Päivää, tahtoisin teettää onnen avaimet.
Voi nappula, olet tyhmä, ei sellaisia ole!
Nyt setä kyllä oli väärässä….kyllä onnen avaimia on…
Erehdyin tonkimaan tänään muutamaa ”aarrelaatikkoa” eli laatikoita, joissa on kirjeitä, kortteja, kouluaineita ja muita muistoja vuosikymmenten takaa. Tarkoitukseni oli siivota ja siinä samalla yhdistellä näiden aarrelaatikoiden sisältöjä tilaa säästävään muotoon.
Tällä hetkellä tilanne on lähinnä kaoottinen! Varsinaisesta siivoamisesta ei ole tietoakaan ja aarrelaatikoiden aarteita löytyy vielä aika monesta paikkaa ”mukavasti” leviteltynä…onneksi huomennakin on vielä aikaa…
Tämä kuvan leike löytyi perhekasvatuksen kansiosta. Perhekasvatusta opetettiin peruskoulun viimeisellä eli yhdeksännellä luokalla. Vuoden aikana käytiin läpi asioita itsestä, perheestä, ystävyyssuhteista, työstä, seksistä, parisuhteesta, alkoholista ja huumeista sekä muista sellaisista aihealueista, joista 15-16-vuotiaan oli syytä jotain jo tietää.
Kansiossa oli faktaa kyseisistä aihealueista, mutta lisäksi omia ajatuksia, toiveita ja haaveita siitä, mitä ne pitävät sisällään ja mitä ne minulle tulevaisuudessa tuovat tullessaan. Voitte kuvitella, että vaaleanpunaisia pilvenhattaroita on tuolloin ollut liikkeellä, osa omista kommenteista oli melko naiiveja ja maailman täydelliseen hyvyyteen luottavia.
Toisaalta kuitenkin ihanaa, että uskoa on ollut. Kamalaahan sekin olisi, jos jo teininä maailma tuntuisi menetetyltä, läpimädältä paikalta. Onhan tässä matkan varrella paljon karissut matkan varrelle, mutta tästä olen edelleen varma: Onnen avaimia on olemassa! Se, kuinka paljon ja millaista onnea sisältävän oven omilla avaimillaan saa avattua, onkin toinen juttu.
Onnea ovat nämä elämän pienet ilotkin, joita minä tänään koin lukiessani vanhoja aineita, katsellessani ala-asteen piirustuksia ja löytäessäni tuon nostalgisen sarjakuvapiirroksen onnen avaimesta ?
Stella (256)
