Category: Tunne

Posted on

Elämän merkitykset

Hei taas, pitkästä aikaa!

Näinä pimeinä (tuulisina ja märkinäkin) aamuina voi olla hieman hankalaa saada inspiraatiota tai hyvää oloa mistään. Ainakin minulle, aamumörölle, käy usein näin. Tässä yhtenä aamuna ajatukset sai hereille artikkeli sveitsiläissyntyisestä, Yhdysvalloissa asuvasta kirjailijasta Emily Esfahani Smithistä.

Hän on kirjoittanut kirjan elämän merkityksestä ja sen löytämisestä. Smith nostaa esille neljä peruspilaria, joilla jokaisella on paikkansa, ja niiden merkitys voi vaihdella elämän eri vaiheissa. Ne muistamalla elämä saa merkityksellisyytensä.

YHTEENKUULUVUUS – Huomaa pienten hetkien merkitys.

TARKOITUS – Tunnista omat lahjasi ja vahvuutesi. Hyödynnä niitä töissä tai muussa elämässä.

TARINANKERRONTA – Kirjoita elämäsi asioista ja tapahtumista vaikka päiväkirjaan. Se auttaa jäsentämään elämää ja löytämään merkityksiä.

ITSENSÄ YLITTÄMINEN – Kokemus siitä, että on yhteydessä jonkin itseä suuremman kanssa. Joko hengellisesti tai musiikin, luonnon tms. kautta.

Smithin kirja Merkityksellisyyden voima, joissa näistä kerrotaan, on juuri julkaistu suomeksi. Täytyypä laittaa itsensä kirjajonoon, mutta huomaatteko, näistä samoista asioista minäkin olen kirjoittanut!

Stella (256)

Posted on

Anna aikaa myös itsellesi

Olen blogipäivityksissäni mm. muistuttanut auttamaan apua tarvitsevia eri tavoin ja ihmetellyt ”ääneen” ajan riittämättömyyttä. Mutta olenko muistanut sanoa, miten tärkeää on antaa aikaa myös itselle. Sitä aikaa, jolloin ei tarvitse mennä minnekään, eikä tehdä mitään. Ei siis yhtään mitään.  Taisin tästäkin jo kirjoittaa, mutta kertaus on opintojen äiti 😊

Menevälle ja tekevälle ihmiselle täysi tekemättömyys on vaikeaa, mutta olen kyllä vahvasti sitä mieltä, että jokainen meistä tarvitsee niitä hetkiä, jolloin joutuu olemaan paikallaan tekemättä mitään. Aluksi se voi tuntua piinaavalta. Sitä se varmasti onkin, koska voi olla, että olet joutunut poistumaan mukavuusalueeltasi. Jos tunnet näin – hyvä, että pysähdyit – koska silloin olet tarvinnut tuollaisia hetkiä.

Kävin joskus yhden talvikauden joogassa. Muistan, miten suorastaan pelästyin tuntemuksiani: en ensinnäkään olisi ikinä uskonut, että saan paikkani tuollaisen ”lajin” parissa niin kipeiksi, mutta en myöskään sitä, miten hankalilta ja epämukavilta loppurentoutuksen minuutit tuntuivat! Siis se paikallaanolo – ensimmäisillä kerroilla ne minuutit tuntuivat tunneilta!

Ymmärsin jo silloin, että koska se tuntui epämukavalta, tarvitsen sitä ja jatkoin sinnikkäästi. Ikävä kyllä vain tuon yhden talven. Mutta opin silloin paljon ja vein opit arkeeni.

Tuosta talvesta on jo melko kauan ja nyt tuntuu, että tekisi hyvää aloittaa uudelleen. Ellen saa sitä itsestäni irti, niin toivottavasti edes muistan kunnon rentoutumisen ja hiljentymisen muuten – samoin Sinä ❤️

Näillä mietteillä kohti lokakuuta!

Stella (256)

Posted on

Tervettä väsymystä

Tällä(kin) viikolla ole tuntenut itseni väsyneeksi, mutta nyt olen siitä iloinen, sillä kyseessä on ollut ns. terve väsymys, eli tekemisestä aiheutunut olotila.

