Category: Onnistuminen

Posted on

Sitä saa, mitä tilaa…

Olin eilen taas sienireissulla. Nyt erittäin ennakoimattomalla sellaisella. Kuulin edellisenä iltana, että meille oltaisiin seuraavana aamuna tuomassa pari huonekalua, joita emme itse olisi saaneet haettuakaan. Tiesin, että siinä perheessä tykätään sienistä, joten olihan minun pakko lähteä pikaiselle etsintäkierrokselle, että saisi edes pienen kiitospussin annettua. Vettäkin satoi kotoa lähtiessä melko rankasti, kuinkas muutenkaan.

Lähdin yksinäni liikenteeseen ja yllättävän usein yllätän silloin itseni mutisemasta vähintäänkin puoliääneen. Sitä sadetta tietysti manasin jo matkalla ja toivoin sen rauhoittuvan, etten ihan läpimäräksi kastuisi, vaikka tuntitolkulla nyt ei ollut tarkoitus metsässä ollakaan. Ja kuinkas ollakaan. N. puoli kilometriä ennen määränpäätä päättyi sade ja säilyin kuivana!

Metsässä hieman pettyneenä totesin, etten ollut oppinut viime vuodesta mitään. Sillä alueella suppilovahverot ovat jostain syystä kasvussa todella myöhään. Pääosa oli vielä tosi pientä, yksittäisiä isojen sienten ryppäitä löytyi vahingossa.

Jonkun verran olin sieniä löytänyt, mutta vähän lisää vielä kaipailin ja olin jo matkalla autolle. Totesin ääneen, että ”kolme kunnon rypästä vielä ja sitten olen tyytyväinen”. Varmaan arvaatte, miten kävi….pienin välimatkoin sain kolme kertaa kerätä sienet kunnon ryppäästä! Silloin naurahdin, että saa se neljäskin vielä tulla. Ja sehän tuli ?

Usko tai älä, ”saat sitä, mitä pyydät” pitää yllättävänkin usein paikkansa. Oletko kokeillut? Ellet, suosittelen kokeilemaan. Ja jos olet, mutta pettynyt tulokseen, pyydä seuraavaksi jotain pienempää ja konkreettisempaa.

Tässä vertauksessa pyytäminen ja toivominen on omasta mielestäni sama asia. Niin asiat ovat ainakin minulle toteutuneet. Kirjan lukemisesta on jo kauan, mutta eiköhän tätä samaa Rhonda Byrne kirjoissaan tuonut ihmisten tietoisuuteen, hän käytti käsitettä ääneen puhumisen voima.

Sain siis kuin sainkin tänään annettua sieniä kiitokseksi, ja ihan kivan pussillisen! Nämä elämän pienet ilot ovat niitä, joista pyytäminen ja toivominen kannattaa aloittaa ❤️

Stella (256)

Posted on

Metsäterapiaa ja mieli kiittää

Tulipa taas tänään aimo annos metsäterapiaa! Ihan aamulla ei tänään lähdetty liikkeelle, joten oli selvääkin, että kotiudumme vasta myöhemmin iltapäivällä. Loppujen lopuksi paluu oli ennemmin vasta alkuillan puolella ? Monta tuntia meni metsässäkin, mutta perkasimme sienet autolla ja osan veimme uusiin koteihin jo matkalla. Autossa meinasikin tulla jo uni, kun loput eväät olivat vatsassa ja puhallin lämmitti matkalaisia…

Eväät ovat yksi näiden meidän reissujemme must juttu. Niitä täytyy olla ja mieluummin paljon! Tänäänkään ei mitää tarvinnut viedä kotiin, vaikka lähtiessä näytti, että näihin hukutaan ?

Kyllä syksyinen metsä on upea! On värejä, monimuotoista luontoa, raikasta ja puhdasta ilmaa sekä tänäänkin sieniä! Ikävä kyllä myös niitä ällöttäviä hirvikärpäsiäkin, mutta ei onneksi inhotukseen asti. Sellaisiakin vuosia on koettu, ja niiden vuosien reissuilla on alkanut olla ilo kaukana!

