Onko lapsettomilla enemmän aikaa käytettävissään?

En todellakaan tiedä, miksi ja mistä aihe lapsettomuus putkahti mieleeni – mutta yllätys, yllätys saunan lauteilla se päähäni iski. Olen tähän ”lapsettomilla on niin paljon enemmän aikaa” -toteamukseen törmännyt kyllä joskus, mutta en ainakaan ääneen sanottuna pitkään aikaan. Siksi hieman ihmettelen tätä ajatuksen ajoitusta.

No, onhan se totta, että minulla on vuorokauden 24 tuntia käytettävissä, jota eivät ihmislasten tarpeet syö – paitsi, jos ohjelmassani on sisarusten ja ystävien lapsiin tai kummilapsiin liittyvää toimintaa. Useimmiten ei ole, en valitettavasti ole ihan hirmuisen aktiivinen täti. Mutta silloin kuin annan aikaani, teen sen 101 %:sti. Ja tukena yritän olla silti, vaikka en aina fyysisesti läsnä olisikaan. Sitä rajoittavat jo välimatkatkin.

Minun perheessäni eläimet ovat olleet minun lapsiani, joille jaetaan sitä hellyyttä, jota omat lapseni olisivat saaneet. Kyllä sen niistä huomaakin, että ovat ehkä hieman normaalia hemmotellumpia eläimiä 😊

Mutta se ajankäyttö. Se ei todellakaan ole niin suunnitelmallista ja järkevää kuin mitä lasten kanssa olisi pakkokin olla. Lisäksi ne kuuluisat ”elämän pienet ilot” eivät ehkä ole samoja kuin lasten kanssa. Suht rauhallinen kahvihetki aamun lehden parissa on minulle likimain itsestäänselvyys – suurimmalle osalle pienten lasten äideistä se ei sitä ole. Tunnustan, että ihan joka aamu en sitä kyllä osaa riittävän korkealle arvostaa.

Olen itse parhaimmillani pienessä kiireessä ja paineen alla, ja ns. liika aika tekee minusta ennemmin saamattoman ja laiskan kuin tehotytön. Sitä kiirettä ja painetta lasten kanssa varmasti löytyy, ja melkoisia tehotyttöjä äidit usein ovatkin! Jos he potevat huonoa omatuntoa tekemättömistä töistä, niin sitä samaa teen minäkin – mutta huono omatuntoni on kyllä paljon perustellumpaa 😆

Lapsettomuus oli minulle vielä viitisen vuotta sitten melkoisen kipeä paikka. Nyt olen siihen jo sopeutunut ja pystyn vain toteamaan ilman itsesäälissä pyörimistä, että jostain syystä näin vaan nyt oli tarkoitettu….

Näillä sanoilla tsemppiä meille kaikille – niin perheellisille äideille kuin lapsettomillekin! Meillä kaikilla on omat haasteemme elämässä, yritetään muistaa se 😊

Stella (256)

Mieleenpainuvia kohtaamisia

Markkinoista ja muista kesätapahtumista piti vielä jokunen sana sanoa. Sen ihanan tunnelman ja erilaisten, ei ehkä niin jokapäiväisten ostosten lisäksi etenkin juuri tällaisissa tapahtumissa kohtaa monenlaisia ihmisiä. Niin kävi minullekin. Viime viikolta mieleeni jäivät etenkin nämä kaksi kohtaamista.

Markkinoilla piti kojuaan ulkomaalaistaustainen perhe: nuorehkot isä ja äiti, sekä n. kymmenvuotias lapsi. Tapasin heidät viime vuonnakin. Ihana, iloinen perhe, jolle markkinoilla kiertäminen ja sitä kautta elannon saaminen on elämäntapa, johon lapsi lienee ehkä jopa syntynyt. He jaksavat hymyillä, vaikka myynnillisesti päivä ei aina hyvä olisikaan. Tänä vuonna onneksi oli.

