Aamuaurinkoon heräsin, nämä muistojen polulta keräsin
Tänä aamuna ei aurinko konkreettisesti paistanut, mutta tänä vuonna sain tehtyä sen, mitä niin monena äitienpäivänä lapsuudessakin: keräsin valkovuokkoja äidille tutusta kotimetsästä.
Tottakai olen joka vuosi äitienpäivän muistanut, mutta kovin monena vuonna en kotoa pois muutettuani ole äitienpäivänä äitini luona vieraillut. Monta kertaa samalle päivälle osui onkikilpailu, mihin oma äitini halusi välttämättä osallistua – juhlittava ei siis olisi ollut edes kotona. Ja yhtä monta kertaa tälle viikonlopulle on vierailunsa ajoittanut jompikumpi sisaruksistani, emmekä ole sinne sekaan änkeneet.
Mutta tosiaan, nyt oli se vuosi, jolloin me vietimme äitienpäivän vanhempieni luona. Mitään sen kummempia juhlallisuuksia meillä ei ollut, mutta sai äiti sentään kukkansa, korttinsa ja pienen lahjankin. Tärkeämpää äidille taisi olla se apu, mitä onneksi tänäkin viikonloppuna saimme annettua auttaessamme fyysisesti vaativammissa hommissa. Siitä tuli hyvä mieli itsellekin.
Onnea kaikille äideille erityisesti tänään, vaikka muistaa voi ihan joka päivä!
Stella (256)
