Jäin itsekin miettimään edellisen päivityksen jälkeen, että toiminpa tyhmästi, unelmoin ja haaveilen vain melko pienesti, vaikka unelmoinnin pitäisi olla nimenomaan suurta!
Serena kommentoi postaustani, mainitsi aarre-/unelmakartan tekemisen ja muistutti nimenomaan suuresti unelmoinnista. Niinpä. Olen noita karttoja aikoinaan tehnyt useammankin, en tosin pitkään, pitkään aikaan….
Taisin kokea, että epäonnistuin niiden kanssa: karttaan lisäämiäni lapsia ei elämääni siunaantunut, eikä kotini ole se silloinen unelmien punainen puutalo….paitsi että kummilapsia on viisi ja asun punaisessa talossa, tiilisellaisessa kylläkin. Eli menikö sittenkään pahasti pieleen 🙄
Täytyypä suunnitella uuden kartan kokoamista, ihan tässä pikapuoliin. Täytynee miettiä, mistä sopivia lehtiä saisi haalittua, se lehdistä leikattujen kuvien kanssa pelaaminen tuntui minusta kivalta ja omimmalta 👍
Hymyilytti, kun ensimmäinen sattumalta avaamani aukeama Laama-kirjasta sisälsi tekstin ”Neulominen rauhoittaa Laaman mieltä”. Se oli jouluvapailla ja väkersin silloin parhaillaan loman neljättä sukkaparia 😆 Vaikka lomani laiskaksi oleiluksi kerroinkin, en silti osannut täysin tekemättömänä olla!
Se, että sain tehtyä noin monet sukat johtui ihan siitä, että tein vaan perussukkia ja nekin tuplalangalla. Se oli ihan hyvä valinta, sain nopeasti näkyvää aikaiseksi ja lämmintä jalkaan 👍 Asumme maan tasalla, joten kylmä puskee lattiasta väkisinkin läpi.
Vaikka niska-hartiaosasto ja sormet huusivat jo hoosiannaa, innostuin saavutuksestani ja pian oli uutta sukkaa puikoilla! Oli pakko hyödyntää meneillään oleva inspiraatio, sillä tunnetusti se voi kadota yhtä nopeasti kuin on ilmestynytkin….(ja pitkäksikin aikaa, edellinen tauko oli pari vuotta 😳)
…löysin netistä aivan ihanan kirjeneulesukan ohjeen. Ongelma oli siinä, että ainoa kirjoneuletta sisältänyt tuotokseni on muistaakseni ala-asteella tehdyt lapaset, joissa niissäkin kuviota vain muutaman kerroksen verran. Joitain kertoja olen kirjoneuletta myöhemmin yrittänyt ja aina hermoni menettänyt. En koskaan ymmärtänyt, miten joku pystyi neulomaan kuviot siististi ja lankoja kiristämättä.
Mutta nyt, jostain ja jotenkin – pyytämättä ja yllättäen – koko homma valkeni! Löysin ohjeen lankadominanssista, jopa ymmärsin sen ja mikä mahtavinta, sain sen toimimaan myös käytännössä! En ihan täysin joka kohdassa, mutta tuhat kertaa paremmin ja siistimmin kuin koskaan aiemmin!!!
Voitte vaan kuvitella sen ihanan ilon ja onnistumisen tunteen, mikä täällä silloin vallitsi 😍 Tarkkaa touhua se on ja on täällä päästy purkamisen makuunkin jo jokusen kerran. Ja kuten käsitöihin kuuluu, valmiistakin tuotoksesta löytyy todennäköisesti kuitenkin joku kämmi, aivan varmasti. Nämä ekat ovatkin varmaan itselleni, joten ei haittaa – ja tuskin virheitä kukaan muukaan huomaisi – ainakaan ensisilmäyksellä.
Nämä työn alla olivat sukat ovat pitkää mallia, eivätkä vielä valmiit. Mutta varmasti kuvaa pukkaa, kunhan sen aika on. Mieli hamuaa jo seuraavia, ettei vaan iskisi ahneus….Mutta joulu tulee, on hyvä olla lahjat ajoissa valmiina – vaikka kesällä jo, ei kai se haittaa 😉
Stella (256)
Ps. Laamakuva ei halunnut latautua, yritän myöhemmin uudelleen…
Ei päästykään joulusta ihan vielä ohi – joulupukki nimittäin toi minulle Sarah Fordin pikkukirjasen Ole laama ja löydä sisäinen rauha.
