Sain tänäkin vuonna lahjaksi erään eläinsuojeluyhdistyksen tuottaman tukikalenterin. En varmaankaan siksi, että tässä kalenterissa Stella-niminen kissa oli saanut oman sivunsa, vaan todennäköisemmin siksi, että olen kissa- ja muutenkin eläinihminen.
Kalenterin myynnistä saaduilla tuotoilla tuetaan paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen toimintaa ja joka kuukauden kissatarinassa kerrotaan yhden tai useamman kissan vaiheista. Ne ovat surullisia tarinoita, mutta onneksi niissä on onnellinen loppu ❤️ Toivottavasti näette lukea Stellan tarinan tuosta kuvasta.
Hieman (enkä niin kovin vähänkään) huolissani olen seuraillut myös Facebookista hylättyjen kissojen määrän lisääntymistä. Mistäkö se kertoo? Minun mielestäni se kertoo ihmisten lisääntyneestä pahoinvoinnista, mutta myös muuttuneista asenteista tässä yhteiskunnassa. Valitettavasti.
Edelleen on onneksi paljon ihmisiä, joille eläin on perheenjäsen, jonka hankkimista todella harkitaan ja jotka kohtelevat eläimiä hyvin ja vastuullisesti. Mutta ikäväkseni olen todennut, että kertakäyttökulttuurin lisääntyminen näkyy myös eläinten kohtelussa. Eläin otetaan tuosta vaan, se on hetken kiva, mutta kun vastuu alkaa painaa tai eläin ehkä turhautumistaan tekee jotain pahojaan tai viekin oletettua enemmän aikaa, se ei olekaan enää niin kivaa….
…sitä ei viedäkään romuttamolle tuosta vaan tai vaihdeta ns. lennossa, kuten autolle voi tehdä. Tai valitettavasti näin kyllä tehdään. Hylättyjen eläinten määrä lisääntyy koko ajan 😢
Mitä asialle voi tehdä? En tiedä, mutta kasvattajan/myyjän ainakin varmaan pitäisi olla roolissaan tiukempi, mutta selkeämmin antaa myös mahdollisuus perua päätös – vaikka vähän myöhemminkin…Ihmisten pahoinvoinnin vähentämiseen minulla ei kyllä oikein ole mitään lääkettä…
Näissä mietteissä pimeän ja sateisen viikon jatkoa!
Stella (256)