Vielä vähän joulusta…

Vuosi on alkanut todella vauhdikkaasti! Niin vauhdikkaasti, että parin päivän päästä ollaan jo puolivälissä tammikuuta 😳 Silti mennään vielä niin alkuvuotta, että voin hyvin toivottaa upeaa alkanutta vuotta Sinulle ❤️

Otin jouluvapaani tosiaan 99 % levon kannalta. Vasta pari päivää ennen töihinpaluuta alkoi olla riittävästi energiaa ja intoa tehdä jotain järkevää. Vähän turhan myöhäinen ajoitus, koska into lopahti töiden alkamiseen….no, kunhan arki alkaa kunnolla rullaamaan, ehkä joku virtapiikki vielä ilmestyy, uskotaan siihen 👍

Kevättä odotellessa on silti ihan pakko pari sanaa mainita joulusta. Todeta, että minussa tosiaan taitaa asua pieni tonttu (tai ei ehkä niin pienikään…) ja jouluihminen…kävin nimittäin alemyynneissä säästämässä Sulo Vilenin tyyliin ja hankin halvalla pari joululahjaa 😆 tai siis joululahja-aineksia, sillä näistä palloista ja ketjuista on tarkoitus askarrella muutamat lahjat jouluksi 2020. Olen siis aloittanut ajoissa!

Toivotaan, että ennakointi leimaisi tämän vuoden toimintaa muutenkin. Hieman pahaa pelkään, niin hetkessä eläjä liian usein olen, mutta jos jotain muutosta kuitenkin….

Stella (256)

Vuodenvaihde lähestyy taas

Miten tämä aika rientääkään! Juuri äsken odotimme joulua ja jo nyt vuodenvaihde lähestyy. Uuden vuoden lisäksi nyt aloitamme myös uuden vuosikymmenen. Mitä Sinä siltä odotat, kaipaat, toivot?

Itse keski-ikäistyn vääjäämättä lisää tällä vuosikymmenellä, mutta vielä ei pukkaa mitään kriisiä. Tai sitten se on jo päällä 😊 Ensi vuonna olen jo lähempänä viittä- kuin neljääkymmentä….usein tunnen itseni kyllä jo nyt vanhemmaksi, ja se ei aina ole ihan hyvä asia…..kai 😆

Minusta on tullut kotona olemisesta nauttiva laiskiainen, välillä oikein erakko, joka ei haluaisi poistua minnekään! En ole huolissani asiasta, sillä töissäni minun on pakko olla melko sosiaalinen ja tekemisissä monenlaisten ihmisten kanssa. Suotakoon se siis, etten jaksa aina olla sosiaalinen, vaan etenkin lomilla haluan vähän erakoitua 😊

Itse en oikein tiedä, mitä tulevalta vuodelta toivon. Kuten aina, kaikille mahdollisimman paljon hyvää tietysti, mutta tänä vuonna läheisiäni kohdanneet menetykset ja huonot uutiset tasoittavat omiakin toiveita melkoisesti. Ehkä toivonkin tulevan vuoteni henkilökohtaiseen osuuteen eniten tasaisuutta, sillä rajut ylä- ja alamäet ovat rankkoja ja vievät voimia. Näitä mäkiä kun mahtunee työelämääni jälleen ihan riittävästi 😊

Kiitos Sinulle blogini lukija kuluneesta vuodesta – palataan ensi vuosikymmenellä asiaan. Muistathan myös, että nyt on hyvä hetki nostaa kortti alkavalle vuodelle!

