Kevään merkkejä ilmassa

Helmikuun puoltaväliä vasta mennään, mutta tänä vuonna havainnoidaan jo nyt vaikka minkälaisia kevään merkkejä. Minunkin kevääntuojani ilmestyi eilen: ihana, pirteä lurittelija sen aloitti, nimittäin mustarastas laulelunsa! Ei voi kuin hymyillä, kun sen kuulee ❤️

Päivä pitenee nyt ihan silmissä – riippuu tietysti, missäpäin Suomea asuu, mutta täällä etelämmässä ainakin 😊 Ja aurinkokin on jopa näyttäytynyt muutamana päivänä! Valo on minulle tosi tärkeä, ristiriitainen asia kylläkin. Se kun paljastaa armottomasti kaiken tekemättömän….pyyhkimättömät pölyt, pesemättömät ikkunat ja karvaa vaihtavien kissojen kulkureitit…

Kuten olen jo moneen kertaan maininnut, näillä main ei ole talvea tänä vuonna nähty oikeastaan lainkaan. Jos eilen oltiin kunnolla pakkasella, niin tänään jo sataa vettä. Sitä se on ollut koko ”talvi”. Nyt toivon, ettei talvea enää tulekaan…

On kyllä mielenkiintoista nähdä, millainen on loppuvuoden sää. Tilastollisesti kun lämpötila ja sademäärä tasaantuu aina jossain vaiheessa. Ollaanko taas juhannuksena toppatakki päällä ja keräänkö loppukesästä yhtään marjaa tai sientä 🙄

Aika näyttää ja odottavan aika on pitkä! Siihen oikeaan kevääseenkin kun on vielä matkaa….

Stella (256)

Hyvää Joulunaikaa!

Nyt se alkaa olla jo tosi lähellä! Nimittäin joulu, josta minäkin olen enemmän ja vähemmän hössöttänyt jo pitkin syksyä. Musta joulu tässä osassa maata tällä kertaa. Edes pikkiriikkinen valkoista olisi tehnyt terää, mutta näin näemmä tällä kertaa…

Auto kurvasi pihaan tänään iltapäivällä ja seisoo siinä ainakin kaksi vuorokautta, ehkä jopa kolme. Näin päätin 👍 Ja jos astun ovesta edes ulos, niin sallittakoon se vain, jos päätämme lähteä happihypylle eli kinkunsulatuskävelylle 😊 Eli nyt haluan valloittaa sohvan ja vaan nauttia! Pientä hääräilyä tuossa keittiön puolella vielä on, mutta jouluateriaan on vielä aikaa yllin kyllin, joten ei hätää, eikä paniikkia. Muutama ei-jouluun-liittyvä hommakin on rästissä, mutta nekin saavat odottaa ihan rauhassa – ovathan ne myöhässä jo nyt 😆

Ajatuksissani ovat nyt eritoten ne läheiset ystäväni, joiden joulua varjostaa suru ja murhe. Ikävä kyllä heitä on tänä vuonna aivan liian monta 😢 Niin heille kuin myös Sinulle rauhallista, rakkaudentäyteistä ja rentouttavaa joulua!

”Keskelle talven pimeän tunsin sen hiljaa hiipivän, sytytti lyhdyt ja Joulun valot, valaisi pellot, polut ja talot”

❤️ Stella (256)


Tonttulassa pitää kiirettä

Jouluun on enää reilu viikko aikaa, joten ei ihme, että tonttulassa alkaa olla kiire 😊 Varmaan muuallakin jo liikkeellä tätä samaa vaivaa, mutta niin on minunkin tonttutehtaassani. Siellä vaan aputonttuja on melko vähän 😂

Eilen lähti mukanamme ensimmäinen autollinen viemisiä – kirjaimellisesti autollinen – takapenkki nimittäin oli niin täynnä tavaraa, että oksat pois! No, eivät ne kaikki tavarat joululahjoja olleet, vanhempieni luokse tulimme viikonlopun viettoon ja ennakkojoulua viettämään. Heillekin oli kyllä jotain pientä, samoin muutamille lähisukulaisilleni ja yksi isompi kassillinen veljeni perheelle, minne vanhempani lähtevät oikeaa joulua viettämään.

Mieheni sanoin: kyllä sä oot lapsellinen 😊 Allekirjoitan ja myönnän tuon – hieman hupsu joulutonttu olen 😊

Eilen tosiaan vietimme ”aattoa”: oli kinkut, rosollit ja laatikot! Ja oli hyvää! Tänä aamuna oli ihana huomata ulos katsoessa, että sataa lunta! Mikä ihana valkeus siitä tuleekaan ❤️

Stella (256)

Onneksi tuli ennakoitua…

Kuva voisi olla tältä aamulta, paitsi että se vaakasuoraan satanut sankka lumiräntäsade puuttuu. Olipa melkoinen keli, mutta onneksi se yllätti itseni vain osittain, sillä vaihdatin talvirenkaat ONNEKSI jo viime viikolla.

