Olen tiedostanut asian jo kauan. Olen etuoikeutettu ja onnellinen, sillä minulla on ystäviä, useita ystäviä. Monesti olen miettinyt, olenko sittenkin ”kategorioinut” heitä ystäviksi ns. liian löysin perustein. Aina päädyn samaan vastaukseen: En ole, he todella ovat ystäviäni.
Meillä ei ole mitään ystäväporukkaa, joka kokoontuisi yhdessä tai lähtisi porukalla jonnekin. Nämä ystäväni eivät oikeastaan edes tunne toisiaan. Nimeltä, mutta eivät oikeastaan muuten.
Minä olen se ”huono ystävä”, joka itse ottaa yhteyttä harvoin. Kaikki ystäväni kuitenkin tietävät, että olen täällä ja tavoitettavissa, autan aina kun on tarvetta ja voin.
Yksi näistä ystävistäni järjestää miehensä kanssa huomenna illanistujaiset lähimmille ystäväpariskunnille. Olemme kutsuttujen listalla. Hänelle taidan olla erityisen tärkeä, sillä olen kuulemma tärkein järkiystävä, mutta myös liian aikaisin menetetyn äidin osittainen korvike. Olen otettu näistä titteleistä.
Tämäkin työviikko on ollut raskas, mutta yritän asennoitua huomisiltaan fiksusti ja kaivaa kaikki pirteyden rippeet mukaan. Illasta tulee varmasti mukava, kunhan saamme ensin itsemme sinne asti.
Mukavan viikonlopun aloitusta myös sinulle!
Stella (256)