Posts

Posted on

Kevään merkkejä ilmassa

Helmikuun puoltaväliä vasta mennään, mutta tänä vuonna havainnoidaan jo nyt vaikka minkälaisia kevään merkkejä. Minunkin kevääntuojani ilmestyi eilen: ihana, pirteä lurittelija sen aloitti, nimittäin mustarastas laulelunsa! Ei voi kuin hymyillä, kun sen kuulee ❤️

Päivä pitenee nyt ihan silmissä – riippuu tietysti, missäpäin Suomea asuu, mutta täällä etelämmässä ainakin 😊 Ja aurinkokin on jopa näyttäytynyt muutamana päivänä! Valo on minulle tosi tärkeä, ristiriitainen asia kylläkin. Se kun paljastaa armottomasti kaiken tekemättömän….pyyhkimättömät pölyt, pesemättömät ikkunat ja karvaa vaihtavien kissojen kulkureitit…

Kuten olen jo moneen kertaan maininnut, näillä main ei ole talvea tänä vuonna nähty oikeastaan lainkaan. Jos eilen oltiin kunnolla pakkasella, niin tänään jo sataa vettä. Sitä se on ollut koko ”talvi”. Nyt toivon, ettei talvea enää tulekaan…

On kyllä mielenkiintoista nähdä, millainen on loppuvuoden sää. Tilastollisesti kun lämpötila ja sademäärä tasaantuu aina jossain vaiheessa. Ollaanko taas juhannuksena toppatakki päällä ja keräänkö loppukesästä yhtään marjaa tai sientä 🙄

Aika näyttää ja odottavan aika on pitkä! Siihen oikeaan kevääseenkin kun on vielä matkaa….

Stella (256)

Posted on

Hyvää ystävänpäivää ❤️

Ystävänpäivä – tai Rakastavaisten päivä, kuten Valentine’s Day on alunperin ollut – ei merkitse minulle korttien, kukkien ja lahjojen odottelua (vaikka tuskin jättäisin vastaanottamasta, jos niin kävisikin 😉). Jos jotain odotan, niin enemmän hymyjä ja muiden huomioonottamista, enemmän kivoja sanoja muille – ja muilta.

Joskus olen pari korttia lähettänyt (nykyään en enää niitäkään) ja joskus miehelleni jonkun sydänsuklaan ostanut (nyt en sitäkään), sillä en ole tässä juhlapäivässä markkinavoimien vietävissä.

Vietä sinäkin huomista Ystävänpäivää haluamallasi tavalla, mutta hymyillään edes enemmän, jooko 😊 Ja mieheni saa ehkä huomenaamulla yhden pusun sijaan kaksi 😉 Ihmetelkööt sitä sitten – ei hän kuitenkaan muista mikä päivä on 😆

Hyvää huomista Ystävänpäivää ❤️

Stella (256)

Posted on

Hätähousulle voi käydä huonosti

Hihkuin jo muutamaan kertaankin aiemmin uutta innostustani kutomiseen. Vähän liian hätäisesti kuitenkin, itku pitkästä ilosta nimittäin. Eli ei rauhoita neulominen aina Laaman mieltä 😂

Kun ei ole ohjeen mukaisia lankoja tai puikkoja, pitää soveltaa. Niinhän minä usein muutenkin teen. Oikeastaan useimmiten soveltaen kuin ohjeita noudattaen. Myös ruoanlaitossa. Nyt tämä soveltaminen ja liika innokkuus kääntyivät vähän itseäni vastaan. Mitään täysin peruuttamatonta ei tapahtunut, mutta projektit venyvät – ja laantui vähän se intokin….

Pitkävartisesta kuviosukasta tuli liian löysä varrestaan. Olisi se ihan hyvin jalassa vielä pysynyt, mutta ei näyttänyt mielestäni kivalta. Eli purkamaan…..montaa kerrosta se työ ei ole edennyt tämän jälkeen…

Villapaita oli viimeistelyä vaille valmis kun totesin, että hihoista tuli ihan hirveät. Eli purkamaan….Tämä oli työläämpi projekti, sillä hihat olivat jo kiinni, vähän liian hyvin kiinnitettyinä 😂 Tuskanhien siivittämänä sain ne irti ja uusia neulomaan…täytyy vaan toivoa, että lanka riittää, sillä toinen hiha kun ei suostu purkautumaan millään!