Tiesin tänä aamuna ajavani vähän pidemmälle ja tarkistelin vielä viikonloppuna säätiedotuksia. Eivät enää luvanneet oikein mitään sateita – arvasin, kun renkaat olivat jo alla. Mutta kuinkas kävikään, n. 30 kilometriä kotoa säätyyppi muuttui aivan täysin ja kuiva tie oli enää muisto vaan!

Ojaanajoja en onneksi nähnyt, mutta useampi auto oli parkkeerannut bussipysäkeille ja tuli muutama hälytysajoneuvokin vastaan ☹️ Osan talvi oli taas yllättänyt….

En todellakaan rakasta talvella ajamista, etenkään sitä sohjoa, mutta oli maisema KAUNIS ja VALOISA, kun pellot ja pientareet olivat valkoisena puiden oksat kuorrutettu paksuhkolla lumipeitteellä.

Nyt on hieman jakomielitautinen olo: en haluaisi vielä täyttä talvea, mutta en jaksaisi ainaista sysipimeyttäkään. Onneksi ei ole minun päätännässäni, mitä milloinkin saadaan, voisi olla melkoista soutamista ja huopaamista 😊

Stella (256)

Lapsuudestahan se lähtee…

Sain jälleen vähän mietiskellä, mistä kaikki mieleen tulleet asiat oikein putkahtavat. Tällä kerralla on kyse isästäni ja hänen käyttämästään ajasta meitä lapsia varten. Tuli mieleen asioita, joissa hän rakensi meille isoa, puista liukumäkeä, kolasi ja jäädytti kotipihan luistinrataa ja huolsi suksia tai teki latua lähimetsään….

Isä ja talviset asiat yhdistyivät mieleeni varmaan siitä, että lähipäivinä on eteläänkin luvattu pakkasta ja luntakin ja tuleva viikonloppu tulee vietettyä vanhempieni luona ❤️❤️❤️

Isä oli lapsuudessani melkoinen häärääjä, koko ajan väkertämässä jotain, ja siitä sitten onneksi hyödyimme me lapsetkin. Näiden aiemmin mainitsemieni virikkeiden osatarkoitus oli turvallisuus eli pitää meidät lapset omassa pihapiirissä tai lähettyvillä, mutta myös kannustaa meidät liikkumaan monipuolisesti. Oli meillä kesäisin käytössä pituushyppypaikka ja korkeushyppytelinekin, samoin itsetehdyt puujalat! Paljon itsetehtyä, vähemmän ostettua.

Ja mistäpä muualtakaan rakkauteni luontoon, marjastukseen ja sienestykseen onkaan tullut kuin kotoa. Vanhemmat meidät veivät luontoon ja opettivat monella tapaa sieltä saatavaa hyvää oloa.

Kaikkea tätä arvostan ja näistä kiitän vanhempiani! Yritänpä muistaa tämän vielä, kun tänään illalla kohdataan – ja muistaa kiittää ihan ääneen ❤️

Stella (256)

Levollisuutta ja iloa omaankin mieleen

Viime aikoina on ollut oikein syksyn ankeuttajakelit. Ainakin minun mielestäni. Vettä, pilvistä ilman aurinkoa, pimeää, vettä, pilvistä, pimeää – ja nyt vielä päälle oikein syysmyräkkä, jonka luvataan jatkuvan viikonlopulle asti. Se ei ole minun mieleistäni syksyä, ei. Ja hups, kellojakin siirretään, pimenee entisestään 🙄

En vielä ole päässyt siihen moodiin, että nauttisin tästä pimeydestä ja siitä, että ulkona vellova keli antaisi jopa luvan kanssa olla möllöttää sohvan nurkassa kutimien kanssa tai olla tekemättä mitään. Ei vielä, sillä ainakin pari kertaa haluaisin päästä kirmaamaan sienimetsään ennen ensilunta ja mahdollista talven tuloa.

Tällä hetkellä taidan haluta vaan kiukutella pimeyttä vastaan 😊 Sitä jokavuotista, mutta mikä kuitenkin jokaikinen vuosi muka silti yllättää. Tämä on pakollinen välivaihe kohti sitä, että pian osaan nauttia tekemättömyydestä ilman huonoa omatuntoa, myrskytuulen tuiverruksesta nurkissa sekä kynttilöiden ja muiden valojen tuomasta tunnelmasta ja lisävalosta tähän pimeyteen.