Olen ollut tällä viikolla aktiivisempi kuin moneen viikkoon, on ainakin tuntunut siltä. Mahdatko arvata, mistä olen energiani ja terveen väsymyksen i ammentanut? Sienimetsästä tietenkin 😊

Olen nauttinut niin suunnattomasti, että keskellä viikkoakin jaksoin lähteä monen tunnin sienireissuun vielä työpäivän jälkeen. Olin kyllä puhki ja poikki, mutta nukuinkin seuraavan yön kuin pikkupossu!

Eikä metsäreissujen tuoma vire ole jäänyt vain sieniin, olen saanut tällä viikolla aikaan myös kotona. Ja vieläpä niin päin, että ensin huvi eli sienestys ja sitten vasta pakkopullatehtäviä. Olen siis ylen tyytyväinen tähän viikkoon!

Toivottavasti hyvää virettä on liikkeellä myös siellä! Ellei, niin mieti, miten aktivoisit itseäsi. Mikä on juuri sinun tapasi nousta ylös (ja mieluummin myös  ulos). Mikä on sitä tekemistä, josta saisit niin hyvän olon ja mielen, että se antaisi energiaa myös niihin vähemmän mukaviin, ns. pakollisiin puuhiin.

Itselläni pihatyöt ovat vielä pahasti kesken, mutta en stressaa siitä nyt, aika on. Toivon vaan, että tämä fiilis jatkuu pitkään….

Ihanaa ensi viikkoa!

Stella (256)

Posted on

Kokeilisitko sinäkin värien ja värittämisen voimaa?

Kun aikuisten värityskirjabuumi alkoi ajattelin, että just joo, tämä ei ole kyllä mun juttuni yhtään. En lämmennyt ajatukselle, vaikka lapsena olin kova tyttö piirtämään, värittämään ja askartelemaan. Askartelusta pidän kovasti edelleen, mutta minä värityskirjaostoksilla, en todellakaan!

Näin todella ajattelin, enkä tähän päivään mennessä ole kyseistä kirjaa käynyt ostamassa. Ei tarvinnut. Universumi hoiti asian muulla tavoin. Sain kirjan ja huippuhienot värityskynät lahjaksi!

Niinpä, tarvetta ilmeisesti oli kuitenkin, koska sellaiset elämääni ilmestyivät 😉 Enkä väitä yhtään vastaan, etteikö aikuisille suunnatuissa värityskirjoissa olisi ajatusta. On varmasti, ja aion minäkin omani ”sutata”, nyt kun sellainen on olemassa.

Kaikki käsillä tekeminen on aivoille hyväksi. Isket kätesi taikinaan, saveen, marjapuskaan tai kutimiin, kaikki se tekeminen rauhoittaa päässä olevia ajatuksia ja poistaa tehokkaasti stressiä. Niin tämä värittäminenkin, kokeilin jo 😊

Oletko sinä kokeillut värityskirjoja aikuisiällä ja jos olet, mitä pidit? Ja mikä on sinulle se rentouttavan käsillä tekemisen muoto? Kerro se kommenteissa!

Stella (256)

Posted on

Alitajunta työskentelee unissani

Olen nukkunut noin viikon verran todella levottomasti. Olen (kuulemma) noussut monena yönä istumaan ja höpissyt kaikkea enemmän ja vähemmän selkokielistä, potkinut, heittelehtinyt jne.

Viime yönä näin ainakin neljään otteeseen unta susista ja havahduin niiden ulvomiseen. En ole täysin varma, näinkö unta, vai ulvoivatko koirat jossain lähistöllä. Toisaalta mieheni on yleensä herkkäuninen erilaisten äänien suhteen, eikä hän ollut kuullut mitään poikkeavaa. Todennäköisesti näin siis unta…

Jos luit edellisen päivitykseni, päädyt varmaan samaan kuin minä: kehoni ja mieleni työstävät nyt paljon kaikkea. Keskeneräisiä ja päätöksiä tai muutoksia vaativia asioita on niin kotona kuin työpaikallakin. Päivät eivät ”riitä”, joten jatkan näemmä niiden puimista öisin. Toivottavasti menestyksekkäästi, eivätkä levottomat yöni ole turhia 😊

Jos susiuniet todella olivat unta, asiat tulevat järjestymään. Osassa unista aluksi hieman pelkäsin, mutta sitkeästi jatkoin (yllätys, yllätys mikä paikka) metsässä kulkemistani, tarkkaavaisena kylläkin ja kohtasinkin suden.

