Category: Unelmoida

Posted on

Aarrekarttaa päivittämään

Jäin itsekin miettimään edellisen päivityksen jälkeen, että toiminpa tyhmästi, unelmoin ja haaveilen vain melko pienesti, vaikka unelmoinnin pitäisi olla nimenomaan suurta!

Serena kommentoi postaustani, mainitsi aarre-/unelmakartan tekemisen ja muistutti nimenomaan suuresti unelmoinnista. Niinpä. Olen noita karttoja aikoinaan tehnyt useammankin, en tosin pitkään, pitkään aikaan….

Taisin kokea, että epäonnistuin niiden kanssa: karttaan lisäämiäni lapsia ei elämääni siunaantunut, eikä kotini ole se silloinen unelmien punainen puutalo….paitsi että kummilapsia on viisi ja asun punaisessa talossa, tiilisellaisessa kylläkin. Eli menikö sittenkään pahasti pieleen 🙄

Täytyypä suunnitella uuden kartan kokoamista, ihan tässä pikapuoliin. Täytynee miettiä, mistä sopivia lehtiä saisi haalittua, se lehdistä leikattujen kuvien kanssa pelaaminen tuntui minusta kivalta ja omimmalta 👍

Stella (256))

Posted on

Minulle outoa unelmointia

En ole ihminen, joka haaveilisi jatkuvasti tai edes kovinkaan usein uudesta asunnosta, saati uuden rakentamisesta. Osasyynä on varmasti elämän realiteetit, tieto siitä, että näillä näkymin noin isojen haaveiden toteuttaminen ei ole mahdollista, joten uskoa unelmien voimaan ei aina ole. Enkä kyllä tykkää muuttamisestakaan. Lisäksi olen jo pitkään ollut ihan tyytyväinen olemassa olevaan tilanteeseen asumisen suhteen. Asuinpaikka miellyttää ja mikä tärkeintä, asunto tuntuu kodilta, eikä vaan ”joltain asunnolta”.

Tässä kohtaa huomautan ja muistutan kaikkia, että unelmointi ja haaveilu ei ole missään elämäntilanteessa kiellettyä, oikeastaan päinvastoin. Ihminen tarvitsee sitä, että hänellä on unelmia, isojakin. Ja kyllä minäkin unelmoin, mutta melko matalalla profiililla ja realistisesti – siis tylsästi 😂 Tässä oli kyllä todellisen kehittymisen paikka!

Mutta nyt tapahtui jotain kummaa. Olen saanut ihmeellisen päähänpiston, jopa lievän päähänpinttymän eräästä tontista! Lähialueella on myynnissä uusia, rakentamattomia tontteja useampi kymmenen, mutta tämä on vanha tontti, jossa olisi rasitteina vanhoja, purkukuntoisia rakennuksiakin ja pahaa pelkään, että se on jopa vailla viemäröintiä 😳 Unelmieni talo on ainakin aiemmin sijainnit veden äärellä, tässä ei olisi sitäkään 😂 Mutta silti, kaikista puutteistaan huolimatta valitsisin sen sata kertaa mieluummin kuin yhtäkään näistä uusista myynnissä olevista vaihtoehdoista…

Tämä päähänpisto on saanut meidät jo pariin kertaan valitsemaan kävelylenkin reitin niin, että pääsemme kurkkimaan tuolle tontille. Olen jopa hieman hämilläni, mistä on kyse.

Olen tiennyt tontin myynnistä jo ainakin puoli vuotta, mutta ei ole näemmä kenellekään vielä kelvannut vanhoine pihakaivoineen ja isoine kivineen keskellä pihaa. Täytyyköhän tässä alkaa manifestoimaan lujemmin. Jos se tontti tosiaan odottaakin meitä….

Stella (256)

Posted on

Negatiivisuus tarttuu, onneksi myös positiivisuus

Olin eilen eräällä myynti- ja markkinointiluennolla, jossa sivuttiin myös erityyppisiä ihmisiä, negatiivisuutta ja positiivisuutta. Miten sattuikaan, sillä olen tuota samaa asiaa mietiskellyt viime viikkojen aikana useampaan otteeseen ja muistojakin palautui mieleeni.

Oletko itse huomannut, miten negatiivisuus tarttuu? Ei pisaratartuntana, mutta silloin kyllä, jos viettää enemmänkin aikaa ihmisen kanssa, joka ajattelee syystä tai toisesta lähes kaiken negatiivisuuden kautta. Jonkin ajat kuluttua huomaat (jos edes itse sitä enää huomaat), että itselläsikin on likimain KAIKKI ja AINA huonosti. Se rasittaa ja väsyttää.

Oli aika, jolloin elin parisuhteessa, jossa asiat olivat näin. Samaistuin, ja ellen nyt ihan negatiiviseksi muuttunut, niin kyyniseksi ainakin.

