Nostin eilen – lähinnä itselleni – yhden kortin Hyvän mielen korttien pakasta. Olisin kaivannut jotain piristävämpää kuin muistutusta hyvästä perehtymisestä asioihin ja pitkäjänteisyydestä. No, kortti jäi tuohon pöydälle.
Tänään kotiin tullessani se selvästi huusi kaveria itselleen ja nostin toisen kortin. Ja kappas, nousihan sieltä se ns. mukavampi kortti, muistutus siitä, että elämä on seikkailua.
Suoraan sanoen vähän hymyilytti. Kyllä se siis vaan uskottava on, että ensin työ, sitten huvi, oli se kuinka vastenmielinen ajatus sillä hetkellä tahansa. Ja minulle jos kenelle muistutus hyvästä keskittymisestä ja pitkäjänteisyydestä oli varmasti ihan kohdillaan.
Työ ja huvi, järki ja tunne. Molempia tarvitaan vastapainona toiselleen. Kumpikin on tärkeä osa elämäsi polkua, osa sitä elämäsi seikkailua. Nautitaan niistä molemmista. Tuskin arvostaisimme sitä itselle mieluisampaakaan aina niin paljon, jos sitä toista puolta ei olisi lainkaan.
Näillä mietteillä kohti elokuun viimeisiä päiviä!
Stella (256)