Juhannuksen jälkeistä elämää

Aika kuluu kuin siivillä! Kuvittelin lomailevani pari päivää ja parantelevani loputkin flunssan rippeet samalla pois. Yhtäkkiä humahtikin viikko ja edelleenkin pientä kröhää jäljellä. Sitkeä tuntuu sekin olevan.

Lomailu = laiskottelu ei näytä silti olevan minun juttuni lainkaan! Tulen täysin saamattomaksi kun on enemmän aikaa. Lopulta en saa oikeastaan mitään tehdyksi. Tavallaan joskus näin täytyykin olla – olla hetki tekemättä yhtään mitään – nyt alkaakin pieni polte ja kaipuu normaaliin rytmiin tuntua takaraivossa.

Miten sinun juhannuskukkastesi kanssa kävi? Piti laittaa kuva omasta kimpustani, mutta sellaista ei ole! Lähinurkilta en löytänyt edes sitä seitsemää eri sorttia, enkä suoraan sanoen sillä koiranilmalla viitsinyt kovin pitkälle lähteä. Ei ollut siis kimppua minun tyynyni alla juhannusyönä…

Tehdään niiden sijaan tällä viikolla taas ”korttitemppuja”. Laitan huomenna kuvan kolmesta kortista apureineen, valitse niistä omasi.

Josko huomenna olisin jo langoillakin pitkästä aikaa – olisi kiva kuulla sinustakin ja kuulumisistasi!

Stella (256)