Sää suosi, kuten miltei aina, kun olemme tällä samalla porukalla olleet liikkeellä. Miltei mystistä, sillä tälle päivällekin oli luvattu aikamoisia sateita. Kuulemma oli rankasti satanutkin, mutta ei meidän reitillämme ?

Mieli lepää nyt, olo on melko raukea. Loppuilta taitaakin mennä ihan vaan sohvalla, käsityön ja urheilun katsomisen merkeissä – nyt kun ei tarvitse alkaa sieniä putsaamaankaan! Jes! Ja mikä parasta, huomenna on VAPAAPÄIVÄ!

Stella (256)

Posted on

Negatiivisuus tarttuu, onneksi myös positiivisuus

Olin eilen eräällä myynti- ja markkinointiluennolla, jossa sivuttiin myös erityyppisiä ihmisiä, negatiivisuutta ja positiivisuutta. Miten sattuikaan, sillä olen tuota samaa asiaa mietiskellyt viime viikkojen aikana useampaan otteeseen ja muistojakin palautui mieleeni.

Oletko itse huomannut, miten negatiivisuus tarttuu? Ei pisaratartuntana, mutta silloin kyllä, jos viettää enemmänkin aikaa ihmisen kanssa, joka ajattelee syystä tai toisesta lähes kaiken negatiivisuuden kautta. Jonkin ajat kuluttua huomaat (jos edes itse sitä enää huomaat), että itselläsikin on likimain KAIKKI ja AINA huonosti. Se rasittaa ja väsyttää.

Oli aika, jolloin elin parisuhteessa, jossa asiat olivat näin. Samaistuin, ja ellen nyt ihan negatiiviseksi muuttunut, niin kyyniseksi ainakin.

Lähdin samoihin aikoihin mukaan erääseen liiketoimintaan, jossa seminaareissa motivoitiin ja kannustettiin positiivisuuteen. Muistan elävästi ensimmäisen seminaarin, meinasin lähteä kesken pois. Suorastaan ällötti se yliamerikkalainen hypetys ja positiivisuus.

Kotona tajusin, että juuri sitähän minä tarvitsin, positiivisuutta elämääni. Siksi se tuntui niin iljettävältä. Oli tarve mennä silloisen mukavuusalueen eli negatiivisuualueen ulkopuolelle ja se ei ole koskaan kivaa tai ainakaan helppoa.

Olin vuosikausia mukana kyseisessä liiketoiminnassa. Rikastuin vain henkisesti, mutta se olikin tärkeintä. Opin oikein odottamaan seminaareja ja nautin niiden tuomasta flow-tilasta, joka jatkui vaihtelevan pitkälle – riippuen kuka tai mikä sen torppasi. Mutta vuosien aikana huomasin vahvistuvani ihmisenäkin, opin ajattelemaan positiivisuuden kautta kyynisyyden sijaan.

Varsinainen liiketoiminta on jo nyt taaksejäänyttä elämää, mutta pysyvän jäljen se jätti. Positiivisen jäljen ❤️

Stella (256)

Posted on

Sienihullu sekosi…taas…

Jos ei ensi yönä tule uni, niin ihmettelen! Sen verran reippaasti tuli liikuttua ja happea haukattua tänään. Ja painojakin nosteltua, oli raskaat kantamukset paikka paikoin ? Uni meinasi iskeä jo kotimatkalla ? Olin – yllätys, yllätys – sienireissulla.

Tiesin, ettei tämän päivän reissusta tule mitään piipahdusta, mutta täysi pimeyshän se ehti iskeä ennen kuin kotiin asti pääsin. En sentään aamulla lähtenyt, mutta ehti mehut mennä tuossakin ajassa ?

Olin liikkellä vakisienestyskavereideni kanssa eli minä, äiti & lapsi (ystäväni aikuisen lapsensa kanssa) ja kruununa koira, joka likimain jumaloi minua – tai ainakin kovasti fanittaa ? En näe tätä koiraa juuri muulloin kuin syksyisin, mutta ensimmäisestä kohtaamisesta lähtien poika on ”ominut” minut!