Välillä olo on kuin laamalla, mutta tunnustan, että kovin positiivisia fiiliksiä en tuolloin ole tuntenut. Lähinnä laiskaa lamaannusta ja muuta vastaavaa.
Olen ollut väärässä. Pahasti. Tai ainakin yhdistänyt olotilani aivan väärään eläimeen! Ford nimittäin aloittaa kirjasensa näin: Ole sinäkin Laama, lempeä ja hyväntahtoinen tyyneyden lähettiläs! Laama on ystävällinen, avulias, rento ja rauhaa rakastava. Laamaa eivät pienet vastoinkäymiset lannista, sillä se rakastaa elämää karvoineen kaikkineen.
Jonkinlainen ADHD-piirteitä omaava henkilö varmasti aukoisi kirjaa sieltä sun täältä, lukematta takakantta tai aloittamatta ainakaan alusta. Toimin puolittain näin: luin takakannen ja innostuin, sen jälkeen tein random-hyppyjä eri aukeamille 😊 Tästä kirjasta tulette kuulemaan vielä – eli lukemaan otteita blogissani!
Ensimmäinen oppi on: Hengitä nyt syvään ja ryhdy oman elämäsi laamaksi 👍
Vuosi on alkanut todella vauhdikkaasti! Niin vauhdikkaasti, että parin päivän päästä ollaan jo puolivälissä tammikuuta 😳 Silti mennään vielä niin alkuvuotta, että voin hyvin toivottaa upeaa alkanutta vuotta Sinulle ❤️
Otin jouluvapaani tosiaan 99 % levon kannalta. Vasta pari päivää ennen töihinpaluuta alkoi olla riittävästi energiaa ja intoa tehdä jotain järkevää. Vähän turhan myöhäinen ajoitus, koska into lopahti töiden alkamiseen….no, kunhan arki alkaa kunnolla rullaamaan, ehkä joku virtapiikki vielä ilmestyy, uskotaan siihen 👍
Kevättä odotellessa on silti ihan pakko pari sanaa mainita joulusta. Todeta, että minussa tosiaan taitaa asua pieni tonttu (tai ei ehkä niin pienikään…) ja jouluihminen…kävin nimittäin alemyynneissä säästämässä Sulo Vilenin tyyliin ja hankin halvalla pari joululahjaa 😆 tai siis joululahja-aineksia, sillä näistä palloista ja ketjuista on tarkoitus askarrella muutamat lahjat jouluksi 2020. Olen siis aloittanut ajoissa!
Toivotaan, että ennakointi leimaisi tämän vuoden toimintaa muutenkin. Hieman pahaa pelkään, niin hetkessä eläjä liian usein olen, mutta jos jotain muutosta kuitenkin….
Vaikka kroppani ja pääni ei niin rakastakaan pimeää aikaa, joulua ja sen valmisteluja rakastan. Ainakin nykyään, kun olen oppinut jaksottamaan sen pidemmälle ajalle ja oppinut olemaan stressaamatta siitä.
Olinkin itsestäni jo hieman huolissani, missä jouluhöperyyteni viipyy, kun en niitä valoja ole saanut viriteltyä jne. Asia kerrallaan, hyvällä mallillahan kaikki on 👍 Pieniä lahjoja olen hankkinut jo heinäkuusta asti ja iso osa on tilattuna eräältä käsitöiden pienyrittäjältä. Teenhän minä käsitöitä itsekin, mutta ompelu ei ole koskaan ollut sitä ominta minua. Iskinkin tuossa useamman kärpäsen: saan helposti, edullisesti ja osittain jo eläkkeellä olevaa pienyrittäjää tukien monta pakettia hankittua 😊
Mihinkään isoihin hankintoihin minun budjettini ei riitä, mutta haluaisin ”lahjoa” aina kaikki ympärilläni olevat ihmiset! Sama juttu sen toivelistalla olevan jättipotin kanssa – siitä saisi osansa tosi moni!