Lähdin samoihin aikoihin mukaan erääseen liiketoimintaan, jossa seminaareissa motivoitiin ja kannustettiin positiivisuuteen. Muistan elävästi ensimmäisen seminaarin, meinasin lähteä kesken pois. Suorastaan ällötti se yliamerikkalainen hypetys ja positiivisuus.

Kotona tajusin, että juuri sitähän minä tarvitsin, positiivisuutta elämääni. Siksi se tuntui niin iljettävältä. Oli tarve mennä silloisen mukavuusalueen eli negatiivisuualueen ulkopuolelle ja se ei ole koskaan kivaa tai ainakaan helppoa.

Olin vuosikausia mukana kyseisessä liiketoiminnassa. Rikastuin vain henkisesti, mutta se olikin tärkeintä. Opin oikein odottamaan seminaareja ja nautin niiden tuomasta flow-tilasta, joka jatkui vaihtelevan pitkälle – riippuen kuka tai mikä sen torppasi. Mutta vuosien aikana huomasin vahvistuvani ihmisenäkin, opin ajattelemaan positiivisuuden kautta kyynisyyden sijaan.

Varsinainen liiketoiminta on jo nyt taaksejäänyttä elämää, mutta pysyvän jäljen se jätti. Positiivisen jäljen ❤️

Stella (256)

Posted on

Ihastuneen ihmisen onnen kuulee äänestä

Ystäväni soitti minulle alkuviikolla pitkän puhelun. Siinä puhelussa huokui läpi jopa teinimäiseltä vaikuttanut innokkuus, malttamattomuus, ikävä ja odotus – hän oli IHASTUNUT!

Olin erittäin iloinen hänen puolestaan – tuota tunnetta hän ei ollut kokenut aikoihin – eikä tällä tasolla koko elämässäänkään montaa kertaa. Luurin toisessa päässä minulle nousi hymy huulille monta kertaa puhelun aikana. Hän ei nimittäin varmastikaan itse tajunnut, miten yli-innokkaaltakin välillä vaikutti 😊

Muistatko itse sen tunteen? Ihanan ihastumisen tunteen. Toivottavasti olet saanut sen kokea, se tunne ja olotila on jotain käsittämätöntä! Ihastumistakin on monentasoista, sitä ”Jalat alta” -fiilistä ja ihmistä ei välttämättä tule kaikille eteen koskaan – minä sain sen parikymppisenä kokea. Tunne oli järkyttävänihanankamala!!! Pahinta juuri siinä ihastumisessa taisi olla se, että olimme ystäviä – hän myös edellisen poikaystäväni kanssa, joka haikaili tuolloin vielä perääni.

Sitä en oikein tajua vieläkään, missä vaiheessa juttu muuttui ystävyydestä ihastumiseksi ja siitä rakastumiseksi. Kolmen vuoden seurustelu siitä seurasi, mutta kuten niin usein, siitäkään hyvästä ystävyydestä ei seurannut hyvää – tai ainakaan loppuelämän kestävää rakkautta. Taisimme olla liian nuoria, nyt asiat olisivat varmaankin edenneet toisin.

Ihastuneen ystäväni puolesta toivon, että hänen ihastumisensa ei loppuisi kuin kananlento esimerkiksi välimatkaan, joka heillä on melkoinen. Juttu on aivan tuore, joten toivon ystävälleni myös malttia edetä rauhassa, eikä liian nopealla etenemisellään pelottaisi miestä pois elämästään. Siitä olen aivan varma, että pysyn kyllä ajan tasalla, missä mennään – siitä huolehtii ystäväni ja puhelin 😊

Stella (256)

Posted on

Yhdessä kohti unelmia!

Niin, mikäkö sekoittaa Suomen ja suomalaiset? Urheilu ja etenkin jääkiekko. Koko maa menee aivan sekaisin, jos menestystä tulee riittävästi. Näin kävi tänä vuonna. Voitto tuli ja Suomi sekosi 😊

Tuskin tässä maassa on tällä hetkellä kovin montaa ihmistä, jotka eivät tietäisi Suomen voittaneen jääkiekon MM-kultaa. Itsekin melkoisena penkkiurheilijana huusin ääneni käheäksi ja elin pelissä mukana niin, että nukkumatti kiersi minut seuraavana yönä! Taisin siis käydä melkoisilla kierroksilla pelin aikana ja ylikierrokset riittivät pitkälle aamuyöhön….

Varsinaiset pelit on tällä erää pelattu, nyt meneillään on enää jälkipelejä ja asteittain laantuvaa juhlahumua. Upeita suorituksia, kasvutarinoita ja täydellä sydämen palolla tehtyä tiimityötä yhteisen hyvän eteen kelpaa kyllä muistellakin!

