Tokihan minä olen sen tiennyt aina (ainakin kauan), että luonnossa oleminen tekee ihmiselle hyvää, mutta harvemmin se hyvän olon tunne suorastaan kolahtaa – tänään kolahti!
Lähdimme mieheni kanssa jo aamupäivän puolella hetkeksi pois omista nurkista, tottakai eväskahvit mukana! Pienen automatkan päässä on paikka, jossa mies tykkää tiirailla lintuja rannalta, mutta siellä on myös metsää minulle, jolle se on tärkeämpi.
Traditioihin kuuluu se, että istuskelen hetken rannalla myös, mutta pian suunnistan takametsään. Loppukesällä marjaämpäri mukana, syksymmällä saatan löytää suppilovahveroita. Nyt mukana oli vain kamera ja sekin lähinnä muodon vuoksi…
En montaakymmentä metriä päässyt metsäpolkua eteenpäin, kun tunsin ihan selvästi painon valuvan päästä ja hartioilta alaspäin. Tunne oli niin voimakas, että yhdistin sen heti muistamaani tutkimukseen siitä, miten metsä poistaa stressiä! Sen mukaan 15 minuuttia riittää – minulla taisi mennä kolme 😊 (No, ehkä kaikkineen olin sen vartin verran ulkona autosta siihen mennessä ollut)
Tunne oli todella vaikuttava ja herättelikin hieman. Oliko minulla todella nyt näin paljon taakkaa kannettavana? Olin vaikuttunut tuosta tunteesta ja ainakin vielä nyt muistan, miten tärkeä ja samalla helppo apukeino tuo metsään lähteminen on! Suosittelen!
Itselläni on onni asua paikassa, missä luonto on ihan vieressä. Toisinaan sitä kaipaa vähän enemmän erämaatunnelmaa, kuten tänään, mutta onneksi omassa, pienessä pihassakin pääsen nauttimaan luonnon äänistä ja muista sen ihmeistä ❤️
Stella (256)