Joulukorteissa päästän itseni tosi helpolla tänä vuonna. Vain pari olen enää viime vuosina lähettänyt, mutta kyllä niitä aika nippu on käteen annettavaksi joka vuosi kertynyt. Helpolla, mutta kuitenkin niin, että jonkinlainen oma kädenjälki näkyy. Valmistarrat ovat tänä vuonna pop 👍
Itse joululta odotan hyvää ruokaa, lepoa ja aikaa tehdä mitä huvittaa – tai olla tekemättä yhtään mitään. Ajattelin ostaa itselleni lahjaksi yhtä silmiini osunutta ihanaa lankaa ja vääntää siitä joulunpyhinä villatakin tai -puseron.
Siivouksen osalta toivon, että inspiraatio siihen on vahvasti esillä viiden viikon päästä tähän aikaan. Kyllä, silloin ollaan jo jouluviikkoa edeltävässä sunnuntaissa 😳
Stressitöntä joulunodotusta toivottelee Stella (256) – kyllä se sieltä tulee – joka vuosi – stressaa tai ei – ja on nopeasti ohikin 😊
Taitaa joogaopettaja osata myös ajatustenluvun. Tai sitten liikehdinnästäni huomasi, ettei minulla ole tänään ehkä ollut se paras päivä. Tai sitten oli vaan sattumaa, että tämän illan joogan lopuksi hän sanoi: Mieti nyt, mistä kaikista asioista voit olla tänään kiitollinen…
Ja minähän kilttinä tyttönä jäin sitä miettimään 😊
Kissat ovat valvottaneet yöpainillaan jo parina yönä. Ne eivät myöskään ole vieläkään siirtäneet kellojaan ja aloittavat aamumesoamisen ja herättelyn tuntia ennen kellonsoittoa. Olin siis jo tänään melko väsynyt ja siksi vähän ärtynyt. Tiedostin tilani ja se ärsytti vielä vähän lisää 😆 Töissä koneet eivät taaskaan oikein toimineet, eikä työlista lyhentynyt toivotulla tavalla. Sekin ketutti.
Totesin kyllä jo päivällä montakin positiivista asiaa, mutta joogaopettajan sanat saivat miettimään niitä uudelleen…
Pääsin tänään itsekseni shoppailemaan Kodin Terraan ja lelukauppaan. Ihan työajalla ja työasioissa. Naureskelinkin itsekseni, että onpa taas laaja työnkuva, mutta tosi kivaa vaihtelua 👍
Hammaslääkäriin varattu paikkauskäynti osoittautui turhaksi. Hammaslääkäri veti edellisen käynnin paikkausmääräyksen takaisin otettuaan hampaasta uuden kuvan. Mitä lie edellisen kuvan kanssa tapahtunut, mutta paikkaustarvetta ei vielä ollutkaan!
Nuorin kissani rakastaa minua aivan yli kaiken – päivin, illoin ja öin – eikä päästäisi lainkaan silmistään ja haluaisi olla aivan koko kotonaoloaikani sylissä! Huomiota haetaan heti, kun kotioven avaan. Välillä vähän ärsyttää, mutta ihanaahan se on ❤️
Joogaan kannatti lähteä, vaikka työpäivän jälkeen mielessä kävikin, jättäisinkö sen tänään väliin….hyvä, etten jättänyt. Ihan jo sen lopun vuoksi. Ehkä en olisi uudelleen kelannut päivääni ja palauttanut mieleeni ainakaan niitä positiivisia asioita 😊
Havahduin tänään töissä siihen, että viime aikoina sähköpostiin on tullut tavanomaista useammin ja runsaammin vastausviestejä, joissa kiitetään neuvomisesta, jonkun asian hoitamisen muistuttamisesta, homman nopeasta hoitamisesta, joustavuudesta tai muusta vastaavasta. Jo jokin aika sitten kiinnitin siihen huomiota, mutta en näin vahvasti kuin tänään.
Havahduin tähän sen jälkeen, kun eräs samalla käytävällä oleva työkaveri kävi ovella sanomassa kiitoksensa ääneen. Kehujen saaja oli melko tuore, nuori harjoittelijapoikamme, joka silminnähden punastui saamastaan positiivisesta palautteesta.
Silloin onneksi minäkin sain avattua suuni (kerrankin oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa) ja totesin ääneen hieman ihmetellenkin tuon ensimmäisen huomioni.
Ihmeissäni olen eniten siksi, että meillä on töissä kaikilla ollut tosi rankka syksy….koko vuosi….jo viimeiset vuodet….Mistä tämä yhtäkkinen positiivisuus on tullut? Joku nappiko on nyt painettu päälle, minkä avulla ihmistenvälinen hyvä saisi lisää vahvuutta vaikeuksien keskelle?!