Mutta itse reissuun…..kuten sanonta kuuluu, ahneella on paskainen loppu. Siltä hieman tuntuu nyt! Olen nimittäin yrittänyt jankuttaa itselleni, että älä ahnehdi, äläkä kerää yhdellä kerralla montaa eri lajiketta. Mutta, mutta, kaikki tämä unohtui tänään ja kotona odottaa nyt aika läjä erilaisia sieniä ?

Puolustauduin itselleni sillä, että olimme kohtalaisen kaukana kotoa, eikä niissä metsissä ehditä montaa kertaa syksyssä käydä. Ja kun muutamia vähän erikoisempia löytöjä tekee, ei niitä voi jättää ottamatta, eihän ? Kuten kuvassa olevat ihanan puhtaat mustavahakkaat kavereineen, samoin parit mustatorvisienet ja tietysti syksyn ekat suppilovahverot oli pakko napata mukaan….

Tällaista se sienihullun elämä on, enkä suinkaan ole edes pahimmasta päästä!

Stella (256)

Posted on

Syksy on uusien harrastusten aikaa

Toistan taas itseäni toteamalla, että töissä on pitänyt ihan hurjaa kiirettä. Liian kiirettä. Lisäksi tähän samaan saumaan on osunut paljon myös muita menoja ja ohjelmaa niin, että välillä on meinannut läkähtyä! Osittain saa syyttää ihan vaan itseään – osa näistä on selkeästi eteenpäin siirrettyjä ja taas siirrettyjä juttuja, jotka on ollut nyt ns. vaan pakko hoitaa….

Tästä kiireestä on ajoittain oman itseni lisäksi kärsinyt ainakin koti, blogi ja ennustuslinjalla työskentely – ehkä vähän myös mieheni ja kissat ? Onneksi eilisen menon järjestin ihan vain miestäni ajatellen ja kävimme leffassa – saimme nähdä vasta ylihuomenna ensi-iltaan tulevan Olen suomalainen -elokuvan ennakkoon!

Mutta paluu otsikkoon! Monille väriä elämään tuo syksyllä alkava uusi harrastus tai ainakin sellainen, joka kesätauon jälkeen käynnistyy uudelleen. Itselläni on varsinaisesta harrastamisesta jo jonkun verran aikaa, tänä syksynä oli sellaisen aloittamisen aika!

Työkaveri sai yllytettyä ilmoittautumaan joogaan. Ja heti tietysti jatkoryhmään – eihän alkeiskurssistani ole kuin n. 10 vuotta aikaa ? No, tämä ryhmä valikoitui aikataulullisista syistä ja onneksi tämän ensimmäisen kerran jälkeen jäi tunne, että kehtaan sinne mennä ensi viikollakin ? Hieno fiilis tuli myös siitä, miten olen näinä vuosina oppinut vain olemaan ja todellakin rentoutumaan. Muistan, miten silloin joskus muinoin en meinannut loppurentoutustakaan pystyä olemaan paikallani. Nyt pystyin ja helposti!

Onnistumisen tunteita teille muillekin toivottaen

Stella (256)

Posted on

Elämäni paras taikina

Noin kaksi viikkoa olen makustellut suussani mustikkapullan makua ja moneen kertaan ääneenkin sanonut, että pitäisikö tehdä….tänään oli sitten vihdoin se päivä, että pääsin suunnitelmista tekoihin!

Fiilisihminen kun olen, tuntui tämä houkuttelevammalta vaihtoehdolta kuin imurointi tai nurmikon leikkuu, jotka nyt sitten odottavat – ehkä huomista…Molempien asioiden siirtymiselle oli hyvä (teko)syy: imurinpussi taitaa olla tosi täysi ja vaihtopussit ovat vielä kaupassa….Ruohonleikkuuta siirsi ”tosi kylmä ilma ja kauhea tuuli” ?

