Tarina projektista nimeltä Romuhuone osa 1

Olipa kerran Romuhuone…

Tarinan alku projektille nimeltä Romuhuone vie meidät kymmenen vuoden taa. Sinä aikana on tapahtunut niin Romuhuoneessa kuin muussakin elämässä paljon kaikenlaista, monenlaisin kääntein. Siksi päätin jo tätä päivitystä aloittaessani, että jaan tämän tarinan ainakin kahteen, ehkä useampaankin päivitykseen. Tuskin yhdessä päivityksessä saisin mitenkään tuotua esiin sitä iloa, surua, surkuhupaisuutta sekä niin oman kuin muutaman muunkin ihmisen mielenkiintoisia luonteenpiirteitä ja -käänteitä, joita tämä matka on pitänyt sisällään. Toivottavasti saat niistä kiinni ja osaat lukea tarvittaessa myös rivien välit, suurin ironia ja sarkasmi lienee siellä…

Romuhuone ei halunnut koskaan olla ruma, tylsä ja sekainen, mitä se valitettavasti on suurimman osan meidän yhteistä aikaamme ollut. Ei se kuitenkaan halunnut olla mikään linnakaan, mutta kuitenkin jotain paljon kodikkaampaa, inspiroivampaa ja houkuttelevampaa. (Miksi mieleeni tulee tässä kohtaa satu Rumasta ankanpoikasesta 😊).

Näiden em. syiden vuoksi jo tuolloin 10 vuotta sitten mainittiin ensimmäisen kerran sana remontti. Miksi kerron tästä tänään? Siksi, että nyt sen kuuluisan remontin loppu häämöttää, valoa näkyvissä, nyt ”jo” 😆 Olen onnellinen jo siitä, että 11 vuotta ei ehdi tulla täyteen. Jonkin verran on vielä tekemättä, monta juttua hankkimatta, eikä hyvänkään fiiliksen iltana hirmuisesti jaksa töiden jälkeen puurtaakaan. Aikaa menee siis vielä. Joulu on lopullinen tavoite, oma lahja itsellemme – mitä sitä nyt tässäkään vaiheessa hosumaan ja kiirehtimään, kun ei sitä ole tehty kuuluisaan kymmeneen vuoteenkaan…

Osa teistä ajattelee aivan varmasti, että ei oo todellista, hieman saamatonta sakkia. Juu, sitäkin, mutta kaikki ei ole aivan niin yksinkertaista.

Huomenna luvassa Romuhuone osa 2!

Kauniita unia!

Stella (256)

Mikä on sinun voimabiisisi?

Mikä on sinun voimabiisisi?

Se kappale, jonka tunnistat alkusoinnusta ja joka saa vilunväreet menemään pitkin selkärankaa ja vaivut likimain transsiin sen kuullessasi? Sen aikana ehkä sekä hymyilet että itket. Joka tapauksessa reagoit todennäköisesti vahvasti – ainakin sisimmässäsi. Mikä on sinulle se biisi?

Itse voisin nostaa noin viisi kappaletta yli muiden, joilla on ollut ja on edelleen  erittäin suuri merkitys, ja jotka aina nostavat vahvoja tunteita pintaan. Ja jos näistä pitää valita vain yksi, on minun voimabiisini Egotripin Matkustaja. Kysymykseen Miksi juuri se onkin vaikeampi vastata.

Kun kuulin tämän kappaleen ensimmäisiä kertoja, elin haastavaa aikaa etenkin parisuhteessani. En suoraan sanoen tiennyt, mitä minun pitäisi tehdä, mikä tie valita. Ottaa vai jättää. Sekainen parisuhteeni sai koko muunkin elämäni sekaisin. Ehkä samaistuin väsyneeseen matkustajaan, joka on kyydissä ja matkalla jonnekin – onneksi mukana, eikä täysin matkalle pudonneena – toivoa on vielä! Koko elämä on matka, joten löysin kyllä tämän melko melankolisen kappaleen sanoista positiivista voimaa paljonkin ja varmaan siksi se on edelleen minulle niin tärkeä.

