Päivät ja kuukaudetkin tuntuvat vilahtavan ihan silmissä. Nukkumaanmenon aika tuntuu miltei joka päivä olevan edessä aivan liian nopeasti. Tuntuu, etten ehdi tehdä juuri mitään, mitä piti tai olisin halunnut tehdä. Tällä hetkellä haluaisin eniten metsään sienikorin kanssa, mutta…
…jälleen kerran se riittämättömyyden tunne. Tunne, että olen vähän onneton, kun en saa aikaani riittämään. Myönnän, ajankäyttöni voisi olla vapaa-ajalla tehokkaampaa, mutta tarvitseeko ja kuuluuko sen olla sitä eli suorittamista aamusta iltaan?! Mielestäni ei. Teemme liian usein ne päivän pakolliset tehtävät sekuntikellon kanssa, ei sitä tarvitse 24/7 tehdä, eihän?
Samaa mieltä tuntuu olevan psykologi Emma Seppälä Helsingin Sanomien haastattelussa: ”Saat enemmän aikaan tekemättä mitään”, toteaa Seppälä ja jatkaa: Ihmisen mieli tarvitsee taukoja, sillä inspiraatio ja uudet näkökulmat syntyvät rentoutuneessa joutilaassa tilassa.
Edellinen oli napattu TTT-lehden artikkelista, joka käsitteli työpaikkojen kahvitaukojen ja muiden ns. tekemättömien hetkien merkitystä. Artikkelissa muistettiin mainita myös työpäivien aikaisen rentoutumisen vaikutus vapaa-ajan laatuun.
Tiedän, että riittämättömyyden tunteeni juontaa tällä hetkellä pitkälle tuohon edeltävään. Työpäivän aikaiset taukoni eivät ole palauttavia. Ne ovat hätäisiä ja teemme töitä silloinkin…YRITÄN muuttaa tätä jatkossa, mutta useinkaan se ei ole omissa käsissä, valitettavasti.
Ugh. Olen puhunut ? Kiitos, helpotti ainakin vähän! Ei ollut tarkoitus avautua kuin kaivonkansi, mutta menköön, ajattelemisen aihetta saa varmaan tästäkin. Muistetaan huolehtia itsestämme!
Stella (256)