❤️❤️❤️

Stella (256)

Muuallakin kuin Suomessa

Toivottavasti joulunviettosi meni kaikin puolin hyvin ❤️ Minä pidin lupaukseni, laitoin nenäni ulko-ovesta ulos vasta Tapanina, valitettavasti sohva on edelleen tuntunut houkuttelevammalta kuin varsinainen ulkoilu ☹️

Nyt saimme mekin muutakin kuin vesisadetta – kirpakan yli kymmenen asteen pakkasen! Taivas on ihanan kirkas, joten tänään on varmaan miltei pakko päästä edes pienelle happihypylle. No, auto on niin jäässä, että voisimme jo senkin vuoksi kyllä käydä tekemässä pakolliset pikkuostokset kävellen 👍

Jouluna kulutin tosiaan sohvaa yllin kyllin. Innostuin pitkästä aikaa kutomaan sukkia! Ensimmäiset tein itselle, toiset tuloillaan olevat päätin tehdä siskolleni, jolla on sopivasti pian syntymäpäivä. Huomaan kyllä hartioistani, että taas on kudottu. Normaalistikin siitä kipeytyvät, mutta nyt lisähaastetta on tuonut jatkuvasti hellyyttä kaipaava kissa, joka änkeää syliin ja käden päälle kutimesta välittämättä vaikka väkisin 😍

Kutomisen ja telkkarin katselun lomassa onkin tullut selailtua myös nettiä, edestakaisin erilaisia sivustoja, hieman kyllästymiseen astikin jo 😆 Eräänä päivänä päädyin selailemaan muita ennustussivustoja. Ette ehkä tiennytkään, että esimerkiksi Ennustaja24.fi-sivustolla on melko montakin ”sisarsivustoa”. Yritys toimii kaikkialla Pohjoismaissa Islantia lukuunottamatta, mutta myös muualla Euroopassa. Uusimpana mukaan on tullut Unkari. Ennustavia kollegoja löytyy siis laajalti 👍

Tässä esimerkkinä linkit Tanskan vastaaville ennustussivustoille. Näyttääkö tutulta? 😊 Kyllä. Sama sivustopohjahan siellä on käytössä kuin meilläkin. Jos satut olemaan ”kielimiehiä”, voit tietysti soittaa myös näille linjoille ja hyödyntää niilläkin uusille asiakkaille tarjotut ilmaisminuutit. Nyt olisi hyvä hetki tiedustella vaikka ensi vuoden näkymiä….

https://www.clairvoyant24.dk
https://www.synskonline.dk

Stella (256)

Nykytekniikka saa välimatkat lyhentymään

Vaikka vakityössäni olen päivittäin tekemisessä nykytekniikan kanssa ja koen olevan kohtalaisen tietoinenkin siinä, missä mennään, osaa kehitys yllättää minut koko ajan. En siis väitä osaavani käyttää tätä kaikkea, vaikka tiedostankin, en todellakaan! Tunnen itseni tosi vanhaksi ja tyhmäksikin jatkuvasti 😆

Se en esimerkiksi ollut minä, joka ehdotti videopuheluita. Se oli tuolloin vielä 4-vuotias siskontyttöni, joka halusi soittaa tädille. Eikä mitään tavallisista puhelua, vaan videopuhelun 👍 Tyttö täyttää pian kuusi ja yhä useammin huomaan, että neiti on päässyt äidin puhelimeen käsiksi (luvalla kyllä ilmeisimmin), koska Facebookini täyttyy yhtäkkiä erilaisista hymiöistä ja kuvamanipulaatioista….ja välillä myös vastaamattomista videopuhelupyynnöistä 😊

Oli upea tutustua heidän uuteen kotiinsakin viime talvena livekuvan välityksellä. Hahmotin todella kivasti sen, millaista siellä on. Usein nykyäänkin lapset juoksevat pihalla puhelimen kanssa ja esittelevät milloin mitäkin uutta juttua tai tekelettä siellä. Oma puhelimeni on sen verran huono, että täältä päästä ei lähde kovin hyvää kuvaa. Tänäänkin kyllä totesin, että se ei ehkä haittaa yhtään. Tai haittaisi se sitten, jos yrittäisin esitellä jotain muutakin kuin omaa naamaani 😆

