Tuliaisia itselle

Käytin tänään Pikku-Prinsessani (nuorimman kissani) eläinlääkärissä. Laskeskelin, että yli 60 km:n matkasta per suunta huolimatta reissu kannattaa rahallisesti. Etenkin, kun olin kyseisestä eläinlääkäristäkin kuullut ainoastaan kehuja. Uskotteko, että minua vähän jännitti! Leikkaus (sterilaatio) on kuitenkin aina leikkaus, eikä siihen ja nukutukseen liittyvistä komplikaatioista voi koskaan tietää…

Kaikki meni kuitenkin onneksi hyvin ja koko reissuun aikaa vajaa 3 tuntia 👍 Odotteluaikana kävin shoppailemassa paikallisen pikkukeskustan ruokakaupassa ja mukaan tarttui ”tuliaisena” itselle -50 %:n joulukaktus 😆 Mikään ihan kuoleman kourissa oleva kukka se ei ollut, joten uskoisin siitä olevan iloa jo piankin 👍

Jouluvalmisteluissa on (luova) tauko….paketit ja kortit sain tänään postiin, siinä tämän päivän joulusaldo. En tiedä, jaksanko ennen viikonloppua (ja LOMAA) iltaisin tehdäkään juuri mitään. No, onko sen väliä – vähän kiire loppumetreillä taas tulee (niin monta joulupussukkaa vielä toimittamatta muiden hommien lisäksi), mutta se on ihan normaalia 😊

Kolme yötä lomaan on….

Stella (256)

Hyvän mielen päivä

Auttamisesta tulee hyvä mieli ❤️ Kaikille osapuolille. Tämän totesin taas tänään…

…vaikka herätys klo 04 sysipimeään ja sateiseen sunnuntaihin ei olekaan mukavuusalueellani olevia juttuja, tein sen, koska siten saatoin auttaa äitiäni.

Äitini sai hieman ex-tempore hälytyksen joulumarkkinoille töihin. No, mehän olimme siellä jo valmiiksi kyläilemässä ja koska markkinapaikka ei ollut kovin kaukana ja osittain jo kotimatkan varrella, lupauduin mukaan.

Tuossa torimyyjän hommassa on monta ei-niin-kivaakin piirrettä (mm. korkeiden ja painavien laatikkopinojen roudaaminen edestakaisin ja huonossa säässä tuntitolkulla liki paikallaan seisominen), mutta sukuuni olen vissiin tullut, koska puhuminen eli itse myyntityö minulta onnistuu kyllä 😆 ja minähän ne laatikotkin tänään nostelin ja siirtelin, ettei äitini niiden kanssa tarvinnut itseään rasittaa.

Mitään ihan hirmuista ryysistä ei tänään ollut, mutta etenkin sääolosuhteet huomioiden väkeä liikkui ihan kivasti. Sitä ostavaakin väkeä, joten myyntikin muodostui lopulta melko hyväksi 👍

Nyt istun jo kotona odottamassa saunan lämpenemistä. Voipi olla, että siellä käytyäni ei tarvitse paljon nukkumattia odotella. Hyvä niin, sillä perinteinen päivätyö odottaa jo aamulla! 5 aamua ja loma, joten eiköhän sen jaksa vaikka päällään seisten, kuten sanonta sanoo 😊

Stella (256)

Pulleita paketteja tyynynpäällisistä

Kerroin aiemmin syksyllä, että aloin väkertää sohvatyynynpäällisiä samalla kuviolla, josta ristiäisiin tein vauvapeiton. Seitsemän kappaletta on näitä päällisiä nyt tehty! Tein päälliset isoilla puikoilla ja tuplalangalla, joten lankaakin olen joutunut useampaan kertaan haalimaan lisää…

Pitkään mietin, teenkö irrotettavat päälliset napeilla, vai ompelenko ne umpeen. Ensimmäisessä vaihtoehdossa lisähaasteena olisi ollut sopivien nappien löytäminen, ja joskus olen yllättynyt siitä, että isot napit ovat aika arvokkaita! Jälkimmäinen vaihtoehto taasen tarkoitti sitä, että olisi ostettava sisätyynyt valmiiksi – ei ilmainen vaihtoehto sekään – ja mitenköhän niiden pesu aikanaan onnistuisi 🤔

