Nämä alkuvuoden päivät menevät aina tosi nopeasti. Nytkin jo pian viikko tätä vuotta menty, vaikka juuri vuotta vaihdettiin! Vauhdilla valoa kohti siis! Maanantaina olisi aika mennä kohti arkea, työt kutsuvat. Tavallaan hyvä, sillä olen onnistunut sekoittamaan unirytminikin jälleen totaalisesti. Ensi viikko tulee varmasti olemaan lievästi sanoen haastava, sillä työkalenterin perusteella pehmeää laskua ei lomilta palaaville ole luvassa ?
Teitkö vuodenvaihteessa lupauksia tai päätöksiä? Itse päätin, että liikkumista on lisättävä! Kynnys ei ole korkea, koko viime vuosi meni sillä saralla melko tavalla rimaa hipoen – eli minimaalista oli, ainakin aiempaan verrattuna!
En varmuudella itsekään tiedä, mistä liikkumattomuuteni on johtunut, mutta veikkaan stressiä. Ennen liikkuminen on ollut niin sisäänrakennettua, että tietyn laiskottelun jälkeen kroppa on huutanut ja vaatinut liikuntaa. Nyt ei. No, tiedostan kuitenkin asian, joten toivoa paremmasta on – kunhan ns. saisi pään auki ja itsekuri pysyisi! Pitäkää peukkuja!
Toivon alkaneelle vuodellesi satapäin onnenapiloita sekä monta onnistunutta valintaa ja päätöstä!
Alkaneella vuodella edessä on sata ovea, tuhat tietä. Valitse sydämelläsi, punnitse tunteella, käytä hiven järkeä. Ovet on tehty avattaviksi, elämä elettäväksi. Jos erehdyt – uskalla itkeä, uskalla nauraa, uskalla muuttaa suuntaa. Ei mikään kasva ilman vettä, ei ihminen kypsy kyynelittä. Mutta silti odota parasta, älä pelkää pahinta, niin saat mitä ansaitset! – Tuntematon
Stella (256)