Toinen erityisesti mieleeni jäänyt oli keskustelu 95-vuotiaan rouvan kanssa. Hän kiirehti rollaattorinsa kanssa leipä- ja pullamyyjän ohi, hidasti minun kohdallani ja huokaisi hymyillen. ”Pakko laittaa silmät kiinni ja mennä lujaa noiden herkkujen ohi. Kun käy viittä vaille sataa, on kaikki herkut kielletty ja sitkeästi yritän pitää siitä kiinni”, naurahti rouva. Kehuin häntä ikäisekseen vetreäksi – sitä hän olikin. Muutaman sanan hän vielä rollaattoriajeluistaan kertoi ja jatkoi matkaa.

Etenkin tätä vanhaa rouvaa olen jälkikäteen miettinyt monta kertaa. Varmasti hyvät geenit, ehkä hyvät elämäntavatkin, mutta selvästi positiivinen elämänasenne on kantanut häntä näin kunnioitettavaan ikään. Hän selvästi nautti elämästä. Hänen kanssaan olisi ollut kiva rupatella pidempäänkin, mutta taas kerran muistin, miten paljon asenne ja elämänilo vaikuttaa – niin sisäisesti kuin ulkoisesti. Sillä saa varmasti lisää aikaa omaan tiimalasiinsa 😊

Helteistä loppuviikkoa!

Stella (256)

Borta bra, men hemma bäst

Kotona jälleen! Miltei viikkohan tässä vierähtikin blogipäivitysten välissä. Enkä tainnut huomata mitään edes mainita, että on reissu edessä. No, täällä taas 😊

Olin useamman päivän työreissulla toisella puolen Suomea. Reissu meni hyvin ja oli ihana nähdä vähän erilaisia maisemia, etenkin näin alkukesästä! Reissu oli antoisa kaikin puolin, mutta kyllä tuollainen oudokseltaan vaan melkoisen rankkaa on! Pitkä matkustaminen autolla ja perillä jaloillaan oloa monta päivää. Hattua nostan niille, jotka tuollaista työkseen tekevät! Ei se hotellin valmis aamupala ihan kaikkea korvaa 😆

Kovin vetreä olo ei ole vieläkään, vaikka toissapäivän iltana kotiuduin. Melkoista oleilua tämä on täällä kotipuolessa nyt ollut, ei meinaa sää millään sallia ulkohommia tai muuta ulkoilua…..vettä sataa ja sataa ja sataa….luonto kylläkin kiittää ja puhdistuu ilmakin onneksi samalla 😊

Aion jatkaa istumista tänään muutenkin – pakko yrittää kannustaa Suomi kotisohvalta voittoon tänään! Mahtavan yllätyksen tekivät pudottamalla kerrankin Ruotsin (ja millaisella pelillä!), pystyisivätköhän samaan vielä tänäänkin?! Peukut pystyyn, että onnistuu!

Hyvää viikonloppua!

Stella (256)

Rahoituslaitosten pohjaton kaivo

A-Studion keskustelussa oli aiheena pikavipit, rahoituslaitokset ja perintäfirmojen toiminta. Tämä tuli televisiosta jo ennen vappua, mutta en halunnut pilata kenenkään vappujuhlia näin ilottomalla päivityksellä. Säästin sen siis tähän 😊

Onni on se, että pikavippifirmojen ja muiden rahoituslaitosten tolkuttomia korkoja ja muita kuluja taidetaan saada vihdoin kuriin lain muuttuessa. Ilmeisesti myös perintäfirmojen huikeisiin kuluihinkin ollaan puuttumassa. Toivottavasti keinot riittävät ja homma etenee!

Mutta mahtaako tämä muutos yhtään hillitä vippien ja lainojen ottamista? Hieman epäilen, koska voisin kuvitella kulujen madaltamisen laskevan kynnystä niiden käyttämiseen…toivottavasti olen väärässä.