Lisävaloa sain onneksi tänään ihanista puheluista, joita ennustuslinjalle sain. Koin, että monessa puhelussa minusta oli apua ja pystyin antamaan tukea ja voimaa uskoa kaikesta huolimatta iloon ja muuhun hyvään. Viime päivinä ennustaja24.fi-palvelussa on ollut jälleen ilmaisminuutteja jaossa. En tiedä, kuinka kauan jatkuvat, joten jos yhtäänkään kiinnostaa, kannattaa ne pikaisesti hyödyntää 👍

Ihanaa loppuviikkoa! Ja muistakaa siirtää nekin kellot sunnuntai-aamuna, jotka eivät automaattisesti siirry 😊

Stella (256)

Metsäterapiaa ja mieli kiittää

Tulipa taas tänään aimo annos metsäterapiaa! Ihan aamulla ei tänään lähdetty liikkeelle, joten oli selvääkin, että kotiudumme vasta myöhemmin iltapäivällä. Loppujen lopuksi paluu oli ennemmin vasta alkuillan puolella 😊 Monta tuntia meni metsässäkin, mutta perkasimme sienet autolla ja osan veimme uusiin koteihin jo matkalla. Autossa meinasikin tulla jo uni, kun loput eväät olivat vatsassa ja puhallin lämmitti matkalaisia…

Eväät ovat yksi näiden meidän reissujemme must juttu. Niitä täytyy olla ja mieluummin paljon! Tänäänkään ei mitää tarvinnut viedä kotiin, vaikka lähtiessä näytti, että näihin hukutaan 😆

Kyllä syksyinen metsä on upea! On värejä, monimuotoista luontoa, raikasta ja puhdasta ilmaa sekä tänäänkin sieniä! Ikävä kyllä myös niitä ällöttäviä hirvikärpäsiäkin, mutta ei onneksi inhotukseen asti. Sellaisiakin vuosia on koettu, ja niiden vuosien reissuilla on alkanut olla ilo kaukana!

Sää suosi, kuten miltei aina, kun olemme tällä samalla porukalla olleet liikkeellä. Miltei mystistä, sillä tälle päivällekin oli luvattu aikamoisia sateita. Kuulemma oli rankasti satanutkin, mutta ei meidän reitillämme 👍

Mieli lepää nyt, olo on melko raukea. Loppuilta taitaakin mennä ihan vaan sohvalla, käsityön ja urheilun katsomisen merkeissä – nyt kun ei tarvitse alkaa sieniä putsaamaankaan! Jes! Ja mikä parasta, huomenna on VAPAAPÄIVÄ!

Stella (256)

Sienihullu sekosi…taas…

Jos ei ensi yönä tule uni, niin ihmettelen! Sen verran reippaasti tuli liikuttua ja happea haukattua tänään. Ja painojakin nosteltua, oli raskaat kantamukset paikka paikoin 😉 Uni meinasi iskeä jo kotimatkalla 😊 Olin – yllätys, yllätys – sienireissulla.

Tiesin, ettei tämän päivän reissusta tule mitään piipahdusta, mutta täysi pimeyshän se ehti iskeä ennen kuin kotiin asti pääsin. En sentään aamulla lähtenyt, mutta ehti mehut mennä tuossakin ajassa 😊

Olin liikkellä vakisienestyskavereideni kanssa eli minä, äiti & lapsi (ystäväni aikuisen lapsensa kanssa) ja kruununa koira, joka likimain jumaloi minua – tai ainakin kovasti fanittaa 😊 En näe tätä koiraa juuri muulloin kuin syksyisin, mutta ensimmäisestä kohtaamisesta lähtien poika on ”ominut” minut!

Mutta itse reissuun…..kuten sanonta kuuluu, ahneella on paskainen loppu. Siltä hieman tuntuu nyt! Olen nimittäin yrittänyt jankuttaa itselleni, että älä ahnehdi, äläkä kerää yhdellä kerralla montaa eri lajiketta. Mutta, mutta, kaikki tämä unohtui tänään ja kotona odottaa nyt aika läjä erilaisia sieniä 🙄

Puolustauduin itselleni sillä, että olimme kohtalaisen kaukana kotoa, eikä niissä metsissä ehditä montaa kertaa syksyssä käydä. Ja kun muutamia vähän erikoisempia löytöjä tekee, ei niitä voi jättää ottamatta, eihän 😊 Kuten kuvassa olevat ihanan puhtaat mustavahakkaat kavereineen, samoin parit mustatorvisienet ja tietysti syksyn ekat suppilovahverot oli pakko napata mukaan….