Nyt jo naurattaa, mutta kyllä ärräpäitä lenteli, kun manasin omaa hätähousuluonnettani! Nopeasti valmista – ja vielä mitä! Vielä olisi tätä ”talvea” vähän jäljellä, jos ehtisi rauhallisemmalla, mutta järkevämmällä tahdilla saada KELVOLLISTA valmiiksi ennen kesää 😆

Stella (256)

Ps. Laamakuvia jälkijunassa, kuvatoiminto pelittää taas 👍

Posted on

Historian havinaa valokuvissa

Kyllä Laama tiesi taas 😊 Päivän Laama nimittäin kertoo, että Laama katselee mielellään vanhoja valokuvia. Näin on. Liian usein se kylläkin tapahtuu kesken siivouksen, juuri silloin kun ei tarvittaisi mitään ylimääräisiä katkoksia. Jos annan itselleni periksi, saatan levitellä irtokuvia pitkin lattioita ja unohtua albumien syövereihin. Ja sitten vähän ketuttaa, kun siivousinspiraatio uhkaa mennä ohi ja loppuenergia kuluu levitettyjen valokuvien kasaamiseen 😊

Eilen selviydyin siivousoperaatiosta ilman edellä mainittua hidastetta. Asiaa auttoi se, etten siivonnut yhtään laatikkoa tai kaappia. Siellä kun ne valokuvat majailevat. Ylin tavoite eilisellä oli paikata väliin jääneitä siivouksia ihan yleisesti. Sitä se tauti teetti, rästejä tuli….

Homma saatiin hoidettua – onneksi mies avusti – mutta olo oli kuin maratonin juosseella. Olin aivan voipunut ja voimaton sen jälkeen. En siis olekaan vielä täysin terve 😨 Malttia tarvitaan näemmä vielä levottoman liikkeisiin….

Stella (256)

Posted on

Voimia kanssasairastajille!

Suoraan sanoen kyllä harmittaa, että kivasti alkanut viikko päättyi pedin pohjalle. Olin maanantaina kivalla työreissulla, pitkästä aikaa inspiroivassa koulutuksessa, ja oman talon ulkopuolisessa koulutuksessa pitkästä aikaa ylipäätään.

Alkuviikolla oikein kiinnitin huomiota runsaaseen positiivisten palautteiden ja kiitosten määrään. Ne lämmittivät mieltä kovin ja lisäsivät tietysti entisestään hyvän viikon fiilistä.

Mutta sitten alkoivat kiireet ja omakin alamäki, kun väkeä alkoi tipahtaa sairaspedille yksi toisensa jälkeen. Siis myös minä. Sähköpostien automaattivastausten määrästä voi pikkuhiljaa päätellä, että meidän työmaalla taitaa olla jo oikein influenssaepidemia 😳

Jos sinä olet vielä terveiden kirjoissa, muista etenkin nyt se hyvä käsihygienia 👍 vaikkakin kun tauti on tarttuakseen, ei taida sekään aina auttaa – etenkin kun viettää sen kivan, pitkän koulutuspäivän tietämättään jo altistuneen työkaverin vieressä 😆

Kyllä täältä taas noustaan, mutta nyt lepoa!

Stella (256)

Posted on

Aarrekarttaa päivittämään

Jäin itsekin miettimään edellisen päivityksen jälkeen, että toiminpa tyhmästi, unelmoin ja haaveilen vain melko pienesti, vaikka unelmoinnin pitäisi olla nimenomaan suurta!

Serena kommentoi postaustani, mainitsi aarre-/unelmakartan tekemisen ja muistutti nimenomaan suuresti unelmoinnista. Niinpä. Olen noita karttoja aikoinaan tehnyt useammankin, en tosin pitkään, pitkään aikaan….

Taisin kokea, että epäonnistuin niiden kanssa: karttaan lisäämiäni lapsia ei elämääni siunaantunut, eikä kotini ole se silloinen unelmien punainen puutalo….paitsi että kummilapsia on viisi ja asun punaisessa talossa, tiilisellaisessa kylläkin. Eli menikö sittenkään pahasti pieleen 🙄

Täytyypä suunnitella uuden kartan kokoamista, ihan tässä pikapuoliin. Täytynee miettiä, mistä sopivia lehtiä saisi haalittua, se lehdistä leikattujen kuvien kanssa pelaaminen tuntui minusta kivalta ja omimmalta 👍

Stella (256))

Posted on

Minulle outoa unelmointia

En ole ihminen, joka haaveilisi jatkuvasti tai edes kovinkaan usein uudesta asunnosta, saati uuden rakentamisesta. Osasyynä on varmasti elämän realiteetit, tieto siitä, että näillä näkymin noin isojen haaveiden toteuttaminen ei ole mahdollista, joten uskoa unelmien voimaan ei aina ole. Enkä kyllä tykkää muuttamisestakaan. Lisäksi olen jo pitkään ollut ihan tyytyväinen olemassa olevaan tilanteeseen asumisen suhteen. Asuinpaikka miellyttää ja mikä tärkeintä, asunto tuntuu kodilta, eikä vaan ”joltain asunnolta”.

