ihana sää ei eilen auttanut. No, tänään onneksi paljon parempi fiilis! Nämä kortit olisi pitänyt nostaa jo eilen, mutta tein sen vasta tänään…Hyvän mielen korttien mukaan tarvitsen ja minun pitää panostaa näihin asioihin (voi sopia myös sinun tilanteeseesi…):

  • Uteliaisuus (kortin tekstinä Elämä on täynnä mahdollisuuksia)
  • Kiitollisuus (Elämässäni on asioita, jotka ovat hyvin)
  • Ihmissuhteiden vaaliminen (Ylläpidän ihmissuhteita, joista saan voimaa ja energiaa)

Totta, niin totta…näistä eiliseen sopii etenkin tuo keskimmäinen, muut talletettava lähimuistiin! Siinä kiukun ja tuskan pyörteessä olisi ollut ihan terveellistä muistaa tuo, että ei kaikki niin huonosti elämässäni olekaan, vaikka jotkut asiat vähän tökkivät ja potkivatkin…

Ihan hyvä välillä joutua pysähtymään, mutta toivottavasti tällä eilisen huonolla päivällä mennään taas pitkälle ennen seuraavaa samanlaista. Silloin ei ole kenelläkään kivaa 😊

Parempaa viikon jatkoa meille kaikille ja soitellaan!

Stella (256)

Järki vai tunne

Tämän Järki vai tunne -probleeman kanssa painin jatkuvasti. Etenkin näin vuodenvaihteen tienoilla tulee mietittyä (järjellä) asioita ja mahdollisia lupauksia, joita voisi tehdä. Tunne-minäni tietää jo siinä vaiheessa, että voitto tulee taas, mukavuudenhalu tai joku muu fiilisosasto voittaa jälleen. Lopulta en siis juuri koskaan tee mitään uudenvuodenlupauksia.

Hyvä vai huono asia, riippuu keneltä kysyy. Mukavuudenhaluinen minäni luottaa aina siihen, että pystyn ilman erillisiä lupauksiakin tekemään hyviä korjausliikkeitä vuoden aikana. Osittain näin onkin, mutta nopealiikkeisen ja ajoittain lyhytjänteisen luonteeni vuoksi tiedän tällä lupaamattomuudellani vain helpottavani ainakin henkistä elämääni….huh, sentään sitä! Elän usein niin hetkessä, että jokin karkkilakkolupaus ja sen todennäköinen rikkoontuminen voisi hajottaa maailmani hetkeksi: en pystynyt siihen taaskaan. Kuulostaa hölmöltä, mutta minullahan on se lapsen mieli…

Olenkin oikeastaan päättänyt olla lupaamatta etukäteen mitään. Pessimisti ei pettyisi, mutta minähän en ole sellainen. Haluaisin ja haluankin nähdä kaikessa onnistumisia ja hyvää. Vaikeinta se on omalla kohdalla. Muita pystyn kyllä psyykkaamaan ja kannustamaan, hyvällä mielellä ja onnistuneesti – notkahdus voi tulla omalla kohdalla. Ei, en ole mitenkään katkera, lähinnä huvittunut. Ehkä itsensä kanssa on liian liki ja tuntee itsensä niin hyvin, ettei siihen vaan pysty. Sama koskee itselle ennustamista. Ei onnistu, kortit eivät näytä juuri mitään. Olen liian lähellä itseäni.

Pitäisikö tämän ympäripyöreän vuodatuksen jälkeen tehdä joku yhteenveto tai loppupäätelmä? Hmm….Carpe diem – Tartu hetkeen – älä suunnittele liikaa, päästä tunne mukaan, mutta pidä myös järki lähettyvillä!

Näillä ajatuksilla eteenpäin <3

Stella