Vuoden 366:s päivä

Tänään se on, karkauspäivä, vuoden 366:s päivä. Tasapuolisuuden nimissä se ei ole suomalaisessa nimipäiväkalenterissakaan kenenkään nimipäivä. Olisihan se mälsää viettää nimpparia vain joka neljäs vuosi, vaikka vähemmän koko nimipäivää taidetaan nykyään edes viettää 😊

Karkauspäivä kuuluu länsimaiseen ajanlaskuun, ja se on lisätään helmikuun viimekseksi päiväksi neljän vuoden välein, jotta kalenterivuoden vuodenajat vastaisivat astronomisia vuodenaikoja. Tähtitieteellisesti vuosi nimittäin kestää 365 päivää ja kuusi tuntia eli Maa kiertää Auringon ympäri tuossa ajassa.

Kalenterivuosi kestää kuitenkin vain 365 päivää ja jotta vuodenajat ja kalenteripäivät eivät joutuisi tämän aikaeron takia epärytmiin, tilanne tasoitetaan neljän vuoden välein ylimääräisellä kalenteripäivällä. Poikkeuksena ovat ne sadalla jaolliset vuodet, jotka eivät ole jaollisia neljälläsadalla. Tämä viimeinen kaava meni itseltäni jo ns. yli, mutta kaipa sen ilmoittavat jotkut viisaammat erikseen, jos tuollainen päivä tämän elämän varrelle osuu 😊

Karkauspäivään on liittynyt monenlaisia myyttejä ja perinteitä jo 1800-luvulta lähtien. Kosiminen ja hamekangas on minulle tuttu karkauspäivän perinne, jota kylläkin olen vain leikilläni käyttänyt. Yhtään hamekangasta en siis ole saanut, mutta kertaakaan en ole kyllä naimisissakaan ollut 😆

Huomenna kohti maaliskuuta! Hyvää helmikuun viimeisen päivän jatkoa siis….

Stella (256)

Voiko asian selvemmin näyttää

Torstaina sekä minä että soittaja saimme hieman vilunväreitä. Aloitin nimittäin erästä puhelua kampanjan aikana ja ihmettelin, missä kummassa on noin kolmannes pakkaa!

Vilkuilin ympärilleni ja näin kortteja lattialla. Ja samalla kun silmäni osuivat tuohon herttaässään, kysyi soittaja: Tulenko vielä löytämään rakkauden? Nielaisin ja kerroin naiselle, mitä juuri olin nähnyt lattialla…

Kuvaan olen kortit nyt asetellut, mutta juuri noin ne olivat tuonakin iltana. Kissan tekosia korttien levittelyn on pakko olla, vaikka asiaa miettiessäni totesin kyllä, että mielestäni kissoja ei siellä näkynyt, vaan olivat nukkumassa eri huoneessa….mutta en mieti sitä enempää, hienosti olivat kortit, myös nuo ympärillä olevat…

Ei varmaan ole vaikea arvata, mitä soittajan kysymykseen vastasin 😍 Sen pitkän puhelun aikana ehdimme käydä paljon muutakin läpi, ja vahva yhteys ja yhteydentunne teki puhelusta erittäin ihanan ja korteista helppoja tulkita. Mielenkiinnolla odotan, missä muodossa ja minkä kortin kääntyneenä löydän seuraavaksi 😉

Ensi viikolla mennään jo kohti maaliskuuta 😳, joten hyvää alkavaa viikkoa!

Stella (256)

Pahuuden äärellä

Kirjoitin eilen ”kummituspelostani” ja jonkinlaisessa arkuudesta yliluonnollisia asioita kohtaan. Ja siitä portista, jolla kohtaamisia ainakin jotkut pystyvät säätelemään. Epäilin omaa herkkyystasoani ja sitä, kuinka vahvoja kykyjä mahdan edes omata…

Kirjoittaessani tajusin, että porttini on pysynyt kiinni tai ainakin ollut vain raollaan varmaan siksi, että teininä tuli testattua spiritismin toimivuutta. Tänä päivänä en enää mistään hinnasta sitä tekisi, niin mystisiä juttuja ja pelottaviakin hetkiä tuli nimittäin koettua. Silloin olen varmaan portin sulkenut ja visusti. Mutta tiedänpä nyt, että kyllä se oikeasti toimii. Uskoa asiaan sekin tietysti vaati, kuten muutkin tiettyjä rajoja ylittävät jutut, esimerkiksi ennustaminen.