Tällaista se sienihullun elämä on, enkä suinkaan ole edes pahimmasta päästä!

Stella (256)

Syksy on uusien harrastusten aikaa

Toistan taas itseäni toteamalla, että töissä on pitänyt ihan hurjaa kiirettä. Liian kiirettä. Lisäksi tähän samaan saumaan on osunut paljon myös muita menoja ja ohjelmaa niin, että välillä on meinannut läkähtyä! Osittain saa syyttää ihan vaan itseään – osa näistä on selkeästi eteenpäin siirrettyjä ja taas siirrettyjä juttuja, jotka on ollut nyt ns. vaan pakko hoitaa….

Tästä kiireestä on ajoittain oman itseni lisäksi kärsinyt ainakin koti, blogi ja ennustuslinjalla työskentely – ehkä vähän myös mieheni ja kissat 😟 Onneksi eilisen menon järjestin ihan vain miestäni ajatellen ja kävimme leffassa – saimme nähdä vasta ylihuomenna ensi-iltaan tulevan Olen suomalainen -elokuvan ennakkoon!

Mutta paluu otsikkoon! Monille väriä elämään tuo syksyllä alkava uusi harrastus tai ainakin sellainen, joka kesätauon jälkeen käynnistyy uudelleen. Itselläni on varsinaisesta harrastamisesta jo jonkun verran aikaa, tänä syksynä oli sellaisen aloittamisen aika!

Työkaveri sai yllytettyä ilmoittautumaan joogaan. Ja heti tietysti jatkoryhmään – eihän alkeiskurssistani ole kuin n. 10 vuotta aikaa 😆 No, tämä ryhmä valikoitui aikataulullisista syistä ja onneksi tämän ensimmäisen kerran jälkeen jäi tunne, että kehtaan sinne mennä ensi viikollakin 😊 Hieno fiilis tuli myös siitä, miten olen näinä vuosina oppinut vain olemaan ja todellakin rentoutumaan. Muistan, miten silloin joskus muinoin en meinannut loppurentoutustakaan pystyä olemaan paikallani. Nyt pystyin ja helposti!

Onnistumisen tunteita teille muillekin toivottaen

Stella (256)

Markkinoilla on tunnelmaa!

Markkinoilla ja etenkin kesäsellaisilla tunnelmaa ja kävijöitä riittää, etenkin, jos sää niitä hellii. Nyt helli. Olin nyt toisena perättäisenä kesänä apulaisena eräässä kahden päivän markkinatapahtumassa. Nyt olo on onnellisen väsynyt ja toimistotyöläisen lihakset kipeänä 😊 Hieno kokemus se taas kerran oli!

Tarjolla oli vaikka mitä: löytyi mansikkaa, perunaa, leipää, pullaa ja muuta valmista tai jonkin verran valmistusta vaativaa syötävää. Oli lelukojua, sekametelikojua, taidetta ja muuta käsityötä. Varmasti jokaiselle jotain, ainakin katseltavaksi asti, ellei jopa ostoksiin. Näin se tuollakin meni. Osa oli selvästi vain kiertelemässä ja nauttimassa siitä tunnelmasta, osa liikkeellä melko paksunkin lompakon kanssa tekemässä normaalista poikkeavia ostoksia ja tukemassa pienyrittäjiä ja itse tapahtumaa.

Jostain kumman syystä höyhenet ovat olleet elämässäni vahvasti läsnä jo jonkin aikaa, sekä livenä että kuvioinakin. Keväällä ostamissani sisustustyynyissäkin on painettu höyhen, vaikka en sitä mielestäni ostovaiheessa tajunnutkaan. Näillä markkinoillakin vaatekojujen tarjonnasta silmiini osui koko ajan kaksi erilaista hametta, molempien kuviona höyheniä – toinen lopulta lähtikin mukaani 😊 Edullinen ja tosi ilmavan kevyt, kylläkin lyhyt housuhameasu, mitenköhän osaa käyttää 😊 Ensi viikolla ainakin olisi sopivia kelejä tälle!

Fyysystäkin fyysisemmät työpäivät ovat nyt siis ohi. Erityisen hienoa on se, että kaikki onnistui hyvin ja myös myynti oli hyvä! Juuri ennen kotiinlähtöä istuimme markkinakahvilla torikahvilassa. Vieressämme vanhempi mies soitti haitaria. Tasainen ihmisvirta vaelsi ohitsemme kahteen suuntaan ja pieni puheensorina kaikui taustalla. Aurinko porotti, oli lämmin, mutta katoksen alla juuri sopiva. Mikä ihana hetki ja upeaa lopettaa työpäivät siihen!

Stella (256)