Surullista on se, että korkokatto tulee koskemaan vain uusia lainoja. En kyllä suoraan sanoen ymmärrä, miksi. Suomessa muhii melkoinen kupla näistä jo aiemmin otetuista veloista, joiden kanssa painivien kurimus ei siis helpota jatkossakaan…

Kokonaistaloudellisesti olisi mielestäni paljon järkevämpää helpottaa näiden vanhojen velkojen hoitamista. Tuskin monikaan noista firmoista rahojansa Suomessa säilyttää tai Suomen hyväksi käyttää, joten luulisi valtiolla olevan intressejä pyrkiä vaikuttamaan niihinkin. Velattomina tai edes vähemmän velallisina monien olisi mahdollisuus jälleen kuluttaa, Suomessa, ehkä jopa suomalaista ostaen.

Tässä kohtaa moni lukija varmasti toteaa, että mitäs ovat menneet ottamaan tuollaisia. Niin. Osalla lainat ovat varmasti menneet hyvän elintason ylläpitämiseen tai jonkun ”kivan” jutun hankkimiseen. On kuitenkin myös niitä, jotka pankin mielestä ovat kelvottomia saamaan lisälainaa, mutta jokin pakottava asia vaatii rahaa jotain kautta nopeasti hankkimaan.

Ystävälleni kävi näin. Elämäntilanteen äkillinen ja todella radikaali muutos pakotti ottamaan ”helpon lainan”, koska pankki ei sellaista myöntänyt. Ehdottivat vanhempien talon kiinnittämistä vakuudeksi, tätä ystäväni ei suostunut edes tiedustelemaan. Mistään hirmuisesta summasta ei ollut kyse, joten ihmettelen minäkin tätä pankin ehdotusta.

No, ystäväni sai uuden elämänsä alkuun tuolla kalliin rahan lainalla, mutta maksaa lainaa vielä pitkään, koska korot ja kulut ovat niin kovat. Isompaan lyhennykseen hän ei pienituloisena pysty. Ja koska tuleva laki ei näitä vanhoja velkoja koske, joutuu hän odottamaan lottovoittoa tai muuta ihmettä vielä kauan…..

Auttaisin heti, jos voisin, mutta joudun odottamaan ihmettä hänen kanssaan – ja totisesti toivon niin vielä tapahtuvan 😊

Stella (256)

Kortteja kevääseen

Taisin lupailla näitä kortteja jo viime viikon puolella, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikö niin 😊 Valitse niistä itsellesi kutsuvin – tai vaikka useampi, miltä tuntuukaan!

Pääsiäispyhät – ja kaikki loputkin vapaapäivät – menivät kuin yhdessä hujauksessa, kuten aina. Tekemistä olisi riittänyt, kun sää salli myös ulkohommat. Muistin kyllä varsin hyvin myös lepäämiseen ja laiskottelun merkityksen 😊 Kotinurkkia kulutettiin, missään ei käyty, mutta vauhdilla aika kului silti!

Arki alkaa taas huomenna. Kieltämättä hieman vetelä olo sitä ajatellessa, mutta eiköhän se siitä taas suttaannu 👍 Aamulla ainakin helpompi päästä ylös, kun valoa riittää, ehkä jopa aurinkoa, linnunlaulua ainakin!

Joko valitsit korttisi? Käännän ne nyt!

Vahvuuksien tunnistamisen, lepäämisen merkityksen ja oman voiman tunnistamisen kortit nousivat tällä kertaa.

  • Vahvuuksien tunnistaminen -kortti muistuttaa, että sinulla on ainutlaatuisia kykyjä – kuuntele itseäsi, tunnista ne ja hyödynnä parhaasi mukaan!
  • Lepäämisen kortti painottaa sitä, että ihminen tarvitsee taukoja kirkastamaan ajatuksensa. Jatkuvassa juoksussa se ei onnistu.
  • Oman voiman tunnistaminen -kortti korostaa itseluottamusta ja sinnikkyyttä: Minulla on voimaa saavuttaa asiat, joita tarvitsen.

Minkä tai mitkä sinä valitsit? Osuiko? Minä otin kaikki kolme ja osui 😊

Ihanaa viikon jatkoa!