Keskinäistä välimatkaamme nämä puhelut ovat ihanasti lyhentäneet. Se helpottaa minua valtavasti. Nyt ei jää täti näille lapsille täysin vieraaksi, vaikka ei usein kasvotusten nähdäkään. Tämän saman tekniikan kun vielä saisin upotettua veljeni perheen arkeen….ääneen on nyt sanottu tämäkin, toivottavasti tepsii 👍

Stella (256)

Ihastuneen ihmisen onnen kuulee äänestä

Ystäväni soitti minulle alkuviikolla pitkän puhelun. Siinä puhelussa huokui läpi jopa teinimäiseltä vaikuttanut innokkuus, malttamattomuus, ikävä ja odotus – hän oli IHASTUNUT!

Olin erittäin iloinen hänen puolestaan – tuota tunnetta hän ei ollut kokenut aikoihin – eikä tällä tasolla koko elämässäänkään montaa kertaa. Luurin toisessa päässä minulle nousi hymy huulille monta kertaa puhelun aikana. Hän ei nimittäin varmastikaan itse tajunnut, miten yli-innokkaaltakin välillä vaikutti 😊

Muistatko itse sen tunteen? Ihanan ihastumisen tunteen. Toivottavasti olet saanut sen kokea, se tunne ja olotila on jotain käsittämätöntä! Ihastumistakin on monentasoista, sitä ”Jalat alta” -fiilistä ja ihmistä ei välttämättä tule kaikille eteen koskaan – minä sain sen parikymppisenä kokea. Tunne oli järkyttävänihanankamala!!! Pahinta juuri siinä ihastumisessa taisi olla se, että olimme ystäviä – hän myös edellisen poikaystäväni kanssa, joka haikaili tuolloin vielä perääni.

Sitä en oikein tajua vieläkään, missä vaiheessa juttu muuttui ystävyydestä ihastumiseksi ja siitä rakastumiseksi. Kolmen vuoden seurustelu siitä seurasi, mutta kuten niin usein, siitäkään hyvästä ystävyydestä ei seurannut hyvää – tai ainakaan loppuelämän kestävää rakkautta. Taisimme olla liian nuoria, nyt asiat olisivat varmaankin edenneet toisin.

Ihastuneen ystäväni puolesta toivon, että hänen ihastumisensa ei loppuisi kuin kananlento esimerkiksi välimatkaan, joka heillä on melkoinen. Juttu on aivan tuore, joten toivon ystävälleni myös malttia edetä rauhassa, eikä liian nopealla etenemisellään pelottaisi miestä pois elämästään. Siitä olen aivan varma, että pysyn kyllä ajan tasalla, missä mennään – siitä huolehtii ystäväni ja puhelin 😊

Stella (256)

Ensimmäinen kortti kääntyköön

Kirjoitin eilen suunnitelmasta ottaa sinut, blogini lukija mukaan oppimismatkalleni tarot-korttien maailmaan. En suinkaan jätä prosessia vain tämän varaan, mutta olkoon se yksi osa matkaa 😊 Toivottavasti myös ne lukijat, jotka eivät ennustuksista perusta, lukevat nämä päivitykset ja saavat niistä jotain itselleen. Käytän näiden Päivän kortti -tulkintojeni apuna pääasiassa Duhyan Manikin kirjaa tarotin perusteista, lisäapuna myös muita lähteitä.

Tässä se nyt on, ensimmäinen käännetty kortti, Maljojen Viitonen. Kortti ei todellakaan ole niin paha, miltä se ehkä ensisilmäyksellä voi näyttää, mutta oma suhtautumisesi asioihin vaikuttaa siihen, tulkitsetko tämän omalla kohdallasi positiivisena vai negatiivisena korttina.

Maljojen kortit symboloivat tunteita, alitajuntaa, unia, visioita ja vaistoja. Numerona viitonen kuvaa muutosta. Mikä on sinun tilanteesi? Oletko irtautumassa jostain vanhasta ja ehkä jopa janoat muutosta? Portit ovat auki, muutos on tulossa, kunhan osaat ja haluat päästää vanhasta irti ja uskallat mennä mukaan.