Jokunen sana tuosta pahuuden pelistä pitää silti kirjoittaa, vaikka vilunväreitä niiden tapahtumien muisteleminen aiheuttaakin. Oliskohan meitä ollut yhteensä viitisen henkilöä – alle kymmenen ainakin – jotka kaikkineen osallistuivat. Milloin milläkin porukalla. Vain yksi näistä taisi olla sellainen, joka sai lasin liikkumaan ilman minuakin. Eli uskoi tarpeeksi.

Muita varten piti aina kysyä sellaisia kysymyksiä, joihin minä en varmasti olisi osannut vastata. Siten heidänkin epäluulonsa toimivuutta kohtaan karisi, mutta pelko taisi lisääntyä 😳 Kerran tai kaksi lasi ei suostunut liikkumaan senttiäkään. Aina silloin oli joku edelleen epäilevä eemeli joukossa…

Kuolemasta ei saanut kysyä. Samaan aiheeseen emme halua vastata ennustuksissakaan. Aina silloin tällöin ohjetta uhmaten joku mennä täräytti kuitenkin jotain sen suuntaista. Ellei muuta, niin ainakin sen, miksi sitä ei saa kysyä. Kiellettyä piti olla myös se, että pyytää pirua jollain tavalla näyttämään olemassaolonsa. Ja eräällä tällaisella kerralla seitsenhaaraisen kynttelikön tuikut alkoivat yhtäkkiä lepattaa voimakkaasti ja sammuivat kaikki kerralla.

Pelistä piti myös poistua vasta ja vain, kun lupa poistumiseen oli saatu. Muutaman kerran luvan saanti teki tiukkaa ja eräällä kerralla meinasi iskeä jo paniikki. Lasi liikkui jo oikeastaan itsekseen hurjaa vauhtia lattialla, eikä lupaa lopettamiseen tullut lainkaan, kieltoja vain. Kunnes lopulta, onneksi. Tämä taisi olla minulle se vihonviimeinen kerta, en uskaltanut enää ottaa riskiä.

Seuraavalla kerralla lupaan kirjoittaa mukavammalta aiheesta 😊

Stella (256)

Kuka pelkää kummituksia?

Vaikka uskonkin yliluonnollisiin ilmiöihin – tai ehkä juuri sen vuoksi – tavallaan myös vähän pelkään niitä. En tiedä, mille tasolle omat kykyni ja herkkyystasoni edes riittäisivät, jos avaisin itseni apposen auki ja valmiiksi ottamaan vastaan kaiken.

Tai no, on minulla kokemuksia siitä. Aika pelottavakin. Mutta hyvin olen asian päässäni näemmä piilottanut, sillä se tuli palautui mieleeni vasta nyt tätä kirjoittaessani! En kuitenkaan kerro siitä nyt enempää, seuraavaksi sitten. Nyt pysyttelen siinä aiheessa, mistä alunperin pitikin kirjoittaa. Mutta kyllä. Kunhan olet lukenut molemmat postaukset, voi niistä löytyä ainakin osittainen vastaus tähän tämänpäiväiseenkin aiheeseen…

Tänään päätin nimittäin kirjoittaa ”mörköpelostani” ja samalla jonkinlaisesta pelostani tiettyjä yliluonnollisia asioita kohtaan. Meillä on makuuhuoneessa TV, jota katson usein jonkun aikaa ennen nukahtamistani. Antenniteknisistä syistä Frii on yleensä varma kanava eli se, mikä varmuudella näkyy hyvin 😊

No, sieltä tulee ainakin iltaisin yleensä vain poliisisarjoja ja murhia, mutta nyt muutamana iltana ja ”uni ei tule” -yönä vuorossa on ollut tositapahtumiin perustuva sarja yliluonnollisista ilmiöistä. Useimmiten TV:tä katsoessani nukahdan viimeistään toisella mainoskatkolla, mutta nämä sarjat olen jämähtänyt katsomaan loppuun asti 😳

Mielikuvitukseni ja samaistumiskykyni on niin vahva, että olen monta kertaa kuvitellut itseni samaan tilanteeseen näiden yliluonnollisia tapauksia kokeneiden kanssa. Ja oikeasti, pelkäisin varmaan niin, etten uskaltaisi edes liikkua, ehkä jopa asua siinä asunnossa ennen kuin asiat selviävät ja niihin saadaan vastaus.