Yksi suurista on valmentaja Jukka Jalonen. Melkoisen uskomaton mies, suuri valmentaja ja sen mahtavan tiimihengen luoja – ollut sitä jo pitkään. Jalosen opeissa on otettavaa meille jokaiselle. Oli sitten esimies, työntekijä tai ihan ”minä vaan”. Kannattaa lukea mm. Jalosen haastattelu Tunnusta mokasi Talouselämästä (tässä on linkki), kuten myös alla oleva Elä täysillä -sivuston ajatelma, vai miksi sitä sanoisikaan. Ajatuksella.

Yhdessä kohti unelmia!

Stella (256)

Posted on

Lottovoittaja jos oisin…

Olen ennenkin tätä samaa aihetta ainakin sivunnut. Sitä, mitä haaveilen tekeväni ja hankkivani, jos lottovoitto osuisi kohdalle. Enää en allekirjoita täysin sitä väitettä, etteikö raha tekisi onnelliseksi. Kyllä se tekisi, montakin ihmistä, jos iso potti tulisi!

Osansa saisivat lähisukulaisten lisäksi myös tärkeimmät ystävät ja kaverit, jokunen työkaverikin. Hyväntekeväisyyteenkin rahaa antaisin. Uskon, että nykyään osaisin nauttia siitä myös itse, muutenkin kuin antamisen ilon kannalta.

En tiedä, vaihtuisiko asunto, autokin ehkä vasta nykyisen hajotessa, mutta kyllä minä itseänikin hemmottelisin. Vaatevarasto menisi uusiksi ja varaisin heti liudan hierontoja ja hemmotteluhoitoja! Sen jälkeen olisi hyvä miettiä seuraavia siirtoja 😊

Mutta tämä kaikki edellyttäisi sitä, että voitto olisi niin iso, että sillä voisi tehdä tämän kaiken. Maksaa oma velat, auttaa niissä muitakin ja jättää vielä sivuunkin tätä kaikkea muuta varten.

Haaveissa vainko oot mun….milloin vähemmän, milloin enemmän, mutta nyt se on taas ”ääneen” sanottu ja siten ainakin aavistuksen lähempänä toteutumista ❤️ Toivottavasti voin joskus kertoa teille iloisia uutisia…

Aurinkoisen viikonlopun odotuksin

Stella (256)

Posted on

Mielen ja kropan yhteisymmärrys

Olette kohta varmaan silmät ja korvat täynnä päivityksiäni, joissa mainitaan KEVÄT 😊 Pahoittelut, mutta tälläkään kertaa siltä ei vältytä, eikä vielä vähään aikaankaan… Olen keväällä syntynyt, eikä se voi olla vaikuttamatta tähän intoon. Valon lisääntyessä olen kuin uudestisyntynyt. Ideaa pukkaa ja olen jotenkin levoton, melko laillakin levoton! Haluaisin tehdä sitä, tätä ja tota, mieluummin pian ja heti! Toteutuminen on usein jotain muuta….

Tiedän, että kaikille kevät ei ole mukavaa aikaa. En tarkoita siitepölyjen aiheuttamaa harmia, vaan henkisen puolen juttuja. Toisille kevät on kaikkein ahdistavinta aikaa, se lienee edelleen vuodenajoista itsemurhatilastojenkin kärjessä.

Tunnistan tämänkin puolen itsessäni. Ylitsevuotava innostus, malttamattomuus, kaikenlaisen aikaansaamisen ja uudistamisen halu on suurempi kuin aikataulut ja jaksaminen niitä toteuttaa. Siitä seuraakin turhautuminen siihen, ettei ”mikään” edisty, ei ainakaan haluamallani tavalla. Välillä on suorastaan hieman jakomielitautinen olo ja kyllä, olen joskus tuntenut kevään edetessä itseni jopa masentuneeksi! En tiedä, onko keväisin pahoinvoivilla ihmisillä samantyyppiset syyt oireiluunsa, vai muunlaiset aiheuttajat. Joka tapauksessa harmi, että niin käy 😔

Nyt täytyykin yrittää pitää pää kylmänä, eikä hullun lailla riehaantua ja innostua kivoista ideoista ja uudistuksista – tai yritän ainakin pitää itseni maltillisena ja ilman jälkiseurauksia. Mitenkähän mahdan onnistua, somen ihana maailma ei asiaa ainakaan helpota. Tällä hetkellä netti nimittäin pursuaa toinen toistaan ihanampia toteutuksia mm. sisustuksessa. Näemmä paljon muitakin kevätihmisiä herännyt horroksestaan 😊

Stella (256)

Posted on

Järki-ihminen vai arkajalka?