Ehkä ja hyvä niin, vaikka tajusinkin jossain vaiheessa olevani ehkä ”osasyyllinen” tähän muutokseen. Laitoin nimittäin ihan itse jokin aika sitten joitakin sähköposteja melko laajalle joukolle, joissa muun asian ohessa julkisesti kiitin jotakuta vastaanottajista hyvin hoidetusta hommasta.
Olin eilen taas sienireissulla. Nyt erittäin ennakoimattomalla sellaisella. Kuulin edellisenä iltana, että meille oltaisiin seuraavana aamuna tuomassa pari huonekalua, joita emme itse olisi saaneet haettuakaan. Tiesin, että siinä perheessä tykätään sienistä, joten olihan minun pakko lähteä pikaiselle etsintäkierrokselle, että saisi edes pienen kiitospussin annettua. Vettäkin satoi kotoa lähtiessä melko rankasti, kuinkas muutenkaan.
Lähdin yksinäni liikenteeseen ja yllättävän usein yllätän silloin itseni mutisemasta vähintäänkin puoliääneen. Sitä sadetta tietysti manasin jo matkalla ja toivoin sen rauhoittuvan, etten ihan läpimäräksi kastuisi, vaikka tuntitolkulla nyt ei ollut tarkoitus metsässä ollakaan. Ja kuinkas ollakaan. N. puoli kilometriä ennen määränpäätä päättyi sade ja säilyin kuivana!
Metsässä hieman pettyneenä totesin, etten ollut oppinut viime vuodesta mitään. Sillä alueella suppilovahverot ovat jostain syystä kasvussa todella myöhään. Pääosa oli vielä tosi pientä, yksittäisiä isojen sienten ryppäitä löytyi vahingossa.
Jonkun verran olin sieniä löytänyt, mutta vähän lisää vielä kaipailin ja olin jo matkalla autolle. Totesin ääneen, että ”kolme kunnon rypästä vielä ja sitten olen tyytyväinen”. Varmaan arvaatte, miten kävi….pienin välimatkoin sain kolme kertaa kerätä sienet kunnon ryppäästä! Silloin naurahdin, että saa se neljäskin vielä tulla. Ja sehän tuli 😊
Usko tai älä, ”saat sitä, mitä pyydät” pitää yllättävänkin usein paikkansa. Oletko kokeillut? Ellet, suosittelen kokeilemaan. Ja jos olet, mutta pettynyt tulokseen, pyydä seuraavaksi jotain pienempää ja konkreettisempaa.
Tässä vertauksessa pyytäminen ja toivominen on omasta mielestäni sama asia. Niin asiat ovat ainakin minulle toteutuneet. Kirjan lukemisesta on jo kauan, mutta eiköhän tätä samaa Rhonda Byrne kirjoissaan tuonut ihmisten tietoisuuteen, hän käytti käsitettä ääneen puhumisen voima.
Sain siis kuin sainkin tänään annettua sieniä kiitokseksi, ja ihan kivan pussillisen! Nämä elämän pienet ilot ovat niitä, joista pyytäminen ja toivominen kannattaa aloittaa ❤️
Olin eilen eräällä myynti- ja markkinointiluennolla, jossa sivuttiin myös erityyppisiä ihmisiä, negatiivisuutta ja positiivisuutta. Miten sattuikaan, sillä olen tuota samaa asiaa mietiskellyt viime viikkojen aikana useampaan otteeseen ja muistojakin palautui mieleeni.
Oletko itse huomannut, miten negatiivisuus tarttuu? Ei pisaratartuntana, mutta silloin kyllä, jos viettää enemmänkin aikaa ihmisen kanssa, joka ajattelee syystä tai toisesta lähes kaiken negatiivisuuden kautta. Jonkin ajat kuluttua huomaat (jos edes itse sitä enää huomaat), että itselläsikin on likimain KAIKKI ja AINA huonosti. Se rasittaa ja väsyttää.
Oli aika, jolloin elin parisuhteessa, jossa asiat olivat näin. Samaistuin, ja ellen nyt ihan negatiiviseksi muuttunut, niin kyyniseksi ainakin.