Eläydyn näihin sarjoihin niin vahvasti, että hyvä kun vessaan uskallan sängystä hiipiä ja silläkin matkalla kurkin ikkunoista ulos 😆 Asumme maantasalla ja mieheni naureskelee, etten voisi asua tässä yksin, ainakaan ilman kunnon vahtikoiraa. No, vähemmän tosissaan naureskelee nykyään, sillä hän on meistä se, kenellä on viimeisin kunnon kokemus muista kuin maanpäällisistä asioista….

Ex-mieheni, nyt jo poisnukkunut, kuului todella herkkien ihmisten joukkoon. Hän sai näkyjä ja viestejä unessa ja muistan monta yötä, jolloin hän peloissaan minut herätti. Kerran hän sanoi, että nyt on pakko sulkea portti, hän ei jaksa, eikä halua näitä viestejä enää. Jonkin aikaa viestit yrittivät läpi, mutta loppuivat melko pian. Seuraavan päivitykseni luettuasi olemme ehkä kaikki sitä mieltä, että minullakin taitaa olla portti nykyään tarkoituksella kiinni…

Stella (256)

Ovatko etenkin erityisherkät ihmiset henkisesti lahjakkaita?

Hyvää juhannuksen jälkeistä aikaa! Täällä se tosiaan vietettiin kotona omasta rauhasta ja kauniista kesästä nauttien. Hyttysiä oli vähän liiaksikin kavereina, mutta sekin kestettiin 😊 Se kesän ensimmäinen vihtakin tuli testattua, samoin grilli – molemmat toimivat erittäin hyvin!

Googlettelin tuossa pyhien aikaan jotain netistä ja hakutuloksiin osui muutama mielenkiintoinen artikkeli. Eivät vastanneet kyllä hakuani kovin hyvin, mutta tarkoituksella ne siihen taisivat silti pompsahtaa.

Artikkelit käsittelivät mediaalisuutta ja erityisherkkyyttä. Mediaalisuus on eräs ihmisille luoduista henkisistä lahjoista eli herkkyyttä ja kykyä tuntea, kuulla ja nähdä erilaisia asioita. Henkisiin lahjoihin eli mediaalisten ihmisten kykyihin voidaan lukea mukaan myös kädentaidot ja taiteellisuus. Samantyyppisiä asioita käsitteli erityisherkkyydestä kirjoitettu artikkelikin, ilman yhtäkään mainintaa tai viittausta henkisiin kykyihin tai lahjoihin. Tätä lähinnä jäin ihmettelemään ja yritin kaivaa muitakin vastaavia artikkeleja, mutta laihoin tuloksin.

Erityisherkkiä ihmisiä arvellaan olevan n. 20 % kaikista ihmisistä. Heillä herkkyys korostuu useimmiten tunteissa. Monilla heistä on voimakas empatiakyky ja he tuntevat ja aistivat vahvasti myös muiden tunteet. Erityisherkillä on usein myös erilaisia aistiherkkyyksiä ja he reagoivat voimakkaammin erilaisiin ärsykkeisiin.

Sen verran paljon näistä kahdesta asiasta löytyi yhtäläisyyksiä, että uskonkin – vaikka en tällä etsimisellä faktaa sille löytänytkään – että moni erityisherkäksi diagnosoitu on tai ainakin olisi, jos kykynsä ja lahjansa löytäisi, myös henkisiltä kyvyiltään lahjakas. Mitä mieltä sinä asiasta olet? Vai onko sinulla jopa omakohtaisia kokemuksia asiasta? Jään mielenkiinnolla odottelemaan!

Stella (256)

Ympärillämme on merkkejä, kunhan ne huomaamme

Eilen oli jännä päivä ja olen iloinen, että näin ne asiat ja eritoten siitä, että ymmärsin niiden tulleen eteeni aivan tarkoituksella. Eteeni osui siis eilen kolme selkeää merkkiä, jotka oli varmasti minulle tarkoitettu 😊

Minusta oli sinä yönä tullut täti, viidennen kerran. Vauvalla oli napanuora kaulan ympäri ja todennäköisesti siksi joutui tarkkailuun, eikä päässytkään heti äitinsä rinnoille. Meistä ei kukaan oikein tiennyt, mikä tilanne on.