Kortti voi kuvata myös pettymystä tai menetystä elämässä, joka vaikuttaa kykyysi käsitellä asioita ja mennä eteenpäin. Hyväksy nykyinen tilanteesi, äläkä etsi syyllisiä. On asenteestasi ja omasta suhtautumisestasi kiinni, otatko tilanteen kasvun paikkana ja osaat kääntää surun iloksi ja pettymyksen täyttymykseksi, vai jämähdätkö tähän.

Heti tämän ensimmäisen kääntökokeilun kohdalla jouduin toteamaan, että tarvitsen itselleni apukortin. Löysin itseni edellisistä sanoista kyllä, mutta en mielestäni riittävän tarkasti. Toinen kortti oli Torni, joka todella vahvisti edellistä, sillä Torni on tietoisuuden heräämisen ja uudistumisen kortti. Odotettavissa nopeasti tapahtuva muutos, jossa pitää osata olla hereillä, jos haluaa tarttua siihen kiinni. Ja siihen kannattaisi tarttua eli pitää olla rohkeutta uskoa itseensä juuri nyt.

Töissä meillä ainakin tapahtuu koko ajan ja nopealla temmolla, muutoksia ja uudistuksia jatkuvasti. Uskon, että omalla kohdallani on kyse jostakin siihen liittyvästä. Jää vielä nähtäväksi, mutta odotan mielenkiinnolla, mitä tuleman pitää 😊

Kaipaatko sinä tukikorttia tai laajempaa tulkintaa Maljojen Viitoselle omalla kohdallasi? Soita minulle, niin käännetään sinulle oma kortti – joko näistä taroteista tai siitä normaalista ennustuspakastani. Katso tarkemmin www.ennustaja24.fi.

Stella (256)

Sukellus tarot-korttien maailmaan

Pitkästä aikaa täällä taas! Nyt ajattelin sukeltaa itselleni outoon ja tuntemattomaan ja ottaa teidän sinne mukaan 😊 Tarot-korttien maailmaan nimittäin.

Olen aina ollut kiinnostunut taroteista ja niiden mielenkiintoisista tulkinnoista, joita itselleni kyseisistä korteista on annettu. En kuitenkaan ole vielä itse rohjennut ottaa niitä avukseni omiin ennustuksiini, vaan käytän tuttua ja rakasta tavallista korttipakkaani yhä edelleen.

En uskaltaudu vaihtamaan täysin taroteihin vieläkään, mutta kunhan kortteihin ja niiden tulkintoihin ajan kanssa kunnolla tutustun ja niistä riittävästi opin, todennäköisesti vielä jonain kertana soittaessasi ennustaja24.fi-palveluun voit kuulla kysymyksen: Haluatko, että käytän tavallisia kortteja vai taroteja?

Mutta siihen on vielä matkaa ja tälle opettelun matkalle otan osittain mukaan myös sinut, blogini lukija. Tiedän, että tarot-ennustuksia harvemmin tehdään yhden tai kahden kortin avulla, mutta nähtyäni netissä tällaisen, mielestäni ihan toimivan vaihtoehdon, ajattelin kokeilla itsekin samantyylistä tapaa.

Ajatukseni on nostaa parin viikon välein ”Päivän kortti”, kertoa sen ”virallinen” tulkinta ja avata päivityksessäni sitä, miten kyseisen kortin itse itselleni, sen hetkiseen elämään tulkitsen. Ja toivon, että sinä löydät itsellesi kortista oikean sanoman.

Kokeillaan ensimmäistä nostoa seuraavassa päivityksessä 😊

Stella (256)

Some – kauhu vai siunaus?

Te kaikki tunnette somen maailmaa. Ainakin vähän, koska olette löytäneet blogini 😊 Somen eli sosiaalisen median yhden palvelun äärellähän nytkin olemme. Mutta onko some mielestäsi kokonaisuutena kauhu vai siunaus maailmalle?