Päädyin lopulta kiinniommeltuihin ja Kassialma raahasikin tyynyjä poikki kaupungin tässä eräänä päivänä 😆 Tonttulassa pitää tältä osin kiirettä vielä pari päivää, sillä ei se kiinniompelukaan kovin nopeasti tapahdu, etenkin kun näkyvään paikkaan yrittää tehdä siistiä jälkeä 😊

Lahjapaperissa ja paketoinnissa säästin itseäni – onneksi on näitä kuvan nättejä ja jouluisia muovikasseja! Juuri sopivankokoisia ja helppoja, perfect tähän tarkoitukseen 👍

Stella (256)

Tonttulassa pitää kiirettä

Jouluun on enää reilu viikko aikaa, joten ei ihme, että tonttulassa alkaa olla kiire 😊 Varmaan muuallakin jo liikkeellä tätä samaa vaivaa, mutta niin on minunkin tonttutehtaassani. Siellä vaan aputonttuja on melko vähän 😂

Eilen lähti mukanamme ensimmäinen autollinen viemisiä – kirjaimellisesti autollinen – takapenkki nimittäin oli niin täynnä tavaraa, että oksat pois! No, eivät ne kaikki tavarat joululahjoja olleet, vanhempieni luokse tulimme viikonlopun viettoon ja ennakkojoulua viettämään. Heillekin oli kyllä jotain pientä, samoin muutamille lähisukulaisilleni ja yksi isompi kassillinen veljeni perheelle, minne vanhempani lähtevät oikeaa joulua viettämään.

Mieheni sanoin: kyllä sä oot lapsellinen 😊 Allekirjoitan ja myönnän tuon – hieman hupsu joulutonttu olen 😊

Eilen tosiaan vietimme ”aattoa”: oli kinkut, rosollit ja laatikot! Ja oli hyvää! Tänä aamuna oli ihana huomata ulos katsoessa, että sataa lunta! Mikä ihana valkeus siitä tuleekaan ❤️

Stella (256)

Stella on päässyt kissakalenteriin

Sain tänäkin vuonna lahjaksi erään eläinsuojeluyhdistyksen tuottaman tukikalenterin. En varmaankaan siksi, että tässä kalenterissa Stella-niminen kissa oli saanut oman sivunsa, vaan todennäköisemmin siksi, että olen kissa- ja muutenkin eläinihminen.

Kalenterin myynnistä saaduilla tuotoilla tuetaan paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen toimintaa ja joka kuukauden kissatarinassa kerrotaan yhden tai useamman kissan vaiheista. Ne ovat surullisia tarinoita, mutta onneksi niissä on onnellinen loppu ❤️ Toivottavasti näette lukea Stellan tarinan tuosta kuvasta.

Hieman (enkä niin kovin vähänkään) huolissani olen seuraillut myös Facebookista hylättyjen kissojen määrän lisääntymistä. Mistäkö se kertoo? Minun mielestäni se kertoo ihmisten lisääntyneestä pahoinvoinnista, mutta myös muuttuneista asenteista tässä yhteiskunnassa. Valitettavasti.

Edelleen on onneksi paljon ihmisiä, joille eläin on perheenjäsen, jonka hankkimista todella harkitaan ja jotka kohtelevat eläimiä hyvin ja vastuullisesti. Mutta ikäväkseni olen todennut, että kertakäyttökulttuurin lisääntyminen näkyy myös eläinten kohtelussa. Eläin otetaan tuosta vaan, se on hetken kiva, mutta kun vastuu alkaa painaa tai eläin ehkä turhautumistaan tekee jotain pahojaan tai viekin oletettua enemmän aikaa, se ei olekaan enää niin kivaa….

…sitä ei viedäkään romuttamolle tuosta vaan tai vaihdeta ns. lennossa, kuten autolle voi tehdä. Tai valitettavasti näin kyllä tehdään. Hylättyjen eläinten määrä lisääntyy koko ajan 😢

Mitä asialle voi tehdä? En tiedä, mutta kasvattajan/myyjän ainakin varmaan pitäisi olla roolissaan tiukempi, mutta selkeämmin antaa myös mahdollisuus perua päätös – vaikka vähän myöhemminkin…Ihmisten pahoinvoinnin vähentämiseen minulla ei kyllä oikein ole mitään lääkettä…

Näissä mietteissä pimeän ja sateisen viikon jatkoa!