Stella (256)

Vaalien jälkeistä elämää

No niin, nyt nekin vaalit on ohi, jälkipuheet eivät kyllä vielä. Ehkä pääsiäinen ainakin hetkeksi poliitikotkin rauhoittaa. Kuuliaisena kansalaisena kävin täyttämässä kansalaisvelvollisuuteni ja marssin eilen uurnille. Uskoni vaikuttamismahdollisuuksiin on todellakin horjunut aika ajoin – välillä tuntuu, että hullumpaan suuntaan mennään monessakin asiassa, äänestit niin tai näin.

Kuitenkin taas kerran sen tein. Nyt saan ainakin luvan kanssa odottaa toimia, tuloksia ja arvostellakin päättäjiä. Totuus on tietysti se, että kaikkia ei voi miellyttää millään, sehän nyt on selväkin, mutta niin usein omalla kohdallani on tuntunut, että taas viedään…

Nyt en kuitenkaan halua manata mitään etukäteen ja masentua etukäteen. Kansan ääni on puhunut, toivottavasti hyvin. Olen tyytyväinen, että vaalihössötys on hetkeksi ohi ja toivon, että nyt valitut kansanedustajat satsaavat hyvään yhteistyöhön, eivätkä keskity ääni kohoten kinaamaan keskenään, kuten ennen vaaleja tenteissä kävi 😊

Nyt on pääsiäiseen ja viimeisiin talvilomapäiviin keskittymisen vuoro! Kortteja ajattelin kääntää myöhemmin tällä viikolla…

Stella (256)

Lottovoittaja jos oisin…

Olen ennenkin tätä samaa aihetta ainakin sivunnut. Sitä, mitä haaveilen tekeväni ja hankkivani, jos lottovoitto osuisi kohdalle. Enää en allekirjoita täysin sitä väitettä, etteikö raha tekisi onnelliseksi. Kyllä se tekisi, montakin ihmistä, jos iso potti tulisi!

Osansa saisivat lähisukulaisten lisäksi myös tärkeimmät ystävät ja kaverit, jokunen työkaverikin. Hyväntekeväisyyteenkin rahaa antaisin. Uskon, että nykyään osaisin nauttia siitä myös itse, muutenkin kuin antamisen ilon kannalta.

En tiedä, vaihtuisiko asunto, autokin ehkä vasta nykyisen hajotessa, mutta kyllä minä itseänikin hemmottelisin. Vaatevarasto menisi uusiksi ja varaisin heti liudan hierontoja ja hemmotteluhoitoja! Sen jälkeen olisi hyvä miettiä seuraavia siirtoja 😊

Mutta tämä kaikki edellyttäisi sitä, että voitto olisi niin iso, että sillä voisi tehdä tämän kaiken. Maksaa oma velat, auttaa niissä muitakin ja jättää vielä sivuunkin tätä kaikkea muuta varten.

Haaveissa vainko oot mun….milloin vähemmän, milloin enemmän, mutta nyt se on taas ”ääneen” sanottu ja siten ainakin aavistuksen lähempänä toteutumista ❤️ Toivottavasti voin joskus kertoa teille iloisia uutisia…

Aurinkoisen viikonlopun odotuksin

Stella (256)

Millainen kehuja olet?

Ylen artikkeli ”Kehut kolme päivää kaikkea mikä liikkuu ja elämäsi muuttuu” on lukemisen arvoinen. Sen luettuasi pystyt ainakin toteamaan, onko käytöksessäsi muuttamisen paikka, vai oletko kehuja ja hyvän mielen tuoja jo nyt.

Jos kehuminen ei ole luontaista, eikä uskallusta ole, voi toimittajan taktiikka kolmen päivän ”kuurista” olla ihan paikallaan. Sisäänrakennettuna toimintona kehut aina kun siihen on aihetta.

Eikä pelkästään kehuminen ole haastavaa. Sitä on myös kehujen vastaanottamisen taito. Kuten juttuun haastateltujen kommenteistakin näkyy, on kehujen saamistakin usein opeteltava. Itsellänikin on puutteita vaikka muille jakaa, mutta kehumisessa olen mielestäni melko hyvä. Ja niiden vastaanottamisessa olen vuosien varrella kehittynyt aika tavalla. Mutta kummassakaan en ole vielä – tuskin koskaan – maalissa, aina on petrattavaa!