Lähdin samoihin aikoihin mukaan erääseen liiketoimintaan, jossa seminaareissa motivoitiin ja kannustettiin positiivisuuteen. Muistan elävästi ensimmäisen seminaarin, meinasin lähteä kesken pois. Suorastaan ällötti se yliamerikkalainen hypetys ja positiivisuus.
Kotona tajusin, että juuri sitähän minä tarvitsin, positiivisuutta elämääni. Siksi se tuntui niin iljettävältä. Oli tarve mennä silloisen mukavuusalueen eli negatiivisuualueen ulkopuolelle ja se ei ole koskaan kivaa tai ainakaan helppoa.
Olin vuosikausia mukana kyseisessä liiketoiminnassa. Rikastuin vain henkisesti, mutta se olikin tärkeintä. Opin oikein odottamaan seminaareja ja nautin niiden tuomasta flow-tilasta, joka jatkui vaihtelevan pitkälle – riippuen kuka tai mikä sen torppasi. Mutta vuosien aikana huomasin vahvistuvani ihmisenäkin, opin ajattelemaan positiivisuuden kautta kyynisyyden sijaan.
Varsinainen liiketoiminta on jo nyt taaksejäänyttä elämää, mutta pysyvän jäljen se jätti. Positiivisen jäljen ❤️
Kirjoitin eilen suunnitelmasta ottaa sinut, blogini lukija mukaan oppimismatkalleni tarot-korttien maailmaan. En suinkaan jätä prosessia vain tämän varaan, mutta olkoon se yksi osa matkaa 😊 Toivottavasti myös ne lukijat, jotka eivät ennustuksista perusta, lukevat nämä päivitykset ja saavat niistä jotain itselleen. Käytän näiden Päivän kortti -tulkintojeni apuna pääasiassa Duhyan Manikin kirjaa tarotin perusteista, lisäapuna myös muita lähteitä.
Tässä se nyt on, ensimmäinen käännetty kortti, Maljojen Viitonen. Kortti ei todellakaan ole niin paha, miltä se ehkä ensisilmäyksellä voi näyttää, mutta oma suhtautumisesi asioihin vaikuttaa siihen, tulkitsetko tämän omalla kohdallasi positiivisena vai negatiivisena korttina.
Maljojen kortit symboloivat tunteita, alitajuntaa, unia, visioita ja vaistoja. Numerona viitonen kuvaa muutosta. Mikä on sinun tilanteesi? Oletko irtautumassa jostain vanhasta ja ehkä jopa janoat muutosta? Portit ovat auki, muutos on tulossa, kunhan osaat ja haluat päästää vanhasta irti ja uskallat mennä mukaan.
Kortti voi kuvata myös pettymystä tai menetystä elämässä, joka vaikuttaa kykyysi käsitellä asioita ja mennä eteenpäin. Hyväksy nykyinen tilanteesi, äläkä etsi syyllisiä. On asenteestasi ja omasta suhtautumisestasi kiinni, otatko tilanteen kasvun paikkana ja osaat kääntää surun iloksi ja pettymyksen täyttymykseksi, vai jämähdätkö tähän.
Heti tämän ensimmäisen kääntökokeilun kohdalla jouduin toteamaan, että tarvitsen itselleni apukortin. Löysin itseni edellisistä sanoista kyllä, mutta en mielestäni riittävän tarkasti. Toinen kortti oli Torni, joka todella vahvisti edellistä, sillä Torni on tietoisuuden heräämisen ja uudistumisen kortti. Odotettavissa nopeasti tapahtuva muutos, jossa pitää osata olla hereillä, jos haluaa tarttua siihen kiinni. Ja siihen kannattaisi tarttua eli pitää olla rohkeutta uskoa itseensä juuri nyt.
Töissä meillä ainakin tapahtuu koko ajan ja nopealla temmolla, muutoksia ja uudistuksia jatkuvasti. Uskon, että omalla kohdallani on kyse jostakin siihen liittyvästä. Jää vielä nähtäväksi, mutta odotan mielenkiinnolla, mitä tuleman pitää 😊
Kaipaatko sinä tukikorttia tai laajempaa tulkintaa Maljojen Viitoselle omalla kohdallasi? Soita minulle, niin käännetään sinulle oma kortti – joko näistä taroteista tai siitä normaalista ennustuspakastani. Katso tarkemmin www.ennustaja24.fi.