Olen mielestäni ihan kohtuullisen kätevä ja pätevä kokki ja leipojakin, mutta pullan leipojana en todellakaan anna itselleni kummoisia pisteitä. Aina ne on syötyä tullut, mutta leipomistauot ovat olleet pitkiä, koska edellisen yrityskerran tulos ei ole oikein itseäni tyydyttänyt. Joskus taikina on taistellut vastaan jo vaivaamisvaiheessa, toisinaan kohonnut taikina lässähtää käsittelyvaiheessa ja joitain kertoina mitään loppukuohkeutta ei uunikaan anna….

Mutta tänään tapahtui jotain kummallista, kaikki nämä vaiheet menivät kuin unelma! Jo vaivatessa huomasin, että taikinasta tulee hyvä, ja se nousikin hienosti – eikä lässähtänyt kun pullia pyörittelin! Uunissakin kohosivat vielä kivasti, enkä edes polttanut niitä ?

Mustikka-rahkapullista tuli siis tosi hyviä – ja riittävät varmasti pariksi päivää kahdelle ihmiselle – ehkä jopa pakkaseen asti ? Eikä haittaa, vaikkei riittäisikään. Tämän onnistumisen jälkeen voi leipomisinto tulla vähän edelliskertoja nopeammin.

Mutta tärkeintä tässä oli onnistumisen ilo – eli yksi lisä sarjassamme elämän pienetsuuret ilot!

Stella (256)

Posted on

Markkinoilla on tunnelmaa!

Markkinoilla ja etenkin kesäsellaisilla tunnelmaa ja kävijöitä riittää, etenkin, jos sää niitä hellii. Nyt helli. Olin nyt toisena perättäisenä kesänä apulaisena eräässä kahden päivän markkinatapahtumassa. Nyt olo on onnellisen väsynyt ja toimistotyöläisen lihakset kipeänä ? Hieno kokemus se taas kerran oli!

Tarjolla oli vaikka mitä: löytyi mansikkaa, perunaa, leipää, pullaa ja muuta valmista tai jonkin verran valmistusta vaativaa syötävää. Oli lelukojua, sekametelikojua, taidetta ja muuta käsityötä. Varmasti jokaiselle jotain, ainakin katseltavaksi asti, ellei jopa ostoksiin. Näin se tuollakin meni. Osa oli selvästi vain kiertelemässä ja nauttimassa siitä tunnelmasta, osa liikkeellä melko paksunkin lompakon kanssa tekemässä normaalista poikkeavia ostoksia ja tukemassa pienyrittäjiä ja itse tapahtumaa.

Jostain kumman syystä höyhenet ovat olleet elämässäni vahvasti läsnä jo jonkin aikaa, sekä livenä että kuvioinakin. Keväällä ostamissani sisustustyynyissäkin on painettu höyhen, vaikka en sitä mielestäni ostovaiheessa tajunnutkaan. Näillä markkinoillakin vaatekojujen tarjonnasta silmiini osui koko ajan kaksi erilaista hametta, molempien kuviona höyheniä – toinen lopulta lähtikin mukaani ? Edullinen ja tosi ilmavan kevyt, kylläkin lyhyt housuhameasu, mitenköhän osaa käyttää ? Ensi viikolla ainakin olisi sopivia kelejä tälle!

Fyysystäkin fyysisemmät työpäivät ovat nyt siis ohi. Erityisen hienoa on se, että kaikki onnistui hyvin ja myös myynti oli hyvä! Juuri ennen kotiinlähtöä istuimme markkinakahvilla torikahvilassa. Vieressämme vanhempi mies soitti haitaria. Tasainen ihmisvirta vaelsi ohitsemme kahteen suuntaan ja pieni puheensorina kaikui taustalla. Aurinko porotti, oli lämmin, mutta katoksen alla juuri sopiva. Mikä ihana hetki ja upeaa lopettaa työpäivät siihen!

Stella (256)

Posted on

Tahtojen taistelua: neuleohje ja aika vastaan minä

Sain jo jokin aika sitten pienen, sievän vihjeen vauvapeiton tarpeellisuudesta. Tai ainakin vink vink -vihjeenä sen otin. Oli kuva ja kaikki. Haeskelinkin silloin kuvaa vastaavia malleja, tuloksetta.