Eikö niin, otetaan kaikki ainakin ensi viikolle teemaksi ”Kehu & kiitä”! Hienointa siinä on, että hyvän mielen saa sekä kehujen antaja, että niiden saaja ❤️ Artikkelin pääset lukemaan tästä

Kehujen täyttämää viikkoa toivotellen Stella (256)

Onnenapiloita alkaneelle vuodelle

Nämä alkuvuoden päivät menevät aina tosi nopeasti. Nytkin jo pian viikko tätä vuotta menty, vaikka juuri vuotta vaihdettiin! Vauhdilla valoa kohti siis! Maanantaina olisi aika mennä kohti arkea, työt kutsuvat. Tavallaan hyvä, sillä olen onnistunut sekoittamaan unirytminikin jälleen totaalisesti. Ensi viikko tulee varmasti olemaan lievästi sanoen haastava, sillä työkalenterin perusteella pehmeää laskua ei lomilta palaaville ole luvassa 😊

Teitkö vuodenvaihteessa lupauksia tai päätöksiä? Itse päätin, että liikkumista on lisättävä! Kynnys ei ole korkea, koko viime vuosi meni sillä saralla melko tavalla rimaa hipoen – eli minimaalista oli, ainakin aiempaan verrattuna!

En varmuudella itsekään tiedä, mistä liikkumattomuuteni on johtunut, mutta veikkaan stressiä. Ennen liikkuminen on ollut niin sisäänrakennettua, että tietyn laiskottelun jälkeen kroppa on huutanut ja vaatinut liikuntaa. Nyt ei. No, tiedostan kuitenkin asian, joten toivoa paremmasta on – kunhan ns. saisi pään auki ja itsekuri pysyisi! Pitäkää peukkuja!

Toivon alkaneelle vuodellesi satapäin onnenapiloita sekä monta onnistunutta valintaa ja päätöstä!

Alkaneella vuodella edessä on sata ovea, tuhat tietä. Valitse sydämelläsi, punnitse tunteella, käytä hiven järkeä. Ovet on tehty avattaviksi, elämä elettäväksi. Jos erehdyt – uskalla itkeä, uskalla nauraa, uskalla muuttaa suuntaa. Ei mikään kasva ilman vettä, ei ihminen kypsy kyynelittä. Mutta silti odota parasta, älä pelkää pahinta, niin saat mitä ansaitset! – Tuntematon

Stella (256)

Viisaita ajatuksia


Osuin eilen TV:n ääreen juuri sopivasti kuullakseni Seela Sellan jouluhaastattelun. Tämä 82-vuotias näyttelijä huokui elämänkokemusta, tyyneyttä ja sisäistä rauhaa. En itse muista, mutta olen kuullut ja lukenut, ettei hänen koko elämänsä ole niin tyyntä ollut, vaan melkoisen tapahtumarikasta, räväkän naisen elämää. Ikä on siis rauhoittanut, väistämättäkin.

Oli miten oli, hänen eilisen haastattelunsa sanat kolahtivat minuun. Sella sanoi, että elämä on antanut hänen oppia näkemään näkymätöntä, kokemaan kokematonta ja tuntemaan tuntematonta. Mielestäni upeasti ilmaistu se, mitä elämä voi olla ja antaa, kun avaa silmänsä ja huomioi myös ne elämän pikkujutut.

Seela jatkoi, että unelmat ja haaveet ovat elämässä olleet hänen energianlähteenään. ”Se on se sun energia!”, hän nauraen totesi. Haastattelu päättyi mielestäni hieman surumielisesti, mutta realistisesti: ”Luopumisen taito. Sitä tässä nyt harjoitellaan…”

Näihin sanoihin on vaikea enää lisätä mitään. Niissä on kaikki, eikö vaan ❤️

Toivottavasti Sinulla on ollut ihana ja rentouttava joulu! Täällä ainakin on 😊

Stella (256)