Tästä YouTube-linkistä pääset kuuntelemaan minun voimabiisini

Olisi kiva lukea tarina sinun voimabiisistäsi – kerro se kommentissa!

Stella (256)

Elämän mittainen rakkaustarina

Vietin tänään ihanaa vapaapäivää – missäpä muualla kuin metsässä 😊 Vapaapäivän kunniaksi valitsin tänään Ensin huvi, sitten työ -taktiikan. Ne työt odottavat minua huomenna, sillä vaikka ihanaa metsän energiaa mielestäni imin itseeni, tuntui sekin imevän minusta kaikki mehut, eikä minusta sen reissun jälkeen ole oikein mihinkään järkevään ollut!

Päivä oli upea, sillä sain miehenikin mukaan. Hän jäi rannalle auton läheisyyteen kameransa kanssa, mutta silti se tuntui yhteiseltä reissulta. Metsästä palatessani rannalla oli myös iäkkäämpi pariskunta seurailemassa lintuja. Istuimme heidän kanssaan saman pöydän ääreen mutustelemaan eväitämme ja aloimme hetkeksi jutulle.

Olimme saaneet seuraksemme pariskunnan, joka viettää parin viikon päästä 50-vuotishääpäiväänsä! Mikä aika ja matka, miltei koko elämä yhdessä! Heistä huokui edelleen onni ja selvä kiintymys. He kommentoivat toistensa sanomisia leikkisästi ja näyttivät nauttivan elämästä ja toisistaan. Sitä oli ihana katsoa ja kuunnella ❤️ Se oli tänään päivän paras hetki!

50 vuotta elämää saman ihmisen kanssa. Silloin olet väkisinkin iso osa toista, ehkä jopa puolikas. En yhtään ihmettele, jos toisen lähtö aikanaan voi romahduttaa elämän, sen tekee paljon lyhyempikin yhdessäolo.

Huomasinpa nyt, että omat vanhempani tavoittavat tuon saman 50 vuoden virstanpylvään jo kahden vuoden päästä….kylläpä aika kuluu 😊

Ihanaa viikonloppua, muistetaan halata rakkaitamme!

Stella (256)

Miten auttaisin muita?

Aiemmassa blogipäivityksessäni mainitsin, että kirjoitan joskus myöhemmin auttamisesta. Teen näistäkin pienen jatkokertomuksen.

Auttamatta ensimmäisenä auttamisen muotona tuli mieleeni raha. Ikävä kyllä ilman sitä emme nyky-yhteiskunnassa pärjää ja pysty toimimaan. Toisinaan raha ja lähinnä sen puute nousee elämän keskipisteeksi. Asiaksi, jota ajattelee ensimmäisenä silmien auettua, illalla viimeisenä ja toisinaan jopa keskellä yötä.

Onneksi itselläni ja läheisilläni tilanne ei ainakaan jatkuvasti ole näin paha, mutta rahalle löytyisi reikiä, vähän liikaakin.

Siitä auttamisesta. Kun Veikkauksen Eurojackpot hirmuisine voittosummineen tuli Suomeen, ajattelin ja sanoin ääneenkin, että en edes haluaisi voittaa tuollaisia summia! Siinähän voisi pää seota!

Nyt myöhemmin olen pyörtänyt puheeni, ottaisin sellaisen jättipotin mielelläni: oman talouden lisäksi saisin sen avulla niin monen läheiseni asiat kuntoon, mutta korjattua myös epäkohtia ympärilläni. Voisin lahjoittaa merkittäviä summia haluamiini kohteisiin ja voisin auttaa niin monia varattomia uuteen alkuun. Minkä hyvänolontunteen saisinkaan, jos alueen apteekeissa ja kaupoissa voitaisiin ilmoittaa sadalle ensimmäiselle asiakkaalle maksun koittaessa, että nämä on jo hoidettu…

Toivon sydämestäni, ettei tämä jää loppuelämäni haavekuvaksi, vaan se todella toteutuisi vielä joskus…mieluiten ihan lähitulevaisuudessa ❤️

Stella (256)

ps. Viikonloppuna tavoitat minut puhelimitse, sitä ennen olen todella kiireinen – kuten olen valitettavasti ollut koko kesän!