Se kuuluisa viime tippa lähestyy nyt. Näen nimittäin peiton saajan ensimmäistä kertaa viikon päästä ja sillä kyläreissulla peiton ajattelin mukanani viedä. Eilen sain hankittua langat. Niiden kanssa kävi tuuri! Löysin mielestäni kivaa lankaa oman kylän liikkeestä ja vielä alekoristakin! Eräs malli oli mielessäni pyörinyt jo jonkin aikaa ja sen ajattelinkin tuosta roosasta langasta toteuttaa…

Olen täällä blogissa aiemminkin kertonut, että olen aikoinaan ollut kovakin käsityöihminen ja etenkin kutonut/neulonut paljon. Jostain syystä se harrastus on jäänyt. En tiedä miksi, mutta puikot eivät ole vetäneet puoleensa yhtään moneen vuoteen!

Mutta nyt, ohje katsottuna, langat hankittuna ja sopivat puikotkin löytyivät ihmeen kivuttomasti – tuumasta toimeen siis vaan!

Siitä ne hankaluudet sitten alkoivatkin! Ärräpäät lentelivät, niin lensi välillä kerä ja puikotkin. Alku oli kaikkea muuta kuin mukavaa ja aikaa meni – hukkaan ?

Purin tekeleeni ainakin viiteen kertaan! Ensimmäinen purkukerta oli ohjeen syy. Olen edelleen sitä mieltä, että siinä on virhe. Sen ohitettuani huomasin, ettei kuvio tullut kunnolla esiin ? Tähän selvisi syyksi omintakeinen tapani neuloa silmukat takareunasta, eikä edestä. Eikun purkamaan. Ongelma korjaantui, mutta tahti kyllä hidastui, kun etukautta neulominen ei ollut niin nopeaa – ainakaan vielä.

Seuraavaksi huomasin, että tällä langalla ohjeen silmukkamäärää käyttäen peitosta tulee aivan turhan leveä! Jälleen purkamista ja järkevämmän silmukkamäärän laskeminen kuvio huomioiden. TÄMÄN TEIN KOLME KERTAA epäonnistuen laskuissani (en vieläkään ymmärrä, mikä meni vikaan) joka kerta. Voitte uskoa, että oli huumori tässä kohtaa jo koetuksella! Etsiskelin kuumeisesti vastaavia ohjeita, josko jopa vaihtaisin mallia, mutta en löytänyt mieleistäni tai ainakaan sellaista, missä silmukkamäärän vähentäminen olisi ollut helppoa (jotain siis opin).

Arvatkaa, mihin lopulta päädyin: alkuperäiseen malliin, alkuperäisellä silmukkamäärällä, mutta etukautta neuloen. Päätin, että peitto saa kelvata, vaikka vaakaan suunniteltu kuvio muuttuukin pystysuuntaiseksi. Siihen mittaan tuo malli + tämä lanka taipuvat.

Nyt näyttää jo siltä, että kyllä siitä vauvalle peitto saadaan! Työtä on vielä, mutta taisin viedä tämän erän ? Todellinen työvoitto siis!

Mukavaa viikonloppua, minä jatkan projektini parissa! Onneksi on loma ?

Stella (256)

Posted on

Pihani varjelluin kasvi

Tässä se on, pienehkön pihani varjelluin kasvi, särkynyt sydän. Ihan vielä se ei ole tämän kesän osalta komeimmillaan, mutta ihanasti kukkavarsia on jo auennut, joten kesä julistettakoon virallisesti avatuksi ?

Rehevimmillään tämä kukkani on nykyisin melkoisen valtava puska! Samassa kukkapenkissä ei mahdu enää kasvamaan oikein mitään muuta. Tai mahtuuhan sinne alkukeväällä ja myöhemminkin varsien viereen, mutta melko valotonta on! Olenkin pikkuhiljaa siirrellyt niitä reppanoita mielestäni paremmille paikoille.