Stella (256)

Jotain menee näemmä perillekin 😉

Päivityksessäni Kompromissia ja kultaista keskitietä hakemassa kerroin ”ongelmastani” oman hiljaisuuden kaipuun ja mieheni puheripulin välillä. Samoissa merkeissä pääsääntöisesti on sen jälkeenkin menty, mutta eräs positiivinen pilkahduskin tässä välissä nähtiin! Siihen liittyi myös yksi toinenkin kiva huomio….

Lisäsin blogini linkin jossain vaiheessa mieheni koneelle suosikkeihin ja totesin, että jos haluat joskus lukaista, niin pääset sinne helposti tästä….silloin mieheni luki (varmaan osittain fiksuna eleenä ja muodon vuoksi) pari postausta ja ajattelin, että se oli siinä.

No, hänpä yllätti tässä yhtenä päivänä todeten, että olit sitten minusta kirjoittanut 😆 Miten niin, mistä puhut?! No luin vähän Stellan blogia, pitkästä aikaa. Hymyillen vastasin, että ai, tunnistit itsesi 😊 Aihetta jatkettiin vielä sen verran, että häntä tosissaan kiinnosti, ärsyttikö puheripuli minua ja puhuuko hän muka niin paljon…

Muisti tämänkin asian osalta toimi ehkä kaksi päivää, mutta tulin kyllä tosi iloiseksi siitä, että hän oli ihan oma-aloitteisesti blogiin tarttunut ja selvästi sisäistäen tekstiä lukenut! Taidanpa käyttää tätä keinoa joskus toistekin 😉

Stella (256)

Pahuuden äärellä

Kirjoitin eilen ”kummituspelostani” ja jonkinlaisessa arkuudesta yliluonnollisia asioita kohtaan. Ja siitä portista, jolla kohtaamisia ainakin jotkut pystyvät säätelemään. Epäilin omaa herkkyystasoani ja sitä, kuinka vahvoja kykyjä mahdan edes omata…

Kirjoittaessani tajusin, että porttini on pysynyt kiinni tai ainakin ollut vain raollaan varmaan siksi, että teininä tuli testattua spiritismin toimivuutta. Tänä päivänä en enää mistään hinnasta sitä tekisi, niin mystisiä juttuja ja pelottaviakin hetkiä tuli nimittäin koettua. Silloin olen varmaan portin sulkenut ja visusti. Mutta tiedänpä nyt, että kyllä se oikeasti toimii. Uskoa asiaan sekin tietysti vaati, kuten muutkin tiettyjä rajoja ylittävät jutut, esimerkiksi ennustaminen.

Jokunen sana tuosta pahuuden pelistä pitää silti kirjoittaa, vaikka vilunväreitä niiden tapahtumien muisteleminen aiheuttaakin. Oliskohan meitä ollut yhteensä viitisen henkilöä – alle kymmenen ainakin – jotka kaikkineen osallistuivat. Milloin milläkin porukalla. Vain yksi näistä taisi olla sellainen, joka sai lasin liikkumaan ilman minuakin. Eli uskoi tarpeeksi.

Muita varten piti aina kysyä sellaisia kysymyksiä, joihin minä en varmasti olisi osannut vastata. Siten heidänkin epäluulonsa toimivuutta kohtaan karisi, mutta pelko taisi lisääntyä 😳 Kerran tai kaksi lasi ei suostunut liikkumaan senttiäkään. Aina silloin oli joku edelleen epäilevä eemeli joukossa…

Kuolemasta ei saanut kysyä. Samaan aiheeseen emme halua vastata ennustuksissakaan. Aina silloin tällöin ohjetta uhmaten joku mennä täräytti kuitenkin jotain sen suuntaista. Ellei muuta, niin ainakin sen, miksi sitä ei saa kysyä. Kiellettyä piti olla myös se, että pyytää pirua jollain tavalla näyttämään olemassaolonsa. Ja eräällä tällaisella kerralla seitsenhaaraisen kynttelikön tuikut alkoivat yhtäkkiä lepattaa voimakkaasti ja sammuivat kaikki kerralla.