Katselin sunnuntaina dokumenttia Challenger-sukkulan tuhosta. Olin nähnyt kyseisen dokumentin joskus aikaisemminkin, mutta silti katsoin sen yhtä häkeltyneenä nyt uudelleen. Olihan se todella järkyttävä tapaus!

Challenger oli yhdysvaltalainen avaruussukkula, joka tuhoutui reilu minuutti laukaisunsa jälkeen tammikuussa 1986. Kuuden astronautin lisäksi mukana oli ensimmäistä kertaa avaruuslentojen historiassa myös siviilihenkilö, opettaja Christa McAuliffe.

Traaginen tapahtuma, joka jäi historiaan ja johon johtaneista syistä toivottavasti otettiin kunnolla opiksi. Itse mietin dokumenttia katsellessani, että en ikipäivänä olisi hakeutunut ehdolle tällaiseen vapaaehtoiseksi – en olisi uskaltanut! Olisihan se upeaa, mutta ainakaan minulla eivät rahkeet riittäisi moiseen. Olenko arkajalka tai pelkuri, vai ihan vaan normaali?

Olen kyllä yllytyshullu ja heittäytyjä, mutta sukkulalentoihin, Mount Everestin valloituksiin tai varjoliitämiseen verrattuna minun heittäytymiseni ovat pikkujuttuja. Mutta samalla myös turvallisia. Suurin vaaratilanne minun kohdallani heittäytymisissä voisi olla henkinen häpeä, joka on ohimenevää ja kestettävissä 😊

Minun valintani ovat siis turvallisempia, mutta isoihin juttuihin uskaltava pääsee kokemaan upeita elämyksiä, joita todella voi kiikkustuolissa muistella. Mutta ei meistä kaikista ole sellaiseen, eikä liene tarkoituskaan – mitä ylihienoa niissä sitten enää olisi…

Näillä mietteillä kohti maaliskuuta ja KEVÄTTÄ! ❤️

Stella (256)

Posted on

Kaikkea hyvää tulevalle vuodelle!

Tämä vuosi lähestyy vauhdilla kohti loppuaan. Se on ollut täynnä monenlaisia tapahtumia – hienoja hetkiä, onnistumisia, mutta niin myös vaikeuksiakin.

Miltei vuoden iässä on tämä bloginikin! Ihan alkuvuodesta tämän aloittelin ja nopeasti sen osalta on vuosi mennyt. Olisi kiva tietää, mitkä päivityksistä ovat eniten olleet mieleesi.

Mitä sinä toivot tulevalta vuodelta? Tai millaisia lupauksia aiot tehdä? Itse toivoisin, että vuosi 2019 olisi kevyempi, ihan joka suhteessa. Jonkin verran voin siihen itse vaikuttaa, mutta tarvitsen kyllä paljon myötätuulta kaikilta mahdollisilta tahoilta ja ulottuvuuksilta. Toivotaan parasta ja katsotaan, miten käy 😊

Itse vietän vuodenvaihteen poissa kotoa, mutta heti alkuvuodesta olen puhelimessa valmis kertomaan, miltä sinun vuotesi näyttää! Katso lisää www.ennustaja24.fi ja soitellaan!

Kaikkea hyvää tulevalle vuodelle!

❤️ Stella (256)

Posted on

Viisaita ajatuksia


Osuin eilen TV:n ääreen juuri sopivasti kuullakseni Seela Sellan jouluhaastattelun. Tämä 82-vuotias näyttelijä huokui elämänkokemusta, tyyneyttä ja sisäistä rauhaa. En itse muista, mutta olen kuullut ja lukenut, ettei hänen koko elämänsä ole niin tyyntä ollut, vaan melkoisen tapahtumarikasta, räväkän naisen elämää. Ikä on siis rauhoittanut, väistämättäkin.

Oli miten oli, hänen eilisen haastattelunsa sanat kolahtivat minuun. Sella sanoi, että elämä on antanut hänen oppia näkemään näkymätöntä, kokemaan kokematonta ja tuntemaan tuntematonta. Mielestäni upeasti ilmaistu se, mitä elämä voi olla ja antaa, kun avaa silmänsä ja huomioi myös ne elämän pikkujutut.

Seela jatkoi, että unelmat ja haaveet ovat elämässä olleet hänen energianlähteenään. ”Se on se sun energia!”, hän nauraen totesi. Haastattelu päättyi mielestäni hieman surumielisesti, mutta realistisesti: ”Luopumisen taito. Sitä tässä nyt harjoitellaan…”

Näihin sanoihin on vaikea enää lisätä mitään. Niissä on kaikki, eikö vaan ❤️

Toivottavasti Sinulla on ollut ihana ja rentouttava joulu! Täällä ainakin on 😊

Stella (256)