Itse sanoisin, että paljon köyhempi ja suppeampi maailma ainakin olisi ilman somea, mutta kieltämättä melkoiselta sillisalaatilta koko paletti nykyään jo vaikuttaa! Vaikka työssänikin olen (joudun vai saan olla – siinäpä pulma) tekemisissä monen some-palvelun kanssa, en aina oikein ymmärrä niitä kaikkia, niiden paljoutta, merkitystä ja tarpeellisuutta. Eikö vähempikin riittäisi? On Facebookia, Instagramia, Twitteriä, WhatAppia, Linkedniä ja vaikka mitä!

Sen ymmärrän, että erilaisille sisällöille on omat kanavansa ja senkin, että eri kohderyhmiäkin on ajateltu, mutta löytynee noita jo vaikka mitä päällekkäisiäkin – onneksi en kaikista edes tiedä 😊

Itse käytän näistä vaihtoehdoista selkeästi eniten Facebookia. Se on kuulemma nykyään keski-ikäisten kanava, mutta tilastot sanovat Facen jossain vaiheessa jättäneiden teinien osittain palanneen sinne jo takaisin. Ehkä se joku nuorille suunnattu ei sitten ollutkaan niin hyvä, mene ja tiedä.

Myönnän, notkun itse aivan liikaa netissä ja myös siellä Facebookissa. En sentään kävellessä ja pyöräillessä, mitä monen näkee tekevän, mutta siis kotioloissa liikaa. Ihan kuin en saisi koneella olemisesta riittävästi jo työpäivän aikana 😊 Mutta on Facessa ja netissä yleensä hyviäkin puolia: vänkäämiset voidaan hoitaa heti tarkistamalla asia Googlesta – ennen asian sai tarkistettua vasta kotona tietosanakirjasta. Facen avulla tiedät, mitä ystäville, tutuille ja sukulaisille kuuluu – joskin puhelinsoitot ja tapaamiset ovat vähentyneet entisestään. Facen avulla on mahdollista löytää vanhoja tuttuja ja koulukavereita – näin kävi minulle tänään: luokkakaveri ala-asteelta löysi minut! Edellistä luokkakokousta varten saatiin Facen avulla tavoitettua iso prosentti luokasta, mutta ei häntä – nyt on yhteystiedot tallessa – sitä seuraavaa kokousta varten 😊

Hienoja heinäkuun viimeisiä päiviä toivotellen Stella (256)

Luopumisen tuskaa tai ainakin sen ennakointia

Lähipiirissäni on useampikin ikääntyvä ja voinniltaan siinä kunnossa oleva ihminen, että yksi elämän isoimpia muutoksia on pian edessä. Nimittäin luopuminen asunnosta, kodista, jossa on elämässään pisimpään asunut.

Elämän ensimmäinen oma asunto, johon omien vanhempiensa luota muuttaa, on tottakai erittäin merkityksellinen. Onhan se juuri se ensimmäinen ja siksi niin tärkeä. Sen muistaa aina ja syystäkin.

Voi olla, että asut monessakin asunnossa ennen sen lopullisen kodin löytymistä, ehkä sinä et asunnon osalta vakiinnu koskaan. Minusta ainakin tuntuu, että nykyään ihmiset muuttavat herkemmin elämäntilanteen muuttuessa. Osataan elää ehkä paremmin tilanteen mukaan kuin ennen. Ihan hyvä niin, ehkä se luopumisen tuskakaan ei ole niin hirmuinen, kun yhteen paikkaan ei liity yli puolen elämän muistoja.

Näin on kaikilla näillä läheisilläni, joita vääjäämättä lähitulevaisuudessa odottaa poislähtö kodista. Kodista, jossa he ovat perheensä perustaneet ja lapsensa kasvattaneet. Kodista, jossa asumisen aikana he ovat työuraansa aloitelleet ja työuransa päättäneet.