Työpaikallani menin aamupäivällä ulos eräästä takaovesta. Heti rappusten edessä minua odotti tämä kuvan pienen pieni, herkkä ja hento valkoinen höyhen. Silloin tiesin, että kaikki menee hyvin ❤️ Tänään vauva onkin jo päässyt äidin viereen…

Kauppareissulla eteeni tuli seuraava merkki. Olen jo viikon, pari yrittänyt muistaa ostaa nuudeleita töihin hätävaraksi. Jokaikinen aamu totean, että siellä kaupassahan ne ovat edelleen…vihdoin tänä aamuna sain vietyä pari nuudelipussia töihin 👍 Kaupassa kävi nimittäin niin, että hakiessani kissanruokaa näin jo käytävän päästä kaksi pussia nuudeleita lattialla!!! Enpä ole aiemmin tullut edes ajatelleeksi, että tuossa ainakin tuossa kaupassa ne ovat vastakkaisilla hyllyillä!

Illalla sohvalla kaikenlaista miettiessäni näin seinällä ison sydänheijastuksen. Se oli heijastus pyöreästä lampusta, enkä oikein ymmärrä, miten siitä sydämenmuotoinen tuli! Samainen lamppu on päällä joka ilta, enkä ole aiemmin tuollaista nähnyt….tai noteerannut ainakaan…täytyy muistaa tänä iltana tarkistaa.

Eilinen päivä oli hyvä ja tärkeä muistutus siitä, että emme ole yksin. Ainakin minä uskon näiden olleen viestejä enkeleiltä. Olen törmännyt niihin ennenkin, mutta en näin moneen samana päivänä. Ja usein minulle on varmasti yritetty viestittää asioita niin, etten ole niitä huomannut tai ymmärtänyt. Vireystilani ja herkkyyteni oli eilen sille otollinen. Joten silmät ja mieli avoimena useammin – koskee meitä kaikkia!

Stella (256)

Terveisiä lumen keskeltä


Kuva ei ole omasta pihasta, mutta voisi hyvin olla. Tätä valkoista riittää nyt! Näillä seuduilla harvemmin sitä on näin paljon, enkä edes muista, milloin viimeksi tässä määrin. Voitte arvata, mistä keskustelut näillä main on viime aikoina aloitettu. Kyllä, lumen määrästä 😊

Viime viikonloppu oli kyllä suorastaan kamala. Lunta vaan tuli ja tuli ja tuli! Pakollista ja terveellistä ulkoilua, mutta kyllä monella huumori jo petti. Itse olin viikonloppuna pois kotoa ja hieman kauhusta kankeana palasin kotiin. Ja totta tosiaan, sitä oli tullut! Ns. munia myöden sain autolta rämpiä ovelle.

Moni tutuistani ilmoittautui jo talvenvihaajien kasvavaan joukkoon, mutta itse vielä, kaikesta huolimatta, kallistun näiden kunnon talvien puoltajiin. Mikä talvi se sellainen on, että lumi tulee ja menee (jos edes tulee) ja väliajat luistellaan jäätiköillä henkihieverissä. Ja tuohan tuo lumi valoisuutta! Muutenkin ihana huomata, miten paljon päivä on pidentynyt!

Pikkulinnut lauloivat, että ilmaisminuutteja olisi tulossa! Lue (huomenna päivällä) lisää tarjouksesta www.ennustaja24.fi.  

Jos haluat soittaa suoraan minulle, soita tarjouksessa ilmoitettuun numeroon, kuuntele ohjeet ja paina 3 ja sen jälkeen 256. Olen tavoitettavissa huomenna illalla viimeistään kuuden aikaan 👍

Stella (256)

Jää sen ihmisen rinnalle, joka ymmärtää hulluutesi

Bongasin Facebookista Askel Terveyteen -sivulta oheisen mietteen: Jää sen ihmisen rinnalle, joka ymmärtää hulluutesi, eikä halua sitä muuttaa.

Tähän aforismiin yhdistyy omasta elämästäni kaksi asiaa, joita olen useammankin kerran mietiskellyt. Ensimmäinen: Olen mieluummin hullu kuin tyhmä. En loukkaannu, jos minua sanotaan hulluksi (riippuu sekin äänensävystä), mutta en halua itseäni sanottavan tyhmäksi! Se loukkaa enemmän. Ja hulluhan olen, kun tällaisia mietiskelen 😊

Toiseksi, jään itse (ja uskon, että moni muukin) melko usein miettimään vaihtoehtojen paljoutta, suorastaan ylitsepursuavaa runsautta, niin kaupan shampoo- ja leikkelehyllyjen edessä kuin joulukarkki- ja leikkikaluvalikoimaa ihmetellessänikin. Miksi näitä täytyy olla näin montaa sorttia? Tekevätkö ne kaikki tosiaankin kauppansa? Eivät tee, ainakaan siinä hetkessä, sen näkee punaisista lapuistakin.