Tässä kohtaa huomautan ja muistutan kaikkia, että unelmointi ja haaveilu ei ole missään elämäntilanteessa kiellettyä, oikeastaan päinvastoin. Ihminen tarvitsee sitä, että hänellä on unelmia, isojakin. Ja kyllä minäkin unelmoin, mutta melko matalalla profiililla ja realistisesti – siis tylsästi 😂 Tässä oli kyllä todellisen kehittymisen paikka!

Mutta nyt tapahtui jotain kummaa. Olen saanut ihmeellisen päähänpiston, jopa lievän päähänpinttymän eräästä tontista! Lähialueella on myynnissä uusia, rakentamattomia tontteja useampi kymmenen, mutta tämä on vanha tontti, jossa olisi rasitteina vanhoja, purkukuntoisia rakennuksiakin ja pahaa pelkään, että se on jopa vailla viemäröintiä 😳 Unelmieni talo on ainakin aiemmin sijainnit veden äärellä, tässä ei olisi sitäkään 😂 Mutta silti, kaikista puutteistaan huolimatta valitsisin sen sata kertaa mieluummin kuin yhtäkään näistä uusista myynnissä olevista vaihtoehdoista…

Tämä päähänpisto on saanut meidät jo pariin kertaan valitsemaan kävelylenkin reitin niin, että pääsemme kurkkimaan tuolle tontille. Olen jopa hieman hämilläni, mistä on kyse.

Olen tiennyt tontin myynnistä jo ainakin puoli vuotta, mutta ei ole näemmä kenellekään vielä kelvannut vanhoine pihakaivoineen ja isoine kivineen keskellä pihaa. Täytyyköhän tässä alkaa manifestoimaan lujemmin. Jos se tontti tosiaan odottaakin meitä….

Stella (256)

Posted on

Viikon laamaa pukkaa

Hei taas pitkästä aikaa! Arkiviikot tuntuvat olevan niin hektisiä, että taas kerran vasta nyt työviikon jälkeen sain rauhoituttua ja avattua tämän blogin. Kuvatoiminto ei näytä edelleenkään toimivan, joten viikon laamapläjäys täytyy valitettavasti jälleen suorittaa vain sanallisessa muodossa.

Koska viikko tosiaan oli mitä oli, ajattelin, että laaman viisauksilla täytyy aloittaa viikonloppu. Otin kirjan käteen ja avasin summamutikassa ”oikean” kohdan. Ja naurahdin itsekseni, sillä jälleen kerran se osui paremmin kuin hyvin kohdilleen. Tekstinä siinä oli ”Laaman stressipallo joutuu kovalle koetukselle” ja kuvasivulla on piirroskuva joogaavasta laamasta ja salin seinällä Laamajoogaa-juliste 😆

Todellisuudessa jooga pelasti tämän työviikon. Tiistaina nimittäin sanoin kotonakin, että tää viikko ei lopu koskaan. Keskiviikkona alkoi jooga joulutauon jälkeen ja nyt ollaan jo perjantaissa 👍 Keskiviikon jooga oli ihana rauhoittumishetki ja tuli enemmän kuin tarpeeseen! Onneksi edes tässä asiassa sain itsestäni irti jonkinlaista pitkäjänteisyyttä ja ilmoittauduin myös kevään kurssille.

Viikonlopulta odotan ja toivon kivaa ulkoilusäätä, joten mukavan viikonlopun toivotuksin

Stella (256)

Posted on

Laama päivässä pitää pirteänä

Voi, voi, nyt tarvitaan laamaterapiaa ainakin siihen, etten hermostu näiden blogin kuvien kanssa. Ei nyt vaan suostu kuvatyökalu yhteistyöhön eli en saa kuvallista laamapäivitystä tehtyä tänäänkään. Mahdollisesti joku laamasuodatin 😳

Laaman viesti tänään oli joka tapauksessa tämä: Laamasta on hauskaa ilahduttaa muita ilman sen kummempaa syytä. Totta, tunnustaudun tässä kohtaa selkeäksi laamaksi. Tykkään yllättää ja ilahduttaa muita, mutta toki voisin tehdä sitä useammin ja useammallekin ihmiselle. Tulee silti kiva olo, kun huomioi muita edes pienesti. Ne elämän pienet ilot.