Pelistä piti myös poistua vasta ja vain, kun lupa poistumiseen oli saatu. Muutaman kerran luvan saanti teki tiukkaa ja eräällä kerralla meinasi iskeä jo paniikki. Lasi liikkui jo oikeastaan itsekseen hurjaa vauhtia lattialla, eikä lupaa lopettamiseen tullut lainkaan, kieltoja vain. Kunnes lopulta, onneksi. Tämä taisi olla minulle se vihonviimeinen kerta, en uskaltanut enää ottaa riskiä.

Seuraavalla kerralla lupaan kirjoittaa mukavammalta aiheesta 😊

Stella (256)

Kuka pelkää kummituksia?

Vaikka uskonkin yliluonnollisiin ilmiöihin – tai ehkä juuri sen vuoksi – tavallaan myös vähän pelkään niitä. En tiedä, mille tasolle omat kykyni ja herkkyystasoni edes riittäisivät, jos avaisin itseni apposen auki ja valmiiksi ottamaan vastaan kaiken.

Tai no, on minulla kokemuksia siitä. Aika pelottavakin. Mutta hyvin olen asian päässäni näemmä piilottanut, sillä se tuli palautui mieleeni vasta nyt tätä kirjoittaessani! En kuitenkaan kerro siitä nyt enempää, seuraavaksi sitten. Nyt pysyttelen siinä aiheessa, mistä alunperin pitikin kirjoittaa. Mutta kyllä. Kunhan olet lukenut molemmat postaukset, voi niistä löytyä ainakin osittainen vastaus tähän tämänpäiväiseenkin aiheeseen…

Tänään päätin nimittäin kirjoittaa ”mörköpelostani” ja samalla jonkinlaisesta pelostani tiettyjä yliluonnollisia asioita kohtaan. Meillä on makuuhuoneessa TV, jota katson usein jonkun aikaa ennen nukahtamistani. Antenniteknisistä syistä Frii on yleensä varma kanava eli se, mikä varmuudella näkyy hyvin 😊

No, sieltä tulee ainakin iltaisin yleensä vain poliisisarjoja ja murhia, mutta nyt muutamana iltana ja ”uni ei tule” -yönä vuorossa on ollut tositapahtumiin perustuva sarja yliluonnollisista ilmiöistä. Useimmiten TV:tä katsoessani nukahdan viimeistään toisella mainoskatkolla, mutta nämä sarjat olen jämähtänyt katsomaan loppuun asti 😳

Mielikuvitukseni ja samaistumiskykyni on niin vahva, että olen monta kertaa kuvitellut itseni samaan tilanteeseen näiden yliluonnollisia tapauksia kokeneiden kanssa. Ja oikeasti, pelkäisin varmaan niin, etten uskaltaisi edes liikkua, ehkä jopa asua siinä asunnossa ennen kuin asiat selviävät ja niihin saadaan vastaus.

Eläydyn näihin sarjoihin niin vahvasti, että hyvä kun vessaan uskallan sängystä hiipiä ja silläkin matkalla kurkin ikkunoista ulos 😆 Asumme maantasalla ja mieheni naureskelee, etten voisi asua tässä yksin, ainakaan ilman kunnon vahtikoiraa. No, vähemmän tosissaan naureskelee nykyään, sillä hän on meistä se, kenellä on viimeisin kunnon kokemus muista kuin maanpäällisistä asioista….

Ex-mieheni, nyt jo poisnukkunut, kuului todella herkkien ihmisten joukkoon. Hän sai näkyjä ja viestejä unessa ja muistan monta yötä, jolloin hän peloissaan minut herätti. Kerran hän sanoi, että nyt on pakko sulkea portti, hän ei jaksa, eikä halua näitä viestejä enää. Jonkin aikaa viestit yrittivät läpi, mutta loppuivat melko pian. Seuraavan päivitykseni luettuasi olemme ehkä kaikki sitä mieltä, että minullakin taitaa olla portti nykyään tarkoituksella kiinni…

Stella (256)

Jouluhöperön huolia

Vaikka kroppani ja pääni ei niin rakastakaan pimeää aikaa, joulua ja sen valmisteluja rakastan. Ainakin nykyään, kun olen oppinut jaksottamaan sen pidemmälle ajalle ja oppinut olemaan stressaamatta siitä.

