Nyt olen hieman rauhoittunut näistä tämän viikon traumoista, jopa hymyilen nyt. ONNEKSI loppuviikon ohjelmassa oli vierailu vanhempieni luona. Fyysistä rääkkiä puuhommien parissa tänään monta tuntia. Teki muuten hyvää! Ja joululahjojen paketointia lähisukulaisille. Ajatukset pois normaalista siis.
ONNEKSI. Sillä tuota kaaospäivää seuraava päivä oli vielä pahempi tapahtumineen kuin kaaospäiväksi nimetty olikaan. En enää tiennyt, mitä tehdä tai ajatella, niin uskomattomalta kaikki vastoinkäymiset tuntuivat.
Ennen vanhempieni luo lähtemistä istuin mieheni kanssa keittiön pöydän ääressä. Huokasin ja kysyin, mitä pahaa me ollaan tehty, että kaikki menee päin jotain….Ajamaan lähtiessä olin melkoisen apaattisessa tilassa. Väsynyt, ärtynyt ja oikeasti jopa vähän itkuinenkin.
Mitä pidätte kuvan kuusista? Niihin on nyt hukutettu paljon kaikkea, mutta enpä ajatellut näitä kaikkia vastoinkäymisiä. Niissä on iloa ja surua, mutta enimmäkseen ja paljon rakkautta! Omasta mielestäni onnistuivat, ja se lienee pääasia ❤️ Handmade by Stella.
Stella (256)