Aiemmassa blogipäivityksessäni mainitsin, että kirjoitan joskus myöhemmin auttamisesta. Teen näistäkin pienen jatkokertomuksen.
Auttamatta ensimmäisenä auttamisen muotona tuli mieleeni raha. Ikävä kyllä ilman sitä emme nyky-yhteiskunnassa pärjää ja pysty toimimaan. Toisinaan raha ja lähinnä sen puute nousee elämän keskipisteeksi. Asiaksi, jota ajattelee ensimmäisenä silmien auettua, illalla viimeisenä ja toisinaan jopa keskellä yötä.
Onneksi itselläni ja läheisilläni tilanne ei ainakaan jatkuvasti ole näin paha, mutta rahalle löytyisi reikiä, vähän liikaakin.
Siitä auttamisesta. Kun Veikkauksen Eurojackpot hirmuisine voittosummineen tuli Suomeen, ajattelin ja sanoin ääneenkin, että en edes haluaisi voittaa tuollaisia summia! Siinähän voisi pää seota!
Nyt myöhemmin olen pyörtänyt puheeni, ottaisin sellaisen jättipotin mielelläni: oman talouden lisäksi saisin sen avulla niin monen läheiseni asiat kuntoon, mutta korjattua myös epäkohtia ympärilläni. Voisin lahjoittaa merkittäviä summia haluamiini kohteisiin ja voisin auttaa niin monia varattomia uuteen alkuun. Minkä hyvänolontunteen saisinkaan, jos alueen apteekeissa ja kaupoissa voitaisiin ilmoittaa sadalle ensimmäiselle asiakkaalle maksun koittaessa, että nämä on jo hoidettu…
Toivon sydämestäni, ettei tämä jää loppuelämäni haavekuvaksi, vaan se todella toteutuisi vielä joskus…mieluiten ihan lähitulevaisuudessa ❤️
Stella (256)
ps. Viikonloppuna tavoitat minut puhelimitse, sitä ennen olen todella kiireinen – kuten olen valitettavasti ollut koko kesän!