Laamaa löytyy miehestänikin. Olen pari kertaa löytänyt eväsleipieni välistä lappuja. ”Hyvää työpäivää toivoo Kotiorjasi” tai ”Pusuja!” Eikö olekin ihanaa 😍 ja kyllä, hän tosiaan tekee ne evääni aamuisin 👍 Arvostan.

Laamakirjasta yleensä piti kertoa vielä vähän tarkemmin eli tässä takakansi: Taltuta kaaos Laaman elämänviisauden avulla! Laaman maailmassa ei tunneta stressiä eikä kiirettä. Tämä meditaation mestari ja puukynillä värittämisen virtuoosi suhtautuu elämään viilipyttymäisellä tyyneydellä, eikä mikään saa sen mielenrauhaa järkkymään. Laama muistaa aina pysähtyä ihmettelemään maailman kauneutta, sulkea somen ja olla hetkessä läsnä. Kulje sinäkin Laaman sorkanjäljissä pienin askelin kohti zenmäistä tyyneyttä.

Huh, jäljillä ollaan, onneksi 👍 Jatketaan matkaa – pienin askelin!

Stella (256)

Posted on

Neulominen rauhoittaa Laaman mieltä

Hymyilytti, kun ensimmäinen sattumalta avaamani aukeama Laama-kirjasta sisälsi tekstin ”Neulominen rauhoittaa Laaman mieltä”. Se oli jouluvapailla ja väkersin silloin parhaillaan loman neljättä sukkaparia 😆 Vaikka lomani laiskaksi oleiluksi kerroinkin, en silti osannut täysin tekemättömänä olla!

Se, että sain tehtyä noin monet sukat johtui ihan siitä, että tein vaan perussukkia ja nekin tuplalangalla. Se oli ihan hyvä valinta, sain nopeasti näkyvää aikaiseksi ja lämmintä jalkaan 👍 Asumme maan tasalla, joten kylmä puskee lattiasta väkisinkin läpi.

Vaikka niska-hartiaosasto ja sormet huusivat jo hoosiannaa, innostuin saavutuksestani ja pian oli uutta sukkaa puikoilla! Oli pakko hyödyntää meneillään oleva inspiraatio, sillä tunnetusti se voi kadota yhtä nopeasti kuin on ilmestynytkin….(ja pitkäksikin aikaa, edellinen tauko oli pari vuotta 😳)

…löysin netistä aivan ihanan kirjeneulesukan ohjeen. Ongelma oli siinä, että ainoa kirjoneuletta sisältänyt tuotokseni on muistaakseni ala-asteella tehdyt lapaset, joissa niissäkin kuviota vain muutaman kerroksen verran. Joitain kertoja olen kirjoneuletta myöhemmin yrittänyt ja aina hermoni menettänyt. En koskaan ymmärtänyt, miten joku pystyi neulomaan kuviot siististi ja lankoja kiristämättä.

Mutta nyt, jostain ja jotenkin – pyytämättä ja yllättäen – koko homma valkeni! Löysin ohjeen lankadominanssista, jopa ymmärsin sen ja mikä mahtavinta, sain sen toimimaan myös käytännössä! En ihan täysin joka kohdassa, mutta tuhat kertaa paremmin ja siistimmin kuin koskaan aiemmin!!!

Voitte vaan kuvitella sen ihanan ilon ja onnistumisen tunteen, mikä täällä silloin vallitsi 😍 Tarkkaa touhua se on ja on täällä päästy purkamisen makuunkin jo jokusen kerran. Ja kuten käsitöihin kuuluu, valmiistakin tuotoksesta löytyy todennäköisesti kuitenkin joku kämmi, aivan varmasti. Nämä ekat ovatkin varmaan itselleni, joten ei haittaa – ja tuskin virheitä kukaan muukaan huomaisi – ainakaan ensisilmäyksellä.

Nämä työn alla olivat sukat ovat pitkää mallia, eivätkä vielä valmiit. Mutta varmasti kuvaa pukkaa, kunhan sen aika on. Mieli hamuaa jo seuraavia, ettei vaan iskisi ahneus….Mutta joulu tulee, on hyvä olla lahjat ajoissa valmiina – vaikka kesällä jo, ei kai se haittaa 😉

Stella (256)

Ps. Laamakuva ei halunnut latautua, yritän myöhemmin uudelleen…