Siihen viimeisin susiuneni loppui, mahtaako ratkaiseva jatko-osa tulla ensi yönä?

Ihanaa viikon jatkoa, kohti syyskuun puoliväliä jo mennään!

Stella (256)

Posted on

Kun ei tunnu olevan riittävästi aikaa

Päivät ja kuukaudetkin tuntuvat vilahtavan ihan silmissä. Nukkumaanmenon aika tuntuu miltei joka päivä olevan edessä aivan liian nopeasti. Tuntuu, etten ehdi tehdä juuri mitään, mitä piti tai olisin halunnut tehdä. Tällä hetkellä haluaisin eniten metsään sienikorin kanssa, mutta…

…jälleen kerran se riittämättömyyden tunne. Tunne, että olen vähän onneton, kun en saa aikaani riittämään. Myönnän, ajankäyttöni voisi olla vapaa-ajalla tehokkaampaa, mutta tarvitseeko ja kuuluuko sen olla sitä eli suorittamista aamusta iltaan?! Mielestäni ei. Teemme liian usein ne päivän pakolliset tehtävät sekuntikellon kanssa, ei sitä tarvitse 24/7 tehdä, eihän?

Samaa mieltä tuntuu olevan psykologi Emma Seppälä Helsingin Sanomien haastattelussa: ”Saat enemmän aikaan tekemättä mitään”, toteaa Seppälä ja jatkaa: Ihmisen mieli tarvitsee taukoja, sillä inspiraatio ja uudet näkökulmat syntyvät rentoutuneessa joutilaassa tilassa.

Edellinen oli napattu TTT-lehden artikkelista, joka käsitteli työpaikkojen kahvitaukojen ja muiden ns. tekemättömien hetkien merkitystä. Artikkelissa muistettiin mainita myös työpäivien aikaisen rentoutumisen vaikutus vapaa-ajan laatuun.

Tiedän, että riittämättömyyden tunteeni juontaa tällä hetkellä pitkälle tuohon edeltävään. Työpäivän aikaiset taukoni eivät ole palauttavia. Ne ovat hätäisiä ja teemme töitä silloinkin…YRITÄN muuttaa tätä jatkossa, mutta useinkaan se ei ole omissa käsissä, valitettavasti.

Ugh. Olen puhunut 😊 Kiitos, helpotti ainakin vähän! Ei ollut tarkoitus avautua kuin kaivonkansi, mutta menköön, ajattelemisen aihetta saa varmaan tästäkin. Muistetaan huolehtia itsestämme!

Stella (256)

Posted on

Tuntuuko tutulta?

Mikään ei iske sua vastaan niin paljon kuin elämä.

Kuulin tämän eilen aamulla ajaessani töihin Radio SuomiPOPin toimittajan suusta. Hyvä, etten pysäyttänyt äkkinäisesti autoa tai tehnyt jotain muuta tyhmää. Tuo oli mielestäni osuva ja niin hyvin sanottu. En kuullut enää, millaista jälkipuintia tuo aiheutti, mutta kuulostaako tutulta?

Luulen, veikkaan ja väitän, että iloisin ja positiivisinkin ihminen tuntee joskus näin. Mikä muukaan se olisi kuin elämä, jonka jokin osa-alue takkuaa, jos jossain mättää. Vähän kuin oma mottoni elämän tarkoituksesta: Se on elämä itse.

En tiedä, mitä ajatuksia tuo aamulausahdus sinussa herätti, mutta minuun se tarrautui niin, että halusin lauseen tännekin tallettaa. En sitä sanatarkkaan muuten pian varmaan enää muistaisikaan…

Iloa viikonloppuusi – toivottavasti se sujuu ilman isompia iskuja!

Stella (256)

Posted on

Järki vai tunne

Tämän Järki vai tunne -probleeman kanssa painin jatkuvasti. Etenkin näin vuodenvaihteen tienoilla tulee mietittyä (järjellä) asioita ja mahdollisia lupauksia, joita voisi tehdä. Tunne-minäni tietää jo siinä vaiheessa, että voitto tulee taas, mukavuudenhalu tai joku muu fiilisosasto voittaa jälleen. Lopulta en siis juuri koskaan tee mitään uudenvuodenlupauksia.