Tuossa kukkapenkissä ja sen lähistössä on jotain kummallisen houkuttelevaa. Aivan särkyneen sydämen kylkeen ilmestyi pari vuotta sitten – poliitikon sanoin täysin pyytämättä ja yllättäen – marjapensas ja syreeni (tai sireeni, kuten sitä itse kutsun). Olisihan minä voinut ne siitä hävittää tai siirtää, mutta en hennonut – etenkään kun näin, miten hirmuista vauhtia ne molemmat kasvoivat! Olivat molemmat jo ihan kunnon kokoisia siinä vaiheessa kun edes oikeastaan tajusin, että jotain uutta on ilmestynyt.

Siinä ne ovat edelleen kaikki kolme peräkanaa ja vähän limittäinkin, särkynyt sydän, marjapensas ja violetti sireeni. Kaipa itse tiesivät, mihin asettuivat, ja itse ihan turhaan mietiskelen, pitäisikö jotain erityisjärjestelyjä tehdä ?

Särkyneen sydämeni taustoista vielä vähän. En ehkä suojelisi sitä niin paljon, ellei se olisi minulle niin erityinen. Ostin sen ”alkuäidin” n. 20 vuotta sitten Euromarketin pihapuolen poistomyynnistä. Purkin kyljessä luki kasvin nimi, mitään vihreää tai muutakaan eloa purkin sisällä ei näkynyt. Hinta oli muistaakseni 50 penniä tai alle. Otin riskin. Riskin, joka kannatti ? Ensimmäinen hankkimani perenna.

Parin vuoden kuluttua lehdet ja kukkavarret pursuilivat n. metrisen piha-aidan väleistä ja yli. Se sai ohikulkijoilta ansaitsemansa kehut. Siitä kaivettiin onnistuneesti alut silloiselle mökille, omansa sai myös pari tuttavaa.

Vaikka ero silloisesta miehestäni olikin muilta osin kaikkea muuta kuin yksinkertainen ja helppo, sain ihan luvan kanssa hakea palan särkynyttä sydäntä myös tänne. Kokonaan maasta kasvia ei annettu kaivaa, mutta onneksi onnistuin tuomaan sellaisen alun, joka halusi jatkaa elämäänsä kanssani uudessakin paikassa.

Myös kasvin alkuäiti elää ja voi edelleen hyvin ? Noin kerran kesässä satun kulkemaan pihan ohi, ja edelleen aidan yli kurkistavat kauniin vihreät lehdet ja pinkin-/purppuranpunaiset kukat ❤️

Alkukesän ihmeitä ihastellen

Stella (256)

Posted on

Yhdessä kohti unelmia!

Niin, mikäkö sekoittaa Suomen ja suomalaiset? Urheilu ja etenkin jääkiekko. Koko maa menee aivan sekaisin, jos menestystä tulee riittävästi. Näin kävi tänä vuonna. Voitto tuli ja Suomi sekosi ?

Tuskin tässä maassa on tällä hetkellä kovin montaa ihmistä, jotka eivät tietäisi Suomen voittaneen jääkiekon MM-kultaa. Itsekin melkoisena penkkiurheilijana huusin ääneni käheäksi ja elin pelissä mukana niin, että nukkumatti kiersi minut seuraavana yönä! Taisin siis käydä melkoisilla kierroksilla pelin aikana ja ylikierrokset riittivät pitkälle aamuyöhön….

Varsinaiset pelit on tällä erää pelattu, nyt meneillään on enää jälkipelejä ja asteittain laantuvaa juhlahumua. Upeita suorituksia, kasvutarinoita ja täydellä sydämen palolla tehtyä tiimityötä yhteisen hyvän eteen kelpaa kyllä muistellakin!

Yksi suurista on valmentaja Jukka Jalonen. Melkoisen uskomaton mies, suuri valmentaja ja sen mahtavan tiimihengen luoja – ollut sitä jo pitkään. Jalosen opeissa on otettavaa meille jokaiselle. Oli sitten esimies, työntekijä tai ihan ”minä vaan”. Kannattaa lukea mm. Jalosen haastattelu Tunnusta mokasi Talouselämästä (tässä on linkki), kuten myös alla oleva Elä täysillä -sivuston ajatelma, vai miksi sitä sanoisikaan. Ajatuksella.

Yhdessä kohti unelmia!

Stella (256)