Otan tähän samaan ketjuun mukaan ihmiset. Toinen ihastuttaa, toinen vihastuttaa. Meitä erilaisia, eri ihmisiä miellyttäviä on vaikka kuinka ja paljon. Johonkin olet ihastunut ensisilmäyksellä, toisen kanssa et voisi kuvitellakaan eläväsi päivääkään yhdessä. Näinhän se menee. Meissä erilaisissa ihmisissäkin tuntuu olevan runsaasti vaihtoehtoja ja valinnanvaraa. Varmaan juuri siksi, että makujakin on niin monenlaisia. Loppujen lopuksi onneksi ja hyvä näin.

Jos ja kun olet jo löytänyt oman sielunkumppanisi – sen, jonka kanssa saat olla täysin oma itsesi, ole onnellinen! Hän ymmärtää myös hieman hullun puolesi ❤️

Ihanaa viikonloppua! Stella (256)

Pääsiäisen taikaa

Kuten niin monen muunkin juhlapyhän, myös pääsiäisen alkuperäinen merkitys on monen elämässä jäänyt taka-alalle. Monille se on pidennetty viikonloppu kesälomia odotellessa, osalle ei nykyään sitäkään. Itselläni on onni tehdä siitä miniloma, pyhät plus pari lomapäivää, mutta aina se on minulle myös jonkinlainen kevään merkkihetki, vaikka aikaisen pääsiäisen ja pitkän talven vuoksi nyt keväästä onkin ilmassa vasta ensimerkkejä.

Lapsena pääsiäiseeni kuului mm. virpominen ja munien maalaus. Pääsiäispiirustuksissa muistan aiheenani olleen usein olleen noita-akan luutineen ja kissoineen. Enteitä tulevastako? Nythän minä olen ennustava akka, jolla on myös kissa – ei kylläkään mustaa 😊

Äidilläni on lapsuudestaan aika lailla hurjemmat pääsiäismuistot: Heidän kylällään asui ihan oikea trulli, eräänlainen noita siis, jonka äitini näki itse teossakin useamman kerran. Äitiä ei kukaan uskonut – tai kukaan ei sitä ainakaan myöntänyt – kaikki laitettiin lapsen liiallisen mielikuvituksen piikkiin. Totuus selvisi muillekin tämän naisen kuoltua, mutta noituus oli liian arka ja pelottava aihe, eikä asiasta juuri puhuttu sen jälkeenkään.

Mitä trullit sitten tekivät? Wikipediaa lainaten: Historiallisesti pääsiäisnoidat eli trullit ovat erityisesti kotieläimiä kohtaan pahantahtoisiksi uskottuja olentoja tai näitä esittäviä ihmisiä. Uskottiin, että kotieläimet ovat pitkäperjantain ja lankalauantain illan aikana alttiina pahalle. Toisaalta tuolloin harjoitettiin nimenomaan tätä uskomusta vahvistavia menoja, kuten esimerkiksi leikattiin eläimistä karvoja ja nahanpaloja. Trulleina toimivat yhteisöstä syrjäytyneet naiset, jotka näin ilmaisivat naapureitaan kohtaan tuntemaansa kateutta.

Näin toimi äitinikin ”tuntema” trulli. Tämän lisäksi hän leikkeli pyykkinaruilla kuivuvista vaatteista palasia. Pelon vallassa olivatkin eniten ne, kenen eläimiä ja vaatteita trulli oli käynyt leikkelemässä. Enkä yhtään ihmettele. Tällaista ei taida nyky-Suomessa enää tapahtua tai sitten niistä ei uskalleta puhua vieläkään.

Nykyään minulla ei juurikaan ole mitään pääsiäisperinteitä. Jos innostun, saatan kaivaa koristeita kaapista tuomaan piristystä ja väriä, ehkä ostan tulppaaneja tai narsisseja. Ei sen kummempaa, kunhan iloitsen ja nautin ylimääräisistä vapaapäivistäni.

Mutta jos Sinä kaipaat pientä jännitystä pääsiäisen aikaan, olen käytettävissäsi, joten soita minulle! Katsotaan, mitä uutisia kortit kertovat tulevista tapahtumistasi.

Iloisen värikästä pääsiäisen aikaa toivotellen Stella (256)