Menin kuin meninkin loppujen lopuksi sinne lääkäriin. Aikani oli maanantaina puolenpäivän kieppeillä, joten olo oli viikonlopun jäljiltä vielä melkoisen hyvä.
Kanta-asiakaskorttia en vielä ole saanut – en kyseiseen lääkäriin, enkä apteekkiin – mutta eipä tuo lääkäri enää juurikaan tentannut vaivojani, eikä kyseenalaistanut oireitani. Enpä enää taida ollakaan ainoita, jotka samasta paikasta samantyyppisen oireiden vuoksi vierailevat….
Se aika olikin ihan hullua. Kyseenalaistin jatkuvasti täyspäisyyteni, kipukynnykseni, oireeni ja kaiken! Olin kyllä tosiaan välillä menettää järkeni, sekä jatkuvan sairastelun että asian kanssa yksin olemisen vuoksi.
Surullista, mutta ironisesti minun kannaltani ilahduttavaa, että meitä on nykyään samalta työpaikalta muitakin samoista vaivoista kärsiviä. Jos olen luulosairas tai hullu, en onneksi ole ainakaan ainoa, minulla on kohtalotovereita 👍
En väitä, että nykyinen työpaikkani olisi täysin ”mätä”. Minä vaan olen nykyään jo niin herkistynyt – kiitos aiempien rakennusten – että en kummoisia heilahteluja mm. ilmanvaihdossa tarvitse.
Lähdin apteekista melkoisen kesäkassillisen kanssa oireitani parantelemaan. Aavistelin oikein, kuuria ei tullut. Lääkäri totesi, että eiköhän me oireiden mukaisella hoidolla nyt mennä ja kirjoitteli reseptin poikineen. Minä sanelin mitä tarvitaan ja hän kirjoitti 😊
En tietenkään pidä siitä ja on mielestäni ”syvältä”, että joudun kiskomaan pillereitä ja suihkeita pystyäkseni käymään töissä. Mutta juuri nyt en jaksa siitä sen enempää murehtia, sillä oloni on parempi, vaikkakaan ei vielä mikään loistokas. Parempaan päin kuitenkin, ainakin nyt 😊
Stella (256)