Hyvä vai huono asia, riippuu keneltä kysyy. Mukavuudenhaluinen minäni luottaa aina siihen, että pystyn ilman erillisiä lupauksiakin tekemään hyviä korjausliikkeitä vuoden aikana. Osittain näin onkin, mutta nopealiikkeisen ja ajoittain lyhytjänteisen luonteeni vuoksi tiedän tällä lupaamattomuudellani vain helpottavani ainakin henkistä elämääni….huh, sentään sitä! Elän usein niin hetkessä, että jokin karkkilakkolupaus ja sen todennäköinen rikkoontuminen voisi hajottaa maailmani hetkeksi: en pystynyt siihen taaskaan. Kuulostaa hölmöltä, mutta minullahan on se lapsen mieli…

Olenkin oikeastaan päättänyt olla lupaamatta etukäteen mitään. Pessimisti ei pettyisi, mutta minähän en ole sellainen. Haluaisin ja haluankin nähdä kaikessa onnistumisia ja hyvää. Vaikeinta se on omalla kohdalla. Muita pystyn kyllä psyykkaamaan ja kannustamaan, hyvällä mielellä ja onnistuneesti – notkahdus voi tulla omalla kohdalla. Ei, en ole mitenkään katkera, lähinnä huvittunut. Ehkä itsensä kanssa on liian liki ja tuntee itsensä niin hyvin, ettei siihen vaan pysty. Sama koskee itselle ennustamista. Ei onnistu, kortit eivät näytä juuri mitään. Olen liian lähellä itseäni.

Pitäisikö tämän ympäripyöreän vuodatuksen jälkeen tehdä joku yhteenveto tai loppupäätelmä? Hmm….Carpe diem – Tartu hetkeen – älä suunnittele liikaa, päästä tunne mukaan, mutta pidä myös järki lähettyvillä!

Näillä ajatuksilla eteenpäin <3

Stella

Posted on

Sattumaa vai kohtaloa?

Elettiin viime vuoden loppukesää. Kesälomat oli pidetty, karu paluu arkeen oli tapahtunut. Jostain syystä tuntui, että kaikki kaatuu päälle: työstressi, huolet raha-asioista ja yleinen välinpitämättömyys nostivat päätään. Kummallista matalapainetta oli ilmassa.

Minä, yleensä joka asiassa jotain positiivista näkevä ihminen aloin pyöriä jonkinlaisessa itsesäälissä. Outo olotila, joka ahdisti vielä vähän lisää.

Kun mikään ei kiinnostanut, kulutin iltani Internetin ihmeellisessä maailmassa surffailemassa kaikenlaisilla sivuilla.

Sitten eräänä elokuisena iltana se tapahtui. Silmiini osui ilmoitus: “Etsitään ennustajia ja selvänäkijöitä”. Luin tekstin ainakin kymmeneen kertaan, tärisin ja hihkuin, SE OLI SIINÄ!!! Uusi, avoin ovi oli edessäni. Olin löytänyt jotain, mitä olin (tietämättäni) etsinyt jo pitkään.

Pian alkoikin tieni neuvonantajana ennustaja24.fi-palvelussa. Tämä alkumatka on ollut juuri niin upeaa ja huikeaa kuin loppukesällä ajattelinkin. On hienoa kuunnella asiakkaita ja jutella heidän kanssaan. Jakaa iloja ja suruja, ratkoa ongelmia ja auttaa valintatilanteissa – niin korteista katsoen, omista kokemuksista vinkkejä hakien kuin vaistollakin.

Sattumalta sen löysin, mutta kohtalona sitä pidän. Mutta miksi juuri tuolloin? Siksi, että osasin arvostaa asiaa enemmän, koska olin tuolloin melko syvissä ja mustissa vesissä itse ja etsin valoa.

Tämä ihana flow kantoi minut läpi pimeän ja sateisen syksyn, eikä taantumista näy. Teen työtäni ilolla, sekin kertoo, että näin piti tapahtua. Onneksi kohtalo otti ohjat tuona hetkenä käsiinsä.

Asiakkaan kiitos ja helpottunut ääni antaa lämpöä sydämeen ja uusia voimia myös itselle. Ihanuutta!

<3
Stella