Olinkin itsestäni jo hieman huolissani, missä jouluhöperyyteni viipyy, kun en niitä valoja ole saanut viriteltyä jne. Asia kerrallaan, hyvällä mallillahan kaikki on 👍 Pieniä lahjoja olen hankkinut jo heinäkuusta asti ja iso osa on tilattuna eräältä käsitöiden pienyrittäjältä. Teenhän minä käsitöitä itsekin, mutta ompelu ei ole koskaan ollut sitä ominta minua. Iskinkin tuossa useamman kärpäsen: saan helposti, edullisesti ja osittain jo eläkkeellä olevaa pienyrittäjää tukien monta pakettia hankittua 😊

Mihinkään isoihin hankintoihin minun budjettini ei riitä, mutta haluaisin ”lahjoa” aina kaikki ympärilläni olevat ihmiset! Sama juttu sen toivelistalla olevan jättipotin kanssa – siitä saisi osansa tosi moni!

Joulukorteissa päästän itseni tosi helpolla tänä vuonna. Vain pari olen enää viime vuosina lähettänyt, mutta kyllä niitä aika nippu on käteen annettavaksi joka vuosi kertynyt. Helpolla, mutta kuitenkin niin, että jonkinlainen oma kädenjälki näkyy. Valmistarrat ovat tänä vuonna pop 👍

Itse joululta odotan hyvää ruokaa, lepoa ja aikaa tehdä mitä huvittaa – tai olla tekemättä yhtään mitään. Ajattelin ostaa itselleni lahjaksi yhtä silmiini osunutta ihanaa lankaa ja vääntää siitä joulunpyhinä villatakin tai -puseron.

Siivouksen osalta toivon, että inspiraatio siihen on vahvasti esillä viiden viikon päästä tähän aikaan. Kyllä, silloin ollaan jo jouluviikkoa edeltävässä sunnuntaissa 😳

Stressitöntä joulunodotusta toivottelee Stella (256) – kyllä se sieltä tulee – joka vuosi – stressaa tai ei – ja on nopeasti ohikin 😊

Voihan sade!

Näillä main on viime päivät tuskailtu jatkuvan vesisateen ja samalla jatkuvan pimeyden keskellä. Vettä on tullut jatkuvalla syötöllä sen verran rankasti, että vain sitkeimmät sissit ovat viitsineet ulkoilla. Meille laiskemmille, koirattomille ja muuten hyviä tekosyitä keksiville sää on ollut erittäin hyvä syy mutristella huuliaan sohvalla viltin alla tai nukkua ylimonet päiväunet.

Päiväunista nauttivien joukkoon en ole nyt itse päässyt (työt ovat haitanneet sitä), mutta nyt jos koskaan tuntuu siltä, että voisi vetää peiton korville ja herätä joskus helmikuun tienoilla! Kyllä edes pieni lumipeite tekisi terää, saisi vähän valoa elämään 😊

Edelleenkään en ole saanut viriteltyä yhden yhtä kausivaloa. Eteisen seinällä olevassa vanhassa ikkunanpokassa valot ovat roikkuneet läpi vuoden. Niihin sentään sain vaihdettua paristot 😆

Jospa viikonloppuna saisi jotain aikaiseksi. Ellei siis sada. Parit pihaa, itseä ja naapureitakin ihastuttavat ja vihastuttavat valot ulos – ja ehkä jokunen sisällekin 😊

Pari tonttua tarttui mukaani viime viikonlopun ostosreissulla. Ne jäivät suoraan kassista lipaston päälle, eivätkä liikahtaneet siitä viikossa minnekään. Tuskin niitä ennen joulua kannattaa enää edes siirtää – paitsi ehkä sinne, minne ne alunperin suunnittelin….

Joulusisustus siis alkakoon…..sekin (joulu siis) on muuten 6 viikon päästä jo melkein ohi 😳

Stella (256)