Suren jo nyt heidän puolestaan sitä hetkeä, kun ovi on viimeisen kerran suljettava ja kotipihan keinut ja kukkaset hyvästeltävä. Toivon, että siinä kohtaa he ovat sinut asian kanssa ja näkevät tilanteen aurinkoiset puolet.

Stella (256)


Näköala ikkunastani

”Katson ulos ikkunastani, jossa on muutamia rasvaisia sormenjälkiä pikkuveljeni kädestä. Pyyhkäisen niitä hieman, mutta jälki vain leviää. Annan sen olla, pysykööt siinä. Eipähän ole ainakaan kaunista maisemaa sotkemassa….kun sellaista ei olekaan….enää.

Tihrutan ikkunan läpi vain nähdäkseni, onko metsä yhtä tallattu ja sotkettu kuin eilenkin. Vielä pari vuotta sitten oli toisin: metsä kukoisti. Äitienpäivisin saimme poimia kukkia äidille. Kesäaamuisin raikas tuoksu levisi kauas, metsämansikat punersivat heinien välissä ja linnut pesivät villivadelmapensaissa. Nykyisin en enää voi nähdä näistä mitään, tuskin koskaan.

Taas ne tulevat, luonnontuhoajat, pitkin mäkeä mopoillaan. Kyllä sitä koitetaan olla niin mahtavaa, kun on mopo ja kaikki, mutta ei tässä kuitenkaan aivoilla pelata.

Yritän keskittyä maantiedon vaikeaan koealueeseen, jossa puhutaan luonnonsuojelusta, mutta nämä ääliöt päräyttävät viritetyt koneensa käyntiin. Hyvästi rauha! Seuraan heitä katseellani hetkisen ja yritän laskea, monetko karkkipaperit, tupakka-askit ja juomapullot metsään heitetään, ja jääkö maahan yhtään heinätuppoa, kun siinä crossaillaan niin, että multa pöllyää, mutta en pysy laskuineni perässä.

Tätä se on, nykyaikaa, jossa metsät kuolevat ja luonto hupenee ihmisten isottelun alla. Tällainen se on, surullinen näköala ikkunastani, jota pikkuveljenikin kiipesi syliini kurkistelemaan ja räpelsi muutamat uudet jäljet ikkunaan. Mutta eihän sillä ole väliä, sillä se ei sentään tuhoa luontoa.”

Sopisi tähänkin päivään, mutta todellisuudessa em. teksti on kouluaineeni n. 30 vuoden takaa. Tekisi mieli kysyä, onko mikään muuttunut…nuoren ihmisen mielessä luonto ja luonnonsuojelu on tuolloin pitkälti ollut tätä, vaikka on varmaan silloinkin ollut isompiakin aiheeseen liittyviä puheenaiheita. Näistä pienistä jutuista mielestäni kaikki kyllä lähtee, edelleen.

Ilmastoasiat tuntuvat olevan näissä tulevissa vaaleissa yksi pääteemoista. Jonkinlaista hysteriaakin on havaittavissa. Vaikka edelleen luontoa rakastan ja ilmastoasioista välitän, ei Suomi, eivätkä suomalaiset silti pysty pelastamaan koko maailmaa, vaikka näin tunnutaan uskovan.

Lakkoilevat teinit voisivat aloittaa vanhan sloganin mukaisen käytännön ”Pidä Suomi puhtaana”, siinäkin on vielä nimittäin sarkaa ja sillä saadaan näkyvää aikaan – ihan täällä kotimaassa. Kuitenkin omasta puolestani puukiukaat lämmetköön edelleen ja takat lämmittäkööt taloja. Emme me niitä kieltämällä maailmaa pelasta, enkä usko Suomen sillä tuhoutuvan.

Pian lähden nauttimaan Suomen luonnosta ja taidan ottaa roskapussin mukaan. Niitä karkkipapereiden, tupakka-askien ja juomapuollojen heittelijöitä kun tuntuu olevan edelleen – näin 30 vuoden jälkeenkin 😊

Stella (256)